Lapseni luokkakaverin aiti tuli paasaamaan mulle lasten suhteista!

Poika ei halunnut olla toisen pojan kanssa ja tästä aiheutui tönimistä ym. Pojan äiti haluaisi, että tapaisimme myös vapaa-ajalla molemmat perheet, jotta pojat rupeaisivat olemaan enemmän yhdessä. Mutta mun poika ei halua leikkiä tämän pojan kanssa, eikä minusta ole pakko, toimeen pitää tulle, eikä riitoja haastaa, mutta ei voi pakotta olemaan yhdessä. Mitä mieltä muut ovat? Itse olen samaa mieltä av:n kanssa.

koulumaailmassa on kaikkien luokkakavereiden kanssa tultava toimeen. Ylimpiä ystäviä ei voi kaikkien kanssa olla, mutta ketään ei saa syrjiä. Vapaa-ajalla voi sitten ihan vapaasti valita ystävänsä.

Mun mielestä oot ihan oikein neuvonut tyttöäsi. Syrjimisellä tarkoitan sitä, että ketään ei saa jättää yksinään seisoskeleen välitunneilla.

ottaa myös tuo lapsi mukaan leikkimään. Nythän tuo lapsesi syrjii tuota toista.

sanottu, ettei kaikkia tarvitse aina ottaa mukaan. Minusta kyllä koulun pitäisi ohjata siihen suuntaan että se ujoin tyttö/poikakin otettaisiin mukaan, vaikkei se itse uskaltaisi mennäkään.

tuon ikäisiä kyllä pitäisi vielä opastaa näissä kaveriasioissa. Lapset ovat kuitenkin tosi mustavalkoisia ja ystävyys saattaa katketa ihan mihin tahansa pikkuasiaan. Minusta vanhempien tehtävä on opastaa lapsia siihen, ettei ketään saa syrjiä ja ystävyyttä ei katkaista noin vain.

vähän kakspiippuinen juttu. Joskus niillä tenavilla vaan on sellaisia leikkejä ja juttuja menossa että kaikkia ei haluta mukaan, ja se on tietysti ihan ok. Mutta sitten pitäisi kuitenkin osata ottaa huomioon se, että ketään ei saa jättää yksinään joukon ulkopuolelle.



Tätä mieltä #3

Mutta tama aiti tuli puhumaan minulle aamulla etta hanen tyttarensa on ollut ihan alla pain viime aikoina koska minun lapseni on halunnut leikkia toisen tyton kanssa.

Tottakai lapsesi saa leikkiä kenen kanssa vain. Silti ihmettelen, miksi pohdit asiaa vain omasta näkökulmastasi (ja käsittääkseni sinua ei tässä ole loukattu mitenkään?) etkä ollenkaan reagoi tuon toisen lapsen pahaan mieleen, joka on jatkunut ilmeisesti jo jonkin aikaa.

Ei minusta ole liikaa vaadittu, että lapsen kanssa mietitään, miltä se tuntuu jäädä ulkopuolelle, ja mitä voitaisiin tehdä ettei kenestäkään tuntuisi niin pahalta...

hyvä, että vanhemmat yrittää saada lapselleen kavereita, mutta pakottaa ei voi.



Kutsukaa kavereita leikkimään kotiin jo ennen kouluikääkin, vapaa-ajalla siitä kaveruudesta muodostuu ystävyys.



Sama asia synttäreille kutsumisessa, kaikkia ei voi kutsua. Ikävää, että siitäkin joku pahoittaa mielensä.

olivat molemmat uusia luokalla ja taman toisen tyton aiti oli pyytanyt etta jos muita uusia aloittaa samaan aikaan voisivatko nama lapset tutustuttaa ensimmaiseksi.



Mutta kuten sanoin nyt lapsestani on jo pidemman aikaa tuntunut silta ettei vain pida tasta lapsesta. En itsekaan haluaisi tapailla jotain ihmista jos ei henkilokemia synkkaa.



Tuo aiti kutsui viime viikolla tyttareni heille leikkimaan mutta sitten peruikin sen, ja lapseni oli tosi helpottunut ettei hanen tarvinnut menna! Nyt aamulla sanoi etta mites talla viikolla? En usko etta tyttareni haluaa menna tallakaan viikolla ja yleensa menee paa kolmantena jalkana vierailuille, joten tama on tosiaan vahan outoa.



