Helmikuun helmet viikot 5 ja 6

kurkkimassa onko uutisia :o)



Mulla on varmaan sitten huono tai paremminkin sanottuna epaonnistunut kokemus kaynnistyksesta... Joten jos et halua kuulla niin ala lue enempaa... Mutta sen viela sanon ettei mulle tullut yhtaan ainoaa kipeaa supistusta tuossa ensimmaisessa raskaudessa, tytto vain taisi viihtya masussa liian hyvin ;o) Sinulla on tullut kuitenkin supistuksia, joten uskon etta kaikki menee hyvin!



Menin kaynnistykseen torstai aamuna rv41+5 jolloin laitettiin Cytotec tabletti kohdunsuulle, ei tapahtunut mitaan ja sama tehtiin perjantaina ja lapsivedet menivat pe klo 15. Sitten alkoi heikkoja supistuksia tulemaan ja niilla mentiin lauantai aamuun asti, jolloin laitettiin tippaan ja siirryin synnytyssaliin klo 13 lauantaina. Tippa laitettiin parhaimmillaan taydelle teholle, ja avauduin 4cm asti, epiduraali ei onnistunut ja siina sitten junnattiin... Lauantai yoksi laitettiin tippa pois ja katilo pyysi useampaan kertaa paivystavaa laakaria tulemaan etta leikattaisiin aiti muttei tullut kuin vasta sunnuntaina. Sunnuntai aamuna laittoivat tipan uudestaan paalle toivossa etta supistukset alkaisivat kunnolla mutta kun laakari tuli katsomaan klo 11.15 tuli kasky kiireelliseen sektioon ja vauva syntyi 11.54, rv 42+1.



Olin aivan rikkipuhki ja sektioarpi pystypain (tosi kipea!) mutta vauva oli taydellinen ja kyllahan siita nopsaan loppujen lopuksi parani.



Toivotan sinulle kaikkea hyvaa, uskon etta kaikki menee hyvin!



Kolmaskerta ja poika 10pv

Kyllä tääl edelleen käydään, vaikka pikkuinen onkin jo syntynyt :)

Mullahan synnytys tosiaan sit käynnistettiin kohdunsuulle asetetulla kapselilla. -mulla ei mielestäni supistuksista tullut kipeempiä, mut tiuhempaan niitä sit kyl tuli. Mietinkin, et jos olisin ollut kotona, ni en varmaan olis viel niistä osannut lähteä sairaalaan. Kipein tilanne tais oikeestaan olla se epiduraalin laitto; vaikkakin olen erittäin tyytyväinen, et sen halusin :)

Imukuppiakin käytettiin ja olen tyytyväinen, et se oikeesti otettiin käyttöön, sillä mä olin siinä vaiheessa niin väsynyt, etten kyl olis ilman apua saanut poikaa ulos työnnettyä.

On se vain kumma, miten ajatukset selkiytyy ja muistot kultaistuu, kun aikaa synnytyksestä kuluu. Olisin jopa valmis uuteen synnytykseenkin; nut aikaa saa kyl olla ainakin vuosi välissä. Antaa ensin esikoisemme kasvaa :)



Toivottavasti loputkin helmet syntyisivät pian. Tsemppiä loppumetreille :)



Sara ja Poika 11 pv

Minä olen kokenut molemmat synnytyssupistukset ja henkilökohtaisesti pidin kapseleilla paljon pahempana. Kipu ei ollut se pahin juttu vaan että supistukset tuli tiheään aaltoilevana hiemna niin kuin lomittain niin ei ehtiny juuri levähtää. Oksitosiinilla ne oli kipeitä mut ne tulee ns normaalimpana ja kun oli epidurali pohjalla niin itse pärjäsin pelkällä hengitystekniikalla. Mutta juuri minulla teki omasta synnytys yrityksestä helvettiä tuo lantion ahtaus johon kumpikaan tytöistä ei ole mahtuneet laskeutumaan (3360 ja 3970) joten olen luojalle kiitollinen että seuraava on sit ihan suunniteltu sektio ja sillä siisti. Alatie synnytystä en saa kokea mutta kaiken muun olen kokenut enkä koe jääväni mistään paitsi. Mutta oli synnyttys sitten käynnistetty tai ei niin palkinto on paras joten elä pelkää kyllä sie pärjäät. =) Tsemppiä jos käynnistykseen joudut!



