Esikoisen odotusta

Kiva, että joku on pistäny alulle esikoistaan odottaville oman keskustelupalstan :)



Mulla raskausviikkoja on alla melkein 24, alussa tuntui että aika menee liiankin hitaasti mutta nyt tuntuu huimalta ajatella että enää 16 vkoa H-hetkeen. Voihan tietty olla että muksu päättää syntyä aikaisemminkin, mutta pidetään sormet ristissä ettei tulokkaalla ole kiire..



Meillä yritystä ollut useampi vuosi ja alkuhuuma menikin siinä, että jännättiin kuinka monta alkiota (1-3) kohdussa onkaan. Eli hedelmöityshoitojen kautta tämä muksu on saanut alkunsa. Keskenmeno on ollut mielessä hetkittäin, mutta koulu on tuottanut niin paljon päänvaivaa ettei ole ehtinyt murehtia asiaa. Mies osti synttärilahjaksi kotidopplerin, jolla alussa kuunneltiin sydänääniä kun neuvolakäynnitkin on niin harvassa. Nyt liikkeet tuntuu niin selvästi, ettei ole epäilystäkään etteikö pienokainen olisi hengissä..



Alkuraskaus meni yllättävän hyvin, iltaisin oli kyllä huonovointisuutta, ihan kuin olisi ollut krapula... mutta sitä kuuluisaa aamupahoinvointia ei ole ollu kunhan muisti heti ylösnousun jälkeen syödä jotain.



Rakenneultra oli viime viikolla ja lekurin mukaan kaikki on hyvin, sukupuolikin saatiin selville. Isovanhemmilta pidetään asia salassa mutta muuten muuten ollaan kerrottu.. Kävin tänään kirpparilta ostamassa lisää vaatteita, kun nyt on helpompi katella kun tietää kummalle ne tulee.. :)



Siihen listaan voi lisätä:

H&R10

Ikä: 27

LA: 24.5

Synnäri: OYS

Voisin sanoa itsekin jotain noista ultrista.



Eli varhaisultra on yleensä sellainen, mihin mennään yksityiselle, ja siis täysin vapaaehtoinen. Itse en siinä käynyt, vaan odotin np-ultraa.

Np-ultrassa meille selvisi, että kaksoset tulossa :) Kaksoset tai kolmoset kun tulee, niin ultria on jatkossa vähintään kuukauden välein. Eli meille seuraava ultra oli rakenneultra, ja sen jälkeen olen käynyt 3-4 viikon välein. Jos tulossa olisi identtiset kaksoset, niin ultria olisi kuulemma kahden viikon välein koko raskauden ajan, nyt siin vaan noin kerran kuussa.. ;)

Lisäksi ultria saattaa olla enemmän, jos ilmenee jotain ongelmia raskaudensuhteen.

Näin siis ainakin lääkäri minulle kertoi täällä Espoossa..



Ja keskenmenopelosta.

Itse kärsin siitä todella vahvasti alkuun. Takana on yksi keskenmeno, ja nyt sitten pelkäsin käyvän samoin. Np-ultrassa kun kuultiin, että sikiöitä on kaksi, oli olo alkuun todella häkeltynyt, mutta samalla tuntui kuin olisi saanut lottovoiton.

Ultran jälkeen vasta uskalsimme kertoa kellekään, ensin tuleville isovanhemmilla ja kavereille, sitten töihin yms.

Mies oli kovin innoissaan raskaudesta heti alusta lähtien. Itse en oikein uskaltanut ja halunnut edes hänen kanssaan puhua asiasta, pelkäsin vaan koko ajan mahdollisesti tulevaa menetystä. Yleensä siis puhumme kaikesta keskenämme.

Nyt sikiöt/vauvat ja kovasti potkivat vatsassa ja ilmoittavat olemassaolostaan :) Olemme jo uskaltaneet hankkia niille paljon kaikkea ja itse jo mietin sukupuoliakin (neljä ultraa takana, tiedämme vain toisen sukupuolen). Ja kummitkin olemme jo lapsille valinneet ;)



Kati ja Jampat rv 26+2

Tosi kiva kun meitä on täällä jo näin paljon!



