Miten kerron lapselleni, että isä petti äitiä toisen naisen kanssa

No joo haloo, provohan tää on.

Mutta jos lapsi myöhemmin kyselisi eron syitä, siis esim. aikuisena, kertoisitteko sitten?

Miten se lapsen oikeus rakastaa ja kunnioittaa molempia vanhempiaan katoaisi sitten, kun lapsesta tulee aikuinen? Lapselta katoaisi koko lapsuudesta ja luottamuksesta siihen toiseen vanhempaan pohja, jos hän kuulisi kenties kymmeniä vuosia myöhemmin, että se hänen rakastamansa isä/äiti onkin oikeasti ollut täysi luuseri. t. 16

Lienet aika mustavalkoisesti ja ahdasmielisesti ajatteleva ihminen.

Mies löysi toisen paremman ja liitto hajosi. Mitä luuseria siinä on, sellaista tapahtuu kaiken aikaa. Ei aikuisen ihmisen maailmankuva tuollaisesta voi hajota, jollei äiti ole sitten opettanut hänelle sellaista maailmankuvaa, joka hajoaa.

Totta kai se pettäminen on yleensä pettäjän moraalivalinta (erota voi ilman pettämistäkin, jos puoliso ei "riitä"), mutta loppupeleissä siinä on kuitenkin yleensä mukana koko avioliiton karilleajoa. Eikä siinä siten voi oikein syntipukkeja hakea ja nimetä.

Meillä lapset jäi isälleen kun ero tuli toisen syrjähypyn jälkeen ja tietääkseni kukaan minun, hyvän ystäväni ja mieheni lisäksi ei tiedä mieheni pettämisistä. En halunnut mustamaalata isäänsä lapsillemme, isänä mieheni todella ihana, aviomiehenä epäonnistui ja lasten elämä muuttui vähiten kun jäivät isälleen ja vanhimmat halusivat jäädä isälleen.

Lienet aika mustavalkoisesti ja ahdasmielisesti ajatteleva ihminen. Mies löysi toisen paremman ja liitto hajosi. Mitä luuseria siinä on, sellaista tapahtuu kaiken aikaa.

Sitä paitsi mies ei löytänyt parempaa, vaan nussi siellä sun täällä ilman, että olisi ketään ottanut vakikumppaniksi edes eron jälkeen. Kyllä liittomme hajosi ihan ex-mieheni arvomaailman vuoksi.

Mutta en vain näe mitään syytä tai järkeä siinä, että kertoisin lapsilleni, että isänne on muuten ihan hirveä pukki. Hän on kuitenkin isänä erittäin hyvä, puolisona edellä mainituista syistä surkea.

Minusta lapsillani on oikeus kunnioittaa isäänsä juuri sellaisena kuin he hänet näkevät - hyvänä isänä. Miksi minun pitäisi romuttaa heidän käsityksensä isästään kertomalla pohjamutia myöten oikea syy sille, että avioliittomme hajosi?

Jep, se on elämää. Mutta en näe siltikään mitään syytä mustamaalata heidän isäänsä edes tulevaisuudessa.

t. 16

Lienet aika mustavalkoisesti ja ahdasmielisesti ajatteleva ihminen. Mies löysi toisen paremman ja liitto hajosi. Mitä luuseria siinä on, sellaista tapahtuu kaiken aikaa.

Sitä paitsi mies ei löytänyt parempaa, vaan nussi siellä sun täällä ilman, että olisi ketään ottanut vakikumppaniksi edes eron jälkeen. Kyllä liittomme hajosi ihan ex-mieheni arvomaailman vuoksi. Mutta en vain näe mitään syytä tai järkeä siinä, että kertoisin lapsilleni, että isänne on muuten ihan hirveä pukki. Hän on kuitenkin isänä erittäin hyvä, puolisona edellä mainituista syistä surkea. Minusta lapsillani on oikeus kunnioittaa isäänsä juuri sellaisena kuin he hänet näkevät - hyvänä isänä. Miksi minun pitäisi romuttaa heidän käsityksensä isästään kertomalla pohjamutia myöten oikea syy sille, että avioliittomme hajosi? Jep, se on elämää. Mutta en näe siltikään mitään syytä mustamaalata heidän isäänsä edes tulevaisuudessa. t. 16

hänellä ei ole kykyä olla uskollinen? Nyt siis koko ajan puhutaan aikuisille lapsille kertomisesta... ja minusta aikuisuuteen kuuluu se, että ei ajattele ihmisistä noin mustavalkoisesti.

Eli ihminen voi olla loistava isä, mutta puolisona huono.

Sen enempää ei kandee haukkua, mutta asiallisesti voi kertoa. Minusta ainakin on hyvä tietää, millaisia ongelmia lapsuudenkodissa on ollut vanhemmilla, se lisää ymmärrystä elämää ja omaa lapsuutta kohtaan.

Eli ei niin, että "vanhemmilla on jotain selittämättömiä ristiriitoja, joilla ei kaiketi edes ollut kunnon pohjaa, erosivat vaan kun eivät viitsineet yrittää olla yhdessä".

Jos sitä eron syytä ei edes kysyttäessä aikuiselle kerrota, hänelle voi siis jäädä käsitys, että vanhemmat erosivat liian helposti, ja avioliittoa ei edes yritetty pelastaa. Kun sen syyn kertoo, vanhempien kriisin taustoja voi ymmärtää.