Nemotus ja tyttö 17pv

Mullahan käynnistettiin myös rv 42+0.Minun kolme aikaisempaa synnytystä ovat käynnistyneet sponttaanisti supistuksilla rv 39. Nyt tämä tyttö vain olisi viihtynyt eikä ollut aikomustakaan syntyä, ellei olisi hiukan avitettu :)Kohdun kaula melkein hävinnyt ja 2 cm auki jo rv 38, mutta synnytys ei vai lähtenyt käyntiin.



Ensin aloitettiin oksitosiini tipalla, kun vauva oli niin ylhäällä ja paikat kuitenkin auki. Ekana päivänä ei tosin saatu kunnon supistuksia. Yöksi osastolle ja aamulla puhkaistiin kalvot ja uusi tippa. Siitä ei mennyt kuin 3h, niin tyttö oli sylissä :) Ei mitenkään paha. Vesien meno saa useimmiten supistukset aikaiseksi, mutta jos vauva on kovin ylhäällä voi synnytys hidastua tai pysähtyä. Ekan päivän jälkeen eivät enää puhkaisseet kalvoja, koska kohdun ns.okstitosiini reseptorit olivat täynnä sen 8h tiputuksen jälkeen. Päättivät antaa kohdun levätä ja palautua ja seuraavana päivänä kaikki meni hyvin. Jos vauva ei laskeudu, niin olis tehty sektio. Ei se käynnistys välttämättä ole yhtään sen "pahempi" kuin sponttaani käynnistyminen. Joskus myös sponttaanisti käynnistynyttä synnytystä voidaan joutua auttamaan lääkkeillä. Tsemppiä, enää ei mene monaa päivää ja sulla on vauva sylissä ja sitten on ihan sama miten hän on tänne tullut :)



T:Lauris ja "Sara" 12 vrk

Eilen oli La ja nyt alkaa olla jo välillä aika loppu olo tähän odottamiseen vaikka olinkin varautunu siihen että raskaus menee yliaikaiseksi..

En tiedä mitä sitä tekis vielä ku niin paljon laiskottaakin mutta ku aika menis nopeammin ku innostuisin jotain urakalla puurtaa...

Vaikka kyllä esikoisen kanssa ei tekeminen lopu mutta pitäis keksiä nyt jotain erilaista...



Hyväähän se lepokin tekis varmasti mutta on vaan jotenkin niin levoton ettei osaa levätä vaan..



Tällaista omaa napaa tänne.



Tsemppiä ja voima haleja kaikille vieä kasassa oleville!!!



Hande86 40+1

niin sitä sitten mentiin maaliskuun puolelle yhtenä kappaleena. Eilen supisteli muutaman tunnin n.20-25min välein mutta ei ollut niin kivuliaita ja loppuivat sitten kuin seinään, että se siitä. Juuri kun jo toivoin että lähtö oisi lähellä.



Hirveä tekemisen puute tässä vaivannut jo jonkun aikaa...ei juurikaan pysty liikkumaan kipujen takia ja ei jaksaisi kotonakaan istuskella päivästä toiseen. No kohta ei varmasti ole tylsää tai puuduttavaa kun pieni saapuu maailmaan :) ei auta kun odotella...



Tiia234 40+5

Hei, kiitos viesteistä, rauhoitti mieltä taas.



