~~~ KOTILOT Helmikuu ~~~

eipä ole saanut tänään aikaiseksi juuri mitään. Onneksi ylimääräiset turvottelut jo hävineet, vähän rauhallisemmin tässä pari päivää yrittänyt olla. Ajattelin josko olis maanantain jumppa aiheittanut ylimääräistä painetta alapäähän. Oli nimittäin aika reipasta meininkiä, vieläkin reidet kuin katujyrän alle jääneet.



Muuten kyllä haluaisin jatkaa liikkumista niin pitkälle kuin mahdollista. Aiemmissa ei ole supistanut juuri lainkaan ennen synnytystä, toivottavasti se antaa hyvät lähtökohdat tähän. Teen aika fyysistä työtä ja pitäisi pysyä hyvässä kunnossa, että jaksaa sitä tehdä... Ja toivon todella, että pystyn tekemään töitä mahdollisimman pitkään kun olen yksinyrittäjä. No menipäs taas omaan napaan tuijotellen...toki kaikki pienen ehdoilla tarpeen mukaan!



Saanko udella Bereniltä missä päin maailmaa mies matkustaa ja onko pitkiäkin aikoja reissussa? Kyllä kunnon shoppailu aina hetkeksi piristää : )



-sannri 6+0

Tänne ei oikeastaan kuulu mitään ihmeellistä, mutta jotenkin ajatukset pyörivät nyt vaan samaa rataa. Odotan ensi viikon ultraa, sain ajan perjantaille. No joo, ihan Ä-L-Y-T-Ö-N on alavatsan turvotus. Ei meinaa illalla napit mahtua housuista kiinni. Ja inhottavalta tuntuu, jos yhtään housut puristaa. En todella ajatellut vielä piiitkään aikaan siirtyä mihinkään mammavaatteisiin, mut en nyt verkkareissakaan viittis töissä olla...jospa tää on ohi menevää.



Magdikselle toipumista vatsataudista!



Olin ajatellut osallistua puolimaratoonille toukokuussa, mut täytyypä varmaan perua se. En usko, että kykenen siihen enää silloin. Nyt voi kyllä vielä käydä juoksemassa.



Juu, taitaa nyt olla enemmän ja vähemmän oman navan kuulumista.



Voikaatten hyvin



minnis rv5+0

Itselläni ollut parina päivänä ongelmia päikyn uuden "tädin" kanssa. Nuorehko naikkonen, joka ensi tapaamisella minut käteltyään haukkui lapseni päiväkodin hankalimmiksi lapsiksi - lasteni ollessa parin metrin päässä. Kuuntelin hänen vuodatustaan hermot kireänä ja lopetin keskustelun sanoin "mitäpä tuohon voisi sanoa". En lähtenyt sanomaan, että " akka pidä turpasi kiinni senkin ammattitaidoton ja empatiakyvytön paska". Päiväkodin johtajalle kirjoitin yöllä meilin, jossa puin asiaa asiallisesti ja hän vastasi asiallisesti. No, uusi täti yritti korjata tilannetta seuraavana päivänä, mutta meni taas syssimään. Kuulema tarkoituksena ei ollut että "mamma menettää yöuniaan, kun kerrotaan arjen tapahtumista" ja anteeksipyyntö sanaa ei kuulunut. Kaiken lisäksi tapahtuma-aikaan lapseni olivat kaksin ulkona, kun nuorempi oli kuumeessa ja oksenteleva. Mulle riitti tämä ammattilainen vähäksi aikaa ja aion vaatia keskustelua pöydän ääressä "tädin", pk-kohtajan ja mieheni kesken. Haluan nähdä, kykeneekö akka pitämään hermonsa kurissa edes aikuisten kesken, sillä nyt näyttää aika huonolta. Kuinka hän voisi olettaa lasteni uskovan tuollaista auktoriteettia, joka luulee itsestään pikkaisen hieman liikaa. Juuri valmistunut, mikä lie koulutus takanaan. Tuli ihan kaikki insuliinisurmahoitajat mieleen, että perkele pitää tuollaisiakin alalle sitten työllistyä.



