Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun ei enää oikeasti jaksa?
04.02.2010 |
Meillä on viisi lasta, nuorin on 2,5kk vauva ja hän on syntymästään asti valvottanut. Itkenyt melkeinpä yöt ja päivät ja kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty eikä ole löytynyt allergiaa, refluksia tai muutakaan. Olen myös ollut tiukalla imetysdieetillä, mutta tuostakaan ei ollut mitään apua. Ilmeisesti vauvalla on koliikki ja omat voimat on ihan lopussa. Olen pyörittänyt tätä arkea jo pidemmän aikaa yksin kun miehelle sattuneen tapaturman takia hän ei saa tehdä juuri mitään.
Neuvolassa olen tästä väsymyksestäni puhunut, mutta siellä on vaan sanottu tyyliin, että sellaista se on kun vauva on vähän itkuisempi. Jos olen sanonut, että oikeasti kaipaisin apua, koska omat voimat ei enää riitä ja univelkaa on vaikka muille jakaa, niin siihen ei ole enää kommentoitu mitenkään tai korkeintaan arvosteltu lapsilukua. Tämä tuntuu oudolta, koska esikoisen ollessa vauva ja kun hällä oli koliikki niin saimme apua, vaikka sillon pystyi mieskin auttamaan. Asuimme kyllä sillon eri paikkakunnalla. Tähänkö tämä yhteiskunta on todellakin mennyt, että apua ei saa, vaikka sille olisi oikeasti tarvetta?
Sukulaiset ja tutut auttavat minkä voivat, mutta heillä on omakin elämä. Pelottaa, että väsymykseni takia tapahtuu vielä jotain, jota ei voi peruuttaa.
Kommentit (83)
fiksu ihminen varautuu kaikkeen myös siihen, että puoliso saattaa jopa kuolla ennenkuin tekee lapsia. Lapsi on kuitenkin huollettava yksin tai kaksin voimavarat on punnittava sen mukaan mihin riittä voimat. Lapsia ei vain tehdä, vaikka kivaa olisikin niistä kantaa huoltaja vastuun seuraavat 20 vuotta! Ap:llä on ollut jo rankkaa yhden kanssa niin miksi tehdä niitä lisää? Vai pettikö ehkäisy??
Älä vaan jatka näitä juttuja, järkyttävää luettavaa. Siis että pitäisi ajatella lasta suunnitellessaan, että "mitäs jos lasten isä kuolee, pärjäänkö minä tms"!! Uskomaton tyyppi kyllä olet, ei voi muuta sanoa.
ajattele mitään jos väsäätte ja väsäätte niitä lapsia maailmaan? Meillä raja meni juuri edellämainituista syistä kolmessa. Sen vielä jaksaa tarvittaessa yksin ilman, että tarvitsee valittaa, niinkuin TE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jo yhdenkin lapsen kanssa voi olla rankkaa. Se on niin paljon lapsista kiinni ja sitä et ikinä tiedä etukäteen, että tuleeko helppo vaiko erittäin vaativa vauva vai jotain siltä väliltä!
fiksu ihminen varautuu kaikkeen myös siihen, että puoliso saattaa jopa kuolla ennenkuin tekee lapsia. Lapsi on kuitenkin huollettava yksin tai kaksin voimavarat on punnittava sen mukaan mihin riittä voimat. Lapsia ei vain tehdä, vaikka kivaa olisikin niistä kantaa huoltaja vastuun seuraavat 20 vuotta! Ap:llä on ollut jo rankkaa yhden kanssa niin miksi tehdä niitä lisää? Vai pettikö ehkäisy??
Älä vaan jatka näitä juttuja, järkyttävää luettavaa. Siis että pitäisi ajatella lasta suunnitellessaan, että "mitäs jos lasten isä kuolee, pärjäänkö minä tms"!! Uskomaton tyyppi kyllä olet, ei voi muuta sanoa.
ajattele mitään jos väsäätte ja väsäätte niitä lapsia maailmaan? Meillä raja meni juuri edellämainituista syistä kolmessa. Sen vielä jaksaa tarvittaessa yksin ilman, että tarvitsee valittaa, niinkuin TE.
Olen sitäkin harkinnut ja miettinyt ja laitoimme hakemuksen reilu viikko sitten, jotta lapset pääsisivät hoitoon edes muutamana päivänä viikossa, jos emme muuta apua saa, mutta hoitoon pääsevät vasta aikaisintaan kuukauden päästä. Saisivat paikan heti, jos olisi kyse siitä, että pitäisi päästä töihin, puheesta kyllä ymmärsin, että olisivat sitten tavallaan ylimääräisenä, mutta nyt ei onnistu lähiaikoina.
