Saako tästä palaa pinna vai olenkoitse kilahtanut?!!?

ja nuoremman energiataso ja touhut sitä luokkaa, että jos heitä olisi kaksi, taatusti palaisi pinna minultakin. Ja palaakin välillä, vaikken edes ole kotona. Eli otsikkosi kysymykseen, minusta et ole kilahtanut. Kuulostaa siltä, että tarvitsisit kuitenkni vähän lisää omaa aikaa - kyllähän neljän lapsen kanssa kotona oleminen vie voimat keneltä tahansa. Taidat olla aika paljon lasten kanssa yksiksesi?

Vanhemman raskas rooli on vain jaksaa jaksaa ja jaksaa...

Huolehdi, että pääset joskus ilman lapsia ulkoilemaan/urheilemaan/kavereita tapaamaan, niin pysyy sunkin nuppi kasassa. Tsemppiä!

lasten käytös kuulostaa ihan normaalilta. sun käytös kuulostaa... no siltä että oot vaan pirun väsyny. oisko sulla mahdollista päästä vähän lataamaan akkuja? muuten nukkuuko teidän 3-vuotiaat vielä pinnasängyssä?

Kuulostaa tutulta. Jatkuvaa komentamista tämä elämä. Mä olen väsynyt tähän kun en mistään saa apua.

Tuo "huudan kun hyeena" juttuhan ei toimi, kuten varmaan olet sen itsekin huomannut!

Sanot kaksi kertaa tiukasti ja sen jälkeen viet vähin äänin jäähylle.

Otat lelut yms. kivat pois, jos eivät tottele.

Kuulostaa siltä, että pompottavat sua ihan kympillä. Miten voi lapsi karata ulos, jos ovi on lukossa??

Ei tuossa auta kun tiukka johdonmukaisuus ja jos sanot jotain, niin pidä sanasi. Pelkkä huutaminen ja uhkailu vaan huonontaa tilannetta, kun huomaavat, ettet kuitenkaan toteuta uhkailuja.

Saisit samalla itse reippailtua. Tai jos olet koko päivän kotona niin voiko mies illalla katsoa lapsia senverran että pääset lenkille?

ja silti se karjuu... Eli pitäisi hillitä itsensä, tietenkin sen tajuan ja tiedän, mutta kun tilanne on päällä, se vaan ei onnistu.

Omaa aikaa saisin, jos sitä olisi, mistä ottaa.. Isommilla on harrastuksia iltaisin, joka merkitsee sitä, että meillä on yksi ilta 'harrastusvapaata'.. Tietysti voisi harkita harrastutsen vähentämistä, mutta kaikki ovat hyvin mieluisia lapsille, emmekä haluaisi sitä, että harrastusten kustannuksella äiti saa aikaa..

Kaksoset käyvät pari kertaa viikossa kerhossa, mutta siinä ajassa ehtii juuri hieman siivota tai käydä kaupassa.. Jumpassa kyllä käyn kun aikaa liikenee, mutta yöaikaan ei oikein jummpia pidetä.. edes täällä pääkaupunkiseudulla ;)

-ap-

mieheni on yksityisyrittäjä, joka perheessämme tarkoittaa sitä, että hän lähtee hyvin aikaisin töihin ja tulee klo 16 kotiin, tasan, ellei aiemmin. Hän on hyvin mukava perheen arjessa, vie harrastuksiin ja on lasten kanssa. Kyse ei ole siitä, että raatisin aina yksin, mutta ehkä siitä, että kontollani on tosiaan aina vähintään kaksi lasta.. Ja kaiken lisäksi syksyllä tulee viides..........

niin miksi sulla on vapaa-aikaa vasta öisin?

Kun lapset palaavat harrastuksista n klo 19-19.30, alkavat ilta toimet, joissa tietenkin kestää, kun lapsia on useampia, vaikka isommat ovatkin jo omatoimisia.

Eli oma aikani voisi alkaa n klo 20.30, mutta silloin ei ole enää jumppia. Tietysti voisin lähteä ja jättää mieheni yksin lasten kanssa, mutta sekään ei iana tunnu mielekkäältä. Hän jäisi kyllä, ei siinä itään ongelmaa olisi.

Ja kiitos 'kannustuksesta'- miksi tehdä lapsia niin paljon, eihän kukaan voi tietää asioita eteenpäin, kuinka paljon lapsia tulee, kuinka niiden kanssa jaksaa jne. Huoh, en jaksa noita tyyppejä täällä.. Vuodesta toiseen joku idiootti aina esittää besserwisseriä..

kun olet nyt jo noin väsynyt.

hoitoon ja pääset sinäkin aikuisten maailmaan päiväksi. Päivähoidossa saavat uusia kavereita ja oppivat olemaan muidenkin kanssa.