Mäkin ajattelin vähän laittaa noista ultrista. Meillä täällä (Tampereella) varhaisultraan pääsee ilmaiseksi vain jos on todella epäsäännöllinen kierto tai taustalla on monta keskenmenoa/kohdun ulkopuolista raskautta, muuten varhaisultraan haluavat joutumaan menemään yksityiselle ja itse maksamaan. Itse en tässä varhaisultrassa käynyt.

Np-ultra eli niskapoimu ultra on rv 10-12, meillä se oli keskusneuvolassa. Samoin rakenneultra oli keskusneuvolassa, se on täällä rv 18-21/19-24 (tarkkaan en muista, en jaksa tarkistaa). Np-ultra ja rakenneultra ovat meillä maksuttomia, neuvolan järjestämiä.

Muuten en sitten tiedäkään onko vielä tulossa ultria loppuvaiheessa, muuta kun jos epäillään jotain raskauden kulussa.

Eiköhän nuo tuolla neuvolassa selviä. :)



Me saatiin myös tietää sukupuoli tuolla rakenneultrassa, tuleville isovanhemmille ollaan kerrottu, mutta ei juurikaan muille. :)

Ollaan tosi paljon saatu kaikkee vauvalle perhetutuilta, itse ei olla sen takia vielä ostettu oikeastaan mitään. Jossain vaiheessa täytyy jotain pieniä hankintoja kyllä tehä. :)



Joku puhui että alkuun aika on mennyt hitaasti (en muista nimimerkkiä), musta tuntuu et aika on menny tähän asti kamalan nopeasti. Varmasti tähän vaikuttaa töissä käyminen ja siinä ohella häiden järjestely. Vaikka häät ovatkin vasta heinäkuussa, yritän saada lähes kaiken valmiiksi ennen pikkuisen syntymää. Saa sitten rauhassa keskittyä pikkuiseen. :)



Tulipas paljon teksitiä ja omanapaista sellaista.



Tyttö87 rv 22+6

Minäkin voisin innokkaana esikoisen odottajana liittyä tänne :)

Vaikka olen vasta _ihan_ alussa, eli rv 4+6. Asustan Oulussa (Kiva, H&R10 oli kans samalta suunnalta!) miehen ja neljän koiran kanssa :)

Jos kaikki menee hyvin, ja toukka pysyy vauhdissa mukana niin la on näillä näkymin 4.10. Varasin jo yli-innokkaana neuvola-ajankin, tosin se on vasta maaliskuun alussa :) Mutta onpahan varattu, niin on se asia ainakin huolesta pois.



Voi tätä jännityksen määrää!!



Mukavaa odotusaikaa kaikille tovereille :) :)



Eli minun tiedot tiivistettynä: LA 4.10, synnärinä OYS, Ikä 26v.

Täällä kanssa yksi esikoisen odottaja, raskausviikot 11+3. Takana yksi keskenmeno 09/09 rv 9, silloin tuulimuna raskaus. Kävimme yksityisellä varahaisultarassa varmistamassa, että tällä kertaa on oikeasti matkustaja mukana.

Se oli rv 7 ja hienosti näkyi jo sydämen syke.



Olisin tullut hulluksi epävarmuuden kanssa, jos olisin joutunut odottaamaan ensimmäistä "virallista" ultraa. Joka on muuten reilun viikon päästä. Keskenmenon/sikiön kuoleman pelko on silti yhä mielessä. Odotan ensi viikon ulraa todella jännityksellä, että onko kehitys jatkunut toivotulla tavalla.



Pientä pahoinvointia on ollut ja syödä pitää usein. Rintoja aristaa ja vähän tuntuu turvonneilta. Välillä ristiselkä kipuilee, mutta voi johtua myös töistä. Väsymys on valtavaa ja jatkuvaa, innolla odottelen sitä raskauden "energistä" vaihetta...(=



Te joilla raskaus on jo pidemmälle edennyt: Milloin rupesitte "tuntemaan mahan"? Kohdun pitäisi ilmeisesti olla nyt n. appelsiinin kokoinen mutta kummemmin se ei vielä mitenkään tunnu, siis että olisi mahassa jotain ylimääräistä...



Onnea kaikille odottajille ja mukava, kun tällainen ryhmä on perustettu!



Tietoni: R-81, ikä 28, la 26.8, synnäri NKL

Kyllä sitä välillä miettii, että miksi ihmeessä sitä ei osaa nauttia tästä raskaudesta, kun sitä tosiaan pelottaa vähän väliä...



