Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa todella päähän. Onko muilla tällaista?
12.01.2009 |
Meillä ei voi keskustella mistään. Mies kieltäytyy keskustelemasta. Sanoo siis, ettei tarvitse keskustella silloin kun minä niin haluan tai hän ei keskustele, koska minä olen tuollaisessa mielentilassa (ja olen ihan normaali) tai, että minä en päätä, että mistä oin keskustellaan. Ja se mistä haluaisin keskustella on mm. lasten kasvatus ja säännöt ja yleensä parisuhteesta. Jos yritän näistä keskustella, niin ole liikaa lukenut naistenlehtiä ja luulen, että niistä pitäisi keskustella, ei kuulemma kukaan muukaan keskustele. Olen myös sanonut, että meidän pitäisi olla samoilla linjoilla, mutta on kuulemma sekin naisten lehtien juttua. Ja vaikka sanon, että siitä ihan tutkimuksiakin, niin eivät kuulemma häntä kiinnosta, eikä ne tutkimukset ole oikeassa. Jos mies itse olisi tämän "keksinyt" tai ottanut puheeksi niin sitten se toki olisi tärkeä asia. Mutta ihan tajuttoman vaikea pitää mitään sääntöjä, kun toinen antaa tehdä ihan toisin (esim. syödä karkkia tai muuta makeaa ennen ruokaa tai yleensä syödä missä tahansa). Jos minä sitten "komennan" lapsia, niin saattaa lasten kuullen sanoa, että et sinä noin voi sanoa tai kieltää tai miten sinä noin sanot ja sitten antaa lapsille luvan tehdä sitä, mistä juuri kielsin. Jos sanon, että voi olla eri mieltä, mutta ei lasten kuullen vaan siitä pitää sanoa, niin ettei lapset kuule. Tähän sitten sanoo vain, että kuka niin sanoo. Lasten on kuulemma ihan hyvä tietää, että kuka on oikeassa. Harvoin puuttuu mihinkään lasten käytökseen, etenkin jos minä ole siinä lähellä. Monesti joudun ihan toisesta huoneesta pyytämään, että viitsitkö puuttua tilanteeseen tai katsoa, mitä on käynyt, kun joku huutaa niin kuin päätä leikattaisi irti. Ei siis välttämättä huomaa olleenkaan, että mitä ympärillä tapahtuu tai sitten ei välitä tai sitten ei halua olla ikävä aikuinen ja puuttua/komentaa. Olisi niin kiva olla vain se kiva aikuinen. Joskus jos toinen on lyönyt toista ja kun siitä torun, niin tämä lyöjä alkaa itkemään ja menee isän syliin ja isä sitten parhaimmassa tapauksessa hakee jotain karkkia ja lohduttaa, kun äiti taas meni "huutamaan". Siis lohdutta kiusaaja-lasta, ennen kuin lapsi on edes pyytänyt toiselta anteeksi. Minusta taas siitä vasta voisi kehua, jos on reippaasti pyytänyt anteeksi ja myöntänyt tehneensä väärin toista kohtaan... Siis olen ihan hukassa.
Eli se mistä haluan puhua, olisi hyvin tärkeä kaikkien kannalta.
Jos vähänkin tulee "erimielisyyttä" tai keskusteluyritystä, niin mies ei suostu keskustelemaan tai lähtee pois kotoa.
Kommentit (62)
Ei todellakaan. Järkkyä perhe-elämää kaikkien osapuolten kannalta. Menkää perheterapiaan tai erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menisitte naimiisin ja eroaisitte varat ja velat puoliksi ilman avioehto. Nyt kun ette ole naimisissa varat (firma) on miehen ja velat sinun.
Vaan eilen olin nin kipeä, että en olisi millään jaksanut lähteä kauppaan. Lauantaian ei tietytsä syytä ehditty olleenkaan kauppaan ja kotona ei ollut enää ollenkaa maitoa, leipää, jogurttia, ei mitään. Kaupassa olisi siis käytävä ja ajatelin, että mies vois samalla käydä, kun itse olin kipeänä kolmen lapsen kanssa.
