Nykimishäiriöstä (tic / tourette)

Hei



Satuin huomaamaan tällaisen keskustelun täällä. Olen itse vanhempana konstaapelina Helsingin poliisilaitoksella ja aloitin tänään kirjoittamaan blogia osoitteessa:

http://jooki1.blogit.fi/



Tarkoitus on kirjoittaa omasta elämästäni poliisin ammatissa molempien syndroomien haltijana. Blogi on vasta aluillaan mutta jos mielenkiintoa tulee seurata niin vapaasti vaan lueskelemaan. Aion rakentaa blogin hyvin henkilökohtaisia tunteitakin kertoen.



Jokatapauksessa nämä asiat eivät ole este unelmille, vain päinvastoin! Tsemppiä kaikille adhd/ts lasten äideille terv. J.Lindholm

Hei Ap!

Meillä on nyt 10 vee poika kärsinyt tic oireista 3v asti. Eskarivuonna ne pahenivat rajusti ja silloin otettiinkin aivosähkökäyrä. Semmoinen valvomisen jälkeen. Hän saattoi hypähdellä kesken kävelyn,korahteli satua kuunnellessa ja pahin oli käden heiluminen syödessä. Mitään fyysistä ei löytynyt ja muutenkin keskussairaalan erikoistuva neurologi mielestämme väheksyi tilaa. Poikaa on dysfasian takia kuntoutettu sensomotorisella terapialla. Terapeutti teki kuukauden mittaisen ohjelman mitä noudatimme kotona säännöllisesti. Oireet loppuivat siihen. Nyt on tilanne aika rauhallinen. Kun on jännitystä ilmassa niin hän muljauttelee silmiä ja pää nykii. Samoin hartiat joskus ja tuo niiskutus. Tämä ei näytä poikaa häiritsevän eikä myöskään näitten takia häntä kiusata. Ottakaapa yhteys sensomotoriseen keskukseen. Me kävimme Lapinlahdella Hannu Hätösen vastaanotolla vaikka matkaa sinne tuli 400km. Hän myös kuntoutti pojan puhehäiriöt yhdessä puheterapeutin kanssa.

Jaksamisia sinne ja toivon että saatte apua lapselle.

Saman kokenut äiti.

hän pitää kurkunpäällään ihmeellistä naksutusta, silmät kääntyilevät ja posket nykivät. Äänen tekeminen kuulemma rentouttaa häntä(?) ja nykäykset liittyvät puhelukkojen yli pääsemiseen. Puheterapiassa käydään, mutta ticit eivät lievene tai kulje yksissä puheen säätelyn kanssa. Lääkitystä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti menet vaikka miten pitkälle, sillä kun saatte diagnoosin, ei kukaan ajattele lapsestasi että hän on ilkeä tai tyuhmä, pahansuopa ja kuriton kakara, kun tiedetään mistä on kyse.

Meillä 6-vuotiaalle pojalle on todettu, että asiaa ei ole mitään syytä tutkia. Tosin ticejä ei ole niin paljon kuin ap:n lapsella, mutta on kuitenkin.

Vasta sitten tutkimukset ovat paikallaan, jos on syytä epäillä, että lapsella on Touretten oireyhtymä tai jos tic-oireet selvästi haittaavat elämää. Ehkä tuo sanojenkin väliin tuleva ääntely on jo elämää haittaavaa, joten olisin kenties yhteydessä koululääkäriin näin ensimmäisenä.

Minulle on annettu "nyrkkisäännöksi", että vasta sitten on syytä lähteä tutkimuksiin, JOS vanhemmat HALUAVAT lapselleen lääkityksen. Muuten tutkimuksiin lähtemisessä ei ole mitään järkeä. Turha siis tutkia asiaa, joka jo tiedetään, mutta jolle ei haluta kuitenkaan lääkitystä.

Opettajat tietävät kyllä tic-oireista, sillä niitä on jopa viidenneksellä lapsista - monilla niin ettei vanhemmat edes tajua, että kyseessä on tic-oire.

Tutkikaa nykyään näitä linkkejä, Koskee jokaista lasta esim.

http://www.tritolonen.fi/artikkelit/200-aivot-ja-rasvahapot

Jakso lukea 2 riviä. Yritä tiivistää sanomasi

Kun ne oireet eivät ole jatkuvia, ne ovat kehitykseen kuuluvia.