Lue keskustelun säännöt.
olenko ihan kamala äiti?
01.02.2010 |
Menee hermot välillä 5-vuotiaan pojan kanssa. Ja olo on tosi kireä. Ja se harmittaa itseä ihan hirveästi, kun ei haluaisi olla koko ajan kireä.
Tänään yritin käydä pojan ja vauvan kanssa lähikaupassa. Sinne matkaa n. 300 m, jonka taittamiseen meni 30 min per suunta, koska pojan täytyy potkia ja rikkoa kokkareita. Itselläni oli kiire, ruoka olisi pitänyt saada valmiiksi ennen miehen kotiintuloa. En huutanut tms. pojalle, mutta meni pinna vain tosi kireälle, kun vähän väliä sai sanoa "Hei, jatketaas nyt matkaa!" ja taas pari metriä ja "Hei, pitäis mennä laittamaan ruoka uuniin."
Nyt minulla on ihan hirveä olo, kun tuntuu, että olen ihan kauhea äiti, kun tulen niin ärtyneeksi tuollaisesta.
Kommentit (5)
Tulkoon teidän laupeutenne kaikkien ihmisten tietoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätkö tuollaista kamalana äitinä olemisena?! HALOO!
Jos mun 5-vuotias olisi temppuillut noin, niin olisin uhannut jäähypenkillä kotiin päästessä sekä parhaan lelun pois ottamisella, ellei olisi tullut vauhtia töppösiin! Meillä menee 1,5km matkassa tuo 30 minuuttia saman ikäisen kanssa.
Ennen tuota uhkailua olisin siis toki pää punaisena huutanut lapselle, että NYT JUST VAUHTIA, EI TÄSSÄ OLE KOKO ILTAA AIKAA KÄVELLÄ!
Meillä ainakin kotimatka pk:sta voi kestää tuon 30 minsaa, ja matka ei taida 500m pidempi olla. Kyllä se ruoka odottaa, ulkonahan on nyt kivaa.
Jos olet kotona, niin miksi niistä päivistä pitää tehdä kiireisiä? Kannattaa varata aikaa lasten kanssa liikkumiseen, niin ei se pinnakaan niin helposti kiristy.
Meillä ainakin ruoka tulee valmiiksi hieman liukuvalla aikataululla. Siinä klo 17-18 välillä ja mies sai tyytyä siihen.
Anteeksi, mutta oletko 50-luvulle jämähtänyt kotirouva, jonka täytyy saada ruoka pöytään, kun perheen pää tulee töistä?