Lauantaina olin yhdessä urheilutapahtumassa, jossa tuli liikuttua monta tuntia putkeen ja vaikka kuinka yritin olla sykkeen kanssa tarkkana, tuppas se kohoamaan yli 150, jonka on kerrottu olevan rajana raskauden aikana. No illalla sitten panikoin, että toivottavasti en ole aiheuttanut mitään vahinkoa.



Tätä tietysti lisäsi se, että perjantaina kotiin tuli tuo kotidoppler, jolla en saanut ääniä kuuluviin perjantaina enkä lauantaina... Päätin jo tilatessani, että jos sen tilaan, niin en kyllä sitten ala stressata, jos sykettä ei kuulu, koska se on ihan normaalia (kuulemma). No stressata sitten aloin niin, että heräsin jo sunnuntaina kuudelta... Sunnuntaina onneksi sain vaimean sykkeen kuuluviin - ei voinut olla oma, kun oma oli niin hidas. Mietin, että olisko sittenkin kannattanut tilata se vasta, kun neuvolassa niitä on kuunneltu ekan kerran, jotta tietää, miten homma toimii. Ja ehkä vielä on liian aikaista... no ehkä siitä on apua sitten myöhemmin.



Yritän myös salailla tätä mun hermostuneisuuttani muilta kuin avomieheltäni, koska tuntuu, että monet lähinnä vain naureskelevat sitä...



R-81:lle tiedoksi, että nyt masu alkaa kyllä jo selvästi näkyä, ja on oikeastaan näkynyt jo pidemmän aikaa, mutta ehkä kuitenkin turvotuksesta johtuen aikaisemmin. Nyt se on kuitenkin jo selvästi vauvamasua. Olen ihan intona, kun kaikki vaatteet eivät enää mahdu päälle :)



Kiitos tästä, että sain vähän purnata...



illi78 (rv 14+0)

Hei kaikille!



Kiva oli löytää tälläinenkin ketju :). Jonkin verran olen kirjoitellut myös tuonne elokuun ketjuun.

Itse olen siis 32v. synnäri on Päijät-Hämeen keskussairaala, laskettuaika on 26.8. Ensimmäistä kolmannesta siis mennään vasta täälläkin.



Meillä lasta yritettiin ja toivottiin toista vuotta, joten pienltä lottopotilta tuntuu tämä raskaus täälläkin. Juuri olimme käynnistäneet lapsettomuus tutkimukset, ja sain kutsun munasarjojen aukiolo tutkimukseenkin, kun raskaustesti näytti plussaa. Ensimmäinen pari viikkoa (ennen kuin raskausoireet kunnolla alkoivat) mentiin aika epäuskoisissa tunnelmissa, ja tein kolmena päivänä peräkkäin testinkin ennen kun uskallettiin luottaa siihen että plussaa se näyttää eikä se siitä mihinkään häviä :).

Viime viikolla oli ensimmäinen neuvolakin, jossa tehtiin myös ultra. Kaikki oli pikku-toukalla hyvin, ja tismalleen oli aikataulussa kasvanut.



Kaikkilla muillakin tuntuu tuota keskenmenon pelkoa olevan tai olleen, ja niin on ollut minullakin. Mutta pikkusen sen tässä viikkojen kertymisen myötä on ollut vähenemään päin. Ja tuosta viime viikon ultrasta tuli entistä parempi mieli kun nähtiin että masussa on kaikki hyvin. Raskausoireita mulla on ollut oikeastaan kaikkia. Pahoinvointi alkoi aika nopeasti positiivisen testin jälkeen. Tosin alkuunsa oli vain pientä ällötystä, joka sitten vähitellen muuttui pahemmaksi. Kun alkoi viikko 8, niin alkoi aamuoksentelut, joita jatkuu edelleenkin. Painoni putosikin tuossa ensimmäisen 2 kk ainakin kilon, kun ruoka ei oikein uppoa jatkuvan pahoinvoinnin takia. Lisäksi on ollut myös huimausta. Ja jatkuva nälkä, vaikka ruoka ei pahoinvoinnin takia oikein kunnolla maistukkaan. Ensimmäistä kertaa eläissäni herään monesti yöllä hirvittävään nälkään :).



