Onko kukaan muu toivonut, että oma mies ei osallistuisi synnytykseen?
Minulla jo yksi lapsi on nuoruusvuosilta. Silloin tuli ero raskausaikana ja synnytin onnellisena kätilön kanssa.
Nyt tuntuu, että synnytys on niin intiimi toimitus, kuin kakalla käynti, mutta vielä intiimimpi, että huh..! Pimppi venyy, minulla pullistuu verisuoni päässä, ähkin ja voihkin.. tuntuu erittäin kiusalliselta, että mies on siinä vieressä. Mies tietysti on loukkaantunut ajatuksestani, koska kaikkien miehet on nykyään mukana.
Ajatteleeko kukaan nykyään yhtä vanhanaikaisesti kuin minä? Tietysti mies saisi heti nähdä vauvan kun olisi maailmaan tullut, ihan heti. Mutta en soisi hänen näkevän minua siinä tilassa... ponnistamassa itsestäni jotain valtavaa ulos ähkien, voihkien, repeillen ja mahdollisesti kakkien alleni jne.
Kommentit (4)
Mies ei ollut mukana kolmessa synnytyksessä ja kahdessa sektiossa. En halunnut, ja mies taisi olla tyytyväinen, kun en häntä mukaan huolinut.
salaa, mutta olin ONNELLINEN KUN HÄN HALUSI TULLA MUKAAN! Onhan se kiva,että isäkin näkee kuinka lapsi tulee maailmaan. Mieti myös jos jotain sattuisi, saatta olla isän aino mahdollisuus nähdä lapsensa, tai viimeinen hetki nähdä äiti elossa.
salaa, mutta en ikinä sanonut toivettani ääneen. Mieheni ilman muuta halusi mukaan.
Minä taas mieluummin antaisin hänen muistaa minut toisenlaisena kuin siellä synnytyssalissa.
Minulla on siis kaksi lasta. Enkä kyllä kummassakaan synnytyksessä "tarvinuut" häntä. Olisin pärjännyt ilmankin.
kun eka syntyi sektiolla. Oli mukana kun toinen syntyi alakautta normaalisti. Olin vaan niin poissa pelistä ettei miehestä juuri iloa ollut :P Periaatteessa voisin tämän kolmannen synnyttää ilman häntä, mutta olisihan se kiva kun isä näkisi lapsensa syntymän.