Kuumeileva 4-vuotiaamme herätti yöllä ja sen jälkeen en enää saanut taas ajatuksia pois tuosta episodista päiväkodin kanssa. Mutta eiköhän asiat lutviudu. Itselläni aivot työstävät asiaa niin kauan, että saan analyysini tehtyä ja asian ratkaistua asiallisesti.



Piti ihan laskurista tarkastaa että viikkoja 31+4. Masuasukki on ollut ihana möngertäjä ja flunssanikin meni onneksi ohi. Ensi viikolla taas neuvola. Töitä enää kolme viikkoa! Jiihaa. Niin ja eka itsetehty kestis melkein valmis. Kopsasin suoraan Bumgeniouksen mallin ja aikas hieno tuli ekasta versiosta. Ihan yhtä montaa nepparia en jaksanut laittaa. Jospa seuraaviin sitten.

Täällähän on paljon porukkaa flunssassa, minä myös. Yhdistettynä pahoivointiin, ei kovin mukavaa. Mutta paranemista meille kaikille pärskijöille ja niiskuttelijoille!



Kuulostipa Neptunus tosi ikävältä tuo sun päiväkotikokemus. Itsellä nousi heti karvat pystyyn (päiväkodin johtaja kun olen). Parasta selvittää tilanne mahdollisimman pian rauhassa keskustellen ja tosiaan ilman lapsia. Lasten "yli" puhuminen on todella inhottavaa!



Minni: Tiedän tuon turvotustunteen. Mulla sitä oli kans, mut nyt on jo tasoittunut. Nyt kylläkin mulla on ilmestynyt sellainen pieni kumpu ihan alamahaan, joka ei ole turvotusta :)



ON: Uuden viikon (8) kunniaksi oksensin tänään eka kerran tässä raskaudessa. Ja uskomatonta on se, että molemmissa aikaisemmissa raskauksissa eka oksennus on tullu tismalleen samassa vaiheessa 8+0. Nyt se on sitten menoa. Tulen oksentamaan seuraavat yhdeksän viikkoa!



Mukavaa viikonloppua ja hyviä vointeja!



kinuski 8+0

flunssassa, ollut koko raskausajan. Välillä vain pienessä nuhassa ja välillä aivan tukossa:/



On kyllä Neptunus aikamoinen "täti" ollut! Järkkyä, lasten aikana vielä, se saa vielä enemmän kiehumaan. Vaikuttaa todella ammattitaitoiselta ihmiseltä. Kerro miten yhteiskeskustelussa kävi.



Joku puhui tuosta alkuturvotuksesta, anteeksi en muista nikkiä.. Muistan sen hyvin ja siksi aloin käyttämään mammahousuja jo tooosi aikaisin ja tykkään edelleen, että housut ei yhtään kiristä. Varsinkin pahoinvoinnin aikaan mikään ei ollut kauheampaa kun housut jotka puristi vähänkin vatsasta.



Tsemppiä kinuski pahoinvointiin, kuulostaa rankalta!



Omaan napaan ei uutta. Poika riehuu vatsassa kovasti ja iltaisin on selvästi vilkkaampi. Käytiin 4d ultrassakin, kaikki oli hyvin, mitään poikkeavaa ei löytynyt ja kivasti näkyi piirteitäkin. Mielettömän helpottavaa! Isommat pojatkin sai hienon kokemuksen kun näkivät kotona veikan dvd:llä.

Mietin tuossa miehelle että olin paljon paremmassa kunnossa isompien poikien odotusaikana, että onko nyt niin vanha ja venynyt että on kaikki rempat. nimimerkillä pieni imurointi ja makaan loppupäivän selkäkivun ja supistusten kanssa ja työpäivän jälkeen ei juuri mitään uskalla/voi tehdä. Odotan niin innolla äitiysloman alkua. Asiaan varmaan vaikuttaa, että vauva viihtyy todella alhaalla vaikka vatsan kasvun mukaan ylempänäkin olisi tilaa:)



Mutta nyt leipomaan pullaa ja myöhemmin viemään lapsoset pulkkamäkeen!

