Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun ei enää oikeasti jaksa?
04.02.2010 |
Meillä on viisi lasta, nuorin on 2,5kk vauva ja hän on syntymästään asti valvottanut. Itkenyt melkeinpä yöt ja päivät ja kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty eikä ole löytynyt allergiaa, refluksia tai muutakaan. Olen myös ollut tiukalla imetysdieetillä, mutta tuostakaan ei ollut mitään apua. Ilmeisesti vauvalla on koliikki ja omat voimat on ihan lopussa. Olen pyörittänyt tätä arkea jo pidemmän aikaa yksin kun miehelle sattuneen tapaturman takia hän ei saa tehdä juuri mitään.
Neuvolassa olen tästä väsymyksestäni puhunut, mutta siellä on vaan sanottu tyyliin, että sellaista se on kun vauva on vähän itkuisempi. Jos olen sanonut, että oikeasti kaipaisin apua, koska omat voimat ei enää riitä ja univelkaa on vaikka muille jakaa, niin siihen ei ole enää kommentoitu mitenkään tai korkeintaan arvosteltu lapsilukua. Tämä tuntuu oudolta, koska esikoisen ollessa vauva ja kun hällä oli koliikki niin saimme apua, vaikka sillon pystyi mieskin auttamaan. Asuimme kyllä sillon eri paikkakunnalla. Tähänkö tämä yhteiskunta on todellakin mennyt, että apua ei saa, vaikka sille olisi oikeasti tarvetta?
Sukulaiset ja tutut auttavat minkä voivat, mutta heillä on omakin elämä. Pelottaa, että väsymykseni takia tapahtuu vielä jotain, jota ei voi peruuttaa.
Kommentit (83)
Taas tällainen kommentoija, joka ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Se, että sinulla on sujunut kaikki ja tukiverkko ja apua löytyy, ei tarkoita, että muilla olisi samoin. Neuvolan hoitaja on kyllä täysin pihalla, jos ei ohjaa tuen ja avun piiriin. Lapsiluvusta huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi, niitä lapsia tehdään, jos ei JAKSA??? Meillä on kuusi ja nyt tämän kuudennen jälkeen olen myöskin sitä mieltä, että nämä on nyt tässä! Meillä tosin kaikkien lasten ikäero on noin 3-5 vuotta, joten meillä nuorin on puolivuotias ja vanhin jo 18 vuotta. Teen töitä kokoajan, myös kodinulkopuolelle tosin etätöinä.
Kyllä ihmisten pitää tunnistaa voimavaransa jo etukäteen, tai pyytää apua mieheltään, äidiltään, anopiltaa, sisaruksiltaan, kummeilta tms.
En ymmärrä, että kaikkeen pitäsi tulla valmis paketti yhteiskunnalta.Ostakaa palveluja, ulkoistakaa kodin siivous, lastenhoitoa, kaupassa käyntiä ja muita pieniä asioita. Saattehan niistä KOTIVÄHENNYKSEN. tÄLLÄ TAVALLA VALTIO TUKEE TASAPUOLISESTI KAIKKIA KOTEJA.
Vanha ketju, mutta miten joku voi vastata näin ihmiselle, jolla on hätä ja voimat loppu. Ei kukaan voi ennustaa esim.miehen tapaturmaa. Ei puolison kuolemaa tmv.
Yleensä en kenellekään ikäviä toivo, mutta eiköhän ihmisenä kasvamisen osaksi onneksi lähes jokaisen elämässä tulee tilanne jossa joutuu ns "toisen housuihin". Jotkut oppivat, jotkut eivät.
Tosin en ymmärrä lainkaan miksi kenenkään nykymaailmassa pitäisi tehdä kuusi lasta, kun liikakansoitus muutenkin tuhoaa maailman.
jos tähän maailmaan ei kukaan synnyttäis lapsia, me oltais ajat sitte kuoltu sukupuuttoon. Aina ei elämää voi suunnitella etukäteen ja on todella itsekästä ja typerää soimata hankalaan tilanteeseen joutunutta. Empatiaan kykenevä pyrkii siinä tilanteessa auttamaan, ihan sama onko lapsia yksi vai kymmenen! Onko kirjoittaja ajatellut asian aivan loppuun saakka?