Poikien äidit auttakaa!
Poikamme on kohta 1,5-vuotias ja hylkii minua! Ennen pojan kanssa kaikki sujui hyvin, korvatulehduskierrettä lukuunottamatta. Imetin poikaa 1v2kk ja olin hänen kanssa kotona kunnes hän täytti vuoden (olin vain 3kk töissä, enkä edes joka päivä. nyt työt ovat loppuneet ja olen kotona), nyt lapsi on muuttunut. en saa syöttää, pukea, ottaa syliin jos itkettää, en saa nukuttaa, enkä mitään! Isä vain kelpaa kaikkeen ja minä siis en mihinkään. Mitä olen tehnyt väärin? Ennen poika viihtyi kanssani ja oli niin iloinen, kun menin häntä laittaa nukkumaan. Masentaa! Lisäksi miehen kanssa menee tavallaan hyvin, mutta sit toisaalta niin huonosti. Halutaan eri asioita elämässä, enkä ole onnellinen. Puheyhteyttä ei ole. Pitääkö heittää hanskat tiskiin ja jättää lapsi isälleen, kun isä vaan kelpaa. mitä tässä enää voi tehdä.
Kommentit (27)
Jos menen laittamaan lasta nukkumaan ja itkee, isä hyökkää heti paikalle ja nappaa lapsen. tuntuu että hän nollaa minua.
Ja ymmärrän ap sun tunteen, onhan se sun nollaamistasi lapsen silmissä. Mun mies (niin kuin ei varmaan sinunkaan) ei tehnyt sitä pahalla, vaan koska hänelle teki niin pahaa kuulla lapsen itkevän. Oikeastihan isän sekaantuminen nukuttamiseen tekee siitä vain vaikeampaa, lapsi luulee, että isä "pelastaa" hänet kamalalta nukkumaan menolta. :/
Kannattaa sopia kerralla, miten asian hoidatte. Nukuttaako isä lapsen tästä lähtien (mikä antaisi sinulle kivasti vapaa-aikaa) vai antaako sinun tehdä sen omalla tavallasi? Väliin hän ei voi kuitenkaan tulla sotkemaan.
Kannattaisiko harkita pariterapiaa. Teillä tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää toisianne ja toimia tiiminä.
Välillä toinen vanhempi tärkeaä. Aikuinen ei suutu tai ota itseensä. Anna vastuuta isälle, mutta nukuttaessa ota itsekin. Lapsi voi vaistota vanhempien välit. Tuon ikäinen on kyllä niin pieni, että jos on ongelmia niin ne on enemmän parisuhteessa. Muista, että perhe et ole sinä ja lapsi. Vaan sinä ja miehesi ja teidän parisuhde on lapsen koti.
Toista syrjitään tai toista suositaan. Niin se meilläkin on mennyt ja pojat nyt 6v. ja 8v.
Osaavat kyllä satuttaa tahtomattaan.
On meillä kuopus saanut jopa isän itkemään, kun on ollut niin isää syrjivä ja törkeällä tavalla.
Nyt on saanut äitikin kokea sen, kun en kelpaa kuopukselle.
jolla on nyt kova "isi" ja "ukki" kausi. olisikohan tajunnut olevansa samaa sukupuolta noiden miesten kanssa..?
Minä imetin poikaa reilun vuoden ja muutenkin se olen minä joka pojan aina hoitaa. Minä olen myös yhä kotona pojan kanssa. Mies on aika harvoin kotona töiden ja harrastusten vuoksi. Mutta poika kaipaa nyt kovasti isänsä seuraa. Tämä jopa ärsyttää minua, koska meillä on miehen kanssa paljon riitoja juuri sen vuoksi että hän ei osallistu poikansa elämään. Tuntuu pahalta että poika huutelee isänsä perään, joka ei kuitenkaan tee sitten mitään.
Seurasin myös viikonloppuna kylässä kuinka "mummin pojasta" oli tullut ukkiaan joka paikkaan seuraava ja ukin perään itkevä.
