Miten kerron lapselleni, että isä petti äitiä toisen naisen kanssa
Nyt katuu mutta heitin pihalle ainakin vähäksi aikaa.
Kommentit (33)
Mieheni kävi toisen kerran vieraissa ja se oli liikaa. Lapsille sanottiin, että vanhemmilla on aikuisten ongelmia ja että ei pystytä elämään yhdessä ilman riitoja jne. mutta että lapset eivät ole tähän mitenkään syyllisiä.
Jos lapsi on vaikka noin niinku kaksivuotias, jotenkin näin, että "isi antoi vauvan siemeniä jollekin vieraalle tädille, eikä se ole sopivaa, koska isi saisi antaa niitä vain äidille".
En kertoisi 5-vuotiaalle mitään eron yksityiskohtia tai syitä. Myöhemmin sitten, jos silloinkaan. En alkaisi mustamaalaamaan isää, vaikka olisin kuinka vihainen hänelle.
Vastasi vaan provoon provolla :)
Jos lapsi on vaikka noin niinku kaksivuotias, jotenkin näin, että "isi antoi vauvan siemeniä jollekin vieraalle tädille, eikä se ole sopivaa, koska isi saisi antaa niitä vain äidille".
En kertoisi 5-vuotiaalle mitään eron yksityiskohtia tai syitä. Myöhemmin sitten, jos silloinkaan. En alkaisi mustamaalaamaan isää, vaikka olisin kuinka vihainen hänelle.
Ei lapsille kerrota aikuisten asioita
mutta jos kysyt, niin kerrot vain että isä on pahoittanut mielesi ja teillä on vähän riitaa, jonka yritätte selvittää.
Lapselle. Jotenkin ikätason mukaisesti. Jos lapsi on vaikka noin niinku kaksivuotias, jotenkin näin, että "isi antoi vauvan siemeniä jollekin vieraalle tädille, eikä se ole sopivaa, koska isi saisi antaa niitä vain äidille". Jos taas lapsi on jo murkku, niin ihan samalla tavalla voi kertoa kuin naapureille ja työkavereille ja muille tutuille, että "se pani jotain s*nan h*aa"
isommalle lapselle kannattaa vielä näyttää se nainen ja opettaa, että aina kun näkee tämän, pitää huutaa, että "tun huo"
Vanhempien parisuhdeongelmia ei todellakaan pidä laittaa lapsen kannettavaksi! Mitä ap sun päässä oikein liikkuu?????
Lapsen pitää saada olla lapsi!
Lapsille ei kerrota aikuisten asioita. Lapsella on oikeus rakastaa ja kunnioittaa molempia vanhempia, vaikka jompi kumpi olisi nussinut puolta valtakuntaa. Ei kuulu lapselle, lapsen ei todellakaan pidä saada tietää. Ei 5-vuotiaana eikä edes myöhemmin.
Minä kerroin lapsille aikanaan, että äidillä ja isällä oli niin paljon riitoja, että halusimme omat kodit, vaikka rakastimmekin lapsia eniten maailmassa ja hoidamme heitä jatkossakin yhdessä ja koska tahansa saa soittaa isille ja isiä näkee monta kertaa viikossa jne. Tosiasiassa isä nussi siellä sun täällä ja halusi eron - toisin sanoen jätti meidät. Mutta eipä kuulunut lapsille silloin eikä koskaan tulevaisuudessakaan. Itsetuntoni kestää asian eikä minulla ole tarvetta jakaa näitä aikuisten välisiä asioita lasteni kanssa.
Itse en vastaavassa tapauksessa kertonut. Lapsi ei ymmärrä tuollaista eikä tarvitsekaan ymmärtää.
Voit kertoa, että isä on "työmatkalla" tai jotain vastaavaa. Ja jos ette päädy enää yhteen, niin yritä loukkaantumisesta ja katkeruudesta huolimatta olla mustamaalamatta isää lapselle. Isä on kuitenkin lapselle tärkeä ja rakas.
Tsemppiä!
Nimenomaan näin. Halpamaisinta mitä voi tehdä, on erokuohuissaan mustamaalata lapselle toista vanhempaa, vaikka tämä olisikin pettänyt. Lapselle ei saa siirtää mietittäväksi aikuisten ongelmia. Vaikka petetyllä on tietenkin katkera olo niin pitää yrittää olla edes sen verran aikuinen, että ei vedä lapsia mukaan tällaiseen. Noita katkeruuksia voi sitten tilittää jollekin toiselle aikuiselle niin rankoin sanankääntein kuin haluaa. Mutta EI LAPSELLE!
noi asiat tulee kyllä jossain vaiheessa lapselle selviksi, vaikkei niitä erovaiheessa kertoisikaan. Joku kuitenkin jossain vaiheessa möläyttää. Tuskin tuollainen asia salassa pysyy.
