Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ja lasteni isä joutui onnettomuuteen...
31.01.2010 |
Miehelleni sattui tapaturma, jonka takia joutui muutama kuukausi sitten sairaalaan. Mies on sairaalassa yhä ja hänen selviämisensä näyttää erittäin epätodennäköiseltä. Lääkäreiden mukaan ihmeen pitäisi tapahtua, jotta mieheni selviäisi.
Nämä kuukaudet on mennyt eläen päivä kerrallaan ja mahdollisimman paljon olen viettänyt aikaa sairaalassa. Nyt on oikeastaan enää ajan kysymys, että millon on mieheni aika lähteä tästä maailmasta. Sairaalasta ovat luvanneet soittaa, jos miehen tila huononee sillon kun en siellä ole, haluan olla mieheni rinnalla hänen viimeisinä hetkinään.
Meillä on viisi lasta, kolme koulussa ja toisiks nuorin on 2v 8kk ja nuorin 7kk. Mietin, että otanko myös pienimmät mukaan kun heidän isänsä on aika lähteä, kolme vanhinta ovat sanoneet, että haluavat olla paikalla sillon.
Sairaalasta tätä kysyin ja heidän mielestään pienimmät voi ottaa jos haluaa. Nuorin ei tilanteesta kyllä mitään ymmärrä, mutta toisiks nuorin kyllä, mutta olisiko hälle liikaa nähdä isänsä kuolevan. Kaipaan siis käytännön esimerkkejä, jos täällä on jollain vastaavasta kokemusta.
Kommentit (36)
tai provoilla. Eihän? Toivon voimia tilanteeseesi. Koettakaa jaksaa ja hankithan apua että jaksat ison lapsi katraasi kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö Suomessa voi olla useampaa perhettä jossa on kohdannut suru? Voi että jaksatte aina epäillä.
miehellä syöpä ja mies luopunut toivosta ja tuon ketjun ap kyseli samaa ottaako lapset mukaan katsomaan isänsä kuolemaa. Mutta minusta tuolla ap:lla oli 2koululaista (muistaakseni molemmat alle 10v) ja sen lisäks kaks nuorempaa ja nuorin oli minusta joku 2v tai 3v ja oisko toisiks nuorin ollu 5v. En muista niin tarkkaan, mutta tuo jäi muuten mieleeni, koska liippasi todella läheltä.
Minä en ottaisi nuorimpia sairaalaan kun isä kuolee.
Jos tarina muuten ihan sama kuuin täällä aiemmin ollut (lasten määrä ja iät yms.) niin eikö ole syytä epäillä provoa? Itse en kyllä aiemmin ole tuollaista lukenut, saiskos linkkiä?
Vai oletko ap joka täällä itse sympatiseeraa omia kirjoituksiaan?
Ai juu, eihän nämä tällaiset viestit voi olla totta, kun eihän ihmisiä kuole?? EIKÖ? Menkää kuulkaas itteenne ja miettikää vähän mitä suustanne päästätte!
T:se 12:n linkittämän ketjun ap, jolla EI OLE mitään tekemistä tämän ketjun kanssa.
Ap, lue myös kohtalotoverisi saamnat vastaukset. Voi olla tukea niistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoli viime viikolla.
T. 16
Näitä kun kuulee niin huomaa taas kerran miten hyvin asiat ovat.
Otitko lapset mukaan ja miten sujui? miten jakselet itse nyt surusi keskellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kun kuulee niin huomaa taas kerran miten hyvin asiat ovat. Otitko lapset mukaan ja miten sujui? miten jakselet itse nyt surusi keskellä?
Lapset jäivät kotiin, soitto tuli illan suussa ja lapset olivat kuumeessa, joten en viitsinyt herättää heitä.
T. 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla paljon apuakin.
Asia ei minulle kuulu, mutta koska teillä kahdella on noin samantyyppiset tilanteet, voisitte varmaan tukea toisianne. Kukaan muu ei voi ymmärtää tuskan suuruutta.
Osanottoni miehensä menettäneelle. Ja voimia ap:lle.
sinulle ja lapsille :( Minä jäin kolmen pienen lapsen kanssa yksin mieheni kuoltua reilu 3v. sitten. Tuolloin nuorin oli vain 4kk ja vanhin reilun 3v.
Ei ole elämä helppoa sen jälkeen, ei. Mutta vaikka kuulostaa tyhmältä, niin aika auttaa oikeasti. Asian kanssa oppii elämään, joka päivä pikkuisen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyisin että miten pidät itsesi koossa kun se hetki tulee. Mä luulen että murtuisin niin pahasti että sen näkeminen olisi lapsille pahempaa kuin isän kuolema. Toki surua ja itkua saa lapsetkin nähdä, mutta se voisi olla liikaa yhtäaikaa käsiteltäväksi lapsille.
Ei se elämä helpotu sen kuoleman jälkeen. Sitä voi murtua ihan koska vaan.
kysyisin että miten pidät itsesi koossa kun se hetki tulee. Mä luulen että murtuisin niin pahasti että sen näkeminen olisi lapsille pahempaa kuin isän kuolema. Toki surua ja itkua saa lapsetkin nähdä, mutta se voisi olla liikaa yhtäaikaa käsiteltäväksi lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun vaari kuoli, niin meidän 2,5-vuotias ei kyllä ihan tajunnut mitä tapahtui. Enpä tiedä mitä tajusi ja mitä ei. Mutta esimerkiksi kun näki arkun laskemisen hautaan, niin hihkui ihan innoissaan, että onpa hieno aarrearkku, eikä vaari löydä sitä tuolta maan alta ikinä.
Nyt kolmevuotiaana vieläkin hokee siitä aarrearkusta. Pitää taas joskus yrittää, että joko se ymmärtäisi vähän enemmän mitä siinä tapahtui.
Eli tää vaan vinkkinä siitä, ettei ne nuorimmat tosiaan välttämättä ymmärrä vielä yhtään mitään, joten sen puoleen on vähän turhaa raahata niitä mukaan.
Lapset jäivät kotiin, soitto tuli illan suussa ja lapset olivat kuumeessa, joten en viitsinyt herättää heitä.
T. 16
niitä lapsia sitten vahti?
Alue: Aihe vapaa
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1103777/lapset_mukaa…