Huomenna tosiaan se äippäpoli aika, katsotaan mitä sanoo. Nytkin supistaa, mutta en jaksa innostua ;)



Kävin tänään jalkahoidossa ja kestovärjäyttää ripset ja laittamassa kulmat kuosiin :P Luksusta!



Lumielle 41+4

Muiden synnytyskertomuksia ja vauvakuulumisia lueskelen vielä minäkin, yhtenä kappaleena ja tosi tuskissaan. Henkisesti tuskissaan, mitään synnytysoireita ei ole.



Mäkin kävin viime viikolla jalkahoidossa ja värjäämässä ripset. Sanoin vielä, että saa hieroa kaikkia jalkapohjien synnytyksen käynnistäviä akupisteitä, mutta ei toiminut sekään.



Mies lähti perjantaina töistä sillä asenteella, ettei maanantaina enää mene työpaikalle, joten hassua oli kun tavallinen arki jatkuikin. Molemmat pojat on menneet 2 päivää yli, joten aattelin että viikonloppuna varmaan jotakin tuntemuksia tulee. Vaan ei. Ei pienintäkään oiretta, vaikka kuinka käyttäisi mielikuvitusta. Edelliset on käynnistyneet pienen pienillä supistuksilla, jotka pikku hiljaa isontuneet. Eli hyvissä ajoin on tiennyt, että synnytystä kohti mennään.



Onneksi voin lukea teidän kokemuksianne, niin palautuu mieleen koko se skaala, mitä voi olla edessä.



Hania 40+2

Tyttö syntyi sitten lauantaina 11.54 rv 40+5. 3560g ja 50 cm. Maailman helpoin synnytys! palaan huomenissa kirjoittelemaan lisää!



sagom

Jospa pian me viimeisetkin helmet saatais oma käärö syliin=)



Tänään tuli vihdoin tuplarattaat joita oli odoteltu saapuvan liikkeeseen jo joulukuun lopusta asti. Nytpä sit voisi senkin suhteen vauva syntyä=)



Jotenkin ihan ihmeen virkeä olo ollu tän illan,sanoinki miehelle et nyt olis hyvä lähteä synnyttää. Tuntuu ku en oliskaan raskaana=) No huomenna tilanne voi olla sit jo toinen. Joten täytyy nyt nauttia tästä=)



Hande86

Poika syntyi (4190g ja 52cm) 25.2. klo 10.25



Torstai aamuna kuuden aikaan alkoi tuntumaan pieniä merkkejä supisteluista, jotka ei kyllä mielestäni olleet kovia. Tein normaalisti lasten kanssa aamutoimet ja kävin suihkussa ja toivoin että jos sitä illalla tällä menolla ollaan synnyttämässä.



Kuitenkin sitä sitten lähdettiin käymään klo 9.15 synnärillä, koska anoppi patisti (itse olin täydellisesti sitä mieltä, että kotia tullaan, koska kipuja ei ollut) Noh, klo 9.30 saavuttiin synnärille ja klo 9.45 alettiin tutkimaan kohdunsuun tilannetta. Olin auki jo yli 6 cm ja hetinmiten sen jälkeen tuli 5 kovaa supistusta ja olinkin jo 10.20 kokonaan auki. Poika syntyi 2 min ponnistusvaiheen jälkeen maailmaan.



Synnytys tapahtui luomuna, koska ei siinä mitään keretty antaa ja silti jäi todella positiivinen mieli koko synnytyksestä. :D



Minulla on vain aina ollut niin korkea kipukynnys, että edellisenkin lapsen kohdalla itse en mieltänyt synnytyksen alkaneen ;)



Onnea myös muille jo synnyttäneille!



EllaMaria

voi ei tota ellamarian synnytystä, kateeksi käy! ;) no ensimmäinen on ensimmäinen.