Nimenomaan näin. Halpamaisinta mitä voi tehdä, on erokuohuissaan mustamaalata lapselle toista vanhempaa, vaikka tämä olisikin pettänyt. Lapselle ei saa siirtää mietittäväksi aikuisten ongelmia. Vaikka petetyllä on tietenkin katkera olo niin pitää yrittää olla edes sen verran aikuinen, että ei vedä lapsia mukaan tällaiseen. Noita katkeruuksia voi sitten tilittää jollekin toiselle aikuiselle niin rankoin sanankääntein kuin haluaa. Mutta EI LAPSELLE!
Mutta jos lapsi myöhemmin kyselisi eron syitä, siis esim. aikuisena, kertoisitteko sitten?
Myönnän, että minulle olisi vaikeaa pitää suuni kiinni, jos ero tulisi miehen puolelta noin halveksuttavasti syystä.. Mutta en silti kertoisi. Ainakin toivon, että en kertoisi..
En haluaisi lasten menettävän kunnioitustaan isäänsä kohtaan.
noi asiat tulee kyllä jossain vaiheessa lapselle selviksi, vaikkei niitä erovaiheessa kertoisikaan. Joku kuitenkin jossain vaiheessa möläyttää. Tuskin tuollainen asia salassa pysyy.
Tuskinpa ne muutamat ystäväni jotka tietävät, tulevat koskaan kertomaan tai möläyttämään. Mitään sukulaisille julkista asiaa en tästä pettämisestä koskaan tehnyt. Ei ollut halua eikä tarvetta.
t. nro 16
noi asiat tulee kyllä jossain vaiheessa lapselle selviksi, vaikkei niitä erovaiheessa kertoisikaan. Joku kuitenkin jossain vaiheessa möläyttää. Tuskin tuollainen asia salassa pysyy.
Nimenomaan näin. Halpamaisinta mitä voi tehdä, on erokuohuissaan mustamaalata lapselle toista vanhempaa, vaikka tämä olisikin pettänyt. Lapselle ei saa siirtää mietittäväksi aikuisten ongelmia. Vaikka petetyllä on tietenkin katkera olo niin pitää yrittää olla edes sen verran aikuinen, että ei vedä lapsia mukaan tällaiseen. Noita katkeruuksia voi sitten tilittää jollekin toiselle aikuiselle niin rankoin sanankääntein kuin haluaa. Mutta EI LAPSELLE!
Ei kenenkään pettämisiä enää nyky-yhteiskunnassa turuilla ja toreilla vuosikausia märehditä. Sitä sattuu ja tapahtuu, pienillä paikkakunnilla JOSKUS jopa enemmän kuin isoilla (vähän tekemistä -> fiilataan naapurin miehen/rouvan kanssa...).
Joten mistä se lapsi nyt sen muka kuulee, jos äiti malttaisi vaan pitää mölyt mahassaan eikä kailottele kännykkään hiekkalaatikon reunalla...?
voi kaataa koko ryönälastin viisivuotiaan niskaan. Helpottaa niin kivasti kun voi purkaa kaiken ankeuden jollekin toiselle. Ja kukas olisikaan parempi kohde kuin lapsi, oppiipahan sekin sitten, miten törkeä iskä on taas ollut.
Mutta jos lapsi myöhemmin kyselisi eron syitä, siis esim. aikuisena, kertoisitteko sitten? Myönnän, että minulle olisi vaikeaa pitää suuni kiinni, jos ero tulisi miehen puolelta noin halveksuttavasti syystä.. Mutta en silti kertoisi. Ainakin toivon, että en kertoisi.. En haluaisi lasten menettävän kunnioitustaan isäänsä kohtaan.
Siis jos lapset aikuisena kysyvät. Ei aikuiselle lapselle tarvitse enää mitään kunnioitettavaa kuvaa isästään ylläpitää, parempikin ehkä vaan, että tajuavat, että elämää se vaan on ja sitä on ollut maailman sivu.
Haukkumaan en alkaisi, mutta voisin kertoa, että meillä oli tällainen aviokriisi, ja isänne petti minua toisen naisen kanssa ja siitä se avioero johtui.
Mutta jos lapsi myöhemmin kyselisi eron syitä, siis esim. aikuisena, kertoisitteko sitten?
Miten se lapsen oikeus rakastaa ja kunnioittaa molempia vanhempiaan katoaisi sitten, kun lapsesta tulee aikuinen? Lapselta katoaisi koko lapsuudesta ja luottamuksesta siihen toiseen vanhempaan pohja, jos hän kuulisi kenties kymmeniä vuosia myöhemmin, että se hänen rakastamansa isä/äiti onkin oikeasti ollut täysi luuseri.
t. 16
Lapselle. Jotenkin ikätason mukaisesti. Jos lapsi on vaikka noin niinku kaksivuotias, jotenkin näin, että "isi antoi vauvan siemeniä jollekin vieraalle tädille, eikä se ole sopivaa, koska isi saisi antaa niitä vain äidille". Jos taas lapsi on jo murkku, niin ihan samalla tavalla voi kertoa kuin naapureille ja työkavereille ja muille tutuille, että "se pani jotain s*nan h*aa"