Valitunnilla leikkimisesta; tytto kertoi etta viime viikollakin leikkivat yhdessa esim. hippaa ja jos tuo toinen tytto jai hipaksi suuttui joka kerta joten tyttoni sitten sanoi etta ok, han voi olla taas hippa. Joka valitunti sama rutiini toistui ja kun han sanoi etta on sun vuorosi olla hippa vihdoinkin (kun jai hipaksi monta kertaa) niin tuo tytto suuttui ja "leikki" menevansa kertomaan opettajalle nurkana taakse... Oma lapseni koki etta han ei pelannut rehellista pelia...



ap

Mutta tama aiti tuli puhumaan minulle aamulla etta hanen tyttarensa on ollut ihan alla pain viime aikoina koska minun lapseni on halunnut leikkia toisen tyton kanssa.

Tottakai lapsesi saa leikkiä kenen kanssa vain. Silti ihmettelen, miksi pohdit asiaa vain omasta näkökulmastasi (ja käsittääkseni sinua ei tässä ole loukattu mitenkään?) etkä ollenkaan reagoi tuon toisen lapsen pahaan mieleen, joka on jatkunut ilmeisesti jo jonkin aikaa.

Ei minusta ole liikaa vaadittu, että lapsen kanssa mietitään, miltä se tuntuu jäädä ulkopuolelle, ja mitä voitaisiin tehdä ettei kenestäkään tuntuisi niin pahalta...

tapaat kaikkia vapaa-ajalla? Musta ihan normaalia, että joistain tulee ystäviä, jotkut vain koulu-tai työkavereita. Vanhemmat voi tukea näitä suhteita, kaverisuhteiden syntyä, mutta jos jonkun kanssa ei synkkaa, niin kokeilkaa toisen kaverin kanssa.

Poika ei halunnut olla toisen pojan kanssa ja tästä aiheutui tönimistä ym. Pojan äiti haluaisi, että tapaisimme myös vapaa-ajalla molemmat perheet, jotta pojat rupeaisivat olemaan enemmän yhdessä. Mutta mun poika ei halua leikkiä tämän pojan kanssa, eikä minusta ole pakko, toimeen pitää tulle, eikä riitoja haastaa, mutta ei voi pakotta olemaan yhdessä. Mitä mieltä muut ovat? Itse olen samaa mieltä av:n kanssa.

sinun ja ap:n kanssa. Minulla myös vähän samanlaisia kokemuksia ja voin sanoa, että kannattaa lopettaa tuommoiset "sekaantuja" äidin ja "määräilijä" lapsen totteminen heti alkuunsa.

Munkin mielestäni meidän ja koulun pitäisi ohjata lapsia siihen suuntaan, että otetaan muitakin mukaan leikkiin. Yritettäis rakentaa sellainen leikki, että siihen mahtuu monta leikkijää ja niitä muitakin kuin vain parhaimmat kaverit. Ystäväni poika juuri itkien valitti, kun kukaan ei ota leikkiin mukaan. Koki itsensä kiusatuksi. Pojan äiti aikoi olla opettajaan yhteydessä.

kuin alakoululaisella. Mutta silti, jos työkaverini tulisi kertomaan, että "olen ollut viime aikoina alla päin, koska minusta tuntuu että syrjit minua", koettaisin kyllä miettiä, miten tuota pahaa mieltä voitaisiin helpottaa. En usko että ensimmäinen vastaukseni olisi: "saan jutella kenen kanssa haluan, kaikkien kaveri ei tarvitse olla."

Kyllä me ihmiset olemme tosi julmia toisiamme kohtaan. Jos toisella on paha mieli, sillä ei ole kenellekään mitään väliä. Kunhan itsellä olisi maksimaalisen kivaa keinolla millä hyvänsä.

Oletko itse esim työpaikalla kaikkien kaveri, samalla lailla, tapaat kaikkia vapaa-ajalla? Musta ihan normaalia, että joistain tulee ystäviä, jotkut vain koulu-tai työkavereita. Vanhemmat voi tukea näitä suhteita, kaverisuhteiden syntyä, mutta jos jonkun kanssa ei synkkaa, niin kokeilkaa toisen kaverin kanssa.

kaikki pitää ottaa mukaan, välitunnilla kaikkien pitää "mahtua" leikkiin mukaan. Vapaa-aika on sitten eri juttu, silloin voi leikkiä kenen kanssa haluaa. Koulussa pitää kaikkien kanssa tulla toimeen, kuten aikuisten työpaikalla. Ei tarvitse olla paras kaveri, mutta pitää tulla toimeen eli lapsen pitää pystyä leikkimään kaikkien kanssa ja aikuisen taas pitää pystyä olemaan työpäivän ajan asiallisesti työkavereiden kanssa.



