Esikoisen odotusta
Kommentit (60)
Hei
Täälläkin odotellaan esikoista ja vihdoin jännitys keskenmenosta on alkanut menemään ohi kun viikkoja on kasassa 12+2. Alkuraskauden oireet oli todella voimakkaat; rinnat kasvoivat samantien, vatsa oli turpea, väsytti ja pahoinvointia kesti n.3 viikkoa. Nyt oireet ovat aikalailla kadonneet ja on sellainen olo että "täähän on taas kivaa!". Aamuyöstä tosin joutuu aina hiipimään vessaan, ei puhettakaan että voisi nukkua 8h putkeen.
Tänään käytiin ensimmäisessä ultrassa (ajateltiin alunperin mennä varhaiseen ultraan, mutta odoteltiin kuitenkin) ja oli ihana nähdä että kaikki oli aivan niin kuin pitääkin! Niskaturvotusta ei ollut merkittävästi ja kehitys oli mennyt mallikkaasti. Alussa oli pienellä hirmuinen tohina päällä, heilutteli käsiä ja jalkoja sekä myllersi miten sattuu. Ultran loppuvaiheessa touhuaminen kävi voimille ja pieni veti unta palloon.
Miten te muut olette suhtautuneet muuttuvaan kroppaan? Itselleni on ollut yllättävän kova pala kun kropassa on alkanut näkyä muutoksia. Tuntuu vähän samalta kuin teini-ikäisenä kun vartalo muuttuu ja mielialat heittelee. Hämmentävää kun rinnat tuntuvat pursuavan yli rintsikoista ja housut painavat vatsaa! Odotan kyllä innolla että raskaus alkaa kunnolla näkyä ja olo tuntuisi siltä että on todella raskaana eikä vain turvonnut :D Töissä olen kertonut raskaudesta parille läheiselle kaverille ja on koomista seurata kuinka muut vilkuilevat vatsaani selkeästi miettien että "on tainnut jäädä pari joulukiloa vyötärölle!". Melkein tekisi mieli kiusallaan olla kertomatta raskaudesta ja katsoa kuinka pitkään menee että asia otetaan puheeksi. Naisvaltainen ala taitaa olla suht hienovarainen painosta huomauttelun suhteen ;)
Tässä pintapuolisesti omia pohdintoja, kiva lukea muidenkin samassa tilanteessa olevien mietintöjä. Jännä huomata miten monet miettivät täysin samoja asioita kuin itse.
Tässä vielä omat speksit pinoon
Ikä 25
LA 17.8.
Synnäri Naistenklinikka
Ihan ekaksi, oikein paljon tervetuloa kaikille uusille! Ihanaa kun meitä on jo näin paljon täällä.
Unettomuudesta täällä on ollut puhetta. Itse olen aika hyvin saanut nukuttua, mitä nyt kerran yössä joutuu vessassa käymään. Muutaman kerran on ollut, että on nukkunut todella levottamasti ja huonosti. Viime yö meni todella huonosti nukkuessa, lonkkia särki oikein paljon, pakko oli nukkua tyyny polvien välissä, että jotenkin pystyi nukkumaan.
Minä olen myös nähnyt ihan kummallisia unia nyt raskauden aikana, niissä ei ole ollut kyllä mitään järkeä.
Gaby kyseli suhtautumisesta kropan muuttumiseen. Itse en ole hirveästi siitä hätkähtänyt. Enimmäkseen odotan masun kasvua, tietenkin tuo masu on jo aika hyvin kasvanu. Painoa ei kyllä ole minulle vielä kauheasti tullut, koko raskauden aikana vähän alle 4 kg.
En nyt muista olenko jo aikaisemmin maininnut vauvan sukupuolta, meille olisi pikkuinen prinsessa tulossa. :)
Tyttö87 rv 23+3
Ihan älyttömästi tervetuloa kaikille uusille! Meitä löyty kun löytykin aika mahtava määrä ja mikään ei estä tulemasta lisää vielä paaaaaaaaaaljon!
Nyt en jaksa muuta, kun ilmottaa että oon elossa. Pahoinvointi on ottanu otteeseensa ihan kunnolla ja päivät menee horroksessa ja nieleskellen. Nälkä on aivan järkyttävä ja vatsa murisee, mutta mikään ei mene alas. Ihan on joutunu itkee tihrustamaan, kun tuntuu niin toivottomalta. Mutta onneks syyn tähän edes tietää ja ettei tämä kestä ikuisuuksia!