Km pelko on ollut oikeastaan ainut, mitä vielä on tullut. Tietysti ikääkin alkaa minulla olemaan jo sen verran että koen enemmin niin päin että on jo korkea aikakin tulla äidiksi. Tämän valmiimmaksi siihen ei varmastikaan voi enään tulla :). Tietysti sitä välillä miettii että mitenkä sitä jaksaa pahimmat valvomiskaudet, mutta toisaalta ei sekään aika loputtomasti kestä, joten eiköhän siitäkin selviydytä. Ja onneksi on läheisiä, jotka tarvittaessa varmasti sitten mielellään auttavat. Synnytys ei ainakaan vielä pelota yhtään, siihen tarkoitukseenhan sitä naisen vartalo ja fysiikka on rakennettu, ja kun miettii miten sitä on aikanaan synnytetty ja vertaa sitä nykypäivän lääketieteeseen ja synnytyssairaaloihin niin on se kumma jos siitä nyt ei siitä jotenkuten selviytyisi, vaikkakin todella rankka kokemus taatusti on :). Mutta saattaahan noita uusia huolenaiheita ilmaantua kun viikkoja tulee lisää.



Kovasti tässä jo odotellaan NP-ultraa, joka on 17 pvä tätä kuuta. Sopivasti on silloin raskausviikkoja 12+6, joten jos siinä on kaikki hyvin niin uskaltaa sitten kertoa raskaudesta muillekin. Vielä ollaan oltu hyvin hiljaa asiasta.



Niin juu, ja vatsan näkymiseen vielä, itselleni jo ilmestynyt ihan kunnon pömppä alavatsaan, ja rinnatkin on kasvaneet yhdellä kuppikoolla. Rupeaa siis nyt viimeistään tuntumaan ihan todelta kun vatsakin jo kasvaa. :)



Hyviä vointeja teille kaikille! Ihanaa kun on kanssasisaria kenen kanssa näistä täällä jutella! :)



Hansu 10+4

Mulla ainakin sikiön syke kuului todella alhaalta silloin alussa, melkein nivustaipeesta, ja piti sitä ensi kerralla ettiä jonkin verran, mutta onneksi oman sykkeen erottaa helposti. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä sanoivat, ettei välttämättä kuulu ääniä niin alussa (olin sillo rv 9) mutta hyvin kuului mutta sehän riippuu tietysti että osaako ettiä oikeasta paikasta. Hienointa oli kyllä varhaisultrassa (rv 7) nähdä itse kuvaruudulta pienokaisen syke ja kuulla se, vaikka kokoa pienellä oli vaan 8,8mm :)

Minä myöskin esikoistani odotan! Ja niin ihmeissäni olen edelleen, että tuntui ihan hullulta kirjottaakin tuo!

Mieli tekisi iloita ja huutaa koko maailmalle tätä ilosanomaa, mutta on vaan pidäteltävä itseään. En halua kertoa asiasta ennenkuin kaikki on ultralla varmistettu!

Samaistun teihin muihin ihan täysillä tuon keskenmenon pelon osalta! En olisi uskonut, että se on näin yleistä, ajattelin, että se on vain kuuluu mun ajatusmaailmaan

En ole koskaan keskenmenoa kokenut, lähipiirissä sen sijaan ovat olleet todella yleisiä viime aikoina/vuosina. Tätä raskautta me yritettiin lähes vuosi ja nyt siis tuo pelko vaivaa..Mutta, kai se ohi menee jos ja kun tämä tila etenee..:)

Mulla on oireina ollut välillä etova olo, mikä ei kylläkään vaivaa usein, alavatsa ja alaselkäkipuja, ihan aluksi oli päänsärkyä, metallinmaku suussa, rinnat toooosi kipeät ja nyt alkaa vaivata väsymys. Heh, tulihan tuota listaa, vaikka tuntuu ettei tämä näy eikä tunnu missään!!

En malttais odottaa millään, että tapahtuu jotain konkreettista! Eka neuvola on parin viikon päästä ja ekan ultra-ajan saan varmaankin sitten.

Onnea (ja malttia) meidän kaikkien odotukseen:)

T: Maarit&vauva2010, Ikä 28, LA 25.9.

