Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaille muutto mietityttää
02.02.2010 |
Mies on alkanut puhumaan muutosta kotimaahansa.
Siellä ei meillä olisi, ainakaan vielä, tietoa työpaikoista, alkuun mentäis säästöillä ja pääomatuloilla.
Asunto on jo hankittu. Lapset ovat pieniä, kolme ja reilu yksi vuotiaat. Olisin kotona heitä hoitamassa, mies hankkisi työn. Olisihan siellä miehen sukulaiset ympärillä.
Mitenhän se normaali arki sujuisi,minulle vieras maa ja kulttuuri.
Omat kaverit ja sukulaiset jää tänne, ikävä tulee varmaan...Joku ratkaisu tehdään kesän aikana viimeistään. Vinkkejä viihtymiseen vieraassa maassa vastaan otetaan :)
Kommentit (9)
tarkotus on myös hakea sieltä töitä sitten, kun on vika lapsi tehty. Tähän asti oltu siellä kuukauden jaksoja kerrallaan, miehen sukulaiset on onneksi ihania. ollaan asuttu ulkomailla myös aiemmin (silloin ei kummankaan kotimaassa) niin silloin ainakin sopeuduin ok. elämä on kuitenkin pohjimmiltaan ihan samaa joka paikassa, puitteet vaan vaihtelee. Vinkkinä viihtymiseen sanon, että pohdi joku sulle tärkeä asia (esim. mulla luonto) ja pidä siitä kiinni myös uudessa kotimaassa (mä esim. häivyn miehen sukulaisten kauhistelusta huolimatta yksin metsään kävelylle, kun siltä tuntuu). Jos et vielä osaa, niin opettele kieli mahdollsiimman nopeasti sitten, kun asut sielä. Etsi "lempparisukulainen" joka auttaa sua kielen opettelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuressa kaupungissa. Miehen työpäivät tulevat olemaan pitkiä, kuten maassa tapana.Lasten kanssa kuitenkin liikutaan eikä möllötetä neljän seinän sisällä.
Osaan kieltä aika hyvin, mutta silti kaikki mietityttää. Voishan sitä kokeilla, tullaan maitojunalla takaisin jos ei onnistu!!!
kokeilemalla selviää! etköhän kaupungista löydä seuraakin itsellesi ja muksuille, paikalliset kaverit auttaa sopeutumaan. sulla on kuitenkin "helppo" kun olet valinnut kotona olon; mua jännittää jo nyt se työnhaku, joka sielä on edessä, tai lähinnä se, että löytyykö hyvää paikkaa jossa viihdyn ja että pärjäisin kielitaidollani...
näkee sitten miten viihtyy. Myöhemmin on hankalaa kun on koulut ja muut. Lasten kautta saa kyllä kavereita. Tsemmpiä vaan kyllä se hyvin menee.
on vahan eroa ollaanko muuttamassa pohjois-Ruotsiin vai etela-Afrikkaan.
( sorry, meni noitten maitten kirjoitusasu varmasti vaarin joten ei kannata hiiltya.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et saa ehkä lapsiasi enää Suomeen sieltä
mies muuttuu omassa kulttuurissaan et saa ehkä lapsiasi enää Suomeen sieltä
todella "vieraasta" kulttuurista, vaikka ap ei ole sanonut siitä mitään. Ulkomaat on todellakin laaja käsite, kuten tuossa edellä jo mainittiin. Entäs jos ap:n mies onkin vaikka kanadalainen tai norjalainen, mitenkä mies muuttuu sitten "kulttuurissaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies muuttuu omassa kulttuurissaan et saa ehkä lapsiasi enää Suomeen sieltä
todella "vieraasta" kulttuurista, vaikka ap ei ole sanonut siitä mitään. Ulkomaat on todellakin laaja käsite, kuten tuossa edellä jo mainittiin. Entäs jos ap:n mies onkin vaikka kanadalainen tai norjalainen, mitenkä mies muuttuu sitten "kulttuurissaan"?
Että nimen omaan muuttuu, oli sitten kyse vaikka virolaisesta. Samoin kuin itse meistä kukin, jotka olemme kauemmin kun viikon etelässä olleet, muutumme, niin jokainen muuttuu.
Emme ole pelkästään gentiikan vaan myös ympäristön tuotos. Ja mitä eksoottisempi maa, sen suurempi muutos.
Minullekin tuli mielee, että olisi joku kolmannen maailman maa, juuri siitä syystä, että EI maininnut, mikä maa olisi kyseesä.
Joka tapauksessa vinkkinä; huolehdi mahd. nopeasti, että saat omia juttuja; kavereita, harrastuksia ehkä (osa-aika/vapaaehtois)työn.
Muuten olet tosiaan aivan miehesi armoilla ja se muuttaa suhdetta, vaikka kyseessä olisi suomalainen mies. Kun parisuhteen valtatasapaino muuttuu, muuttuu myös suhde.
Miehen ja hänen sukulaistensa armoilla. Ilman mitään omaa elämää. Tuttavapiirissä parikin tuota kokeillutta ja takaisin Suomeen palannutta.