Lisäilen tässä välissä uusien tietoja tuonne alkuun ja lupaan kirjotella vaikka edes viikonloppuna enemmän =). Siihen saakka piristän itteäni lukemalla teidän juttuja, kiitos siis siitä! =)
IntoPiukka ja 7+2
P.S. Maanantaina on eka neuvola, jee!
Jos sitä sitten taas kirjottelisi..
Alku viikosta oli taas neuvola. Painoa on tullutmukaan 9 kg, jota terveydenhoitaja taisi pitää vielä vähäisenä. Tosin kaksosia odottaessa painoa tuleekin vähän enemmän, tosin onneksi ei ole tullut enempää.. Saa sitten nähdä mikä lopullinen saldo on. Toivottavasti miusta ei nyt kuitenkaan tuu ihan jättiä ;)
Me ollaan käyty jo neljässä vai viidessä utrassa, mutta edelleen toisen sikiön sukupuoli ei ole selvillä, toisen me vissiin jo tiedämme. 11.2. on seuraava ultra, jos sitten viimeinkin selviäisi... Eli ei me mitenkään uteliaita olla, mut... ;) Tosin oikeastikin tärkeintä että molemmat olisivat terveitä.
Oletteko muuten jo käyneet perhevalmennuksessa? Meidät ohjattiin ensin Espoon kaupungin järjestämään perhevalmennukseen, jossa pitäjät totesivat ettemme oikeastaan kuulu sinne, koska monikkoraskaus, -synnytys ja -lapsivuodeaika ovat kuulemma niin erilaisia. Otin sitten yhteyttä Monikkoperheyhdistykseen ja eilen kävimme heidän järjestämässä valmennuksessa. Tuntui hyvin erilaiselta ja vähän eri asioihin keskittyvältä, mutta eiköhän me sinne mennä uudelleenkin. Harmi vaan puolet kerroista jäi käymättä.. :(
Mutta nyt taas lepuuttamaan selkää, tän päivän lenkkeily tuntuu jo vahvasti.. Eli se si-nivel vaivaa edelleen. Onneksi kuitekin pystyn edelleen liikkumaan :)
Kati ja Jampat 27+0
Ihanassa raskaustunnelmissa uiskennellaan täällä meillä kotona! :)Miehelle annoin poikien illan että saan hemmotella itteeni lämpimällä kylvyllä, lueskella kirjoja ja sen semmoista. Ajattelin sitten samalla tulla tänne kurkkaamaan mitä teille kuuluu :)
Tyttö87: Ihanaa kuulla että on tulossa tyttöjäkin! :)
Intopiukka: Pahoinvointi onneks menee ohi yleensä viikko 12- 15 mennessä mutta kannattaa keskustella neuvolassa jos ei rupea mikään menemään alas pitkään aikaa. Itellään pahoinvointia ilmeni iltasin ja aamuisin jos ei heti kerennyt syömään jotai. :(
Joku puhui siitä unettomuudesta. Itellään oli aika villejä ja jopa pelottavia unia alussa joten sillä ei olis halunnut nukkua. Nekin meni onneksi ohi ajan kanssa mutta nyt huomannu että kun mies ei tule nukkumaan samaan aikaan niin ei osaa nukkua kunnolla. :D Lantion seutua ruvennut pakottaa varsinkin aamuöisin, joutunut etsimään jostain aina ylinmääräisen tyynyn tai peiton että saa sen jalkojen väliin. :)
Josfu: Tervetuloa! :) Osaan samaistua jossain määrin suhun :) Sain ite tietää viikolla 9 olevani raskaana, vahinko ns. mutta alusta asti rakas! Tuli mietittyä varsinkin niinä alkuviikkoina että mitenkohän tästä selvitään, rahallisesti ja muutenkin. No ensimmäisenä alotettiin ettimään vähän isompaa asuntoa kun yksiössä asuttiin. Nyt ollaan sitten pikkuhiljaa osteltu kaikennäköstä pikku pojalle kuten rattaat ja turvaistuin. Nää löyty kirpparilta siistissä kunnossa ja yhteishintaan: 28,90e. Turvaistuimessa oli vielä mukana joku semmonen kolaroimattomuus takuu. Edellinen omistaja oli käynyt tarkistuttamassa sen ennen kun pistänyt myyntiin. :) Onneks vaatteita tai leluja tai sänkyä ei tarvitse ostaa! Ne on saatu sukulaisilta, kavereilta ja tuttavilta lahjotuksena :)
