38-v. nainen! Oletko vielä mielestäsi kaunis?

olen 39v, olen aina ollut kaunis ja olen edelleenkin mutten tietenkään samalla tavalla kuin kaksikymppisenä. Tein nuorena paljonkin mallintöitä, nyt vieläkin pyydetään silloin tällöin kuvaus- ja mainoskeikoille. Minulla ei ole mitään kuvitelmia että olisin enää parikymppinen, minulla on oma vahva tyyli, enkä tiedä onko se sitten se nuorempien miesten mielestä kiinnostava asia koska tyttöjen baari-iltaa viettäessä pyörii nuoret kollit ympärillä... :)

ja nuorena todella huomattavan kaunis, pitkä ja hoikka.



En ole enää samalla tavalla "säteilevän" kaunis. Iho ei ole heleä ja luonnonvaalea tukkani on tummentunut.



Silti ikäisiini verrattuna olen mielestäni kaunis. Olen edelleen hoikka ja piirteeni ovat samat. Vartaloni on tosi hyvä. Ainoastaan bikinit paljastaisivat vatsan ei niin sileän ihon.

Villasukan väriset hiuksetkin saa värjäämällä kauniiksi :)



En edes yritä kilpailla jossain kakskymmppisten sarjassa, vaikka sisäisesti tavallaan koen olevani nuorempi kuin fyysinen ikäni.

Eivät kaikki edes ole rupsahtaineita sen ikäisenä. Jos on kaunis ollut nuorempana on sitä varmasti tuonkin ikäisenä. Jos taas on seinästä reväistyn näköinen niin ei siinä paljon 20 ikävuotta ja sileä iho lohduta.

olen nyt siis 38-v. ja omasta mielestäni kauniimpi kuin koskaan, vaikka 20-kymppisenä verrattiinkin erääseen (eduskunnassakin istuvaan) missiin. Tämä "kauneus" tuli kai todistettua, kun 22-v. poikamies ihan oikeasti yritti ehdotella seurustelusuhdetta.

ja hänen lähentelyt vahvistavat kauneuden? Sen ikäiset monesti haluavat kokenutat naista, rumempikin käy ;-)

luulen, että nelikymppiset naiset pitävät itseään kauniina, koska ovat itsevarmempia kuin nuorena, vaikka eivät todellisuudessa olisikaan kauniita.

ehkä ryppyjä silmäkulmissa enemmän, mutta olen sinut isteni kanssa. Täytyy kyllä sanoa et jojo-laihdutus on tehnyt tehtävänsä, samoin jatkuva stressaaminen joka asiasta. Mutta paskanko väliä mitä muut ajattelee.

ja sitä nuorempana, kun kavereillani oli kaikilla kauniimpi iho ja he olivat hoikkia kuin pajunvitsat. Minun ihoni oli rasvainen ja lantio pyöreä niinkuin reidetkin, eikä minua lohduttanut yhtään, että vyötärö oli 60-senttinen; halusin olla samanlainen poikamaisvartaloinen kuin muut.



Ja nyt olen yli nelikymppinen ja lähestymässä viisikymmenvuotispäivääni ja katselen näitä kavereitani ja hei: he ovat itse kukin rupsahtaneita, kuulas ihonsa täynnä pienenpieniä ryppyjä ja vähän isompiakin uurteita, reidet laihtuneet entisestään mutta vatsalle ilmestynyt kupukumpare ja takapuoli levinnyt vain sivusuuntaan.



Kun taas minun entisen rasvaisen ihoni tilalla on täysin sileä poski ja vyötärö on yhä siellä, missä se oli 20-30 vuotta sitten, toki 10 senttiä on tullut lisää ympärysmittaa, mutta tiimalasi on silti tallella.



En siis todellakaan kaipaa aikaa ennen 30-vuotispäivääni ja herään joka päivä tervehtimään peilistä näkyvää itseäni hymyillen. Ihana olla

kypsä, sopusuhtainen ja kaunis nainen, jonka ei enää tarvitse yrittää näyttää yhtään mitään kenellekään toiselle.