Eilen neuvolasta soittivat eilen ja kertoivat mihin ottaa yhteyttä ja saamme hoitajan kotiin ensi viikosta alkaen ja lisäksi neuvolan täti vaihtuu toiseen ja tuo täti sai "huomautuksen" käytöksestään.
Ja kuten aiemmin sanoin, niin ongelma ei ole lasten lukumäärä vaan se, ettei mieheni kykene auttamaan vaan hän on potilas ja minulla vielä yksi hoidettava lisää.
ap
Ap, paljon voimia,valoa ja halit!!!
Tuli mieleeni, että miestäsi kun hoidat, niin etkö ole silloin omaishoitaja? Omaishoitajalle kuuluu kuukaudessa 3 lakisääteistä vapaa päivää, eli saisit miehellesi hoitajan. Sitten kun saisit vielä jostain lapsille samaksi ajaksi (kodinhoitaja tms? mannerheimin lastensuojeluliitto?) niin voisit mennä päiväksi johonkin nukkumaan?
Ap, paljon voimia,valoa ja halit!!!
Tuli mieleeni, että miestäsi kun hoidat, niin etkö ole silloin omaishoitaja? Omaishoitajalle kuuluu kuukaudessa 3 lakisääteistä vapaa päivää, eli saisit miehellesi hoitajan. Sitten kun saisit vielä jostain lapsille samaksi ajaksi (kodinhoitaja tms? mannerheimin lastensuojeluliitto?) niin voisit mennä päiväksi johonkin nukkumaan?
meillä ei vajaan vuoden ikäisen lapsen yötissuttelua meinannut saada millään lopetettua. Tyhjää rintaa hän imi koko yön ja jouduin heräilemään kymmenen minuutin välein kun lapsi alkoi kiljua kun ei mitään rinnasta tullut.
Pidettiin sitten unikoulua pari ,kolme yötä ja loppu hyvin kaikki hyvin. Ainakin toistaiseksi,mitään en osaa tulevaisuudesta sanoa enkä kaikkeen varautua, niinkuin eräät täällä :) Juu ja meilläkin on vakuutus miehen kuoleman tms.varalta mutta silti.
Ap,voimia minultakin sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun olet jaksanut hakea apua, ja hoitopaikkaa lapsillesi. Kuukausi kuluu tosi nopeaan lopulta.
Ja onneksi saatte hoitajan kotiinne jo myös.
Hyvin on asiat siis jo.
Laita vaikka hoitajaa odotellessa DVD:t pyörimään 2-vuotiaille, jos haluat nukkua vähäsen ekstraa.
Tai pötköttelette sängyssä kaikki päiväunia.
Been there, mies sairasti vuoteenomana yllättäen, ja itselläni 1v10 kk ikäerolla lapset, toinen moniallerginen ja toinen autistinen. Tästä rankimmasta on jo aikaa, mutta tulipa taas mieleen nyt.
fiksu ihminen varautuu kaikkeen myös siihen, että puoliso saattaa jopa kuolla ennenkuin tekee lapsia. Lapsi on kuitenkin huollettava yksin tai kaksin voimavarat on punnittava sen mukaan mihin riittä voimat. Lapsia ei vain tehdä, vaikka kivaa olisikin niistä kantaa huoltaja vastuun seuraavat 20 vuotta!
Ap:llä on ollut jo rankkaa yhden kanssa niin miksi tehdä niitä lisää? Vai pettikö ehkäisy??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos neuvolassa vain hymähdellään, mistä apua pitäisi hakea seuraavaksi? Tietääkö joku?
Neuvolaan ja kysy hoitajalta miten vaihto toiseen tehdään.
Sinulla on kaikki oikeus APUUN neuvolasta!! Ja sun pitää nyt vaan vaatia sitä.
Et yhtään enempää väsytä itseäsi. Sen ihmisen työ on auttaa sua eteenpäin.
Ymmärrän toisaalta että se sanoo noin että väsyttäähän se jos lapsi on itkunen, mutta ei kukaan voi sanoa mikä on jo liikaa: minusta sulla on ihan selvästi tarve apuun kun iso perhe eikä mies pysty auttamaan.
Sää saat olla väsynyt ja sun PITÄÄ saada apua.
Minusta sää voisit ehdottaa että saisit toisen hoitajan!!
Ei sillä että sulla olisi mitään henkilökohtasta ton kanssa, vaan kun ei se vaan näe hätääsi.
Silloin saa vaihtaa hoitajaa.