Ja tuohon syöttämis yms asiaan, ei meilläkään poika anna syöttää, pukea yms. Ei ole puoleen vuoteen antanut, haluaa tehdä itse.
"Jos menen laittamaan lasta nukkumaan ja itkee, isä hyökkää heti paikalle ja nappaa lapsen. tuntuu että hän nollaa minua. Ja ymmärrän ap sun tunteen, onhan se sun nollaamistasi lapsen silmissä. Mun mies (niin kuin ei varmaan sinunkaan) ei tehnyt sitä pahalla, vaan koska hänelle teki niin pahaa kuulla lapsen itkevän. Oikeastihan isän sekaantuminen nukuttamiseen tekee siitä vain vaikeampaa, lapsi luulee, että isä "pelastaa" hänet kamalalta nukkumaan menolta."
Meillä vaihdellaan puolin ja toisin. Ihan sama kumpi nukuttaa. Jos lapsi huutaa paljon vaihdetaan toinen nukuttamaan. Säästää omia hermoja puolin ja toisin. Lapsi monesti rauhoittuu, kun vaihdetaan, ja nukahtaminen onnistuu helpommin. Välillä vaihtuu äiti isiin, välillä isi äitiin. Ja joskus jos kovin takkuaa, vaihtuu useammankin kerran. Mutta toiselle annetaan kuitenkin reilu aika yritää nukuttamista esim. ½-1 tunti, mutta jos ei onnistu, niin vaihdetaan suosiolla. Aina kun mahdollisuus, annetaan lapsen valita kumpi nukuttaa. Eikä kumpikaan ole katkera, että lapsi valitsee toisen. Oma aikakin on arvokasta.
Ja ei ole sukupuolesta kiinni onko isässä kiinni vai äidissä :)
Silloin kun tytöt, varsinkin esikoinen oli tuon ikäinen ja toisinaan vieläkin, niin minusta tuntui aivan samalta kuin Ap sinusta.. Mutta enää en ajattele niin ettenkö kelpaisi äitinä tai olisi yhtä tärkeä ja rakas kuin isä.
Ajattelen asiaa ennemmin niin, että on mahtavaa, että lapselle isä on niinkin tärkeä, että se jopa näyttää pärjäävän "ilman äitiä" näinhän ei suinkaan ole mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Ei suinkaan ole tarkoitus että lapset on riippuvaisia vain äidistään. Kurjaa olisi jos isä ei kelpaisi. Tunneside äitiin kuitenkin on valtava.
Minä koen että isä on meidän perheessä tytöille erittäin tärkeä, suuri ihanne, rakastettava ja ilman sitä ei melkein pärjättäis mutta äiti on vahva kodinhenki josta yhdessä isän kanssa tulee turvallisuus.
Pojalle taas kaikki on pelkkä äiti :) aina vain äiti :) Poika on 2,5v Mutta kun on muutaman illan ollut isän kanssa, äiti jossain työhommissa niin kylläpä ollaan niin isän poikaa, että!
"ap tässä taas. Olenhan minä iloinen että isällä ja pojalla on hyvät välit. Kasvatusasioista on puhuttu ja puhuttu,muttei mies muuta tapojaan. Aina kun silmä välttää niin jotain herkkua tarjoaa lapselle. En usko että lapsella on ikävä isää, koska isä on myös työtön ja 24/7 kotona. Jos menen laittamaan lasta nukkumaan ja itkee, isä hyökkää heti paikalle ja nappaa lapsen. tuntuu että hän nollaa minua."
No ei se elämä siihen kaadu, jos saa välillä herkkuja. Edellyttäen, että muuten syö tervellisesti. Ja jos isä haluaa laittaa lapsen nukkumaan, niin nauti. Saat omaa aikaa. Mä en todellakaan valita, kun mies viettää aikaa muksujen kanssa. Ehkäpä isä myös voisi ulkoilla kahdestaan poikasi kanssa... Meillä mies ulkoilee joka päivä yli tunnin lasten kanssa, ja minä saa omaa aikaa. Ei ole minun nollaamistani, vaan minun arvostamistani.
t. 2 lapsen äiti