Lauantaina taas lähti nin nopeasti sanomatta mitään, ettei ehditty mitään sopia. Itse kävin ostoksilla lasten kanssa ja noin tunnin kuluttua yritin saada kiinnin, koska poika lähti hänen peräänsä. Eli halusin vain varmistaa, että löysi isänsä, kun en itse enää pikaa nähnyt, vaikka menin yläkerrokseen etsimään. Muuten en olisi vielä soitellutkaan. Toiseksi olimme sopineet, etä käymme pois lähtiessä ystäväni luona ja olin sanonut ajaksi klo 17.00. Kosks kello alkoi jo olla 17.00 kun toi lapsen luokseni ja hävisi, niin siksi aloin soittelemaan, että mitä aikoo, koska varmasti tiesi tästä aikataulusta.
Monesti muulloinkin on lähtenyt teilleen, enkä silloin soittele perään/tekstittele. Mies on tosin itse sanonut, että laita tekstiviesti, jos on tärkeää asiaa. Hän ei kuulemma aio vastata puhelimeen. No laitoin siksi sitä viestiä ja siksi, että itse olin kuumeessa kotona, enkä tosiaan olisi jaksanut sinne kauppaan lähteä, eikä ole ketään ihan lähellä ketä olisi kehdannut pyytää apuun.
Olen häneltä pyytänyt, että kirjoittaisi paperin, jossa lupaisi hoitaa nämä lainat, vaikka eroaisimme. Ei kuulemma suostu.
Joo tiedän, tyhmä ja hyvin sinisilmäisesti uskonut miestäni. Mutta hän osaa kyllä olla ihana ja "hyvä", jos niin haluaa. Ja varmasti on näin ollutkin niin kauan, kun on saanut minulta kaiken, mitä on saatavissa. Nyt kun en voi enää rahallisesti auttaa häntä, niin nyt minulla ei ole arvoa ja siksi minua voi sen mukaan kohdellakin.
Itse olen aina ollut muita varottelemassa siitä, ettei muille lainata tai lainoja mennä takaamaan, mutta minä en itsekään oikeasti tiedä, että mieten näin on päässyt käymään. Etenkin kun pidän itseäni vielä fiksuna ihmisenä. Se asi jo V*ituttaa niin paljon, ettei mitään rajaa. Voisin toki lähteä, mutta maksaisi monen monta vuotta niitä lainoja palkastani. Olen kyllä sitäkin punninnut, että jos vaikka maksasisin, niin olisiko se silti sen arvoista, että saisi muuten kohtuullisen elämän.
Joo ei varmaan suostu, mutta siitä et voi muuta kuin syyttää itseäsi. Erota ja maksaa....
Ainoa ongelma on se, että olen hänen firmansa lainojen takaajana ja lainannut omalla nimelläni paljon ja jos lähtitin/heittäisin hänet ulos, niin jättäisi ihan varmasti minut pulaan.
/i]
Miten oikeasti jaksat tuollaista?
Minusta sinun kannattaisi mennä vaikka yksin parusuhdeterapiaan, jotta saisit vähän pohdittua tuota kuviota jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Ymmärrän kyllä, että menee jo todellisuus sekaisin tuollaisen miehen kanssa. ammatti-ihminen voisi antaa vähän perspektiiviä asioihin ja katsella sitä ulkopuolisen silmin.
Kauhean vaikea on tehdä mitään diagnooseja miehestäsi, mutta kyllä kuullostaa aika narsisitiselta käytökseltä. Itsessä ei ole mitää vikaa, kaikki syy on muissa ja elämä pyörii vaih minun napani ympärillä sekä hyvässä että pahassa.
Sinun pitää nyt jaksaa huolehtia itsestäsi, jotta jaksat huolehtia lapsistasi.
Jos raha on ainoa syy pysyä yhdessä, niin mieti tosi tarkkaan kannattaako se?