Päätettiin meidän pojalle sitten pediks hankkia ihan kunnon kehto! :) Isäni oli minulle mäntypuisen kehdon rakentanu kun synnyin ja siis siihen poika pääsee kellimään sitten kun kotiin tulee :) Pinnasänkykin saadaan taas mieheni isältä jos poika rupeaa hurjan paljon kiikkumaan kehdossa. :)
Kati: Meille tuosta perhevalmennuksesta puhuttiin jo neuvolassa, maaliskuussa alkaisi meillä sitten. Alkaako monikkoraskauksien valmennus aikaisemmin? Meillä on suvussa monikkoraskauksia ja miehen kanssa ollaan tultu tulokseen että jos tämän esikois-pojan jälkeen vielä lapsia halutaan niin kokonaisluku lapsista yhteensä 3 ei enempää ;) Mieheni on suurperheen iltatähti. Toinen pikkuisistasi on poika? Meidän ei ollut tarkoitus ottaa sukupuolta esille mutta kun toinen niin itseään esitteli niin ei siitä ollut epäilystäkään kumpi tulossa. :)
Anteeks sekava tekstin laatu, ajatukset menee taas ylikierroksilla!
Toivottelee: Blade ja poika (LA siirtynyt rakennekuvassa 1.6.2010)
Täällä myös esikoista odotetaan!
nimim:haumir
ikä:25
La:15.09
Hei, olen palstoja lueskellut jo pidemmän aikaa, mutta vasta tämä ketju tuntui sellaiselle että ilmoittaudun mukaan. Esikoista odotellaan, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä, tässä ketjussahan niitä on muitakin "amatöörejä" ihmettelemässä. Itse olen haeskellut vertaistukea tästä Tampereelta, omissa ystävissä ei ole oikein samassa elämäntilanteessa (yli kolmikymppisenä äidiksi) olevia joten lähiystävääkin kaipailen...
Ketju olikin jo aika pitkä, enkä muista mitä kaikkea on kyselty ja mihin vastattu, mutta ainakin mahan tuntumisesta ja koosta joku kyseli. Itsellä vatsa alkoi tuntua "kumipallolle" joskus rv 15/16 tienoilla, ja sen jälkeen alkoikin kunnon kasvupyrähdys. Minulla vauva on niin edessä ja ylhäällä että normaalit housut käyvät edelleen, mutta maha näkyy jo varsin selvästi. Myös asento n muuttunut ja kävelytyyli on "lyllertävämpää". Vauvan liikkeet tuntuu, kovin pienenä vielä ("kuka heittää pakasteherneitä mun mahan sisällä?") mutta kuitenkin. Eloisa ja liikkuvainen tapaus, mutta isä ei vielä ole potkuja päässyt tuntemaan, istukka toimii vaimentajana...
Meillä on rakenneultra ensi viikolla, joten sitten saa taas tarkempia tietoja ipanan hyvinvoinnista.
Mun tietoja liitettäväksi listalle:
TeemaT
Ikä 34
LA 30.6.
Synnäri: TAYS
Onnellista odotusta kaikille!
TeemaT 19+5
Heippa, liityn ketjuun :). En tiedä onko kaikki muut ihan taivaassa omasta raskaudestaan. Me haluttiin yrittää vauvaa ja heti tärppäsi raskaus, laskettu aika syyskuussa. Silti on vähän sekavat fiilikset. Fyysisesti vähän oksettaa ja outo pala kurkussa (ei siis itketä, vaan kirjaimellisesti sellanen olo). Henkisesti olen vaan tosi jalat maassa ja haluaisin olla enemmän innoissani. Ehkä sitä pilvissä olemista näkyy enemmän lehdissä ja mediassa, ja siitä tulee paineita? Onko teillä kenelläkään vastaavaa oloa?
Heippa
mä tulisin kanssa mukaan, jos vaan mahtuu:) Tosissaan esikoista odotetaan.
jennas
Ikä 30
LA 19.7.
