Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Saako tästä palaa pinna vai olenkoitse kilahtanut?!!?

Vierailija
02.02.2010 |

Meillä on neljä lasta, joista kaksi vanhinta ovat jo koulussa, kaksoset ovat 3-vuotiaita. Olen kotona heidän kanssaan ja pinna meinaa palaa kyllä päivittäin..

Olen miettinyt, onko tämä normaalia vai olenko itse pillereiden tarpeessa..

Kaksoset keksivät mita hauskimpia juttuja yhdessä ja erikseen. Kun olemme menossa ulos, päästin aiemmin lapset ovesta ulos, jotta sain itse puettua vaatteet päälleni. Aluksi he olivat nätisti oven edessä, kuten oli sovittu, mutta sitten lipsuivat ja menivät pidemmälle ja pidemmälle ja jopa autotielle asti (on tosella hiljainen pikkutieja siihen on matkaa, mutta kuitenkin). Tein päätöksen, etten päästä lapsi ulos, vaan saavat odottaa eteisessä, kunnes puen itse. Toinen kaksosista sitten keksi, että karkaa ulos! Kannoin kiukuspäissäni lapsen pinnasänkyyn, jottei karkaa. No, siitähän tietysti riemu ratkesi..

Yksi raivostuttava asia on se, että kun laitan heidät nukkumaan päivä-tai yöunille, heillä on ties mitä asiaa, pissahätä, joku lelu puuttuu, unohtui hali tms, vaikka mitään todellistä hätää ei olekaan. Sitten pomppivat ja huutelevat vaikka kuinka kauan,ennenkuin nukahtavat, vaikka ovat jo väsyneitä tuolloin. Toinen villitsee toista, vaikka ovat eri huoneissa.

No, sitten tietysti pomppivat sohvalla, heittävät leluja ja tönivät tahallisesti.

Minulla palaa pinna ihan totaalisesti ja karjun kun hyeena tai kiikutan käsipuolesta jäähypenkille, pinnasänkyyn tms.

Kuulostaa siltä, ettei olisi kuria, mutta voi, sitä todellakin yritetään käyttää, mutta tunne on nyt aika epätoivoinen! Olenko siis hoidon tarpeessa vai onko tämä ihan normaalia kolmevuotiaan uhmaa tms?! Ja joo, onhan noita kaksi isompaakin, mutta en muista, että olisi ollut ihan tällaista..

Kiitos, jos jaksat vastata:)

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
02.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ottaa kantaa miten sun tulis toimia ja onko normaalia. Eihän tuosta nyt etes kovin selvää kuvaa saa mikä on ongelma. Mut

kerron miten ite toimin joka myös näyttää auttavan, (meillä iso perhe ja monta pientä).

VArotan lapsia /lasta kerran tai pari ja jos ei usko niin sitten tehää niin kuin olen Sanonut.



Eli tyyliin " Jos sää vielä lähet siitä oven edestä pois, niin sitten ei lähetä ulos ollenkaan tai jos sä vielä siitä ovelta karkaat niin otan sinut sisään odottamaan." mä siis toimin aina niin kuiin olen "uhannut".



Toinen juttu mikä toimii tällä hetkellä ainakin 4-vuotiaan kanssa on, että alan laskemaan...



"lasken kolmeen, katsotaanko oletko ehtinyt tehä sitä..." tai " Kun olen laskenut kolmeen jos et ole lopettanut tuota pikkusiskon kiusamista sitä ennen niin sitten vien sinut omaan sänkyyn nukkumaan".



Lapset ovat huomanneet että olen tosissaan ja mua ei pompotella. Olen lempeästi jämäkkä. Ei tarvitse korottaa ääntä. Pysyn myös päättäväisenä, enkä anna huonon omantunnon nousta pintaan. Ensimmäisen lapsen kanssa tämä oli hakusessa ja vaikeaa, nyt huomaan että olen paljon varmempi vanhempana ja uskallan laittaa rajat, enkä yritä olla lapsen kaveri.



Meillä on muuten aika rauhallista ja useimmiten kivaa, vaikka lapsia on tosiaan jo yli puoltusinaa.

Vierailija
22/22 |
02.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

et vain yksinkertaisesti siivoa etkä käy kaupassa vaan teet jotakin itsellesi mieleistä. Siivota voi ja varmasti täytyykin myös lasten aikana mutta itseäsi et voi silloin hoitaa. Lasten hyvinvoinnin pohja on kuitenkin äidin jaksamisessa, joten ei kannata päästää väsymystä tuosta pidemmälle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi yhdeksän