Lue keskustelun säännöt.
Lopetin muiden pillin tahdissa tanssimisen ja nyt kaikkien kanssa meinaa mennä välit solmuu?!?
31.01.2010 |
Uuden vuoden lupauksena päätin että en enää tanssi muiden pillien tahdissa vaan nyt päätän tekemisistäni ihan itse, olenha jo 33v.
Lupasin myös etten "vingu" enää kenenkään perään; eli jos kutsun vaikka vanhempani viettämään Joulua perheeni kanssa, enkä selvää vastausta saa vielä toisellakaan kysely kerralla, en enää kolmatta kysy...
Olenkohan hieman itsekäs????? tai muuten outo????
Kommentit (44)
ei kiltteydestä itsenästyvästä ensimmäisenä itsekästä tule. Ihmeellisiä negaatioita jollain. kertookohan siitä että tuolaisten kommenttien kirjoittajat on itse niitä uhrautujia ja kun ei uskalla elää omaa elämää, on yritettävä löytää jotain negatiivista toisten rohkeudesta:(((
Asíhan on suorastaan päinvastoin- oikeasti itsenäistynyt ihminen kykenee aitoon myötätuntoon ja välittämiseen, kiltti uhrautuja taas ei, vaan päinvastoin usein kätkee sisälleen raivoa, katkeruutta, kateutta, tai niin suurta perlkoa etteivät "halua" elää omaa elämäänsä.
Toiset uskaltaa elää, toiset jää sitten näykkimään niitä jotka uskaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joojoo, minusta tuntuu että moni teistä vaan yksinkertaisesti päätti jättää käytöstavat pois ja pitää sitä "itsenäisyytenä" ja oman itsensä arvostamisena. Kyllä ihminen voi olla kiltti, ystävällinen ja avulias ja samalla pitää terveesti itsenäisyytensä ja omat mielipiteensä. Ei siihen tarvita tylyyttä ja välienkatkaisua ystäväpiiriin. Jos niin käy, kannattaa katsoa ihan aiheesta sinne peiliin. Teit jotain väärin. Joustavuus puolin ja toisin, se pitää suhteet kunnossa. Itsekäs saa olla yksin ja joutaakin olla.
Jos joku pyytää jotain palvelusta niin on ok sanoa että ei sovi kun on omaa menoa mutta ei ole ok sanoa että sopii ja jättää sitten asia hoitamatta.
Se että ystävät kaikkoavat ympäriltä ei ehkä kuulosta kovin hyvältä. Pitää osata pitää omia puoliaan loukkaamatta muita. Ei se ole tervettä itsetuntoa että omia mielipiteitään laukoo miten vaan ja samalla haukkuu muita.
kolmenkympin hujakoilla.
Hän oli siihen asti ollut mukava ja huomaavainen. Iloinen ja aivan liian ymmärtäväinen kaikkia maailman ihmisiä kohtaan. Kolmekymppisenä hän "valaistui" ja päätti vihdoinkin alkaa ajattelemaan omaa parastaan. Tuloksena kaikesta huomautteleva, kompromisseihin kykenemätön, kiukkuinen ja valittava tapaus. Siinä on ollut meillä muilla kavereilla totuttautuminen.
Olemme olleet onnellisia siitä, että hän ei enää alistu perheensä pompoteltavaksi, mutta äärimmäisyyksiin menevä itsekkyys on kamalaa. Hänen kanssaan on vaikeaa olla. Jos hän ei esim. pidä kappaleista jotka discossa sillä hetkellä soivat, saattaa hän istua naama vääntyneenä monta tuntia. Ja jos häntä yrittää piristää niin hän raivostuu holhoamisesta ja huutaa kuinka hänellä on oikeus olla juuri sellainen kuin hänestä tuntuu. Pilaten näin koko porukan illan.
Tätä on jatkunut jo monta vuotta, eli kyse ei ole itsenäistymisen alkuhuumasta. Hänen kanssaan on nykyään raskasta jutella, koska hän kokee tarpeelliseksi kokoajan arvostella kärkkäästi toisten tekemisiä. Hänellä on nykyään kaikkeen tiukka mielipide.
Itse olen hieman jo ottanut häneen etäisyyttä. Jos hän kokee että ystävistä on näin erottuneet "jyvät akanoista", niin so be it. Tällä hetkellä hänen kanssaan voisi olla vain sellainen joka ottaa kaiken kuran hammasta purren vastaan.
En usko että hänen miehensäkään on kovin helpolla päässyt. Mies on hyvin säyseä luonne, joten kai hän pärjää pitämällä suunsa kiinni. Sääliksi käy.
Itsekin olen tuon asian kanssa paininut, ja vieläkin "ei":n sanominen oman perheen ulkopuolisille on minulle ajoittain vaikeaa. Enkä kyllä ymmärrä mihin yht'äkkiä kadottaisin käytöstapani, se vaatisi jo mielenhäiriön :)