Rääkyvät suomalaiset kakarat

Mä käyn joka päivä isoissa marketeissa ja harvemmin törmään rääkyviin kakaroihin.



Joten älä jauha PASKAA!

Minä olen joskus ajatellut että oma lapseni on jotenkin sairas. Miksi? Koska hän ei saa raivokohtauksia mitättömistä asioista edes julkisesti. Kyllä hän suuttuu säännöllisesti, protestoi, jopa huutaa- mutta tilanne menee nopeasti ohi. Sama juttu jos vaikkapa satuttaa itsensä; kova huutoitku vanhemman sylissä 10 sekuntia, sitten nyyhkäisy ja taas leikkimään! Muut näyttävät jatkavan sitä ulvomista todella kauan. En kirjoittanut tätä kiusatakseni muita vanhempia, saati kehuakseni itseäni. Ihan aidosti vaan ihmettelen että miksi näin? Onko muka jokaisella suomalaisella "tulisieluinen" lapsi?

Niin vanhemmat kuin lapsetkaan eivät ole tottuneet käymään kaupoissa, ravintoloissa ym. Sitten huudetaan ja riehutaan, kun ei tiedetä kuinka olla.

Lapsia ajatellaan monissa maissa kuluttajina. Jos ei nyt ihan juuri vaippaikäisenä, niin sitten vanhempina. Lapsi voi tuoda aikamoiset tulolähteet tullessaan: vaatemerkki, lempiruoka, viihde-elektroniikkaa... Suomessa lapsia ei ajatella asiakkaina, vain ja ainoastaan pakollisena pahana.

:) Kyllä täällä ollaan kokeneita noissa asioissa. Mutta yleisasenne: monessa maassa lapsia kohdellaan IHMISINÄ, täällä tosiaan usein vain kakaroina. Lapset eivät tiedä, miten päin olla, ettei vaan täti tai setä suutu. Samalla vanhemmat pelkäävät, että lapset "häpäisevät" heidät, koska yleinen hyväksyntä on mitä on. Miten tässä yhtälössä voi kasvattaa terveen itsetunnon?

Minulla ei ole pitkäaikaista kokemusta kuin kahdesta maasta, niistä toisessa lasten annettiin olla lapsia, eikä haukuttu niitä selän takana, tai puhuttu niistä kakaroina. Tuloksena oli paljon onnellisemman oloisia lapsia kuin täällä syyttelyn ja haukkumisen periferiassa.