Meilläpäin perhetyöntekijä tulee leikittämään lapsia että äiti saa nukkua tai siivota.
Terkan pitäisi kyllä osata neuvoa jokin apu teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi, niitä lapsia tehdään, jos ei JAKSA??? Meillä on kuusi ja nyt tämän kuudennen jälkeen olen myöskin sitä mieltä, että nämä on nyt tässä! Meillä tosin kaikkien lasten ikäero on noin 3-5 vuotta, joten meillä nuorin on puolivuotias ja vanhin jo 18 vuotta. Teen töitä kokoajan, myös kodinulkopuolelle tosin etätöinä.
Kyllä ihmisten pitää tunnistaa voimavaransa jo etukäteen, tai pyytää apua mieheltään, äidiltään, anopiltaa, sisaruksiltaan, kummeilta tms.
En ymmärrä, että kaikkeen pitäsi tulla valmis paketti yhteiskunnalta.
Ostakaa palveluja, ulkoistakaa kodin siivous, lastenhoitoa, kaupassa käyntiä ja muita pieniä asioita. Saattehan niistä KOTIVÄHENNYKSEN. tÄLLÄ TAVALLA VALTIO TUKEE TASAPUOLISESTI KAIKKIA KOTEJA.
Juup: verotuksesta saa tosiaan ensi vuonna osan takasin.. Mutta pitää muistaa että perheen pitää jaksaa tässä yllättävässä käänteessä TÄNÄÄN!!
Meillä mies lomautettiin ja RAHALLISESTI pärjättiin säästöillä jotka oli menossa muualle alunperin. Kaikilla ei ole tätä.
Meillä on vaan kolme lasta ja tiukkaa tekee jos rahat vähissä ja paineet kovat.
En lähtisi yhtään aliarvoiomaan perheen kestoa jos yksi on poissa pelistä, vaikka olisikin siinä vieressä. Kaikki kasaantuu tälle äidille.
Ota siihen koliikkia huutava lapsi vielä mukaan ja avot!
Kyllä meilläkin on koitettu miettiä miten selviää jos toinen vaikka kuolee. Mutta se on hei ihan eri asia kun niin käy: ei siihen ole koskaan voinut varautua!!
Kyllä se on neuvolan TEHTÄVÄ lähettää asiakkaita eteenpäin. Ei kukaan lähde syyttelemään että mitäs läksit!
Meillä on kohta 4 alle kouluikästä, joten tosiaan et ymmärrä tilannettamme ja JOS tulee joku takaisku. Ihminen jolla ei ole ollut mitään perheeseen vaikuttavaa saisi pitää kuononsa kiinni: äitinikin on lapsia saanut 5 vuoden välein ja kun lapset on hyvin itsenäisiä noin niin ei voi käsittää mitä vaikka kaksosten hoito on.
Ei siihen voi sanoa että mitäs läksitte!
Me on lapsia toivottu ja saatu. Eikä työttömyyteen aina auta se että "ottaa siivoojan" se pitää maksaa HETI!
Neuvolasta pitää saada heti apua kun voimat alkaa menemään. Jopa yhden lapsen äiti saa hakea apua.
Älä sielä lässytä muuta.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi, niitä lapsia tehdään, jos ei JAKSA??? Meillä on kuusi ja nyt tämän kuudennen jälkeen olen myöskin sitä mieltä, että nämä on nyt tässä! Meillä tosin kaikkien lasten ikäero on noin 3-5 vuotta, joten meillä nuorin on puolivuotias ja vanhin jo 18 vuotta. Teen töitä kokoajan, myös kodinulkopuolelle tosin etätöinä.
Kyllä ihmisten pitää tunnistaa voimavaransa jo etukäteen, tai pyytää apua mieheltään, äidiltään, anopiltaa, sisaruksiltaan, kummeilta tms.
En ymmärrä, että kaikkeen pitäsi tulla valmis paketti yhteiskunnalta.Ostakaa palveluja, ulkoistakaa kodin siivous, lastenhoitoa, kaupassa käyntiä ja muita pieniä asioita. Saattehan niistä KOTIVÄHENNYKSEN. tÄLLÄ TAVALLA VALTIO TUKEE TASAPUOLISESTI KAIKKIA KOTEJA.
missä kohtaa ap aloituksessaan sanoi, että heillä on lapset pienillä ikäeroilla? En löytänyt mistään muuta kun että kertoi heidän nuorimmaisen iän. Tästäkö pystyt päättelemään, että lapset on pienillä ikäeroilla???
Voin suositella että jos olet sosiaaliasiakas, kerro sosiaalityöntekijälle.Hän järjestää sinulle kotiin apua lastenhoitoon ja kotia laittamaan ja vaikka ruokaa ja ulkoiluun.