Ei munkaan mielestä isästä tai äidistä tee huonoa vanhempaa se, että se pettää.

Kerrot että äiti on vihainen isille, koska isi teki jotain, mitä oli luvannut ettei tee. Enempää ei tarvitse kertoa. Ei missään tapauksessa mitään vauvan siemen juttuja, ei lapsen tarvii tietää yksityiskohtia.

Jos sitä eron syytä ei edes kysyttäessä aikuiselle kerrota, hänelle voi siis jäädä käsitys, että vanhemmat erosivat liian helposti, ja avioliittoa ei edes yritetty pelastaa. Kun sen syyn kertoo, vanhempien kriisin taustoja voi ymmärtää. Ei munkaan mielestä isästä tai äidistä tee huonoa vanhempaa se, että se pettää.

Itse asiassa ystävättäreni erosi kolme vuotta sitten, kun miehensä jäi kiinni pitkäaikaisesta sivusuhteesta. Kertoi hiljattain, että teini-ikäinen tytär oli häntä syyttänyt siitä, että oli "ajanut isän pois".

Eli siellä oli juuri lapset jääneet käsitykseen, että avioero oli ns. turha ja että syypää oli nipo-äiti. Ystäväni sanoi purreensa kieltä, muttei ollut kertonut sen enempää lapselleen kuin että asiat ei ehkä ole niin kuin mitä hän luulee, mutta aikuisten asiat ei hänelle kuulu.

Minusta se oli hyvä toimintatapa tuossa vaiheessa. Teinit ovat niin mustavalkoisesti ajattelevia usein ja tunnemyrskyssä, ettei siinä vaiheessa kannatakaan mitään tarkempaa kertoa avioeron syistä. Mutta kenties sitten pidemmän ajan päästä ja aikuiselle lapselle voisikin kertoa.

Mutta jos lapsi myöhemmin kyselisi eron syitä, siis esim. aikuisena, kertoisitteko sitten?

Miten se lapsen oikeus rakastaa ja kunnioittaa molempia vanhempiaan katoaisi sitten, kun lapsesta tulee aikuinen? Lapselta katoaisi koko lapsuudesta ja luottamuksesta siihen toiseen vanhempaan pohja, jos hän kuulisi kenties kymmeniä vuosia myöhemmin, että se hänen rakastamansa isä/äiti onkin oikeasti ollut täysi luuseri.

t. 16

jos ihminen menee palasiksi siitä, että kuulee isänsä pettäneen äitiään kymmeniä vuosia aiemmin! Eiköhän aikuinen ihminen ymmärrä (tai ainakin hänen pitäisi ymmärtää), että a)aikuisten suhteet on monimutkaisia, eivät mustavalkoisia hyvä-paha-juttuja, b) joskus aikuiset tekevät ihan puhtaasti mokia ja c) joskus ihmiset, ne rakkaatkin, voivat olla toisten tunteista piittaamattomia ääliöitä.

...eikä hän ole kysynyt. Hänellä on jo pitkä omakohtainen kokemus siitä, että hänen äitinsä on täysi sekopää, joten ei varmasti tule yllätyksenä, että myös avioero oli aikanaan puhtaasti äidin syytä - isä ei olisi halunnut erota, vaikka äiti oli uskoton. Koska se ei lisäisi mitään uutta kokonaiskuvaan, emme katso aiheelliseksi oma-aloitteisesti kertoa asiasta.

on lapsen aliarvioimista. Ihan rehellisesti voit kertoa lapsellesi, että kummatkin rakastatte lasta, mutta isi on nyt rakastunut toiseen naiseen ja haluaa asua hänen kanssaan. Jos päätätte sopia niin sitte kerrotte lapselle, että iskikin rakastaa äitiä. Lapsella on oikeus tietää miksi isi on pistetty pihalle. Ei ole yksin äidin oikeus saada kaikkea paskaa päälleen. Isä on valintansa tehnyt ja kantaa siitä aikuisen vastuun lastaan kohtaan. Jos lapsi on ollut tärkeä ja suhde kunnossa ei totuus sitä tuhoa.

pitää huutaa, että "tun huo"

jos ei ole edes varmaa jatkuuko miehen uusi suhde, tai onko se yleensäkään niin vakavaa laatua, että siitä pitäisi kertoa lapselle. Tämähän ei käynyt ilmi ap:n kirjoituksesta. Sitä paitsi, mielestäni vanhemman on itse kerrottava lapselle uusista suhteistaan ja arvioitava milloin ja miten asia tuodaan lapsen tietoon tai tuodaanko ollenkaan - ei ole ex-puolison asia kertoa toisen uudesta suhteesta.

on lapsen aliarvioimista. Ihan rehellisesti voit kertoa lapsellesi, että kummatkin rakastatte lasta, mutta isi on nyt rakastunut toiseen naiseen ja haluaa asua hänen kanssaan. Jos päätätte sopia niin sitte kerrotte lapselle, että iskikin rakastaa äitiä. Lapsella on oikeus tietää miksi isi on pistetty pihalle. Ei ole yksin äidin oikeus saada kaikkea paskaa päälleen. Isä on valintansa tehnyt ja kantaa siitä aikuisen vastuun lastaan kohtaan. Jos lapsi on ollut tärkeä ja suhde kunnossa ei totuus sitä tuhoa.