Jos kerran olisi ok miehellekin??? Nyt sä vedät ihan täyttä marttyyrimeininkiä siellä! Jos sä kaipaat omaa aikaa jotta pää toipuu, sä otat sitä. Miksi sä nyt teet tästä itselles vaikeampaa kuin tuo onkaan.



Sovitte miehen kanssa yhden illan viikossa jolloin mies hoitaa lapset maate ja sinä saat mennä jumppaan tai ystävän kanssa syömään tai mitä nyt haluatkaan. Ja tarjoat saman mahdollisuuden miehelle, tasapuolisuuden nimissä.



Noin meillä tehdään. Omana iltanani saatan olla joskus jopa kotona jos ei huvita jumpat tai muut menot mutta saan silti olla omissa oloissani koska on äidin ilta. Yleensä menen ystävän kanssa syömään ja/shoppailemaan, jumppaan tms ja kotona kaikki hoituu ihan hyvin osallistuvan isän ansiosta. Mies tekee sitten omia juttujaan omana iltanaan ja lapsillekin tämä on ihan ok.

meillä ei kaksoset, mutta ikäeroa on 1v 4kk ja meno on aivan villiä. Pienempi on 2-vuotias ja isompi 3-vuotias.

Käyn töissä, joten ovat kyllä päiväkodissakin, tulisin varmaan hulluksi kyllä kotona vaan lasten kanssa ollessa :o) Meillä on aivan kaikki samat mainitsemasi "ongelmat", joskus mietin onko mussa jotakin vikaa äitinä kun lapset käyttäytyvät noin. Ei auta kun jaksaa eteenpäin ja toivoa, että ikää tullessa enemmän jää temppuilut vähemmälle. Tuo, että toinen villitsee aina toista on kyllä varmaankin se suurin ongelma, meillä jos jommankumman kanssa on yksin, käyttäytyy aivan eri tavoin. Mutta eipä siihen ole juurikaan mahdollisuuksia usein.

et vain yksinkertaisesti siivoa etkä käy kaupassa vaan teet jotakin itsellesi mieleistä. Siivota voi ja varmasti täytyykin myös lasten aikana mutta itseäsi et voi silloin hoitaa. Lasten hyvinvoinnin pohja on kuitenkin äidin jaksamisessa, joten ei kannata päästää väsymystä tuosta pidemmälle!

15 pieni kommentti, että harvoin voi päättää, tehdäänkö tyttölapsi, poikalapsi vai tehdäänkö ehkä kaksi lasta kerralla... Sellaiset asiat eivät ole omassa päätöksessä. En kiellä, etteikö olisi voinut harkita viidennen lapsen tekoa, mutta joskus on otettava se, mitä annetaan.. Ehkäisykin voi pettää..

Totta on, että mieheni kyllä ottaa omaa aikaa iltaisin ja pitää huolen siitä, että myöskin sa sen.. Itse olen liian lepsu pitämään kiinni siitä, että menisin myös. Tämä johtuu ehkä siitä, että haluaisin joskus olla kotona ihan rauhassakin ja vain mieheni kainalossa. Sitäkin kaipaa ja joskus enemmän kuin sitä jumppaa.

Totta on myös se, että ehkä menee marttyyrin puolelle, sillä oletan toisinaan olevani korvaamaton.. Mutta eihän tämä talo pysy kasassa, jos en sitä kannattele ;) ;).

Ja vielä sellainen asia, johon en edes toivo ymmärtämystä, sitä sillä ei voi olla, ellei itse ole kokenut samaa. Eli kaksosuus. Tuttavapiirissämme on useita kaksosia ja saatoin vain voivotella ja olla empaattinen heidän tilanteelleen. Kun omat kaksoset syntyivät ja sain samaa voivottelua ja ihmettelyä, alkoi asia jo yököttämään.. On niin erilaista olla kaksosten kanssa, kuin kahden, kolmen tai vaikka neljän eri-ikäisen lapsen kanssa. Kaikkien kanssa tilanne on aina erilainen, eikä kukaan voi ymmärtää täysin toisen tilannetta. Näin se vain on, enkä sano tätä pahalla, vaan se on fakta. Kaksosten vanhemmat tämän ymmärtävät :).

Noh, täytynee ottaa itse itseään niskasta kiinni. Kiitos vastauksista.

