Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun ei enää oikeasti jaksa?
04.02.2010 |
Meillä on viisi lasta, nuorin on 2,5kk vauva ja hän on syntymästään asti valvottanut. Itkenyt melkeinpä yöt ja päivät ja kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty eikä ole löytynyt allergiaa, refluksia tai muutakaan. Olen myös ollut tiukalla imetysdieetillä, mutta tuostakaan ei ollut mitään apua. Ilmeisesti vauvalla on koliikki ja omat voimat on ihan lopussa. Olen pyörittänyt tätä arkea jo pidemmän aikaa yksin kun miehelle sattuneen tapaturman takia hän ei saa tehdä juuri mitään.
Neuvolassa olen tästä väsymyksestäni puhunut, mutta siellä on vaan sanottu tyyliin, että sellaista se on kun vauva on vähän itkuisempi. Jos olen sanonut, että oikeasti kaipaisin apua, koska omat voimat ei enää riitä ja univelkaa on vaikka muille jakaa, niin siihen ei ole enää kommentoitu mitenkään tai korkeintaan arvosteltu lapsilukua. Tämä tuntuu oudolta, koska esikoisen ollessa vauva ja kun hällä oli koliikki niin saimme apua, vaikka sillon pystyi mieskin auttamaan. Asuimme kyllä sillon eri paikkakunnalla. Tähänkö tämä yhteiskunta on todellakin mennyt, että apua ei saa, vaikka sille olisi oikeasti tarvetta?
Sukulaiset ja tutut auttavat minkä voivat, mutta heillä on omakin elämä. Pelottaa, että väsymykseni takia tapahtuu vielä jotain, jota ei voi peruuttaa.
Kommentit (83)
41/83
|
04.02.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
itsehän ne pitää hoitaa kun niitä hommaakin. Aina ollaan valtiota vaatimassa apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se puhuu, jos periaatteessa ajatellaan.
Mutta ihan selväähän on, että ap:n miehen tapaturma on sellainen tekijä, johon kukaan ei voi vaurautua. Joten ei tuota nelosen kirjoitusta pidä ottaa kovin vakavana syytöksenä.
Mutta toinen asia on sitten tuo vauvan koliikki. Se on asia, johon aina ei ymmärretä varautua. Jos aiemmat lapset ovat olleet helpompia vauvoja, niin ymmärrettävästi ei tule mieleenkään, että se seuraava voikin olla itkuisempi tapaus. Ja nämä, jotka puhuu tuosta, ettei lapsia pitäisi tehdä enempää kuin jaksaa, ovat todennäköisesti niitä äitejä, jotka ovat kokeneet sen vaativan vauvan hoitamisen jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Näin niitä omia voimavaroja joutuu oman kokemuksen myötä puntaroimaan ihan toisella tavalla kuin sujuvan vauva-arjen kokeneena.
Silti edelleen terve mies tietenkin auttaisi selivämään koliikista paremmin, joten ei takerruta tähänkään. Kunhan vain pohdin, ettei nelosen jutut ihan puuta heinää ole. Vaikka luonnollisestikaan ne eivät silti ap:tä auta, kuten ei tämä minunkaan kirjoitukseni.
joku sanoikin että vaihda neuvolatätiä. Tätä minäkin suosittelen ,jos mahdollista. Itse asuin isossa kaupungissa kun lapset oli pieniä ja ihan sattuman takia vaihdoin neuvolaa. JA uudessa neuvolassa olikin tosi hyvä työntekijä. Edelinen oli sellainen hengetön,puhumaton mutta tämä uusi oli kokenut, työstään ja asiakkaistaan pitävä henkilö. JA häneltä sain esim. juuri tälläiseen "henkiseen" asiaan paljon ymmärrystä ja voimia.
Toivottavasti sinäkin löydät tälläisen työntekijän,sillä heitäkin on.
ihmiset ovat erilaisia. jokainen. jokaisella on oma kestokykynsä, unenlahjat, stressin sietokyky ym. ei kannattaisi lähteä avun pyytäjää syyllistämään vaikka itselläsi olisi jotain fustraatioita!
Miksi noin monta lasta? itsehän ne pitää hoitaa kun niitä hommaakin. Aina ollaan valtiota vaatimassa apuun.
että on ihan eri asia jos lapsista huolehtii yks vanhempi kun jos huolehtis kaks. Nythän ap lisäksi joutuu vielä miestään hoitamaan lasten lisäksi.
Mistä näitä idiooteja täydellisyyksiä sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan se puhuu, jos periaatteessa ajatellaan.
