Mitä ajattelet, jos lapselle annetaan äidin sukunimi?
Jos vanhemmat ovat naimisissa ja äiti on pitänyt oman sukunimensä ja sama nimi annetaan lapselle, mitä ajattelet?
Tunnetko yhtään perhettä, jossa näin olisi tehty? Tiedätkö perustelut, miksi valitsivat ko. nimen?
Kommentit (80)
Kätsyä erota ja mennä naimisiin jos pitää aina oman nimensä. Kukaan ei huomaa mitään!
Meillä on lapsilla isän sukunimi. Itselläni on hyvin yleinen sukunimi, mieheni on ulkomaalainen, eikä samannimisiä ole Suomessa kuin hän ja äitinsä (ja nyt siis meidän lapset). Lapsilla on kansainväliset etunimet, jotka kuitenkin sopivat myös suomalaisen suuhun, sukunimeä ei yleensä osata kirjoittaa tai lausua, mutta ei se meitä haittaa.
Tunnen ja ajattelen aina, että eroavat muutaman vuoden sisällä. Toistaiseksi ne kaikki ovat eronneet. No on eronneet monet sellaisetkin, joissa lapsella isän nimi tai äidillä isän nimi.
Mun ne kaverit, joiden lapsella äidin sukunimi ovat sanoneet, että "no voihan lapsilla olla äidinkin nimi". Sitten se äiti on sanonut privaatisti ettei hän ikinä haluaisi sen idiootin suvun nimeä OMALLE lapselle, jota on KOHDUSSAAN kantanut.
Mikäli äidillä harvinainen nimi ja sen nimen halutaan periytyvän, niin mielestäni ok.
Mikäli äiti on Virtanen ja isä Nieminen, niin en asiaa ymmärrä mitenkään.
Meillä miehen äidin tyttönimi koko perheellä. :)
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 17:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2010 klo 13:09"]
annettiin molempien sukunimet kun tuntui hölmöltä antaa vaan toisen (tai pikemminkin se valintatilanne), eikä me sitten kuitenkaan pelkästään senkään takia haluttu naimisiin mennä. Enkä minä olisi missään nimessä vaihtanut omaa nimeäni pois, kuten ei miehenikään. Lapsi saakoon siis päättää itse myöhemmin, mitä nimirimpsullaan tekee.
[/quote]
Missäköhän maassa asutte, kun Suomessa tämä ainakaan ei ole mahdollista, ellei sitten jompikumpi vanhemmista ole alkujaan lähtöisin kulttuurista, jossa lapsi voi saada sukunimen molemmilta vanhemmiltaan..?
[/quote]
Ei tarvitse asua kuin naapurimaassa Ruotsissa niin voi suomalaisetkin vanhemmat antaa lapselleen molemmat sukunimet. Myös Norjassa on sama käytäntö.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2010 klo 11:53"]
meillä tehdään tulevaisuudessa näin ja ihan vain siitä syystä, että nykyisen avovaimon sukunimi on nk. suljettu nimi ja heitä ei suomessa kovinkaan montaa enää ole.
mitä ihmeen väliä sillä ylipäänsä edes on kenen nimen ketäkin valitsee? ei se siitä lapsesta huonompaa tai parempaa tee, kenen nimi etunimeä koristaa.
[/quote]
Kaikki sukunimet ovat suojattuja nimiä, käytössä olevaa/ollutta sukunimeä ei saa itselleen kuin syntymällä tai avioitumalla kyseiseen sukuun tai jos esivanhemmilla on kyseinen nimi ollut.
Minäpä oon ottanut lasten isältä nimenmuutoshakemukseen numet.kastettiin alunpitäen miehwn nimeen muksut..ja nyt haluan lapset omiin nimiini ja paperit on postissa.syy...ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta..ei miestä naimisiinmenot tms.kiinnosta..hoidan ite suurinmilta osin lapset heihin kuuluvat rahalluset kulu jne.ja kaikenlisäks ilkes toisen lapsen ristiäispäivänä harrastaa seksiviesteilyä vieraiden naisten kanssa.siitä voi jokainen miettii ansaitseeko tämä mies lapsia saati minua.ehkä olen katkera vaan en idiootti.
Minä muutin lasteni sukunimen omaksi sukunimekseni vaikka alunpitäen kastettiin miehen sukuun.haluan olla lasteni kanssa samalla nimellä ja naimisiin en ole menossa.vuoden kerkesivät olla miehen nimellä ja avioliitosta tuli riitaa ja tein päätökseni siinä.nyt olen tyytyväinen.ja vielhän tuo mieskin näkyy kattoni alla pyörivän joten kaitpa ok sit.
Meillä näin. Syynä se, että miehellä on jo lapsi omalla sukunimeltään aiemmasta suhteesta. Tasapuolisuuden vuoksi siis kummallekin lapsi omalla nimellä :)
Meillä on suvussa ainakin yksi tällainen perhe, äidillä on harvinainen sukunimi ja isällä yksi Suomen yleisimmistä sukunimistä, halusivat mielummin pitää elossa tätä harvinaista sukunimeä.
Itse haluaisin tulevaisuudessa mahdolliset omat lapseni omalle sukunimelleni.
Vierailija kirjoitti:
olisin ehdottomasti halunnut lapset minun sukunimelleni. En haluaisi olla lapseni kanssa eri niminen. Piste.
Ajattelen, että isällä on tavallinen, yleinen sukunimi ja äidillä harvinaisempi ja siksi ovat valinneet äidin nimen. Ja mies on joustava suomalaiseksi mieheksi ;)
Tosielämässä tiedän yhden tällaisen perheen, ja heillä syy on selvästikin se, että mies on tossun alla ja nainen on päättänyt asian joko yksin tai pakottanut miehen siihen.
Miehen sukunimi on ulkomaalaisperäinen ja harvinainen ja lasten nimet ulkomaalaistyylisiä. Siispä lapset ovatkin tyyliin Manolo Leppänen, mikä osoittaa mainiota tyylitajua.
Tai ehkä halusivat lapsen nimessä näkyvän molempia kulttuureja/maita. Siksi äidin suomalainen sukunimi ja isän nimeen sopiva etunimi
En mitään. Tunnen paljon tällaisia perheitä. Ja meilläkin lapsilla on minun sukunimeni. Ihme kysymys.
Oho vanha ketju. Miten nykyään? Kumman sukunimen ootte antanu lapsille? Ootteko punninnu molempien sukunimiä vaihtoehtona?
Aion varmaanki pitää oman sukunimenä vaikka mentäis naimisiin. Haluisin lapsille saman sukunimen ku mulla. Onneks miehelle nimi ei oo kynnyskysymys
Että ovat sukunimihullun panttivankeina.
Vierailija kirjoitti:
olisin ehdottomasti halunnut lapset minun sukunimelleni. En haluaisi olla lapseni kanssa eri niminen. Piste.
Piste on oikein nasevan kuuloinen sukunimi, pitäkää se!
Mitä tästä nyt pitäs taas ajatella? Perheen valinta on perheen valinta.
Nykyaikaista, erittäin jees. Näin tod näk itsekin tulen toimimaan.
Lapsella on minun sukunimeni. Mieheni on ulkomaalainen eikä kukaan osaa kirjoittaa hänen nimeään. :D Päädyttiin muutenkin suomalaiseen etunimeen, joten näin päin sopi paremmin.