Kiltti, hae itsellesi apua. Kun saat keskustella jonkun kanssa asiat tuntuvat paljon selvemmiltä ja pysyt tekemään itsellesi ja perheellesi oikeita päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähde ja juokse niin kovaa kuin voit. joku lainan maksaminen on pientä verrattuna tollaseen elämään.
lue kirja nimeltä Sata tapaa tappaa sielu. tai muuta narsismia käsittelevää kirjallisuutta.
yritä ottaa asioista selvää mitä voit tehdä saadaksesi lasten huoltajuuden ja lähivanhemmuden.
toi elämä on sairasta ja lapsille todella vahingollista joutua elämään tollasta elämää. soita turvakotiin, tilaa aika perheneuvolasta, etsi jostain joku ammattilainen, pyydä apua yksinhuoltajien liiton eroneuvonnasta tai oikeusaputoimistosta tai lakimieheltä. ala järjestää asioita ja lähde. mies ei tuosta muutu.
tieto on valtaa, ota selvää asioista, taloudellisista jutuista ja huoltajuusjutuista. ja sitten toimi.
toivon sulle voimia ja kaikkea hyvää. olet selvästi ylittänyt mielessäsi jonkin kynnyksen kun olet asiasta tänne kirjoittanut. nyt on toiminnan aika.
sinussa ei ole mitään vikaa. sinun käytöksesi on normaalia. miehesi käytös ei ole.
Muuten ehdottaisin eroa, mutta kannattaa ensin sumplia velat jotenkin kuntoon, jotta et joudu narsistimiehesi velkoja maksamaan ja hänen lapsiaan yksin hoitamaan.
Kannattaa ehkä elää kulissielämää siihen pisteeseen, että
velat on maksettu ja omaisuus yhteinen ja jaettavissa.
Jätät miehen siinä vaiheessa, kun aika on sinulle parhain ja kun miehesi sitä vähiten osaa odottaa. Miehesi kuulostaa niin KUSIPÄÄLTÄ, että ansaitsee kaiken pahan. Sinulle ja lapsille toivotan kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
narsistinen luonnehäiriö, sosiopatia, psykopatia, bipolaarisuus yms yms. Ne on vakavia sairauksia, jotkut parantumattomia.
Mutta ap:n tilanteeseen. Hirveä elämänkumppani, tosiaan. Kuulostaa äärimmäisen vittuuntuneelta ja jostain syystä myös äärimmäisen yksinäiseltä mieheltä (en tiedä mistä tuo jälkimmäinen tulee, tulkitsin vain ap: kahdesta ekasta tekstistä). Myötätunto, eläytymiskyky tuntuu olevan kateissa.
Onko teillä ikinä kivaa? Onko isällä ja lapsilla kivaa keskenään?
Ap:n kuvaus on niin iloton että ehdottaisin kyllä ainakin eron harkintaa.
Ei kai vain miehesi olisi NARSU? (=narsistinen persoonallisuushäiriö)
kyllä ap:n kuvaaman miehen käytös on selkeästi häiriintynyttä. Kyllä persoonallisuushäiriöltä kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pankista/ velkaneuvonnasta mikä tilanteesi on kun eroatte. Joudut tietenkin maksamaan velan, mutta voit neuvotella lyhennykset uusiksi. Mies käyttää sinua hyväkseen ja on vienyt sinun elämästäsi vuosia roikottamalla sinua löysässä hirressä. Sille et enää voi mitään, mutta tuleville tapahtumille voit. Ota lapset ja lähde omillei teillesi (ja pikaista paranemista flunssasta).
Ai niin, maksoin exäni velkoja toistakymmentä vuotta. Nyt se ohi. Periaatteessa olisin voinut ruveta karhuamaan rahojani takaisin, mutta annoin olla. En halua olla miehen kanssa missään tekemisissä. Maksoin siitä kovan hinnan, mutta viisastuin myös.
tarkemmin mietittyäni totean, että olet varmaan oikeassa.
Näillä palstoilla noita termejä heitellään huolettomasti, mutta ap:n tilanne on todella vakava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne todellakaan tiedä olisiko sitä, en ole tutustunut olleenkaan tuohon.
Mutta yksinäinen voi ollakin. Hänellä ei ole oikeastaan ystäviä kuin yksi ja tämänkin kanssa yhteydenpito on todella vähäistä ja aina sen toisen puolelta. Olen monesti ehdottanut, että menisi tämän ystävän kanssa ulos, risteilylle, jotain. Mutta mitään ei saa aikaiseksi. Ja jos minä sen järjestäisin (sopisin tämän ystävän kanssa), niin ei todellakaan suostuisi minun järjestelyihin.
