Onko jollain ollut syrjähyppy joka kannatti tehdä?

Lisäksi opin paljon itsestäni, rakkaudesta ja seksistä (ai tämmöstäkin voi olla).



Nykyisessä suhteessa en tarvitse syrjähyppyjä.

Kyllä vain, syrjähyppy voi olla kaunista ja ihanata huumaa, josta seuraa vain loppumatonta iloa itselle. Nimittäin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijällä ei ole omaatuntoa eikä kykyä myötätuntoon. Varmasti se monelle onkin em. kaltaista, niille, joita harmittaa ainoastaan kiinnijääminen, ei suinkaan se, että tekee pahimmanlaatuisen iljettävyyden ja petoksen omalle puolisolleen.



Jotta anti mennä vaan, mutta toivoa sopii, että jäät kiinni, jolloin miehesi tajuaa miten kaunis ihminen olet sisäisesti ja vaihtaa terveempään.

minusta vaan suhteestani exään, että mä voin jonkun silmissä olla kaunis ja haluttava, että on elämää silloisen suhteen ulkopuolella.

on vain utelias. Toisekseen ap on sen verran enemmän henkisesti sinua kasvaneempi ihminen, että tietää jokaisessa olevan monta puolta. Kukaan ei ole pelkästään hyvä tai paha. On mahdollista tehdä virheitä, vaikka olisikin tunteva ihminen. Opit sen vielä. Ehkä.

Kyllä vain, syrjähyppy voi olla kaunista ja ihanata huumaa, josta seuraa vain loppumatonta iloa itselle. Nimittäin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijällä ei ole omaatuntoa eikä kykyä myötätuntoon. Varmasti se monelle onkin em. kaltaista, niille, joita harmittaa ainoastaan kiinnijääminen, ei suinkaan se, että tekee pahimmanlaatuisen iljettävyyden ja petoksen omalle puolisolleen. Jotta anti mennä vaan, mutta toivoa sopii, että jäät kiinni, jolloin miehesi tajuaa miten kaunis ihminen olet sisäisesti ja vaihtaa terveempään.

tuollaista ihanaa ja kannatti, eikä siitä mitään kurjia seurauksia tullutkaan. Nyt kun aikaa on kulunut yli 10v, koko homma etoo ja tuntuu että olisipa tuokin homma saanut jäädä väliin, senkin ihanan ja ihmeellisen huuman ajan kun olisin keskittynyt perheeseen ja jättänyt tuollaiset itsekkäät haihattelut niin paljon fiksumpi olisin ollut. Lapsetkin ovat niin vähän aikaa pieniä, niin mieluumin sitten etsisi sen onnen ihan perheestä.

Hei, mielenkiintoinen kysymys.



Minulla oli n vuoden pituinen salasuhde myös varattuun mieheen, rakastuimme(tai olisiko parempi sana hullaannuimme) tulisesti ja tuossa vaiheessa (n 3-4kk) oli samantekevää, saako oma mieheni tietää, pääasia oli vain tavata tuota toista miestä silloin kun se oli mahdollista. Kun huuma hieman hellitti, alkoivat satunnaiset "morkkisjaksot", jolloin yritin aina joskus irtautua sivusuhteestani ja aloin todella miettiä, mitä olin tehnyt ja tekemässä.



Loppujenlopuksi en enää pystynyt tapaamaan tätä toista miestä, vaan peruin aina kaikki tapaamiset viime tingassa. Kerroin omalle miehelleni ja erosimme. Lapsemme ovat jo muuttaneet kotoa. Olen edelleen tuon toisen miehen kanssa tekemisissä satunnaisesti viestitellen ja soitamme joskus. Samoin entinen mieheni on pyytänyt minua takaisin, en tiedä miksi.

ja ajan myötä se on osoittautunut kannattavaksi. Erinäisten sattumusten myötä elämäni on nyt urillaan - syrjähypyn takia, kun ketjua seuraa alkulähteelle.

Avasi silmät moneen suuntaan, naisen kans tosin tapahtu..

on vain utelias. Toisekseen ap on sen verran enemmän henkisesti sinua kasvaneempi ihminen, että tietää jokaisessa olevan monta puolta. Kukaan ei ole pelkästään hyvä tai paha. On mahdollista tehdä virheitä, vaikka olisikin tunteva ihminen. Opit sen vielä. Ehkä.

Kyllä vain, syrjähyppy voi olla kaunista ja ihanata huumaa, josta seuraa vain loppumatonta iloa itselle. Nimittäin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijällä ei ole omaatuntoa eikä kykyä myötätuntoon. Varmasti se monelle onkin em. kaltaista, niille, joita harmittaa ainoastaan kiinnijääminen, ei suinkaan se, että tekee pahimmanlaatuisen iljettävyyden ja petoksen omalle puolisolleen. Jotta anti mennä vaan, mutta toivoa sopii, että jäät kiinni, jolloin miehesi tajuaa miten kaunis ihminen olet sisäisesti ja vaihtaa terveempään.

Hienosti sanottu. Kukaan ei tosiaan ole vain hyvä tai vain paha.

Esim. exäni on oikein lempeä ja hyvä itselleen, ja vain muille ihmisille naurettava kusipää. Ja koska kaikki hänen elämänsä naiset ovat inhonneet häntä, he kaikki ovat tasapainottomia.