Voit kysyä apua myös kunnasta, kerrot tilanteen ja pyydät kodinhoitoapua.
Kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen tapaturman? Jos mies kykenisi hoitamaan vauvaa edes välillä, niin varmasti sitä jaksaiskin ainakin paremmin. Nyt olen käytännössä yh, koska mies ei kykene auttamaan, vaikka haluaisi. Rahaa meillä ei ole säästössä älyttömiä, siis ainakaan sellaisia summia, joilla vois palkata esim. hoitajan. Mieheni toipuu tapaturmasta, mutta se on hidasta ja lasten hoidon lisäksi joudun miestäkin "hoitamaan", koska on sänkypotilas käytännössä.
En nyt tiedä, onko lapset jonkun mielestä pienillä ikäeroilla, mahdollisesti, mutta hyvin on jaksettu tähän asti ennen nuorimman syntymää ja koliikkia. Lapsemme ovat nyt 10v, 5v ja 2v 3kk kaksoset ja vauva 2,5kk.
Soitan tänään neuvolaan ja kysyn neuvolantädin vaihtoa ym. Tämä on vaan rasittavaa, kun kaikkea täytyy nykyään vaatimalla vaatia, että edes jotain tapahtuu.
ap
en kyllä ymmärrä miksi, niitä lapsia tehdään, jos ei JAKSA??? Meillä on kuusi ja nyt tämän kuudennen jälkeen olen myöskin sitä mieltä, että nämä on nyt tässä! Meillä tosin kaikkien lasten ikäero on noin 3-5 vuotta, joten meillä nuorin on puolivuotias ja vanhin jo 18 vuotta. Teen töitä kokoajan, myös kodinulkopuolelle tosin etätöinä.
Kyllä ihmisten pitää tunnistaa voimavaransa jo etukäteen, tai pyytää apua mieheltään, äidiltään, anopiltaa, sisaruksiltaan, kummeilta tms.
En ymmärrä, että kaikkeen pitäsi tulla valmis paketti yhteiskunnalta.Ostakaa palveluja, ulkoistakaa kodin siivous, lastenhoitoa, kaupassa käyntiä ja muita pieniä asioita. Saattehan niistä KOTIVÄHENNYKSEN. tÄLLÄ TAVALLA VALTIO TUKEE TASAPUOLISESTI KAIKKIA KOTEJA.
Soita sosiaalitoimistoon, ja sano, että sinusta tuntuu ettet jaksa. "Olen aivan loppu, ja haluaisin vaan nukkua" -ja vastaavat lauseet auttavat.
Sosiaalitoimistosta ohjaavat sitten sosiaali-/perhetyöntekijän teille avuksi.
Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
pitäisi päästä helpolla? Jokaisen valintahan se on montako tenavaa tänne lykkii. Mittikää oikeasti sitä, että se LAPSI VOI OLLA ITKUINEN TAI SAIRAS ENNENKUIN teette niitä lisää!
On aivan eri onko perheessä 1,2,3,4 vai 5 lasta. Jokaisen pitäsi tietää se.
Lapsilla on aina kaksi vanhempaa joiden tulee huolehtia lapsistaa.
Kotitalousvähennys voidaan ottaa huomioon saman tien veroihin jos soittaa verovirastoon ja arvio sen suuruutta. Käyttäkää sitä.
siis kuolleet. Siskoni on auttanut jonkin verran, mutta hänellä on itsellään 6kk vauva ja taapero niin älyttömiä ei häneltäkään voi vaatia. Toinen siskoni taas asuu kaukana ja perheellinen hänkin eli ei noin vaan voi lähteä auttamaan. Miehen veli on vajaa vuosi sitten jäänyt leskeksi ja opettelee elämää pienten lastensa kanssa niin enempää en häntä halua rasittaa.
ap
Kyllä ihmisten pitää tunnistaa voimavaransa jo etukäteen, tai pyytää apua mieheltään, äidiltään, anopiltaa, sisaruksiltaan, kummeilta tms.
En ymmärrä, että kaikkeen pitäsi tulla valmis paketti yhteiskunnalta.
Seurakunnalta saa myös apua! Nykyään melkeinpä paremmin kuin kunnalta/valtiolta...
Ei ihme, että olet loppu, kun nuo 3 lasta on ilmeisesti kotona ja noin pieniä...
