mitä mieltä yhden maajussin vaatimuksesta

jos ukko ettii itelleen emäntää ja toivoo että sillä ei ole lapsia niin se toivehan pitää tottakai tuoda esille!!



Ois aika kurjaa jos ei sitä kertoisi ja sitten myöhemmin kävisi ilmi että ei tykkää lapsista.



Ja ihan aiheellista valittaa kun on saanut kirjeitä naisilta joilla on lapsia. Mitä se kertoo naisista? Eivät ymmärrä kuulemaansa/lukemaansa? Kuvittelevat olevansa jotain niin ainutlaatuista että maajussi (joka ei pidä vieraista lapsista!) kiinnostuisi heistä. Eiköhän ukko ole viskannut roskiin joka ainoan kirjeen jossa on kerrottu lapsista, oli nainen sitten miten mukavan oloinen ja näköinen tahansa.



Tottahan jokaisella on jotain toiveita; urheilullinen, savuton, raitis, hyväkäytöksinen jne. Ihan hyvin siihen jatkoksi sopii myös se lapseton!

jo tossa vaiheessa,kiva siinä sitten riitoja aiheuttaa kun emäntä pyörii lapsineen tilalla ja arto ei tykkääkkään näistä mukuloista,menis homma puihin.hyvä että sanoo alusta alkaen ja jos ei kumppania löydy niin olkoot ilman

saa itse määrittää mitä haluaa kumppaniltaan ilman, että se on sen kummemmin oikein tai väärin. Jos jää sen vuoksi ilman kumppania niin oma moka mitäpä sitä muiden kannattaa itkeä.

että hänellä oli jokin syy kantaansa. Ehkä on tapaillut naista jolla on lapsia ja homma meni puihin lasten vuoksi?



Kannattaa muistaa esim, että "maajussi" tuskin suostuu esim. tilaltaan pois muuttamaan, jos sinne kaukaa joku nainen tulee kera lapsen/lapsien niin onko LASTEN vaikea sopeutua elämään tilalla? Äkkiseltään tulee mieleen, että jos "korpea" on niin, niin miten kouluun, harrastuksiin ja kavereille kulkeminen jne. Ja jos lapsi ei viihdy, niin se väistämättä vaikuttaa naiseen ja sitä kautta maajussiin.

(HUOM: on eri asia syntyä maalle kun joutua muuttamaan "keskelle ei mitään" äidin uuden miehen vuoksi)



Ja tottahan se on, että harva rakastaa vieraan lapsia. Heihin kyllä tottuu ajan mittaan, mutta RAKASTAAKO heitä on eri asia. Jos tietää ettei siihen kykene, niin reilumpaa on haluta nainen joka on lapseton, tämä HYVÄ asia myös sitä lasta ajatellen...!



MUTTA se mikä minua kiinnostaa, on miten ko. maajussi olisi suhtautunut naiseen, jolla on AIKUINEN lapsi joka asuu jo omillaan?! Esim. 37-v nainen jolla 19-v lapsi... :)

se on sama asia kun täällä mammat usein kirjoittaa, että eivät ikina ottaisi miestä, jolla ennestään on lapsia. Kai siinä pelätään tulevia vaikeuksia, oletetaan että elämä kumppanin lasten kanssa on hankalaa (ja onhan se sitäkin!). Maajussilla on oikeus toiveisiinsa, mutta mua ei kiinnostaisi mies joka asettaisi tuollaisia ehtoja.

että hän arvostaa itseään. Tuntee ja tietää, mihin on valmis ja mihin ei. Olisi aika epätoivoista, jos haluaisi ihan kenet tahansa, vaikka se olisi jotenkin omia toiveita ja haaveita tms vastaan.



Minäkään en koskaan ole halunnut miestä, jolla on lapsia. Niinpä annoin monen ihan kiinnostavan miehen jäädä omaan arvoonsa, vaikka muuten olisi varmaan jotain voinut tullakin. Minä uskon, että uusperhe ei koskaan ainakaan helpota parinmuodostusta, ja olin aina halunnut itselleni ihan oman perheen, en sellaista, jonka jäsenet kuuluvat johonkin toiseenkin perheeseen.



Niinpä löysin "oikean" miehen vasta 35-vuotiaana, sain esikoiseni 36-vuotiaana ja toisen saan nyt 38-vuotiaana. Enkä tosiaan ole odottamistani katunut!

ei turhaan lapselliset vaivaudu. Jospa hän ei koe olevansa kykenevä rakentamaan suhdetta lapseen, tai pelkää lapsia jnejne onhan kaikilla omat hassut kriteerinsä. Mua ärsytti siinä se into saada itelleen kokki/siivooja mut toivottavasti se oli pikkusen ees läppää.