Täällä on toivuttu vatsataudista, joka onkin ollut kaikilla perheenjäsenillä vuorotellen. Masuteppo pysyi kyydissä urheasti ja jos positiiviset puolet sairastelussa haluaa nähdä niin eipähän ole ainakaan ruoka maistunut niin paljon eikä painokaan noussut ;)



Vatsa silti mullakin etenkin työpäivän päätteeksi tosi turvoksissa. Itseasiassa muutenkin nestettä kerääntyy kummaliisen helposti ympäri kehoa vaikka juon tosi paljon. Mahtaakohan olla jotain epätasapainoa ripulin jäljiltä...?



Kurja toi Neptunuksen päiväkotitäti-juttu :(



Ens viikolla ajattelin varailla neuvolaan aikaa, jännää! Millä viikoilla muuten ruvetaan sydänääniä kuuntelee? En nyt yhtään muista?



Magdaliina rv 5+2

kotilot!



Flunssainen Berenike täällä valvoo vaan. Mikäs siinä, voipihan sitä päivälläkin nukkua kun isommat muksut on koulussa.



Sannri, mieheni on merellä töissä ja reissaa enimmäkseen Itämeri - Pohjanmeri -akselilla. Eli ei onneksi toisella puolen maapalloa. Mutta on valitettavasti kuusi-seitsemän viikkoa kerrallaan poissa. Hyvä puoli on se, että kun palaa kotiin, on sen saman määrän sitten aivan kotimiehenä. Kyllä se meille käy, mutta nyt tietysti raskauden loppumetreillä rupeaa hermostuttamaan, että ehtiikö tullakaan ennen vauvaa!



Neptunus, ei voi kuin sanoa että tsemppiä "tätien" kanssa. Ikävää ja ammattitaidotonta toimintaa päiväkotihoitajalta. Kaikille ei ole suotu sosiaalista silmää samalla kauhalla. Toivottavasti saatte kommunikaation kuitenkin toimimaan, lastesi tähden.



Jaahas, uuteen viikkoon. Mukavuutta kaikille!



Berenike 34+6

Pieni prinsessamme syntyi suunnitellulla sektiolla 11.2. klo 14.56. Kokoa ihanuudella on 3675g ja 51cm. Pieni pirpana, pienin meidän kolmesta. Paino tytöllä pääsi laskemaan 9% ja keltaisuuskin iski. Pääsimme kuitenkin eilen kotiin mutta huomenna menemme uudelleen käymään labrassa.



Isot sisarukset ovat onnesta ja jännityksestä soikeana. Keskimmäinen on mustis ja hieman epävarma omasta roolistaan. Pikku hiljaa olemme tutustuneet toisiimme ja alkaneet pyörittää arkeamme. Meillä onkin pehmeä lasku kun mies on ensimmäisen kuukauden kanssamme kotona.



Kyllä sitä jaksaa vaan ihmetellä kuinka valmiina pakkauksena pieni ihminen syntyykään..



Ihanaa lukea teidän muiden tuntemuksia ja kokemuksia. Kuten kirjoitinkin joskus aikoinaan niin emmekö jatkakin tällä samalla palstalla niin odottajat kuin vauvansa saaneetkin. Jatkammehan?



vesseli neiti 5vrk ja isommat sisarukset

Voi onneksi olkoon pikku prinsessan syntymän johdosta! Ihan tuli tippa silmään, kun luki kirjoitustasi. Ihania tutustumishetkiä vaavin kanssa ja mä haluan ainakin lukea teidän vauva-arjesta, joten pysy ihmeessa joukossa mukana.



Mä odottelen kuumeisesti eka ultraa. Tänään tuli sairaalalta vihdoin laput ja aika on 5.3. Vielä pitäis kärvistellä pari viikkoa. Kerroin eilen työnantajalle ja työkaverit jo asiasta tiesivätkin. Kova halu olis kertoa lapsille, mutta yritetään malttaa odottaa ultraan asti. Paha olo on täällä koko ajan ja nukun öisin 10 tuntia, mut sekään ei riitä. Tähän alkaa onneksi jo tottua :)



Aurinkoisia päiviä teille kaikille masua kasvattaville ja jo nyytin kainaloon saaneille!