Synnäri: Naistenklinikka
Mä kirjotan nyt tännekin, että liittyisin mukaan. Laitoin myös uuden pinon (Ensikot vko6-7), kun tämä on aika pitkä jo.
Siellä pinossa omanapaista tekstiä, mutta ajattelin, että pitäisiköhän meille ensikoillekin tehdä erillinen esittelypino keskustelupinon lisäksi?
Olen ihan ihmeissäni sillä minulla on jo ihan selvää vauvamahaa, vaikka viikoissa mennään vasta 11+5. Onko muilla näkynyt tässä vaiheessa jo? Tässä viikon sisällä tämä vatsa on tälläiseksi pyöristynyt. Ja on aamusta iltaan ihan samanlainen että pelkästä turvotuksesta ei mitä ilmeisimmin ole kysymys :). Jouduin viikonloppuna käymään kaupoissa hankkimassa muutamia löysiä tunikoita, ja äippäfarkut on ollut käytössä jo jonkin aikaa. Painoa ei ole tullut lisää yhtään, mutta mihinkään normaali vaatteisiini en todellakaan mahdu :D. Olen kyllä rakenteeltani pitkä ja hoikka, että en tiedä johtuuko sitten siitä että näkyy jo näin aikaisessa vaiheessa. Mitenkä teillä muilla? Tosin en valita, kivaahan se on että vatsa kasvaa, tuntuu paljon todellisemmalta että siellä vatsan sisällä kasvaa pieni ihminen. :) Saas nähdä miten isoksi sitä elokuuhun mennessä oikein paisuu kun nyt jo on hyvä alku :D.
Hansu 11+5
Meille oli tehty uusi pino, kun tämä pino alkaa olemaan aika pitkä. Pinon nimi on ~*ensikot viikkot 6&7*~, pitäiskös meidän siirtyä sinne kirjottelemaan? :)
Tyttö87 rv 24+1
Itsellä vähän sama fiilis, etten ole ollenkaan niin taivaissa, kuin olisin kuvitellut! enemmänkin alakulo vaivaa..:(
Meillä ei tärpännyt kun vasta lähes vuoden yrittämisen jälkeen, joten sitä suuremmalla syyllä olettaisi, että nyt olen onneni kukkuloilla.
Kuten olin sunkin tekstistä ymmärtäväni, niin tulee ihan huono omatunto siitä, ettei leijailekaan pilvissä..
Olen myös funtsinut sitä, kun mulla on ollut aika lailla alavatsakipuja ja ne pelottaa. Ei tiedä onko se normaalia?! Mikä kipu on normaalia ja mikä ei?! Niin että osaltaan tämä alakulo ja onnellisuuden tunteen puute voi johtua pelosta, ettei kaikki olekaan hyvin..Ettei oikein uskalla olla onnellinen tai jtn...
Luulen, että jonkilainen hämillisyys ja sekavuus kyllä kuuluukin alkaraskauteen anyway! Kuka sitä nyt pystyis tällasta käsittämään ihan tuosta noin vaan:)
Mä oon 20-vuotias esikoista odottava. Nyt on menossa raskausviikko 29.
Alussa ennen ensimmäistä ultraääntä oli tosi paljon keskenmenon pelkoa. Varmaan johtui siitä kun vauva tuntui niin epätodelliselta, vaikka olikin oksentelua ja pahoinvointia. Pelko lähti tosiaan pois melkein kokonaan ensimmäisen ultran jälkeen. Oli ihmeellistä nähdä oma vauva elävänä omassa vatsassa. Alusta lähtien on mietityttänyt enemmän se mitä pistän suuhuni ja mikä olisi vauvalle hyväksi. Oon välillä tuntenu syyllisyyttä siitä jos olen syönyt välillä epäterveellisesti. Mulla on ollut huolta siitä. kuinka osaan hoitaa omaa vauvaa sitten kun se syntyy. En ole ollut aikaisemmin kovinkaan paljon pienten vauvojen kanssa tekemisissä. Huolet on tullu ilmi esimerkiksi unissa, joissa en ole esimerkiksi muistanut ruokkia vauvaa tai en ole ymmärtänyt että vauvalla on kuuma ja jano.
niin uusille kuin vielä vanhoillekin enskoille tiedoksi, uusi pino vkoille 6-7 on täällä:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/6/viestiketju/1116717/_ensikot_vii…
*Maaria*
Ikä 26
LA 19.9
Synnäri: KSKS
Minäkin tulisin mukkaan :)
Aattelin että en ikinä kirjottele näille sivuille mitään kun raskaus tuli täysin yllätyksenä, enkä oikein osannut alussa iloita tästä.. Aktiivisen urheiluhullun elämään aika radikaali muutos. Ja vuoronperään ekat viikot oksensin, pyörtyilin ja itkeskelin. Saikulla vähän väliä töistäkin..Mutta nyt kulunut viikko jotenki ollu ihan erilainen ja oon ihan innoissani jo uudesta tulokkaasta
Rouva Myy
Ikä 29
LA 25.9.
