Miten selittää 9v että ei näe ensi joulua,
onko edes tarpeen kertoa?, Sairastaa erittäin agressiivista syöpää.Ennuste 6kk. Olen tämän lapsen äidin hyvä ystävä.
Kommentit (44)
jos siis lapsi itse kysyy suoraan, esim, tulenko näkemään ensi joulua?
Kuka vierailija ottaisi tuollaisen asian edes puheeksi?
Ei se vierailijan tehtävä ole ottaa asiaa esille.
Mutta vanhempien on siihen pystyttävä. Ei se ole lääkärinkään asia sitä kertoa. Lapsi kyllä tuommoisen vaistoaa, 9v on jo aika vanha kuitenkin, melkein teini. Hirveintä, mitä olisi, olisi se että lapsi jätetään yksin tuon asian kanssa eikä siitä voisi kenenkään kanssa puhua. Ihan kamalaa.
Taivaasta puhuisin minäkin. Jos et osaa taivaasta puhua itse, käy juttelemassa papin kanssa, kyllä he osaa kertoa taivaasta sellaista mitä voit lapselle puhua.
Todella surullista tämä aikuisten uskonnottomuus, kun lapsetkin jää sitten toivotta kuolemaan :(
(vastattu lasten kuolema-aiheisiin kysymyksiin). Lapset uskovat Jeesukseen ja tavallaan odottavat että sitten aikanaan näkevät hänet, enkelit yms, ja voivat tehdä taivaassa kaikenlaista kivaa.
Eiköhän lapsen vanhemmat hoida asian niin kuin parhaaksi näkevät.
9 vuotias on vielä pieni lapsi, ei mlekein teini.
Mutta kuitenkin sen verran iso, että huomaa/tajuaa asian. En koskaan sanoisi lapselle, että et enää nää sitä tai tätä asiaa/tapahtumaa.
Selittäisin asian oman uskonollisen vakaumukseni pohjalta asiat vanhempana. Ei sivulliset tällaisia asioita mene lapselle puhumaan ensinmäisenä.Lapsi voi tietysti tutuiltakin tällaisia asioita kysellä ja sen vuoksi pitäisikin lapsen vanhemmilta kysy, mitä lapselle vastataan.
koska LÄÄKÄRIT KERTOVAT SAIRAALASSA KYLLÄ POTILAALLE VANHEMPIEN OLLESSA PAIKALLA MISSÄ MENNÄÄN JA MITÄ TULEMAAN PITÄÄ! Näin ainakin silloin, kun itse olin potilaana lastenklinikalla os. 10.
siitä miten taivaassa kaikki on hyvin, on rakkautta ja varmasti joulukin siellä on ihan erityinen. Kertoisin myös, että eri ihmiset elävät eri pituiset elämät. Kaikki kuolevat joskus. Ja että teidän läheisten sydämissä tuo 9v on aina läsnä, vaikka menisikin taivaaseen vähän aiemmin kuin muut läheiset. Keskustelisin myös sukulaisista jne. jotka jo taivaassa ovat. Äiti ja isi jne tulee sitten perästä ;)
siitä miten taivaassa kaikki on hyvin, on rakkautta ja varmasti joulukin siellä on ihan erityinen. Kertoisin myös, että eri ihmiset elävät eri pituiset elämät. Kaikki kuolevat joskus. Ja että teidän läheisten sydämissä tuo 9v on aina läsnä, vaikka menisikin taivaaseen vähän aiemmin kuin muut läheiset. Keskustelisin myös sukulaisista jne. jotka jo taivaassa ovat. Äiti ja isi jne tulee sitten perästä ;)
mutta miten ateistit ja muut ns. uskonnottomat antavat lapselle iloa ja toivoa viimeisiksi päiviksi? Olen tätä joskus miettinyt, lapsi kuitenkin ajattelee kaiken hyvin konkreettisesti.