Meillä 2.00 viime yönä alkoi kipeät supistukset 10min välein, sitten 6-10 5min välein kipeitä supistuksia ja rusehtavaa vuotoa. Lähdettiin sitten synnärille ja ylläri et supistukset loppuivat kun mut saatiin käyrälle... no sitten lähdettiin kävelemään tunniksi ja ei vaikutusta. Myöhemmin tehtiin yliaikaiskontrolli ja varattiin sitten käynnistys torstaiksi.



Nyt supistelee n. vartin välein kipeesti et josko huomenna sitten tai jotain... ei kyllä huvita lähteä ennenku vedet menee tai pää näkyy :D



lumielle 41+5

Yhtenä kappaleena roikutaan kovasti ja mitään merkkejä ei ole. Ehkä runsaampaa valkovuotoa mut ei muuta.

Nyt kun olis mahdollista nukkua niin ei vaan nukuta ja jotenkin pää on ihan kireellä tästä odotuksesta=( Vasta kolme päivää yli mutta silti en ymmärrä mikä mua nyt rupes vaivaa ku tää odtus rupesi näin risomaan mut kai se on normaalia..



Vali vali vali..



Lumielle saa kohta pienokaisen syliin ellei ole jo saanut=) Tsemppiä rutistukseen jos olet vielä yhtenä kappaleena!! Jäänkö minä sitten ainoaksi joka täällä enää on vai onko muita vielä??? Kovin hiljaista täällä ainakin on..



Täytyy keksiä tänään jotain oikein kivaa esikoisen kanssa niin eikohän tästä sit taas piristy=)



Hande86 40+3

Palasin siis kirjoittelemaan oman kertomukseni Ruusa-Onnelin syntymästä!

Siis kaikki lähti lauantai aamuyöstä n. klo 3 osittaisilla vesien menolla. Kalvot puhkesivat varmaan aika ylhäältä, koska vettä ei kuitenkaan tullut kuin 1-2 dl. Tiesin heti mitä tapahtuisi muutaman tunnin sisällä ;) (pojilla samanlainen alku ja suurinpiirtein samaan aamuyön aikaan!!!) Tunnin verran kellottelin supisteluja, jotka alkoivat heti 4 min välein...Mies heräsi, kun soittelin vanhemmilleni, että saavat lähteä tulemaan 75 km päästä poikia katsomaan (nukkuivan siis autuaan tietämättömänä kaikesta)...Miehelle sanoin että 1-2 tunnin päästä lähdetään sairaalaan...Sairaalaa kohti lähdettiin 6.30 aikoihin ja tulotarkistuksessa olinkin jo 4-5 cm auki...ei kyllä tuntunut siltä, ei siis erityisen kipeitä supisteluja...sitten saliin odottelemaan ja rentoutumaan...10 aikaan sain Kohdunkaulan puudutteen ja 11 aikaan toisen satsin...tytteli olikin 20 min ponnistelujen jälkeen maailmassa siis 11.54...ponnistusvaihe tietenki tuntui, mutta aukeaminen ei oikeastaan miltään... Hyvin auttoi kohdunkaulapuudute, vaikka olinkin päättänyt etukäteen, etten sitä halua, kun ei ollut auttanut lainkaan poikien synnytyksissä!!!Nyt siis pessimismi vaihtui positiiviseksi yllätykseksi!!!

Tyttelin koko oli siis 3560g ja 50 cm. Tummatukka ja osaa syödä hyvin...maito on noussut eilisen aikana rintoihin ja rintapumppu on mukava kaveri aina välillä! 2 vrk ikäisenä passittivat meidät kotiin konkareina...neuvolassa käydään näyttäytymässä maanantaina...Kaikki siis OK!