Minua alkoi naurattaa, kun kirjoitustasi lukiessani mieleeni tuli mielikuva, kun sinä naama punaisena yrität saada lapsille kuria, ja ne vaan tekee jekkujaan ja naureskelee sulle :D



Sellaisia ne tuon ikäiset tosiaan on! Ja sinä kuulostat ihan normaalille. Itsekin olisin varmasti tuossa tilanteessa tuollainen!



Tarvitset omaa aikaa, se auttaa! Sinuna ottaisin 2 iltaa viikosta itsellesi. Toisen rentoutumiseen/hiljaisuuteen ja toisen jumppaan tai johonkin! Mies pärjää kyllä! Se lähteminen on sulle vaikeinta, muista se!



Hiljaisuus iltana käyt vaikka jossain kaverilla kylässä, leffassa tai muuta rentouttavaa. Jumppa taas antaa fyysistä voimaa,ja vie niitä agrehormoneja pois (siis pinna pitenee). Itse tein aina niin, että tulin kotiin vasta kun lapset oli nukkumassa, niin ettei joudu hiljaisesta keskelle iltapala kaaosta. Siis istuin vaikka jossain kuppilassa (en tietenkään juonut mitään, vaan luin vaikka lehteä) ja palasin sit nukkumaan kotiin. Voi että miten sitä noilla kahdella omalla illalla jaksaakaan!



Ja mikä parasta: lapset oppivat hyödyntämään myös isää eri asioissa :D

MUTTA...



Miten ihmeessä päästät 3-vuotiaat kaksosesi YKSIN ulos?



Tossa sen juuri näkee (siis karkaileminen ja autotiellä hiippailu), että kolmavuotias ei ole vielä tarpeeksi vanha tuollaisiin sopimuksiin, eikä ainakaan jos kyseessä on vekkulit kaksoset.



Kaksosten äitinä ärsyttää tuo "multa palaa pinna kun nää nyt on tämmöisiä"- tyyliset kommentit.



Tee lapsillesi selvät säännöt, ole rakastava mutta näytä rajatkin. Sänkypelleilijöille voi tehdä selväksi, että luetaan satu, käydään pissalla juodaan kulaus vettä annateaan hali ja pusu ja siinä se. Millään tekosyyllä ei sängystä sitten enää tulla (ellei ole kipeä).



Ota nyt hyvä ihminen jostain joku avuksesi tollainan rähjääminen 3-vuotiaille ei tosiaan ole normaalia päivittäin. Tai laita ne tarhaan, siellä jaksetaan hoitaa ilman huutamista!

Olen päästänyt lapset yksin ulos hetkeksi, sillä talomme on rinnetontti, joka on kauttaaltaan aidattu, pihaa on myös rinteen alla ja tie on hyvin hiljainen ja pieni. Siksi oletin, että kun laitan toppahousut jalkaan ja takin päälleni, etteivät he siinä ajassa ehdi pinkomaan karkuun. Ja joku kysyi, kuinka voi karata ulos, jos ovi on kiinni.. Noh, näppärät kaksoset osaavat avata ulko-oven lukon, he jopa osaavat käyttää avaimia..

Lapsilla todellakin on säännöt, joita noudatetaan.Jos uhkaan ottaa esim lelun pois, jos ei tottele, niin myöskin otan sen, jos lapsi vielä tekee kiellosta huolimatta. Meillä todellakin on rajat sekä rakkautta, vaikka joku sitä epäilinkin. En itseasiassa kestä sellaisia jojo-vanhempia, joita lähipiirissämmekin on.

Mutta millä sitten saan pysymään kaksoset sängyssään hiljaa, kun halit on annettu, vettä otettu, pissalla käyty ja hyvät yöt sanottu?! Kun eivät vaan pysy-täytyykö ne köyttää sänkyyn?! Siksi meillä on tavallisten sänkyjen lisäksi vielä pinnasängyt, joihin lapsemme laitamme, jos eivät pysy omassa sängyssään. Siitä tulee kamala huuto, joka ei lopu ennenkuin lapsen ottaa pois sängystä. Koska lapsia on neljä, emme voi yhden lapsen antaa huutaa niin, että kaikki lapset heräävät/eivät saa nukuttua.

Ja lopuksi: tarhaan en laita! Siellä olen ollut itse töissä ja harjoittelemassa useissa eri paikoissa ympäri pääkaupunkiseutua.. Eipä sielläkään niiin ihanaa aina ole...

kuin tilata super-nanny paikalle. Olet tehnyt tarpeellisen työn jo paljon aikaisemmin, että lapsesi on tuollaisia. Siten makaa, miten petaa vai miten se oli.