kinuski 8+3

onnea hirmusti!!! Ihanaa kuulla että kaikki hyvin. Synnytyksen lähestyessä tuntuu NIIN lohdulliselta kuulla että toisilla sujui hyvin ja vauva on jo todellisuutta! Toivotaan että prinsessa alkaa vahvistua ja keltaisuus pysyy poissa. Kiva kun sun mies on niin pitkään kotona, tuota itsekin olen ajatellut, että isommat sisarukset todella tarvitsevat tukea kun vauva tulee. On se vaan niin iso ja hämmentävä muutos!



Mun vauva on vihdoin kääntynyt oikein päin raivotarjontaan. Helpotuksen huokaus. Lähete kokoarvioon kuitenkin tehtiin, koska lääkäriä hämmästytti kokooni nähden muhkea massu (sf 35) ja edellinenhän ei tosiaan mikään keijukainen ollut :).



Tsemppiä huonovointiset! Mulle kiinalainen terapeutti suositteli jang -ruokaa pahoinvointiin, eli säilöttyjä juttuja kuten suolakurkkua, oliiveja, luumutahnaa... Uskoo ken tahtoo, mutta itse sain helpotusta!



Berenike 35+1

Onneksi olkoon pikkuprinsessasta =) Nautihan vauvantuoksusta, se on niin nopeasti ohi. Minua huojentaa kuulla, että aina vauvat eivät kasva isommiksi, mitä useampia raskauksia on. Kuopus nimittäin oli 4,205 syntyessään. Vähän hirvittää, miten isoksi tämä kolmas kasvaa.



brenike: hyvä, että teidän masuasukki kääntyi kuitenkin oikeinpäin. Meillä tämä kolmonen tuntuu olevan perätilassa sitkeästi, toisaalta onhan tässä aikaa vielä kääntyä.



Pahoittelen, etten muista nikkiä, mutta jollain oli ollut kurjia kokemuksia päiväkodin hoitajasta, tsemppiä.



Minäkin olen vähän tyytymätön meidän kuopuksen päiväkotiin. Ensinnäkin hän on 1-5 vuotiaiden ryhmässä, minusta tämä ikäjakauma on liian suuri. Alunperin ryhmä oli 3-5 vuotiaiden ryhmä, mutta nyt meilläpäin on trendinä tuoda 1 vuotiaita hoitoon ja pienten ryhmät ovat täynnä. Tämä ikäjakauma aiheuttaa sitä, että pojan ryhmässä mennään näiden pienimpien ehdoilla (mm. tuossa aikaisemmin kun oli kovia pakkasia, ryhmä ei mennyt ulos, koska pienten oli liian kylmä ulkoilla jne. ) Tämä taas on mielestäni väärin näitä kohta 5-vuotiaita kohtaan. Lisäksi joudun vääntämään nukkumisesta päiväkodissa, he kun lukevat sadun+makuuttavat lapsia pimeässä huoneessa yli tunnin, jonka seurauksena meidän kuopus sinne välillä torkahtaa. Torkahtaminen taas aiheuttaa sitä, että poika valvoo puolille yötä+heräilee puolen tunnin-tunnin välein koko yön. Voitte kuvitella kuinka väsynyt olen näiden öiden jälkeen, samoin meidän esikoinen joka herää siihen kun pikkuveli karjuu pitkin yötä =( Hoitajien mielestä mitään ei voi tehdä ja voi voi kun se taas nukahti, tämä kommentti tulee usein hyvin veemäisellä äänensävyllä kuopuksen omahoitajalta. Tästä nukkumisesta on puhuttu yli vuosi ja meillä on kaikki keinot kokeiltu, juoksutettu pihalla, laitettu nukkumaan aikaisemmin/myöhemmin, syötetty, saunotettu, rauhoitettu iltaa jne...Tosi rasittavaa kun koko elämä pyörii yhden nukkumisten ympärillä. varsinkin kun se on pyörinyt oikeastaan koko pojan elämän, poika on siis ollut todella huono nukkuja. Nyt kun vihdoin olen saanut pojan pois vierestä ja nukkumaan kunnolla, niin ärsyttää, että nukkuminen menee sekaisin, koska poika nukahtaa päiväkotiin. Muutenkaan en oikein tule toimeen pojan omahoitajan kanssa, ei vaan kemiat pelaa. Tulipahan valitusta kerrakseen. Onneksi syksyllä poika pääsee isojen ryhmään ja jos kaikki menee hyvin niin poika saa jäädä jo ajoissa kesalomalle.