Ja onhan tuo mieskin tuossa koko ajan kiehnäämässä ympärilläni - ehkä sekin pitää hormonit hyrräämässä ja verenkierron vireänä ja näkyy näin ollen niin kasvoilla kuin vartalossakin...

ja väittäisin että kauniimpi kuin teininä. ;-) Eli olen löytänyt oman tyylini, ja mulla on huimasti parempi itseluottamus (ja se mielestäni kaunistaa myös). Lisäksi olen hoikka ja hyväkuntoinen, hoikempi ja parempikuntoisempi kuin 2-kymppisenä, vaikka 3 lasta olenkin tässä välissä saanut. Lisäksi mulla on sellainen ihotyyppi, että vielä muutama vuosi sitten oli poskissa lapsenpyöreyttä, eli en siis rypisty helposti. Eli kaikin puolin olen tyytyväinen. Mieskin on aina sanonut, että minä olen sellaista tyyppiä, joka vain kaunistuu vanhetessaan. :-)

Kroppa on löysempi kuin nuorempana, mutta toisaalta olen 15 kiloa hoikempi kuin kolmekymppisenä ja pieni löysyys ei näy vaatteiden päälle. Eli väitän näyttäväni vartaloltani paremmalta nyt.



Naama on aamuisin vähän pöhömpi, ryppyjä on tullut, mutta toisaalta meikillä ja kauniilla vaatteilla näytän edelleen vetävältä. Kolmekymppisenä olin jotenkin ihan horteessa kahden pienen lapsen äitinä: ylipainoa, tukka harotti, kuljin verkkareissa ja ihokin oli aina kuiva.

Flirtin ei pitäisi tehdä kenenkään oloa epämukavaksi.

Tiesitkö, että jotkut flirttaa ja jotkut ei :). --

minua taas hämmentää nuorempien ja vanhempienkin miesten flirtti. en ole sellaiseen tottunut aikaisemmin, joten se tuntuu pelkästään kiusalliselta. samoin kuin se, että miehet saattavat jopa pysähtyä katsomaan tai yrittävät täysin häpeilemättä ja avoimesti pokata, vaikka oma puolisoni olisi paikalla. itse en sellaiseen osaisi sortua.

Onhan sitä ikä tehnyt tehtäviään. Mä olin parikymppisenä paremman näköinen. Nyt rupee jo tulee pikkusta kaksoisleukaa, iho rypistytmään ja ei oo enää niin kimmoissa yms.

Kroppa mulla on ihan ok. siihen olen tyytyväinen. Rinnat on suth kiinteet, olen hoikka ja ei ole raskausarpia jne. vaikka olen 2 lasta synnyttänyt.



Oon mä silti ihan tyytyväinen useimmiten ja mieskin vielä kehuu, joten ei tässä asit kovin pahasti voi olla.

Minä myös olin alta 30v. sellainen hiirulainen, joka ei tahtonut erottua tapetista eikä missään tapauksessa herättää mitään huomiota. Nyt ainakin kestän toisten katseet.

Kaunis en ole ollut koskaan. Nuorena iho oli huono, ja itsetunto myös. Pidin itseänä lihavana, vaikka vaaka näytti 46 kg. Joo-o.



Vajaa vuosi sitten ilmestui silmien alle ryppyjä, ekat harmaat tulivat hiuksiin. Mutta silti en pidä itseänä kamalan näköisenä. Tiedän, mikä minulle passaa, pukeudun vaatteisiin, joissa viihdyn. Eikä painokaan ole kuin 50 kg nytkään. Kaunis? No ei. Ihan tarpeeksi hyvän näköinen? Kyllä.

ja juuri sopivan ikäinen. Minulla on kauneuden lahjat. Ei sillä iällä väliä kun vaan on sydän paikallaan.