Terkut kaikille masuttelijoille, kyllä se vielä sieltä syntyy tavalla tai toisella!!!



sagom ja "Ruusa-Onneli" 5 vrk

Meidän pikkutyttö syntyi pe 26.2.2010 klo 12.13, mitat 4100g ja 51cm, pipo 36,5cm. Palailen myöhemmin synnytyskertomuksen kera, jahka ehdin syömiseltä ja nukkumiselta :) Synnytys meni kuitenkin erittäin hyvin ja ilman lääkkeellistä kivunlievitystä kuten toivoin. Kotona on oltu jo sunnuntaista lähtien ja neiti syö ja nukkuu hyvin. Ja on erittäin suloinen :)



Taateli

Minä olen näköjään sit ainut enää täällä, no sitähän minä arvelinkin helmikuussa jo.

Tänään olisi sit neuvola. Eipä siellä varmaan mitään erikoista ole.

Jänniteltiin joskus että saako meidän esikoinen synttäri lahjan mutta ei tainnu saada kun hän täyttää tänään yksi vuotta!!=)



No yritän nauttia näistä loppuraskauden päivistä jotenkin. Illat on mulle kaikista vaikeimpia kun silloin iskee mieletön toivottomuus siitä että lapsi ei synny ja joudutaan käynnistää ja sitä minä pelkään kovasti et jos sit joudutaan vielä leikkaamaan jos ei synny.



No turha toisaalta murehtia huomista.



Hande86 40+4

Pitkästä aikaa yleensäkään mitään kirjoittelen. Olen kyllä käynyt lukemassa juttujanne, mutta syksyn rankkuuden vuoksi (Astma ollut huonossa tasapainossa ja kovat lääkitykset käytössä. Lopulta kortisonikuurilla saatiin keuhkot kuntoon) en ole vain jaksanut mitään kirjoitella. Raskaus sujui kuitenkin hyvin loppuun asti onneksi ja meille syntyi poika laskettuna päivänä eli 23.2.2010 klo 20.27. Pituutta hänellä oli 52 cm ja painoa 3770 g. Synnytys alkoi tällä kerralla pari päivää ennen laskettua aikaa, kun lapsivedet menivät. Vuorokausi odotettiin supistusten käynnistymistä ja sitten lähdettiin kypsyttelemään kohdunkaulaa, kun ei mitään alkanut itsestään tapahtua. Seuraava vuorokausi sitten menikin siinä kypsyttelyssä, mutta 23.2. aamulla supistukset lähtivät itsekseen käyntiin yön hiipumisen jälkeen ja päästiin lopulta synnytyssalin puolelle. Tällä kertaa synnytys sujuikin ilman suurempia ongelmia ja normaalisti loppuun asti eli ei tarvinnut tehdä sectiota, kuten esikoisen kohdalla. Repeäminen oli aika paha, mutta siitäkin toivutaan jo kovaa vauhtia. Mukavaa vauva-aikaa teille kaikille ja tsemppiä vielä niille, jotka omaa nyyttiään edelleen odottelevat.



t: skk-78 ja "Helmis"