Sitähän se selitti siinä että kriteerit on kertonu ja silti tuli yhteydenottoja sellaisiltakin jotka ei niitä täyttäny.

Jos mies ilmoittaa, ettei halua naista jolla on jo lapsia niin se on sitten niin. Mä en ikimaailmassa veisi lastani mukanani suhteeseen, jossa häntä ei hyväksytä. Lapsi menee kuitenkin aina edelle. En missään nimessä haluaisi miehen korkeintaan sietävän lastani, jos sitäkään. Olen tuollaista perhekuviota seurannut läheltä enkä sellaista kenellekään halua. Surkeita äitejä sellaiset jotka laittavat oman uuden tai potentiaalisen parisuhteensa lapsensa edelle.

Kyllähän ne kaikki on jotain kriteereitä laittanut ja toiveita. eihän kukaan ota ekaa joka vastaan kävelee, vaan sellaisen kun haluaa.

Jos ihminen etukäteen tietää, että puolison lapsiin saattaisi olla hankala suhtautua tai ettei halua puolisen exää isoksi osaksi elämäänsä, se ON PAKKO sanoa suoraan jo lasten edun takia. Kyse ei ole loppupeleissä siitä, että olisi epäreilu sitä yh:ta kohtaan, olisi ronkeli nirppanokka tai "saattaisi raakata pois jonkun ihanan" vaan, siitä että jos jompikunpi noista asioista toteutuu, lapset käsrivät. Uusi puoliso on iso osa myös niiden lasten elämää ja siitä pitää ottaa vastuu, mieluiten niin, että on jo etukäteen miettinyt, kykeneekö sen kantamaan. Jos tosiaan asiaa epäillen tai huonolla asenteella lähtee testaamaan sitä suhteeseen, suurimpina kärsijöinä ovat ne lapset. Musta on vain suoraselkäistä tunnistaa omat rajoitteensa eikä lähteä kokeilumielessä pilaamaan niillä alaikäisten perhe-elämää.



Tältäkin palstalta löytyy tästä surullisia esimerkkejä: niitä nyxiä, jotka valittavat siitä, että puoliso on tiivissä yhteydessä lastensä isään tai äitiin tai siitä, että kotona on jatkuvasti "kutsumattomia vieraita" (=lapsia isänsä/äitinsä kodissa). Jos epäilee edustavansa tätä ihmistyyppiä tai ei mieluummin näkisi tätä "ylimääräistä" vaivaa, miksi turhaan lähteä kiusaamaan viattomia lapsia?

niin en ikimaailmassa ottaisi miestä jolla on lapsia.

..ja jokaisen kanssa lisääntyville...

jos tulee avioero. Puoliso vie puolet tilasta ja pahimmassa tapauksessa satoja vuosia suvun hallussa ollut tila joudutaan myymään. Eli siinä mielessä on järkevää karsastaa kertaalleen eronneita koska heillä seuraavakin liitto päättyisi helpommin eroon.

voisin olla sitä mieltä, että fiksu mies kun haluaa lapsettoman puolison. Ja tiedostihan hän itsekin että jyrkästi sanottu.



Mutta vaikka lapsista itse pidänkin, niin on tää välillä niin helvetin raskasta olla uusioperhe. Miehen ex ujuttaa itseään tykö mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla ja vaatii melkoista luonteenlujuutta jaksaa ja olla saamatta ohtausta lasten aikana. Mies siis on lasten lähivanhempi. Ex kuitenkin katsoo asiakseen olla milloin mitäkin mieltä erinäisistä asioista, meidän lemmikeistä lähtien. Jos mies ei jaksa enää jotain hänen kanssaan puida niin sitten alkaa mun puhelin piristä. Sellaisissakin asioissa, jotka eivät edes periaatteessa kuulu exälle millään.



Että pisteet Artolle, kun uskaltaa sanoa, ettei halua uusperhesekotukseen mukaan. Toivottavasti löytää mukavan ja maanläheisen vaimokkeen.

Sanoisinko, että aika välinpitämättömiä omia lapsiaan kohtaan.



Tottakai maajussilla tai kenellä tahansa puolisoa etsivällä on oikeus päättää haluaako ottaa puolisoa, jolla on ennestään lapsia, aika simppeliä.

niin kuin meillä niin ei joudu myymään tilaa jos ero tulee.