Siis syrjähyppy on yksi parhaimpia tekoja elämässäni! Olin suhteessa totaalisen luuserin kanssa ja itsetuntoni oli nollassa. Yhtäkkiä sainkin huomiota miespuoliselta työkaverilta ja silmäni aukesivat. Sain voimaa jättää luuseri-mieheni ja itsetuntoni parani huomattavasti. Jos en olisi koskaan syrjähyppyä tehnyt, millaista elämäni nyt mahtaisi olla?

Siis syrjähyppy on yksi parhaimpia tekoja elämässäni! Olin suhteessa totaalisen luuserin kanssa ja itsetuntoni oli nollassa. Yhtäkkiä sainkin huomiota miespuoliselta työkaverilta ja silmäni aukesivat. Sain voimaa jättää luuseri-mieheni ja itsetuntoni parani huomattavasti. Jos en olisi koskaan syrjähyppyä tehnyt, millaista elämäni nyt mahtaisi olla?

Kyllä on itsetunto pienestä kiinni! (Vastaus:Luultavasti parempaa.)

Itsellä on yksi tälläinen täti joka vaihtoi rekkakuskin pankinjohtajaan. Tärkeilevä snobi nykyään, ennen ihan mukava täti.

Itsellä on ero takana -silloin jätettynä- ja allekirjoitan useimmat katkerat kommentit asiasta. Mutta elämä opettaa -tai katkeroittaa.

Sitten alkoi villi kausi ja netti kävi kuumana ja heppi heilui. Viimeisin töistä löytynyt "rakas" oli kovin nuori ja kokematon, siitä jäi paha mieli kun löysin taas uuden eli petin häntä(kin).

Väittäisin että kaikki lähti siitä kun itse kokemattomana menin naimisiin ja tulin jätetyksi, mutta nyt olen tilanteessa jossa mikään ei heilauta mihinkään ja voisin sanoa olevani pukki (tai mistä naiset pitävät: tunteeton sika.) Suhteita takana ja kaikki ilman kumia n.45.

-Herra Karju

Mun kohdalla se sai mut tajuamaan, miten ihana mies mulla on kotona ja miten mä arvostan mun perhettä. Irrottauduin suhteesta ja nyt olen elänyt onnellisena oman perheen kanssa jo vuosikausia.

ole moiseen alentunut. Sillä alentumisesta siinä on kysymys olipa syy mikä tahansa.

Niin ja olen mies

Elin pitkässä parisuhteessa, sain kuitenkin tietää,että mieheni pettää minua. olin nuori,tyhmä ja sinisilmäinen. Päätin jäädä suhteeseen vaikka tiesin,mitä hän teki. Kerran olin todella humalassa viettämässä tyttöjeniltaa,tapasin miehen,joka vei jalat altani. Keskustelimme koko illan, tunsin itseni jälleen halutuksi enkä edes muistanut poikaystävääni. Heittäydyin tunteeseen ja annoin mennä,se oli elämäni ensimmäinen ja ilmeisesti viimein yhdenillanjuttu. Sen illan jälkeen silmäni avautuivat,minä lähdin pois vanhasta suhteestani ja aloitin uuden elämän. Se oli hyvä syrjähyppy ja todennäköisesti elämäni pelastus. En koskaan tavannut miestä tämän jälkeen,koska hiivin aamuystä pois ilman numeroa,ilman mitään. Olisin ehkä kiittänyt.

kun sen seurauksena kuitenkin menettää luottamuksen jos toinen saa tietää jaen voisi elää itseni kanssa sen jälkeen jos sen tekisin. Mutta ymmärrän että syrjähyppy voi rohkaista lähtemään suhteesta josta muutenkin oltaisiin lähdössä.......

Minulla ainakin avasi silmät siitä, että näköjään kun itsekin olen lakannut yrittämästä, niin ei suhteella oikein ole tulevaisuutta. Vaikka lähinnä koko yö meni pussaillessa ilman seksiä (menkat, syy se sekin on...) niin kyllä se riitti kertomaan kaiken oleellisen, ikinä kun en ole varattuna toisen miehen mukaan lähtenyt mihinkään.



Huonosti mennyt jo viime syksystä asti ja sitä sitten koittanut yksin korjailla, mies alkoi ottamaan koko suhteen itsestäänselvyytenä (myöntää sen itsekin nyt) eikä tullut senttiäkään vastaan missään asiassa.

Viimeisinä vuosina etsin vain sysäystä eron hakemiselle ja pois muuttamiselle. Tähän saumaan sattui sitten syrjähyppyni, joka todella auttoi laittamaan asiat liikkeelle. Sain uutta iloa ja uskoa tulevaan. Pidempää suhdetta syrjähypystä ei seurannut, mutta olemme säilyneet kavereina. Nyt olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen koululaisen yh.

Olin pitkään suhteessa, jossa mies oli väkivaltainen, meinasi jopa tappaa. Kun mies oli matkoilla, tapasin sattumalta työkaverini baarissa. Oli hauska ilta ja vastoin tapojani lähdin työkaverini matkaan. Suhde kesti vain hetken, mutta sai minut tajuamaan ettei kannata jatkaa kammottavaa parisuhdettani. Ilman tätä työkaveriani olisin varmaan jo kuollut. Nykyään taas olen kohta kahden lapsen onnellinen äiti.

Avoliittoni hajosi jäätyäni kiinni pettämisestä ja tämä petoskumppanini, "täydellinen nainen", vei minua kuin pässiä narussa monta vuotta. Koskaan hän ei eronnut miehestään, koskaan hän ei antanut minulle lapsia, vaikka kaiken minulle lupasi. Neljä pitkää vuotta olin täysi ääliö; uskoin selitykset ja odotin.

Ei todellakaan kannattanut.