Meille syntyi poikavauva perjantaina 26.2. klo 10.27. Paino 4212g, pituus 52,5cm ja pipo 36,5cm! Meidän piti just tuona perjantaiaamuna mennä käynnistykseen klo 9, mutta supistukset alkoivatkin itsestään edellisenä yönä klo 4 ja tiesin heti että nyt on tosi kyseessä:) tunnin verran hiippailin kunnes herätin miehen, joka sitten soitti vanhempansa 3km:n päästä kahta lastamme hoitamaan...synnärille lähdettiin klo 5.30 maissa ja tunnin ajomatka oli perille. Tulotarkastuksessa olin auki 4cm, käyrillä oltiin pari tuntia ja sitten suoraan saliin. Edelleen vain 5cm auki. Kivunlievitykseen käytin kuumaa suihkuttelua alavatsalle aina supistuksen tullessa. suihkuttelin n. puoli tuntia, sen jälkeen kätilö puhkaisi kalvot(jotka olivat tosi vahvat eikä meinannut millään saada puhki:)! kivut olivat siedettäviä...anestesialääkäri kutsuttiin paikalle n.puolen tunnin seurannan jälkeen. Sain toivomani spinaalipuudutuksen JOKA EI KUITENKAAN AUTTANUT!!no ei siinä mitään...supistukset alkoivat tulla 2min välein ja kesti 1,5min...niitä ei kuitenkaan kestänyt kuin n. vajaan tunnin kunnes olin jo 10cm auki.Tarjosivat vielä kohdunkaulapuudutetta ja ilokaasua mutta niitä en halunnut!Pari kertaa hönkäisin ilokaasua ja oksensin samantien...hyi! Ehdotin että saisin ponnistaa polviseisonnassa sängyn päätyyn tukeutuen...se osoittautuikin todella tehokkaaksi asennoksi ja 3 supistuksen aikana sain ponnistettua melko ison pojan maailmaan. Oli muuten todella helppo ponnistaa alaspäin, edelliset kun olen ponnistanut puoli-istuvassa asennossa vaakatasoon päin. Tikkejä ei tullut eikä edes mitään nirhaumia:) synnytys kesti siis aamu neljästä puoli yhteentoista eli n. 6,5h ja mukava kokemus oli. Ei jäänyt mistään huono maku...ponnarivaihe siis 5 min.



Vauvan kanssa on mennyt melko mukavasti, aluksi oli imetyksen kanssa ongelmia mutta sitkeän yrittämisen jälkeen sekin sujuu nyt hyvin ja vauva nukkuu ja on tyytyväinen:) Sairaalasta kotiuduttiin 2 vrk:n päästä synnytyksestä.



Maurel ja poika 9 pv

huomenna neuvola ja sit voin soitella aikaa yliaikaiskontrolliin..jotenkin niin kovasti toivoisin ettei tarviis käynnistää..Olen kyllä välillä jo tosi kiukkuinen ja väsyny mut eihän se ihme ole.. Pitää nyt yrittää jotenkin järkevästi kuluttaa näitä päiviä...

Onnea vielä kovasti vauvan saaneille!!!!



Hande86 41+1

Poksi79:lle syntyi 21.2 tyttö K-SKS:ssa (ei siis OYSissä...)



Ennen synnytystä käytiin arvioittamassa vähäistä lapsivettä, mutta oli tarpeeksi. Synnytys käynnistyi 40+5 yöllä supistuksilla ja iltapäivällä alkoi olla 3-5 min välein, joten siirryimme sairaalaan. Olin 4 cm auki ja sain vähän ajan kuluttua PCB-puudutuksen. Sillä mentiin kahdeksaan senttiin ja kätilön soittaessa seuraavaa puudutetta lääkäriltä se loputkin kaksi senttiä avautui. Ponnistus onnistui hyvin ja tyttö syntyi mitoilla 3660 g ja 51 cm.



Jälkeisvaihe olikin hankalampi, sillä istukka ei tahtonut syntyä ja kohtu supisteli laiskasti ja jotain suonta piti paikata. Tästä seurauksena, että vuosin 800 ml ja olo oli lievästi sanottuna heikko. Ei pystynyt edes istumaan.

Osastollakin piti pyytää hoitajia vaihtamaan vaippa pienokaiselle ja aamupalan hakumatka otti voimille.

Lähtöpäivänä mies sairastui vatsatautiin influenssan oireilla, joten taksilla tultiin.

Nyt on arki koittanut. Esikoinen käy vielä muutaman hoitopäivän, ensimmäiset isyyslomaviikot on pidetty ja olen tyttären kanssa kaksistaan kotona.

Mikään paikka ei ole kipeä, kiitos kätilöiden, vaikka tämä kerta oli selkeästi sellainen synnytys, että oikeesti tuntuu siltä, että on synnyttänyt, kun se puudute siinä ehti jo lakata ponnistusvaiheessa.



Kastetilaisuus on tulossa 21.3 ja nimi päätetty. Arki rullaa.



Onnittelut kaikille synnyttäneille!