Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet, jos lapselle annetaan äidin sukunimi?
01.02.2010 |
Jos vanhemmat ovat naimisissa ja äiti on pitänyt oman sukunimensä ja sama nimi annetaan lapselle, mitä ajattelet?
Tunnetko yhtään perhettä, jossa näin olisi tehty? Tiedätkö perustelut, miksi valitsivat ko. nimen?
Kommentit (80)
Onneks asiat kehittyy kymmenessä vuodessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen mitä söisin iltapalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin nimi kuulostaa loogisemmaöta
Että en ymmärrä miksi ennen ylipäätään ollut tapana antaa lapselle miehen sukunimi. En ikinä suostuisi moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella KUULUU olla isän sukunimi eikä äidin. isä on suvun jatkaja eikä äiti. Täysin ymmärtämätöntä toimintaa mun mielestä ja varsinkin jos ovat naimisissa.
Keksi parempi provo!
Tää laittaa näitä aina tänne!
En halua nen päätettä omasta nimestäni lapselle. Miehelläni suljettu kaunis sukunimi. Valitsimme sen tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneks asiat kehittyy kymmenessä vuodessa
Niin kehittyy, huonompaan suuntaan.
Ei mene tosin kauaakaan kun miesten karkelot on juhlittu ja naiset saavat siivota sotkut ja pelastaa sen mitä pelastettavissa on.
Minulla on äitini sukunimi. Vanhemmat ovat naimisissa mutta pitäneet omat nimet. Jotkut tuota ovat aikoinaan ihmetelleet. En edes ymmärrä mistä tapa tulee että lapset nimetään aina isän sukunimellä? Nykyaikana tuolla ei ole mitään merkitystä. Annetaan se nimi mikä parhaiten sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä asian tila jotenkin yleensä ilmenisi, niin ehkäpä siinä yhteydessä kerrottaisiin syykin siihen ,miksi tähän ratkaisuun lapsen nimen suhteen on päädytty.
Muussa tapauksessa asia olisi minulle ihan yhdentekevä ja aivan merkityksetönhän se minulle tietona kenenkään lapsesta sinänsä on muutenkin.
Jos ajattelee kauemmas, niin te, jotka haluatte äidin nimen lapselle. Niin, sehän nimi on KUITENKIN isältä peritty?
Osasinkohan ymmärrettävästi kuvailla...? Siis jonkun miehen sukunimi, joka äidillekin alkujaan tullut! Siirtyy nyt ÄIDIN sukunimenä lapselle, koska halutaan äidin sukunimi (mutta alkujaan se on ISÄLTÄ tullut tyttärelleen, nyk. lapsen äidille).
Kysymys kuuluu, mistä saakka ajattelette, että se on äidin puolen sukunimi?
Me ollaan koko perhe miehen sukunimellä. Mietin kyllä asiaa pitkään ja hartaasti. Loppupelissähän nimi ei miestä pahenna.
Kahdesta eri sukuhaarasta (ja siitä taaksepäin kokoajan haarautuva suku...) polveudumme, olisiko yksinkertaisinta että kaikilla sama sukunimi, sittenhän meitä ei erottaisi toisistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin lapsilleni oman nimeni, miehellä ei ollut mitään tätä vastaan. On vanhanaikaista nykyään, jos automaattisesti kuvittelisi miehen nimen olevan ainoa vaihtoehto.
Annettiin lasten äidin sukunimi. Minun sukunimi vaikea kirjoittaa, usein joutunut toistamaan.
Mitä siitä pitäisi ajatella? Ihan tavallista. Meillä on niin ja tunnen vaikka kuinka paljon muitakin, joilla on noin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee kauemmas, niin te, jotka haluatte äidin nimen lapselle. Niin, sehän nimi on KUITENKIN isältä peritty?
Osasinkohan ymmärrettävästi kuvailla...? Siis jonkun miehen sukunimi, joka äidillekin alkujaan tullut! Siirtyy nyt ÄIDIN sukunimenä lapselle, koska halutaan äidin sukunimi (mutta alkujaan se on ISÄLTÄ tullut tyttärelleen, nyk. lapsen äidille).
Kysymys kuuluu, mistä saakka ajattelette, että se on äidin puolen sukunimi?
Me ollaan koko perhe miehen sukunimellä. Mietin kyllä asiaa pitkään ja hartaasti. Loppupelissähän nimi ei miestä pahenna.
Kahdesta eri sukuhaarasta (ja siitä taaksepäin kokoajan haarautuva suku...) polveudumme, olisiko yksinkertaisinta että kaikilla sama sukunimi, sittenhän meitä ei erottaisi toisistaan?
Se naisen sukunimi voi ihan hyvin olla äidiltä tullut tai kuten meillä, se on isäni suvun tilan nimi, joka on mennyt sukupolvelta toiselle myös naisten kautta.
Siihen vielä etunimeksi joku kiva, vaikka Gabriella