Meitähän rupeaa olemaan paljon jo kasassa :) Ihanaa helmikuun alkua kaikille. Pahoittelen pitkää poissa oloani, koneella vain ei ole kerennyt istumaan :)



Viikonloppuna oltiin miehen kanssa mökillä, kolailtiin lunta, kannettiin puita ja käytiin pilkillä.

Lauantai iltana sitten tuli tosi huono olo, tuijottelin vain seiniä makaillessa ja aikasemmin saunassa olin onnistunut raapimaan ihon rikki.



Verta tuli haavoista normaalia enemmän tihuttamalla ja sunnuntaina mentiin sitten polille mittaaanaan hemoglobiini. Eipä hyvältä näyttänyt; 92. Rautalääkkeitä siis naamaan.



Tänään (siis tiistaina)oltiin sitten rakennekuvassa :) Pikkuisella kaikki hyvin, ei mitään poikkeavuuksia, sydämessä näkyi selvästi 2 kammiota ja 2 eteistä. :) Ei ilmeisesti pitänyt siitä kun hoitaja yritti kasvoja kuvata, löi nyrkillä sauvaan.:D Vilaukselta kasvoista saatiin iso haukotus nähtyä mutta muuten ei saatu kuvattua. Jalkojen välistä löytyikin sitten pieni pippeli. Poika siis tulossa! :)Sekä minä että mieheni tippa linssissä katselimme poikaa kun se liikuskeli.



Painoarvion ja reisiluun mitan mukaan hoitaja ilmoitti että laskettu aika siirtyisi 1.6.2010 eli viikkoa aikaisemmaksi! :)



Mammahousut tuli ostettua tortaina ja muutama mammapaita että ei tarvitsis ihan itseään nakinkuoreen ahtaa. Alaselkä ja kantapäät tuntuu hieman väsähtäneeltä mutta muuten olo ihan ok. Pitää muistaa rautalääkkeet syödä ettei tule huimausta tai vuotoja.



Kirjoittelen taas paremmalla ajalla kun pääsee koneelle :)



Tv. Blade ja poika :)

Jep, palaan edelleen tuohon keskenmenon pelkoon. Olen ihan kahden vaiheilla, että varaanko sen varhaisultran ja maksan itseni kipeäksi vai jaksanko odottaa ekaan ilmaiseen ultraan. On kamalaa vaan elellä päivästä toiseen tietämättä oikeasti, että onko sikiö edes oikeassa paikassa. Eka neuvola on vasta 15.2 ja sillonkin viikkoja on 8+ jotain. Voikohan silloin jo neuvolassa kuunnella sydänääniä, että saisi edes jotakin kontaktia tuonne mahan sisälle?!



Pahoinvointi on nyt lisääntynyt huomattavasti viikolla 6+. Oon yökkiny paljon, mutta oksennusta ei ole kuitenkaan vielä tullu. Vatsaa ei voi kyllä yhtään päästää tyhjäksi, muuten tulee heti vielä huonompi olo.



Sitten joku olikin vielä kirjotellut tuosta max sykkeestä liikunnan aikana. En ole todellakaan tiennyt, että se on vaan 150. Mulla on muutenkin leposyke tosi korkea, n. 85-95 ja stepissä ja attackissa se nousee kyllä aina 175-185. Onkohan mun siis lopetettava jumpissa käynti ja alotettava huomattavasti löysempi liikunta?



Terkuin minime 6+3

Blade; meinaa täällä muillakin tulla tippa linssiin kun lukee noin ihania juttuja, ONNEA sylintäydeltä!

Voi kun itsekkin olisi jo niin pitkällä, että voisi vähän huokaista helpotuksesta, kun tuota keskenmenon pelkoa mukana matkassa.. Varasin yksityiseltä varhaisultrankin, kun en mitenkään jaksa odottaa. Pakko saada tietää, että se pienen pieni sydän lyö siellä.. :)



Terveisin Sissi rv6

Tuhannesti onnea myös minulta bladelle. Nyt vasta luin viestisi kokonaan.



sissi: mille viikolle varasit varhaisultran?



