Olin lapsena kiusattu, nyt olen johtajan vaimo..
Kommentit (31)
ja nyt tienaan enemmän kuin mieheni, joka ei ole johtaja.
olin hetken aikaa kiusaajan pomona. Nyt tosin eri töissä ja en ole mikään johtaja.
ei ole mitään verrattuna siihen iloon, että olisi itse menestyneempi kuin ne kiusaajat. Mutta on tietty parisuhdekin kiva saavutus, jos suhteessa on muutakin hyvää kuin miehen asema työpaikallaan.
Onko sulla ap kiva työ tai koulutusta? Oletko onnellinen?
Nyt olen paljon menestyneempi ja parempiosaisempi kuin kukaan kiusaajistani. Kateudesta minua silloinkin syrjittiiin ja siitä etten ollut muille tarpeeksi ilkeä, käytännössä siis heikoin pitämään puoliani.
Toivottavasti olet saavuttanut jotain itsekin.
Mutta oikeasti hieno asia, jos ei kiusaaminen ole pilannut elämääsi. En halua vähätellä kiusaamista - vähän vai huvitti tuo "johtajan vaimo".
oppia elämään. Minusta on kasvanut vahva ihminen kaiken kokemani jälkeen. Isompi lapsi on jo koulussa ja aion takuulla huolehtia ettei kumpikaan lapsi tai kukaan lasteni luokalla joudu kiusatuksi. Kiusaamisasioista ja luokan yhteishengästä olen aina puhunut (miten tärkeä asia se on jne) ja kysellyt tilannetta tämän asian suhteen vanhempainilloissa ja myös lapsiltani itseltä (nuorempi päiväkodissa).
Itse olen ihan ns. menestynyt. Sosiaalinen, itse asiassa nykyään hyvinkin suosittu ja tulen erinomaisesti toimeen monenlaisten ihmisten kanssa (koulussa olin epäsuosittu, kiusattu, liian kiltteyteni vuoksi). Nykyään myös osaan pitää puoleni ja huolehdin mm. työilmapiiristä ja siitä ettei muitakaan kohdella huonosti (lähinnä niitä joilla vaara jäädä jalkoihin).
Useampikin koulutus minulta löytyy ja olen innokas edelleen kehittämään itseäni. On oma talo, hyvä mies, ihanat lapset, mieluinen työ.
Tärkeintä on, ettei jää tuohon vaikeuteen rypemään, vaan yrittää sinnikkäästi päästä sen yli! Lopulta varmasti onnistuu! Jos ei muuten niin ammattiauttajan kanssa. Sitten kun siitä yli pääsee niin huomaa miten vahva ihminen todella on!
mitä väliä jos olet johtajan vaimo?voi voi...
olit kiusaaja tai kiusattu? mä olenkin johtajan tytär:)
mutta en käsitä miten nämä asiat liittyvät millään tapaa toisiinsa. Ja se mun mieskin oli lapsena kiusattu, jos se nyt jotain kiinnostaa.
Hassua. Enpä ole koskaan ennen kuvaillut itseäni termillä "johtajan vaimo". Ite olen DI, en ole johtavassa asemassa.
siis: sekä lapsena kiusattu että johtajan vaimo. Ja itsekin hyvin menestynyt. Ja saan tyydytystä nähdessäni, että kiusaajani eivät ole elämässään menestyneet erityisemmin hyvin.
Aiemmin olin närkästynyt, vihainen, jopa raivostunut ja masentunut (ehkä liian raju ilmaus), kun tapasin näitä kiusaajiani. Nyt olen tajunut, miten surullista näiden muista pahaa ajattelevien, muista pahaa puhuvien ihmisetn elämä oikein on: onko heidän oma elämänsä todellakin niin köyhää, etteivät he kykene muuhun?
Toivottavasti olet saavuttanut jotain itsekin. Mutta oikeasti hieno asia, jos ei kiusaaminen ole pilannut elämääsi. En halua vähätellä kiusaamista - vähän vai huvitti tuo "johtajan vaimo".
Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä olevan miehen vaimo. Itsellä ei ole ammattia eikä työtä. Kiusaajat ovat nykyisin korkeasti koulutettuja. Terapiaa olen saanut yli 10 vuotta. Minä olin myös liian kiltti.
Sanoo yksi kiusaaja - yeah!
Toivottavasti olet saavuttanut jotain itsekin. Mutta oikeasti hieno asia, jos ei kiusaaminen ole pilannut elämääsi. En halua vähätellä kiusaamista - vähän vai huvitti tuo "johtajan vaimo".
Kyllä mustakin on herran vuonna 2010 ihan ymmärrettävää kohotella kulmia, jos joku määrittelee itsensä ensisijaisesti miehensä kautta.
Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä olevan miehen vaimo. Itsellä ei ole ammattia eikä työtä. Kiusaajat ovat nykyisin korkeasti koulutettuja. Terapiaa olen saanut yli 10 vuotta. Minä olin myös liian kiltti.
"Höps!"
"Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä olevan miehen vaimo. Itsellä ei ole ammattia eikä työtä. Kiusaajat ovat nykyisin korkeasti koulutettuja. Terapiaa olen saanut yli 10 vuotta. Minä olin myös liian kiltti."
Ei oo mikään provo tai höps. Vaan totta! Täyttä totta. Mikä tässä ei ole uskottavaa? Kapea on maailmasi.
Ihan totta. Suurin osa kiusatuista saa tyydytyksensä aikuisiässä. Toki osa hajoaa, eikä kestä paineita, mutta näin on kiussajienkin kohdalla.
Mitä sanotte esim. pianotaiteilija, professori Ralf Gothonista? Lapsena ja nuorena koululaisena ja nuorena aikuisena rajusti kiusatusta - nyt hänellä on lähestulkoon opetuslapset ympärillään. Etteikö menetys seuraa kiusaamista?
Mitä sanotte esim. pianotaiteilija, professori Ralf Gothonista? Lapsena ja nuorena koululaisena ja nuorena aikuisena rajusti kiusatusta - nyt hänellä on lähestulkoon opetuslapset ympärillään. Etteikö menetys seuraa kiusaamista?
joukosta löytyy sekä näitä positiivisia, että surullisia esimerkkejä.
On aika liioiteltua väittää, että kiusatut olisivat joku yli-ihmisrotu, joka välttämättä "menestyy" - julmuus ja sen kohteeksi joutuminen ovat ihmiskunnassa niin yleisiä - ja osittain myös limitäisiä - ilmiöitä, ettei niistä voida päätellä suuriakaan.
Vaikka siinä kyllä lienet oikeassa, että positiivisessa mielessä poikkeavat yksilöt, joilla on esim. taiteellista lahjakkuuta erottunevat joukosta jo nuorina ja saattavat joutua silmätikuiksi.
Toki yleistys, mutta...
Ap, et ole ilmeisesti päässyt yli kiusaamisesta, jos määrittelet itsesi miehesi kautta. Mäkin olen johtajan vaimo, ja sihteerinä tienaan enemmän kuin talousvaikeuksissa räpiköivän firmani tj, eli mieheni... :)
johtajamies nälvii ja loukkaa, ero harkinnassa
kiusaamisesta? Itse olin kans kiusattu ala ja yläasteella. Nyt on elämä tosi hyvässä jamassa 2 lasta, ihana mies, hyvä työ ja tullaan kivasti toimeen taloudellissestikin. SIlti lasten myötä vanhat asiat painaa. Vaikkei lapset siis oo lähelläkään kouluikää. Haluaisin unohtaa, mutta miten?