Eli sen puolesta koulussa kyllä voi pakottaa olemaan jonkun kanssa, ketään ei saa sulkea ryhmästä pois, oli se ryhmä sitten kahden tai kahdenkymmenen ryhmä. Näitä riidanhaastajiakin olisi vähemmän jos heidät hyväksyttäisiin joukkoon mukaan. Yleensähän se riidanhaastaminen johtuu lapsella siitä että hän yrittää saada huomiota: jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Jos alusta lähtien jokainen hyväksytään ryhmän jäseneksi niin riidanhaastamiseen ei ole tarvetta. Toki aina on näitä "oikeita" häirikköjä, mutta heitä kuitenkin on loppujen lopuksi aika pieni määrä.

olivat molemmat uusia luokalla ja taman toisen tyton aiti oli pyytanyt etta jos muita uusia aloittaa samaan aikaan voisivatko nama lapset tutustuttaa ensimmaiseksi. Mutta kuten sanoin nyt lapsestani on jo pidemman aikaa tuntunut silta ettei vain pida tasta lapsesta. En itsekaan haluaisi tapailla jotain ihmista jos ei henkilokemia synkkaa. Tuo aiti kutsui viime viikolla tyttareni heille leikkimaan mutta sitten peruikin sen, ja lapseni oli tosi helpottunut ettei hanen tarvinnut menna! Nyt aamulla sanoi etta mites talla viikolla? En usko etta tyttareni haluaa menna tallakaan viikolla ja yleensa menee paa kolmantena jalkana vierailuille, joten tama on tosiaan vahan outoa. Valitunnilla leikkimisesta; tytto kertoi etta viime viikollakin leikkivat yhdessa esim. hippaa ja jos tuo toinen tytto jai hipaksi suuttui joka kerta joten tyttoni sitten sanoi etta ok, han voi olla taas hippa. Joka valitunti sama rutiini toistui ja kun han sanoi etta on sun vuorosi olla hippa vihdoinkin (kun jai hipaksi monta kertaa) niin tuo tytto suuttui ja "leikki" menevansa kertomaan opettajalle nurkana taakse... Oma lapseni koki etta han ei pelannut rehellista pelia... ap

luokkakavereista on ollut vähän samanlainen. Olen itse sanonut lapselle että tällaisesta käytöksestä voi toiselle sanoa, ja jos leikkiin ryhdytään niin kaikki noudattavat sääntöjä. Jos ei näin ole, sitten ei leikitä.

Ja tosiaan, vapaa-ajalla lapsesi mielestäni kyllä saa leikkiä kenen kanssa haluaa. Voithan vaikka kertoa tälle äidille miksi tyttäresi ei halua mennä heille leikkimään?

#3

vapaa-aika on sitten eri asia. Samoin työelämässä, en pidä eräästä työkaveristani mutta jos lähdemme vaikkapa työporukalla reissuun, olen hänelle kiva ja voin istua hänen vieressään bussissa. Vapaa-ajalla en sijaan halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Pyydän vaikkapa jumppaan aina niitä muita työkavereita.

Eli sen puolesta koulussa kyllä voi pakottaa olemaan jonkun kanssa, ketään ei saa sulkea ryhmästä pois, oli se ryhmä sitten kahden tai kahdenkymmenen ryhmä.

Jos yksi lapsi haluaa leikkiä vain yhden tietyn lapsen kanssa, jota ei jätä rauhaan, eikä tälle toiselle puolestaan sallita omaa tahtoa ja vapautta valita ystäviään niin onko sekään oikein?

Montako lasta luokalla on?

Siellä on pohdittu paljon sitä, miltä ulkopuolelle jääminen tuntuu ja mitä voitaisiin tehdä.



On itsestäänselvyys, että kaikki otetaan leikkiin mukaan.



Lapsemme ovat oppineet kysymään: "Miltä se susta tuntuu?" ja "Mitähän me keksittäis, että tolle tulis parempi mieli?"



Taitaisi siinä olla monelle meistä aikuisistakin harjoittelun paikka.

[iVoithan vaikka kertoa tälle äidille miksi tyttäresi ei halua mennä heille leikkimään? #3

[/quote]

ap

Ajatelkaa, jos työpaikalla esim jossain ruokapöydässä sanottaisiin, että sinä et sitten saa istua tähän pöytään meidän kanssamme.