Ai niin. Piti vielä avautua yhdestä asiasta. Mulla nimittäin raskauden yhtenä oireena on myös unettomuus. Onko teillä muilla samanlaisia oireita? Mä en ole saanut nukuttua yhtään kokonaista yötä sen jälkeen, kun kuulin raskaudesta. En mielestäni stressaa asiasta lainkaan, joten siitäkään unettomuus ei voi johtua. Saan kyllä toisinaan illalla heti unen, mutta heräilen 1-2h välein ja tuntuu, että olen koko ajan hereillä :(

minime

minime; varasin kolmen viikon päähän eli olisin n. viikolla 9 ( en usko, että olen ihan niin pitkällä, kun on niin epäs. kierto. mut suurinpiirtein) sit ainakin pitäis jo kunnolla näkyä.. Ajattelin kuitenkin varman päälle, kun tuo yksityisillä ravaaminen on vähän turhan tyyristä.



Niin ja kysyit tuosta unettomuudesta, mulla ekassa raskaudessa (joka siis meni kesken rv.7) oli ihan mieletöntä väsymystä koko ajan, pienikin auto matka esimerkiksi ja tämä tyttö nukkuu kuin pieni lapsi, mutta nyt väsyttää joo, mut ihan normaalisti niinkuin iltaisin väsyttää, mutta heräilen myös vähän väliä yöllä. Nukahdan kyllä heti uudestaan, mutta en tosiaankaan tiedä mistä johtuu nämä heräämiset. Jotenkin tuntuu et on kauhean herkkä jos esim. mies liikkuu vähänkin, niin mä herään heti.. outo ilmiö :O

minime: ainakin neuvolassa sanottiin, että koska vauvan syke on kaksi kertaa nopeampi kuin äidin, niin liikunnan aikana se vauvankin syke tietysti nousee. Jossain on puhuttu jopa 140 rajasta, mutta itse olen pitänyt tuota 150 rajana, ja kyllähän se siellä saa käydä, mutta ei niin, että se olisi jatkuvasti. Itsekin olen jättänyt nuo ihan rankimmat tunnit nyt väliin...



Unettomuudesta vielä: en minäkään ole nukkunut yhtään yötä putkeen. Aikaisemmin johtui siitä, että asia jotenkin jännitti ja oli mielessä koko ajan. On se tietysti nytkin, mutta ei niin paljon. Nyt joudun juoksemaan pissalla ainakin pari kertaa yössä ja janottaa kovasti...



illi78 (14+2)



P.S. ai niin ikäni on 31v., kun tuolla pinossa oli vielä kysymysmerkkinä :)

Ei ihme Blade että oli tippa linssissä teillä molemmilla. Todella kiva kuulla että kaikki on hyvin. Ja varmasti ihan mahtava tietää että pieni poika siellä vatsassa köllii :).



Muillakin näköjään on ollut unettomuutta. Mulla se alkoi vasta nyt viikon sisään, sitä ennen nukuin tosi hyvin, korkeintaan kerran heräsin yössä vessaan. Nyt ramppaan vähintään 2 tai 3 kertaa yössä pissillä, ja niiden lisäksi herään muutekin aika usein. Unet on siis todella rikkonaiset, ja väsyttää sitten koko päivän todella paljon. Kuulin kyllä että loppu raskaudesta saattaa unet alkaa vähenemään ja olemaan katkonaisia, ilmeisesti kroppa totuttautuu yö heräämisiin vauvan kanssa. Mutta olen todella käsittänyt että sellaista pitäisi vasta olla loppu raskaudesta. Mutta näköjään meitä alkuraskaudessakin huonosti nukkuavia on jo tähänkin ketjuun kerääntynyt näin monta, joten näköjään on yleistä tämäkin.



Hansu 10+6 (huomenna taas uudelle viikolle!)

Heippa, täällä olis myös esikoistaan odottava, 21-vuotias tyttönen :) LA elokuun alussa.. nyt viikkoja pitäisi tänään olla tasan 15, jee! :D



Oon kovasti ettinyt jotain tällasta palstaa, kun suurimmassa osassa on niitä toistaan odottavia, mutta nyt tärppäsi :)



Meidän pikkuinen, oli todellinen yllätys, mutta hyvin rakas ihan alusta asti. Uni ja pahoinvointi kulki ensimmäiset viikot täysin käsikädessä ja olin aivan puolikuollu.. ;)

Mutta nyt alkaa olo olemaan ihanaa odotuksen tunnetta ja hehkeyttä..