Synnäri Kätilöopisto
Tämä olikin ehkä minulle sopivampi palsta, kun esikoista odotan minäkin.
Meillä oli takana hieman alle vuoden verran yrittämistä, kunnes sitten nappasi. Aloin jo olla aika varma että ei meille siunaannu yhtään lasta, vaikka tuo vuosi lienee ihan normaalin mittainen aika odottaa positiivista tulosta.
Itselläni on raskausviikko 10 menossa ja kovasti tekisi mieli jo kertoa lähimmäisille. Päätettiin kuitenkin odottaa ensimmäistä ultraa, joka on jo ensi viikolla.
Muutaman kerran on jo ehtinyt iskeä sellainen paniikki, että kuinka sitä pärjää vauvan kanssa ja osaa kasvattaa ja olla "hyvä" äiti. Myös raskausoireisiin sopeutuminen on vaatinut hieman aikaa.
Ilmoittaudun myös mukaan vaikka minulla raskaus on teistä kaikista kaikkein varhaisimmassa vaiheessa ja kaikkea voi vielä sattua. Sain nimittäin tietää odottavani esikoista eilen eli päiviä vasta 4+1.
Olemme erittäin onnellisia tästä raskaudesta vaikka kauheasti emme uskalla vielä iloita. Takana raskas kokemus tuulimuna raskaudesta kuusi kuukautta sitten. Odotimme ja toivoimme uuden raskauden alkavan pian tuon tuulimunan jälkeen, mutta jouduimmekin odottamaan vähän pidempään ja nyt se odotus on palkittu, toivottavasti.
Odotan kovasti viikkoa 6+ jolloin meinaan mennä varhaisultraan varmistamaan masuasukin todellisuuden.
Bri1
Ikä 28
LA Itse laskettuna 8.11.
Synnäri TYKS
Tervetuloa mukaan ja toivotaan, että tällä kertaa asiat etenis teidän kohdalla parhaalla mahdollisella tavalla!
Me kirjotellaan jo uuden pinon puolella, kun tämä alkoi venyä, joten pomppaappas mukaan tänne: http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/6/viestiketju/1116717/_ensikot_vii…
-Intopiukka-
Tervetuloa vaan uusillekkin!!!!
Enpä muista, millon olisin viimeksi koko yön nukkunut heräämättä kertaakaan (nyt rv 24+4)...jos ei ole vessahätä, niin herään aina kun vaihdan asentoa, eli parin tunnin välein. Onneksi sitä nukahtaa kuitenni helposti.. näköjään mulle nykään riittää sellaset 7h unta/yö, aamulla kuitenni yleensä suht virkeä olo :) Jos on ollu huono yö, niin päivällä voi sitte hyvällä omallatunnolla nukkua päikkärit ;)
Olen kyllä aivan outoja unia nähnyt nyt raskausaikana, juonessa ei ole päätä eikä häntää.. unessa maha venyy kuin ilmapallo, jolloin muksua voi muut pitää sylissä ja heilutella :) onneksi kaikkea hullua ei edes muista enää aamulla :)
Sehän on niin, että mitä parempi kunto on synnytyksessä niin sitä paremmin siitä toipuu.. eli hyväksihän meille mammoille olisi se liikunta. Sehän puoli tuntia päivässä liikuntaa on suositus kaikille, myös ei raskaana oleville. Tasaannuttaahan se sitä painon nousuakin, mitä enemmän jaksaa liikkua. Meillä tuo koira pitää huolen että päivittäin pitää nokkaa käyttää ulkona :) Onneksi vauva syntyy keväällä, että kesällä voi surutta viettää ulkona aikaa ilman että pitää kauheat vaatetukset laittaa päälle..