Miten selittää 9v että ei näe ensi joulua,

varmasti itse kyselemään. Lukekaa tämä kirja --> http://www.myllylahti.fi/kirjat/pelen.htm



Kertoo samanikäisestä tytöstä, joka kuolee syöpään. Raskasta luettavaa, mutta voisi auttaa tuossa tilanteessa. Voimia!

sairaalapapin kanssa

Lapselle pitää ehdottomasti kertoa, jos on kuolemansairas. Milloin ja miten on eri juttu, siihen osaavat tukihenkilöt ja ammattilaiset paremmin vastata. Mutta lasta ei saa jättää yksin asian kanssa! On karmeaa lapselle, jos vanhemmat ja muut aikuiset leikkivät että kaikki on hyvin ja silti itse vaistoaa, että niin ei ole. Lapsi ei saa joutua käsittelemään kuolemaa yksin...

Miksi pitäisi kertoa?? Keskittykää nyt hyviin asioihin, ystäviin ja elämään. Pilaatteko lapsen loput päivät muistuttamalla "ettet nyt tosiaan sitä jouluakaan näe...et varmaan seuraavia synttäreitäsikään.."

Siis haloo!!

jonka mielestä on törkeää kertoa tarinoita taivaista yms. joita ei ole. Itse en kertoisi kuolemasta tai mistään vaan elettäisiin niin onnellisina kuin mahdollista ne päivät jotka saadaa yhdessä olla. ei puhuttais kuolemasta ja mistä lapsi jää ulkopuolelle. elämästä tulee nauttia päivä kerrallaan. ei odotella kuolemaa ja taivaaseen pääsemistä niin kuin uskovaisilla on tapana. Taivas on niin autuas paikka ettei osata nauttia elämästä.

siitä miten taivaassa kaikki on hyvin, on rakkautta ja varmasti joulukin siellä on ihan erityinen. Kertoisin myös, että eri ihmiset elävät eri pituiset elämät. Kaikki kuolevat joskus. Ja että teidän läheisten sydämissä tuo 9v on aina läsnä, vaikka menisikin taivaaseen vähän aiemmin kuin muut läheiset. Keskustelisin myös sukulaisista jne. jotka jo taivaassa ovat. Äiti ja isi jne tulee sitten perästä ;)

Ihmeellinen aloitus. Taitaa olla provo.

voi tätä kysyä, vaikkei aikoisi kertoakaan. Onhan se asia läsnä tavatessa ja voi tulla yllättäen eteen.



Olenkohan ainut, jonka mielestä on turhaa ruveta määrittelemään, mitä kukakin elämässään ehtii enää nähdä? Minä ajattelen, että jokainen kuolee joskus ja kaikenmittainen elämä on arvokas. Jokaisesta tuntuu joskus, että elämä on lyhyt, ja niin kauan kun sitä on, voi yrittää tehdä siitä itselleen ja muille mahdollisimman hyvän (no syöpäsairaalla on tietysti omat rajoitteensa). Kun sairaus on parantumaton, sitä ei tietenkään voi sivuuttaa, mutta mitä vahinkoa lapselle on, jos hän haaveilee ja suunnittelee tulevaa, vaikka me kukaan emme tiedä, saavuttaako hän niitä merkkipaaluja koskaan. Kuoltuaan hän ei kärsi siitä, että haaveili turhaan.

Mutta toivoa ei saa viedä. Ei siis mitään päivämääriä.

"jonka mielestä on törkeää kertoa tarinoita taivaista yms. joita ei ole. Itse en kertoisi kuolemasta tai mistään vaan elettäisiin niin onnellisina kuin mahdollista ne päivät jotka saadaa yhdessä olla. ei puhuttais kuolemasta ja mistä lapsi jää ulkopuolelle. elämästä tulee nauttia päivä kerrallaan. ei odotella kuolemaa ja taivaaseen pääsemistä niin kuin uskovaisilla on tapana. Taivas on niin autuas paikka ettei osata nauttia elämästä."



Kun lapsi kuitenkin ymmärtää että on kuolemassa. Eikö silloin ole hirveää jäädä sen kanssa yksin? Mun mielestä on. Tottakai elämästä pitää nauttia. Ei taivastoivo tarkoita sitä, että ei tarvitsi nauttia tästä elämästä. Olet ihan väärässä, jos luulet, että uskovaiset ei nauti sen takia elämästä. ELämä on ihanaa.

että kuolee, niin sanoisitko että: mutta älä sitä nyt mieti.?

anna perheen hoitaa asia parhaaksi katsomallaan tavalla.törkimys!



"turhaa odotat ensi joulua,sinä olet silloin jo kuollut..." niinkö meinasit?

Pari isää kuolemassa ja nyt sitten lapsi. Tosiaan vanhempien asia puhua lapselle kuolemasta, ei äidin ystävien.



Porvoosta taitaa tämänkin kirjoittaja olla. Kuolema on toki kiinnostava aihe, mutta voi siitä jutella muutenkin kuin provoillen.

... Ehkä hän vain halusi herättää keskustelua aiheesta joka varmasti hänenkin mieltään painaa. Tuskin kukaan on niin tyhmä että menisi omiaan möläyttelemään ohi lapsen vanhempien. Eikö täälläkin palstalla saisi pohtia ihan vaan että "entä jos"?

hän aio toisen lapselle kertoa,että kuolet pois...

sillä ennusteetkin ovat vain ennusteita. Minun mummolleni annettiin nimittäin myös muutama kuukausi elinaikaa kun sairasti jotain luita heikentävää syöpää, en muista syövän nimeä enää. Niin vain kuitenkin mummo kitkutteli neljä vuotta ennusteen saamisen jälkeen. Vaikea siis mennä sanomaan, että ensi joulua et tule näkemään.

Hoidot ovat ilmeisesti vasta alussa, joten itsestään selvää on, että 9-vuotiaalle ylläpidetään tuossa vaiheessa toivoa ja uskoa paranemiseen! Mikäli sitten hoitojen edetessä nähdään, että tilanne on toivoton ja hoitoja lopetellaan, niin vasta sitten on aika kertoa lapselle lähestyvästä kuolemasta. Silloin toki mahdollisimman rehellisesti, jättäen tilaa lapsen kysymyksille, mutta samalla myös antaen mahdollisuuden hyvästeihin. Lapsi tosiaan kyllä itse vaistoaa sen, jos häneltä asiaa salaillaan.

Yliopistollisten sairaaloiden lasten syöpäosastoilla on asiantunteva henkilökunta, joka on myös tällaisissa kysymyksissä sekä vanhempien että lasten tukena. Vierailijana toivottavasti pystyt hallitsemaan oman ahdistuksesi!

pian lapsi ymmärtää sen itsekin :( Ikävä todella jos noin pienellä syöpä :(

eiköhän äiti hoida selittämisen ihan itse.

jostain syöpäjärjestöstä, osaavat varmasti neuvoa...



minä en ainakaan uskalla sanoa juuta tai jaata.



on liian kauheeta.



:'(

En itse lähtisi selittämään lapselle mistä kaikesta hän jää paitsi ja mitä hän ei kenties tule kokemaan. Tuossa tilanteessa lähinnä pohtisin koska lapselle pitää kertoa ettei hän tule taudista parantumaan :(