Mutta ihan selväähän on, että ap:n miehen tapaturma on sellainen tekijä, johon kukaan ei voi vaurautua. Joten ei tuota nelosen kirjoitusta pidä ottaa kovin vakavana syytöksenä.
Mutta toinen asia on sitten tuo vauvan koliikki. Se on asia, johon aina ei ymmärretä varautua. Jos aiemmat lapset ovat olleet helpompia vauvoja, niin ymmärrettävästi ei tule mieleenkään, että se seuraava voikin olla itkuisempi tapaus. Ja nämä, jotka puhuu tuosta, ettei lapsia pitäisi tehdä enempää kuin jaksaa, ovat todennäköisesti niitä äitejä, jotka ovat kokeneet sen vaativan vauvan hoitamisen jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Näin niitä omia voimavaroja joutuu oman kokemuksen myötä puntaroimaan ihan toisella tavalla kuin sujuvan vauva-arjen kokeneena.
Silti edelleen terve mies tietenkin auttaisi selivämään koliikista paremmin, joten ei takerruta tähänkään. Kunhan vain pohdin, ettei nelosen jutut ihan puuta heinää ole. Vaikka luonnollisestikaan ne eivät silti ap:tä auta, kuten ei tämä minunkaan kirjoitukseni.
elämässä sattuu ja tapahtuu.
Sanotko sinä kolaripaikalla että voi voi olisi pitänyt ostaa alunperin toisenlainen auto, ettei niitä kolareita sattuisi vai yrittäisitkö auttaa jotta kaikki saisivat parasta mahdollista hoitoa?
Huh huh...
Voimia ap:lle, toivottavasti saat pian apua.
T; 5lapsen äiti myös, ja apua tarvinnut, kun voimat loppui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestisi ap oli ihan asiallinen, ei mitään turhaa ruikutusta. Pyydä uudelleen apua sieltä neuvolasta. Kyllä tuo tilanne tapaturmineen on tullut ihan puskista.
että heidän ekalla lapsella ollut koliikki ja sillon olivat saaneet apua ja nyt sitten ei.
Tottahan se puhuu, jos periaatteessa ajatellaan.
Mutta ihan selväähän on, että ap:n miehen tapaturma on sellainen tekijä, johon kukaan ei voi vaurautua. Joten ei tuota nelosen kirjoitusta pidä ottaa kovin vakavana syytöksenä.
Mutta toinen asia on sitten tuo vauvan koliikki. Se on asia, johon aina ei ymmärretä varautua. Jos aiemmat lapset ovat olleet helpompia vauvoja, niin ymmärrettävästi ei tule mieleenkään, että se seuraava voikin olla itkuisempi tapaus. Ja nämä, jotka puhuu tuosta, ettei lapsia pitäisi tehdä enempää kuin jaksaa, ovat todennäköisesti niitä äitejä, jotka ovat kokeneet sen vaativan vauvan hoitamisen jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Näin niitä omia voimavaroja joutuu oman kokemuksen myötä puntaroimaan ihan toisella tavalla kuin sujuvan vauva-arjen kokeneena.
Silti edelleen terve mies tietenkin auttaisi selivämään koliikista paremmin, joten ei takerruta tähänkään. Kunhan vain pohdin, ettei nelosen jutut ihan puuta heinää ole. Vaikka luonnollisestikaan ne eivät silti ap:tä auta, kuten ei tämä minunkaan kirjoitukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen enempää kuin kolaripaikallakaan. Sehän se nelosenkin pointti on, että asiaa pitäisi miettiä myös vähän etukäteen, eikä parkua sitten, kun kakka on jo housussa.
Tottahan se puhuu, jos periaatteessa ajatellaan. Mutta ihan selväähän on, että ap:n miehen tapaturma on sellainen tekijä, johon kukaan ei voi vaurautua. Joten ei tuota nelosen kirjoitusta pidä ottaa kovin vakavana syytöksenä. Mutta toinen asia on sitten tuo vauvan koliikki. Se on asia, johon aina ei ymmärretä varautua. Jos aiemmat lapset ovat olleet helpompia vauvoja, niin ymmärrettävästi ei tule mieleenkään, että se seuraava voikin olla itkuisempi tapaus. Ja nämä, jotka puhuu tuosta, ettei lapsia pitäisi tehdä enempää kuin jaksaa, ovat todennäköisesti niitä äitejä, jotka ovat kokeneet sen vaativan vauvan hoitamisen jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Näin niitä omia voimavaroja joutuu oman kokemuksen myötä puntaroimaan ihan toisella tavalla kuin sujuvan vauva-arjen kokeneena. Silti edelleen terve mies tietenkin auttaisi selivämään koliikista paremmin, joten ei takerruta tähänkään. Kunhan vain pohdin, ettei nelosen jutut ihan puuta heinää ole. Vaikka luonnollisestikaan ne eivät silti ap:tä auta, kuten ei tämä minunkaan kirjoitukseni.