Oletko harkinnut päivähoitopaikkaa? Itse hakisin päivähoitopaikkaa 5-vuotiaalle sekä kaksosille, jotta saat olla välillä vain vauvan kanssa kahdelleen (siis osa-aikaista paikkaa, esim. 10 päivää kuussa). Vauva saattaa huutaa myös sitä ettei saa tarpeeksi huomiota, koska sinulla menee aivan varmasti paljon huomioita noille 3 seuraavalle lapselle kun ovat tuon ikäisiä!!!
Kyllä sun täytyy saada tuota arkea jotenkin rauhoitettua. Päivähoitopaikat on musta halvin ratkaisu, jos kerta kunnalta ei muuten heru teille hoitajaa/tukea arkeen...
Vaan tää neuvolajuttu on ihan arpapeliä, joillekin osuu hyvä ja ymmärtäväinen terveydenhoitaja, ja joissakin neuvoloissa ei saa apua, vaikka olisi kuinka hätä.
Minä sinnittelin ensin pari vuotta, ennen kuin aloin tajuamaan, ettei neuvolasta todellakaan saa yhtään mitään apua. Sitten soitin perheneuvolaan, minne päästiin heti, sieltä sain lähetteen mielenterveystoimistoon, missä minua hoidettiin, sieltä oli yhteys myös lastensuojeluun, josta olisi kanssa saatu apua, mutta ei sellaista, mitä minä kaipasin. Mutta heidän vinkin avulla sitten palkattiin itse kodinhoitaja käymään kerran viikossa 2 tuntia. Ja näillä toimilla se selviäminen sitten lähti.
Neuvolasta oli vain suurta haittaa, kun he vain vähättelivät ja uskottelivat minulle, että tuollaista lapsiperheen arki on. No kun ei todellakaan ole, vaan meillä voitiin todella huonosti ja neuvolan olisi se pitänyt tajuta siitä, kun joka kerran neuvolassa itkin. Mutta ne vaan hymyili, että tää äiti taitaa olla vähän väsynyt, ja that's it!
Joten minä kuvittelin, että kaikissa perheissä on yhtä kamalaa, ja että siten mun pitää vain kestää. Ja kun kaverit kertoivat leiponeensa pullaa, niin minä kuvittelin niiden valehtelevan, sillä eihän mun mielestä kukaan voinut jaksaa sellaista suoritusta vauvan kanssa!
Että kyllä neuvolat osaa olla paskoja paikkoja. Etsiydy muualle avun äärelle.
Itselleni kävi niin, että vauvan syntymän jälkeen mies lähetettiin toiselle paikkakunnalle töihin ja on siellä edelleen. Mies on kotona vain pe-su, muuten olen kolmen lapsen yh... Tämä tuli ihan täysin puun takaa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin lähteä. Kaupungissamme ei ole tällä hetkellä miehelle työtä, mutta emme voi muuttaa hänen perässäänkään, koska reissun pituudesta ei ole mitään tietoa tällä hetkellä. Vanhin poikamme on jo koulussakin.
No, anyway, vauva syntyi ja heräsi säännöllisesti kahden tunnin välein tissille, kuten monet muutkin vauvat, ihan normaalimeininkiä. Mutta huomasin yhtäkkiä olevani täysin poikki johtuen monesta eri tekijästä: viikot yksin vastuussa kaikesta, vastasyntynyt vauva ja kaksi vanhempaa lasta, yksinäisyys, jne. Aloin myös oireilla väsymyksen seurauksena, enkä esim. uskaltanut enää ajaa autolla laisinkaan ja huusin lapsille kuin rantapiru päivittäin joka pikkuasiasta ja itkeskelin paljon.
Laitoin sitten 3 v lapsen virikehoitoon 3 kertaa viikossa, että saisin nukkua. Luojan kiitos tyttö viihtyy siellä erinomaisesti. Nukuttuani päiväunet uskallan taas ihan hyvin ajaa autoa, leikkiä, olla iloinen ja muutenkin tunnen olevani taas oma itseni.
Tosin tyttö nyt ei enää halua pois sieltä hoitopaikastaan, kun viihtyy niin hyvin. Kesäksi otan kyllä pois, haluan viettää aikaa hänen kanssaan, vaikka sosiaalista tyttöä alkaa näköjään nuo kaverit kiinnostamaan enemmän...
Tarinan opetus? Ota vastaan kaikki apu ja harkitse sitä kaksosten hoitoon vientiä. Pääsevät leikkimään ja ulkoilemaan, ja sinä voit NUKKUA. Unenpuute altistaa masennukselle, joten pidä huolta jaksamisestasi nyt, äläkä sinnittele väkisin liian pitkään! Naapuri yritti ja veteli sitten pillereitä seuraavat viisi vuotta.