Sitten vähän masujuttuja, vauva tuntuu olevan varsin vilkas tapaus ja selkeä rytmi vauvalla on. Pitäisi varmaan ruveta miettimään ja käymään läpi, että mitä tavaraa on ja mitä pitää hankkia. Kuitenkin viikkoja alkaa olla jo lähelle 30. Muutenkin pikkuhiljaa pitää alkaa tehdä tilaa vauvan tavaroille, hurjaa. Viime yönä kuopus valvotti taas, nyt oli pojalla jalka kipeä =( Ressukka heräsi parikin kertaa itkemään, lopulta ei auttanut muu kuin antaa vähän lääkettä ja ottaa poika kainaloon, ettei esikko taas häiriinny.



Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu esikoisen kanssa aiheesta vauvat ja pulauttelu, joka päättyi siihen että esikko tokaisi " ainiin senkin mä olin ihan unohtanut" ja pitkä huokaus päälle =)



Tsemppiä pahoinvoinnista kärsiville samoin tsemppiä loppuraskauden vaivojen kanssa kärsiville.



Jatketaan ehdottomasti tällä palstalla, vaikka osa vauvautuukin



t: Jean+Masukki 27+1

Ihan kylmät väreet käyvät, kun synnytys käy mielessä. Vaikka itsella sinne on vielä TOVI matkaa...mutta hyvä että kaikki meni hyvin.



Kurjia päiväkotikokemuksia on ihmisillä ollut. Mulla kiiltää silmissä jo ensi syksy, jolloin (jos kaikki menee hyvin) esikoinen menee eskariin ja saan nuorimmaisen ottaa kotiin päiväkerhoilemaan. Vaikka mulla nyt ei juuri ole mitään valittamista tyttöjen ryhmistä. Mitä nyt tasaiseen tahtiin puuttuu omia aikuisia, mutta sairaslomillehan ei taas mitään voi.



Oma olotila on epämielyttävän epävarma. Jännittää jo pikkuisen perjantain ultra. Se on aamupäivällä ja täysin eri suunnassa kuin työpaikka, joten täytynee miettiä, kannattaako aamulla kiertää töitten kautta. No mutta se tässä nyt ei jännitä, vaan se mitä siellä kohdussa on tai onko siellä mitään. Toivon niin kovasti, että siellä jo pieni sydän sykkisi. olotila vaihtelee, välillä on ihan normi olo ja välillä etoo ja pyöryttää. Ja VÄSYTTÄÄ...illalla on pakko mennä jo kasin jälkeen nukkumaan, pakko liikkua ja pakko syödä. Eilen kun olin liian pitkään töissä, jäi ulkoilut väliin ja syötyäkin tuli liian harvoin, niin illalla ja yöllä oli A-I-V-A-N karsea olo. Ja nyt sitten väsyttää. Onneksi illalla on jumppaa ja ajattelin kävellä pienen lenkin.



Vointeja kaikille, supistuksia niitä haluaville ;-!!



minnis rv5+jotain

Voi Minnis olen niin kade kun pääset jo pian ultralla pienokaista kurkistelemaan :) Mä en ole vielä saanut edes neuvolaan varattua aikaa kun meidän terkkari on "hieman" huonosti paikalla... Joka tapauksessa ultra on sit vasta joskus rv 10 kun en aio yksityisellä käydä.



Täällä edelleen kohdun kasvukipuja, väsymystä ja tissit on kuin silikonilla täytetyt. Pahoinvointia ei ole ollut juurikaan. Ehkä se viikon päästä alkaa tosissaan?



Toivottavasti masussa joku on. Olen itseasiassa haaveillut kovasti kaksosista ;) Meillä niitä molemmilta puolilta sukua on, että sinänsä ei olisi mahdottumuus, mutta tuskin kuitenkaan...