silti toivon ja yritän lohduttaa että ehkä näen toisessa mailmassa kuolleet läheiset, se ei ole taivas ja siellä ei ole jumalaa, mutta kuolleet on ja voi hyvin. ja tuossa tapauksessa varmaan ne vanhemmat kertovat lapselle että näkee sitten mummun ja odottelee siellä sitten muita, eikä se siellä pitkä aika vaikka se maassa olisikin. jne.
on täysin lasten vanhempien asia päättää tuolaisesta asiasta! Et voi ohittaa heidän toiveitaan tai ajatuksiaan menemällä kertoilemaan lapselle omia satujasi. Eri asia on sitten se jos vanhemmat ovat sitä sinulta pyytäneet, mitä kyllä epäilen!
en ymmärrä, miksi tuollainen asia pitäisi ottaa esille?
olis törkeintä huijata lasta ja kertoa taivaista jossa sitten nähdään. mikä vois olla pahempaa kuin luoda toivoa jostain mitä ei ole? ihan kauheaa.
totuuden? Että joutuu laatikkoon, se laitetaan maakuoppaan ja metri multaa naaman päälle? Sehän se vasta ois mukava kertoa lapselle. Varmasti olisi kauhuissaan.
olis törkeintä huijata lasta ja kertoa taivaista jossa sitten nähdään. mikä vois olla pahempaa kuin luoda toivoa jostain mitä ei ole? ihan kauheaa.
Mummu kuoli vuosi sitten ja tietenkään ei ruvettu mistään Jumalasta ja taivaasta puhumaan. Kerrottiin, että mummu ei enää ole, mutta elää meidän muistoissa ja perinnössä. 2 vahvempaa lasta (7 ja 8) ymmärsivät asian oikein hyvin ja vieläkin ajoittain kuolemasta jutellaan. Nuorempien (2 ja 3) ajatusmaailma on niin konkreettinen, että ymmärtävät vain,että mummua ei enää näe, välillä häntä on ikävä , mutta mummo on silti onnellinen. Noin pieni ei vielä sitä ymmärrä, ettei olematon voi olla onnellinen, mutta he saavat ajatella oman mielensä mukaan.
Turha syyllistää, että uskonnottomien lapset olisivat jotenkin huonommassa asemassa, vaikka heille ei ikuisesta elämästä t ja taivaasta puhuttaisikaan. He oppivat sen, että jokainen elää täällä aikansa ja yritetään tehdä tästä elämästä mahdollisimman hyvä ja onnellinen. Kuolleet elävät muistoissa.
ai jos se joutuukin helvettiin. mitä väliä jos kuolevalle sellaisia kertoo? ai sitku se makaa siel laatikos ja mato syö silmää ja se syntyykin lehmänä niin se sekoaa kun sen vanhemmat valehteli sille?!
t:24
mut se on vaan sellainen toive kun on oikein kova ikävä jo kuolletia.
T:24
siitä, kuinka kertoa lapsen ikätasaisesti. Lapsella on oikeus myös tietoon kuolemasta - yleensä lapsi tietää / vaistoaa, että jotain on vikana, jotain ei hänelle nyt kerrota jne. Ja se on epäreilu tie saada tieto osakseen. aikuisten rooli on tukea lasta eikä päinvastoin, ja niin käy yleensä jos lapsi 'vaistoaa' asian. Lapsi rupeaa hoitamaan hoivaajiaan, olemaan heille tuki ja lohtu... Lapsen pitää saada olla lapsi, itkeä äidin ja isän sylisssä, kuulla lempeästi mitä se kuoleminen on, olla yhdessä ihmettelyn ääressä.. ei tarvi osata selittää, olla ennnen kaikka läsnä ja sallia lapselle kysymykset, ihmettely, itku, kipu, kapina... Paljon vaadittu, mutta kuuluu aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Apua saa siis sairaalasta, järjestöiltä jne.