Mutta ahdistusta on siitä että miten pärjään, taloudellisesti, henkisesti ja muutenkin? Jännittää mitä kaikkea uutta vauva tuo, vaikka siis sisaruksillani lapsia on ja aina olen ollut ns. lasten kanssa tekemissä, joten toisaalta tiedän mitä tuleman pitää.. Mutta noh.. pelottaa.. Oon aina ollut tosi herkkä ihminen, joten kaikki raskauden jälkeiset masennukset on tosi suuresti mielessä.. Onko normaalia? :o

Mutta toisaalta oon alusta asti jo kattellu vaunuja, jossa saan sitten pientä nyyttiä työntää jne.. Ylpeänä äitinä ;)



Mutta tämmöstä nyt aluksi, toivottvasti pääsen ketjuun mukaan.. :)

tuohon vielä, että mukana siis: Josfu, ikä: 21 LA 4.8 ja synnäri: Kpks



muoks.. Unohdin mainita :D että olen siis onnellisesti naimisissa ja lapsen isä suuresta mukana odotuksessa (täytyyhän kunnia tästä pienestä ihmeestä jakaa myös isän kanssa ;)..)



-josfu

Täällä kans yksi joka heräile yöllä jatkuvasti ja sitten on taas vaikea nukahtaa uudestaan. Ihan aluksi nukuin kaikki yöt kuin tukki, mutta parin viikon aikana on alkanu tää rasittava heräily. Vessassa täytyy rampata jatkuvasti, ja muutenki herään pieniinkin häiriöihin , vaikka olen aina ollut sikeäuninen eikä esim äänet oo ennen mua häirinnyt. Ja raskausviikkoja on siis 14+0. Mutta noiden unihäiriöiden lisäksi ei sitten paljon muita ongelmia olekaan -vointi on suorastaan erinomainen!

Mites muuten te muut, ootteko kovasti harrastanu liikuntaa nyt raskaana ollessa? Ja entäs ennen sitä? Kun itellä meinaa olla vähän huono omatunto ja stressinpoikanen, että tarttis jotain tehdä, mutta kun ei millään saa aikaiseksi... En kyllä oo ikinä harrastanu mitään säännöllistä liikuntaa, mutta nyt kai sitten pitäisi. Vaan kun se tuntuu niin saakelin ylivoimaiselta, enkä edes keksi mistä voisin edes tykätä! Onneksi sentään teen aika fyysistä työtä, että edes hyötyliikuntaa tulee väkisin! Ja ihan normaalipainoinen oon, vaikkakin nyt hiukan lihonut tupakanpolton lopettamissen myötä. Kaikki vaan maistuu nykyään niin paljon paremmalta!!

Ensinnäkin omasta puolestani toivotan uudet tervetulleeksi. Ja oikein paljon onnea ihanista uutisista.



On myös lohdullista kuulla, etten ole yksin uniongelmieni kanssa. Luulen kyllä, että yksi syy omaan unettomuuteeni on raskauden lisäksi myös tupakoinnin lopettaminen. Lopetin tupakoinnin heti raskaudesta kuullessani. Ihan ensimmäisen viikon kylläkin nukuin todella sikeästi ja väsytti koko ajan. Mutta sen jälkeen on kans juuri tuota samanlaista heräilyä kuin muillakin.



Liikunnasta vielä...kiitos ensinnäkin muille vastauksista. Mä olen kyllä harrastanut koko alkuraskauden bodysteppiä, bodypumppia, bodybalancea, joogaa ja bodyattackia ja nyt sitten mietiskelen kovasti, että missä vaiheessa jätän nämä "hikijumpat" pois. Eri paikoissa on niin eri informaatiota tarjolla. Monessa paikassa on kuitenkin lukenu, et viikolle 20 sais harrastaa liikuntaa ihan tavallisesti, niinkun on ennenkin harrastanut. En tiedä, täytynee keskustella asiasta neuvolassa.



Mutta yleisesti odottaville äiteille suositellaan liikuntaa väh. puol tuntia/ päivä ja hyviä lajeja on esim. hiihto, kävely, uinti jne. Semmoset lajit, joissa saa paljon raitista ilmaa ja syke on matalalla. Mä esim. olin pulkkamäessä viime viikonloppuna ja oli aiva hurjan mukavaa :)



Ihanaa viikon jatkoa!



minime