Ihanaa kun päivät pitenee! Aamulla kahdeksaan töihin mennessä on ihanan valoisaa, kuten neljältä kotiin tullessakin. Alkaa olla keväinen olo :)



Magdaliina rv 5+5

ihania vauvauutisia: ) Vesselille ja koko perheelle isot onnittelut. Ja onneksi muillakin on hyviä uutisia matkassa!



Kiitos Berenike vastauksesta. Oma mies on yrittäjä ja varsinkin näin talvisaikaan pakkasilla kovasti töissä. Yrittäjä kun on niin joutuu välillä painamaan töitä hullun lailla... niin välillä on kyllä vähän samat fiilikset vaikka mies nukkuukin joka yö samassa sängyssä ; ) Mut aika aikaa kutakin!



Mulla olisi varhaisultra 2.3 : ) Jospa siellä näkyisi pieni palko, jossa sykkivä sydän.



Tosiaan mieltä piristävää tuo päivän jatkuminen, jos vain hiukan hellittäisi pakkaset. Ostin tänään sukset ja ihan odotan innolla, että pääsen kokeilemaan. Seitsemäntoista vuoden tauon jälkeen...



sannri 6+6

Ehkä hieman vielä varoen, vaikka viikkoja alkais olla nyt tänään 8+6. Alkuraskauden ultrassa kävin 8.2 ja siellä pieni sydämensyke näkyi ja eipä siinä mitään =)



Ennestään meillä on kaksi poikaa 04 ja 06 syntyneet ja nyt siis kolmatta odotellaan saapuvaksi syyskuunlopulle. Aika jännää.



Eka neuvola ois ollut tänään, mutta meitä on vaivannut niin kuume kuin vatsatauti eli peruin ajan ja menen ens ke sitten ja viikkojakin alkais olla sitten jo niin lähellä 10 että vois vaikka sydänäänet kuulua.



Pahoinvointi on hyvin kokonaisvaltaista. Aamusta iltaan ja nukkuessa ei tuota huonoa oloa onneksi huomaa. Ja kaikki hajut etoo, en voi edes poikien vessajuttuja tehdä kun yökkä tulee.



Varmaankaan siksi en tätä usko siis raskautta, se kun tapahtui hyvinkin nopeasti.



Äipätys rv 8+6

Näin vain kerran sitä hankalaa tätiä, tosin sekin sattui olemaan taas kuopuksen kannalta hankala aamu, kun ei halunnut taas hoitoon jäädä. Muina päivinä en olekaan häneen törmännyt ja kaikki on mennyt kuin unelma muiden tätien kanssa. Jospa en näekään häntä enää. :)



Jäin lisäksi vihdoin saikulle töistä. Valittelin lääkärissä väsymystä, joka johtuu siitä, etten voi nukkua öisin niin pitkään kuin tarvitsisin, kun vauva pitää mekkalaa ja virkoan sen vuoksi. Tänään oli eka saikku ja ompelin verhoja ym. ja vetäisin parin tunnin päikyt, kuten olen tehnyt aina viikonloppuisin. Mitä luksusta. Ei enää tarvitse kuunnella asiakkaiden valituksia ja vaatimuksia toimistossa.



Aurinkokin paistoi tänään ja heti tuli fiilis, että miten ihanaa tämä kevään odotus onkaan. Ja ajatella, että jos vauveli tulisi etuajassa, niin sehän voisi tapahtua vaikka kuuden viikon sisälläkin jo. Hui, ja kaikki asiat vielä kesken. Häkkisänkykin ilman patjaa, kun meillä käytössä minun vanha sänkyni, joka heittää ihmeelliset parit sentit uusista mitoituksista. Mistähän sitä jaksaisi taas patjankin metsästää. Ompelu vie minut ihan kokonaan. Paria kestistä ompelin tänään ja parit verhokapat.



Kai se nyt on se rv 32 ja jotain.