elämässä sattuu ja tapahtuu. Sanotko sinä kolaripaikalla että voi voi olisi pitänyt ostaa alunperin toisenlainen auto, ettei niitä kolareita sattuisi vai yrittäisitkö auttaa jotta kaikki saisivat parasta mahdollista hoitoa?
ja muistaa, että se voi tulla seuraavista lapsista kenelle tahansa?
että heidän ekalla lapsella ollut koliikki ja sillon olivat saaneet apua ja nyt sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään yhteiskunta on tavallaan se tukiverkko, joka ennen oli omat lähisukulaiset. Niin se vaan on. Kenenkään ei pitäisi joutua pärjäämään omillaan tuollaisessa tilanteessa. Yritä saada apua mistä vaan! Voimia ja jaksamista ap:lle!
Ei ap:n lapsilla minusta ole mitenkään älyttömän pienet ikäerot ja jos olisi kaks tervettä aikuista niin tuon koliikinkin jaksaisi luultavasti ilman ulkopuolista apua.
No olisikohan ap:n sitten pitänyt viisastua siitä ekan lapsen koliikista ja muistaa, että se voi tulla seuraavista lapsista kenelle tahansa?
että heidän ekalla lapsella ollut koliikki ja sillon olivat saaneet apua ja nyt sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olet tarvinnut jo ekan kanssa noin paljon apuja niin miksi olet tehnyt vielä 4 lisää?
Useimmilla pikkulapsi-aika on enemmän tai vähemmän raskasta mutta ei se ikuisesti kestä. Sitä vaan on jaksettava kun on pakko.
Eli silleen nyt psyykkaat itsesi, että sä jaksat koska et muutakaan voi.
Vai mitä sitten ajattelit tehdä kun lopetat jaksamisen? Ihan oikeasti. Ajattelitko jättää lapsesi heitteille vai?
Sulla sentään on sukua auttamassa, kaikilla ei ole sitäkään.
Kyllä sä sen ajan jaksat. Luultavasti sun voimia syö enemmän muut asiat kuin se vauvan hoitaminen. Kannat huolta miehesi tervehtymisestä, stressaat taloudesta, kodista, jne. Yritä nollata pääsi muista ajatuksista, niin sulla jää paljon enemmän energiaa päivittäisistä rutiineista suoriutumiseen.
Tolla asenteella alkaa tulla niitä perhesurmia, koska sitten kun ei jaksa niin ei välttämättä jaksa välittää mistään. Vähentämällä/eväämällä apu tässä vaiheessa saadaan kallis lasku muutaman vuoden päästä, kun koko perhe oireilee!
niin aina voi mies saada jotain työmatkoja tai muuta työruuhkaa, ettei ehdi kotona paljon auttelemaan. Tai auto hajoaa tai kotoa löytyy vesivahinko ja hometta, tai itse saa keuhkokuumeen tai mies katkaisee jalkansa, tai mummo kuolee ja sen hautajaiset on järjestettävä, jne.
Ihan kaikenlaista vähemmän vakavaa sattuu aina kuitenkin, joten kyllä siihen on aina varauduttava, että koliikin lisäksi on selvittävä muistakin elämän murheista. Ne pienemmät murheet ovat kuitenkin ihan elämän arkipäivää. Ei koliikkilapsen vanhemmat yleensä ikinä voi keskittyä vain siihen vauvan hoitamiseen.
Meidän naapurissa on vähän vastaava tapaus, tosin sillä erolla, että heillä lapsia neljä, joista kaksi koulussa ja ei kaksosia ja mies terve. He saivat kunnan maksaman hoitajan kun nuorin oli itkenyt 1,5kk. Hoitaja on heillä vieläkin, vaikka nuorimman koliikki loppui 6kk iässä (vasta) ja nyt tuo nuorin on 9kk ja heillä siis oli vain taapero 2v vauvan lisäksi kotona ja muuta ongelmaa heillä ei ollut kun väsymys
Useimmilla pikkulapsi-aika on enemmän tai vähemmän raskasta mutta ei se ikuisesti kestä. Sitä vaan on jaksettava kun on pakko.
Eli silleen nyt psyykkaat itsesi, että sä jaksat koska et muutakaan voi.
Vai mitä sitten ajattelit tehdä kun lopetat jaksamisen? Ihan oikeasti. Ajattelitko jättää lapsesi heitteille vai?
Sulla sentään on sukua auttamassa, kaikilla ei ole sitäkään.