Kivaa...Ajoittain on ollut ihan kivaakin ja hyvin samanlainen huumorintaju meillä on. Mutta yrityksellä on ollut ongelmia niin pitkään ja tuntuu, että kaikki pyörii vain näiden ongelmien ympärillä. Minä joudun nyt jo joka kuukausi maksamaan useiden satojenh eurojen edestä velkoja ja sen lisäksi meidän perhe elää vain minun palkallani. Eniten loukkaa se, ettei mies pysty tätä köyhyyttä myöntämään vaan sanoo, ettei meillä ole raha tiukassa, vaikka minä jos joku sen tiedän, ettei raha riitä enää edes pakollisiin menoihin. Toisaalta tuntuu, ettei ole pahoillaan aiheuttamista sotkuistaan, ihan kuin nekin olisi minun syyni. Enempää en pysty auttamaan/tekemään.
Millainen isä. Tekee sen mitä pyydän. Jos lasten kanssa jotain teke, niin se on yhdessä sohvalla löhöämistä, ei muuta. Muutenkin on kovin saamaton kaiken suhteen. Kaikessa pitäisi tulla aloitus minulta ja minun pitäisi jaksaa organisoida kaikki. Silti valittaa kun "määräilen". Jos minä en tekisi, niin ei kukaan tekisi. Sitäkään ei suostu myöntämään.
Jos jotain diagnoosia, niin masennusta epäilisin, mutta miten se ilmenee ja mitä sille pitäisi tehdä ja miten sen saisi selville?
Ehkä mies on vittuuntunutkin, koska minä olen kuitenkin hyvin itsenäinen, enkä hänestä riippuvainen. Minulla on paljon ystäviä ja teen myös heidän kanssaan paljon yhdessä, siis lapset on mukana tässä tekemisessä. Monesti teen kaikki kesäreissut yn. yksinään, koska miestä ei kiinnosta ja en halua häntä mukaan kiukuttelemaan. Pyydän toki aina mukaan, mutta tiedän jo vastauksen valmiiksi. Jos hänellä on mahdollisuus jäädä yksin kotiin, niin hän valitsee sen, Toisaalat olen myös ajatellut, että yksinolo kotona voisi tehdä hyvää, kun saa olla rauhassa, eikä kukaan odota mitään. Itse en koskaan saa olla kotona yksinäni ja oikein kaipaan ihan omaa rauhaa, mutta sitä on turha odottaa, että mies ottaisi lapset ja lähtisi heidän kanssaan jonnekin.
Parisuhdeterapiaa ehdotin pari vuotta sitten. Puhuin siitä aluksi ja sitten varasin ajan. Ei suostunut lähtemään, koska olin sen varannut hänen selän takana, vaikka olin siitä kyllä maininnut. Kävin sitten pari kertaa yksinäni, mutta seurakunnan haukotteleva psykologi ei sytyttänyt. Siis oikeasti haukotteli koko ajan kun puhuin ja tuntui ettei kuunnellut, ei kommentionut oikeastaan mitään, paitsi sanoi vain, että jos sinun pitäisi vain hyväksyä, että miehesi on sellainen kuin on. Silloinsuurena ongelman oli vielä (on tietysti vielä edelleen) miehen seksuaalinen haluttomuus. Ei halunnut ollenkaan, pystyi helposti olemaan ilman useamman kuukaudenkin. Halut oli tosin tallessa vielä useamman vuoden auhteen alussa, mutta pikkuhiljaa ne vain vähenivät. Lääkäriin ei suostu menemään. Tosin tiedän, että oli paha uhkaus, mutta oikeasti luulin, että kohta petän häntä, koska minulla ihan normaalit halut ja läheisyyden kaipuu suuri (mies ei pussa, ei halaa tai istu edes mieressä). En oikeastaan uhkaillut, vaan ehdotin ihan hyvässä hengessä, että minä saisin hakea tyydytystä jostakin muualta, koska haluan toisen ihmisen läheisyyttä ja tuntea ihan normaaleja nautintoja. Tämän jälkeen mies on hiukan enemmän kiinnostunut. Oliko se siksi, että pelkäsi menettävänsä minut vai tekeekö sen vasten tahtoaan? Sitä en oikein tiedä.
narsistinen luonnehäiriö, sosiopatia, psykopatia, bipolaarisuus yms yms. Ne on vakavia sairauksia, jotkut parantumattomia.