Täällä ollaan yhtä hymyä!!! Aamupäivällä oli alkuraskauden ultra ja siellä kölletteli tiuhti ihan oikeassa paikassa ja pienen pieni sydän sykki elämää. Tuntui niin vapauttavalta, itkuhan siinä pääsi. Vaikka realistina tämähän ei nyt vielä lupaa juuri mitään. Mutta elämä on aluillaan ja ihanaa, oikeassa paikassa kohdun lämmössä. :)



LA on 14.10 ja viikkoja ultran mukaan 6+0-6+1



Ihan mahtava olo. Ihan mahdottoman vaikealta tuntuu olla kertomatta tytöille asiasta. Tytsit on odottanut pikkusiskoa (joo kuulema sisko kelpais...) jo ties kuinka pitkään.



Vointeja mammat, vointeja!!!



minnis rv 6+0

Tässä rupeaa itseäkin houkuttelee toi alkuraskauden ultra! Olishan se kiva tietää onko masussa ihan OIKEASTI elämään vaikkei mikään tietenkään muuksi muutu siitä tiedosta ja ihmettelen kyllä kovasti jos ei siel ketään olis...



Neuvola on nyt viimein varattu ja aika meni 10.3. saakka. Tuntuu, että siihen on iäisyys vaikka onhan tässä välissä kaikkea kivaa tiedossa niin ehkä aika menee äkkiä.



Parina aamuna on ollut tavallista enemmän huono olo ja pelottaa kyllä tosissaan töissä jaksaminen jos/kun olo tästä vielä pahenee :/



Hyviä vointeja mammoille myös täältä!



Magdaliina 6+0

Siirryn nyt tuolta vauvakuume puolelta tänne odottajiin. Plussan tein jo tammikuun loppupuolella, mut en vain uskaltanut siirtyä tänne.

Viikkoja olis nyt 7+6 ja La 3.10. Ultran jälkeen saattaa toki vielä vaihtua. Eka neuvola mulla vasta 9.3 ja ultra 18.3. Siihen asti ainakin ollaan ihan hiljaa tästä odotuksesta. Mulla vaan tahtoo olla jatkuva huono olo ja kahvi ei maistu entiseen tapaan, ni töissä jo ihmeteltiin, miksen juo nyt kahvia, ku ylennsä aina otan kahvia..Onneks aina oon keksiny uskottavan selityksen. Kovasti jo odotan ultraan pääsyä ja sinne olis vielä reilu 3 viikkoa....



Kaikille hyviä vointeja!

Todella kuluttavaa kirjoittaa ja kirjoittaa ja sitten kun lähettäisi viestinsä niin tuleekin joku virheilmoitus. Katsotaan kuin tänään käy...



Onnittelut uusille plussanneille! Mukavaa kun saamme lisää porukkaa tänne kirjoittelemaan.



Hienoa Berenike, että peini on ymmärtänyt kääntyä lähtöasemiin. Nyt on sitten yksi asia vähemmän jännitettävänä kun sektio-kuvio ei nyt ole enää ajankohtainen.



Minnille onnittelut hyvistä ultra kuulumisista!



Onpas täällä ikäviä kokemuksia päiväkodin tädeistä :( Meillä oli myös omat ongelmamme syksyllä ja sen takia päätimmekin ottaa keskimmäisen pois pk:sta. Tyttö ajtkaa nyt kerhoilulla ja esikoinen jatkaa pk:ssa. Hänellä tuo ryhmä onkin kuntoutuksellisin perustein ja ensi syksynä pojalla alkaakin eskari.



Neptunus, hienoa että sait sairaslomaa. Turha vetää itseään piippuun loppumetreillä.



Me olemme käyneet nyt kahden päivän välein Kätilöopistolla labratesteissä. Ke-to välisen yön vauva oli sinivalohoidossa mutta silti keltaisuus ei tahdo millään helpottaa. Tänään pääsimme kotiin kokeen jälkeen mutta maanantaina uudelleen. onneksi tämä vaiva on hoidettavissa vaikka tytöllä tuo keltaisuus tuntuu olevan tiukassa.



Nyt on mentävä kun esikoinen kuulema kuolee just nyt nälkään...



vesseli ja tenavat