Mutta ap:n tilanteeseen. Hirveä elämänkumppani, tosiaan. Kuulostaa äärimmäisen vittuuntuneelta ja jostain syystä myös äärimmäisen yksinäiseltä mieheltä (en tiedä mistä tuo jälkimmäinen tulee, tulkitsin vain ap: kahdesta ekasta tekstistä). Myötätunto, eläytymiskyky tuntuu olevan kateissa.
Onko teillä ikinä kivaa? Onko isällä ja lapsilla kivaa keskenään?
Ap:n kuvaus on niin iloton että ehdottaisin kyllä ainakin eron harkintaa.Ei kai vain miehesi olisi NARSU? (=narsistinen persoonallisuushäiriö)
ja minä säälin sua ja teidän lapsia. =( Ja luultavasti miehelläsi on myös toinen nainen, mutta mahdollisesti lapsien takia (?) ei jätä sua. Olen pahoillani. Toivottavasti sinä ja lapset selviydytte, ansaitsette parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin about tuollainen paskapää ennen diagnoosiani.
ja tulee kyllä sellainen olo, että olen todistanut itsekin vastaavaa. En kuitenkaan vaimon/avopuolison osassa, vaan perheen lapsen osassa. Eli oma isäni tuli välittömästi mieleen tekstistäsi. Näin aikuisena olen tullut siihen tulokseen, että joku persoonallisuushäiriö hänellä on. Tämä on myös jättänyt jälkensä sekä minuun että sisaruksiini. Vanhempani pysyivät yhdessä taloudellisesta pakosta.
Neuvoni on että lähde. Älä mieti rahoja, se puoli varmasti järjestyy. Mieluummin eläisin tiukemmin, vailla tuollaista henkistä taakkaa jonka miehesi sinun elämääsi tuo näköjään päivittäin. Aivan kamalalta kuulostaa.
Minä olen aivan tietämätön näistä kaikista nimityksistä. Narsistin olen kuullut, mutta en ole koskaan oikein ollut tietoine, ttä mikä se on. Sen olen ymmärätänyt, että haluaa ihailua osakseen. Mies ei ole koskaan porukan keskipiste vaan enemmänkin sivusta tarkkaileva.
Mikä on rajatila, voiko se tulla yht'äkkiä ajan kanssa, eli ei ole aina ollut?
Miten sellaisen voi selvittää, ja miten sitä hoidetaan?
Anteeksi kysymys; oletko mies vain nainen?
Minä olin about tuollainen paskapää ennen diagnoosiani.
NARSKU = Narsistinen kusipää
Nyt voitte mammat kehua miestänne uudella salanimellä
Tv. Mimosa
Siksi sanon vaan, että jos mies ei suostu keskustelemaan, niin se ei ole normaalia.
Räväytät kortit pöydälle nyt, sanot että joko -tai. Ero tai keskustelu. Parisuhdeterapiassa voisitte ehkä päästä keskustelun alkuun.
>Ja oikeastaan ei edes haittaisi, vaikka olisi joku toinen. Ainoa ongelma on se, että olen hänen firmansa lainojen takaajana ja lainannut omalla nimelläni paljon ja jos lähtitin/heittäisin hänet ulos, niin jättäisi ihan varmasti minut pulaan.>
Rahan takia ei kannata olla yhdessä. Jos hän jättää sinut lainojen kanssa pulaan, taistele lapsillesi niin isot elatusmaksut, että pystyt lyhentämään niillä lainoja.
Onko hänellä salattavaa - esim. onko firman raha-asiat aina hoidettu lain mukaisesti, verot maksaen? Jos tiedät vilunkipelistä, on sekin sinun aseesi kun rahasta aletaan puhua.