onko poikalapset helpompia kuin tytöt??

Siis eivät vänkää samalla tavalla kuin tuo tyttö. Toisaalta poikien leikit on rajumpia ja fyysisempiä, ääntä siis lähtee (ja sotkua). Tytöt askartelee ja piirtelee...mutta sit taas tyttö osaa olla ihan megaärsyttävä!!!! Näsistelee ja ei meinaa millään uskoa kun komennan.



T. Äiti jolla 10v poika, 9v tytär ja poika 4v8kk

Mutta ainakin minulle pojat ovat helpompia. Viihdyn muutenkin paremmin poikien/miesten seurassa. Onni on potkaissut, kun kaksi poikaa on tullut.



Taatusti olisin rakastanut tyttölasta yhtä paljon, mutta olen kyllä kiitollinen, että olen saanut pelkästään poikia.



Pojat ovat villimpiä ja kovaäänisempiä, mutta myös suoraviivaisempia. Minulle helpompia.

Vanhempi on aina pukenut kiltisti päälleen mitä tarjotaan mutta on ainakin nyt 5v kauhea uhma, ei usko mitään pyyntöä/kieltoa/kehotusta. Ruoan suhteen hyvin valikoiva.



Nuoremmalla hyvin vahva tahto pukemisen suhteen, jotkut vaatteet eivät kerta kaikkiaan vain kelpaa. Isoveikan vanavedessä yhtä kuuro kielloille. Toisaalta helppo ruokittava, melkein kaikki kelpaa ja suostuu maistelemaan uusia juttuja.



Mikä on sitten helppoa? Luonteesta riippuen jokaisella lapsella ne helpot ja vaikeat puolet.

Mä koen että meidän perheessä poika on ollut helpompi ja läheisempi mulle aina kuin meidän tyttö. En tiedä ollaanko tytön kanssa liian samanlaisia vai mikä on? mutta me otetaan paljon yhteen. Nyt tyttö on 16-vuotias ja tuntuu että asiat on oikein korostuneet teini-iän myötä.

Tytön isä on aina osannut käsitellä tyttöä paremmin, siinä vaiheessa kun mulla on jo pinna palanut, niin isä vielä jaksaa olla rauhallinen. Tosin mieskin on sanonut että tyttö on hankalampi luonne kuin meidän poika. Mä en silti usko että se välttämättä johtuu sukupuolesta.



Tiedän perheitä missä äidit valittaa enemmän pojista ja perheitä missä äidit valittaa enemmän tytöistä.

Liian rajuja, vilkkaita ja joka paikkaan menijöitä. Kaikki vedetään alas ja nyplätään. Vaarassa ne on aina.

Poikien kanssa helpottaa, kun täyttävät 5v. Ovat sitten mutkattomia ja kivoja kavereita.

Olin tosi uupunut, kun poikamme olivat pieniä. Nyt on toisin, kun kuopus on jo 6v.

Meillä neljä lasta, 2 tyttöä ja 2 poikaa. 2 tyttöä helppoja, 1 poika ihana lutunen ja helppo, mutta toiseksi nuorin (poika):HUH HUH! Jatkuvasti saa vääntää sen kanssa jostain!

elmästä!

kaikista sängyistä. Petasin petiä toisessa huoneessa, niin nämä työmyyrät repi lakanoita jo toisesta sängystä.

Puutarhan kukat sai kyytiä. Aina kun oli nuppu ruusussa, niin kuopus korjasi sen talteen.

Saatika kun kaikki tavarat revittiin kaapeista.

Onneksi tämä kaikki on ohi.

Se jumalaton sotkeminen kävi hermoille.

täällä 2 poikaa ja yksi tyttö ja pojat on yhdessäkin yhteensä 5 kertaa helpompia kuin tuo tyttö. Ja mä olen täysin tosissani, hirveä temperamentti ja itsepäinen kuin pässi.

poika on kiltti, mutta ei helppo,

äidin kanssa joskus puhetta että meillä on ollut joka toinen lapsi "helpompi" mutta nyt vanhemmiten myös itse huomaan sama pätee vieläkin, toinen tytöistä ja pojasta helppo ja sitten se toinen pari aika tempperamenttisia.

Poika on energinen ja tarvitsee tekemistä/puuhaa. On todella fyysinen ja tylsistyy jossei ole tekemistä.



Tyttö kestää tylsyyttä paljon paremmin ja on rauhallinen ja viihtyy aikuisten seurassa.



Meillä aikuinen joka olisi koko ajan menossa ja harrastamassa viihtyisi paremmin pojan kanssa, mutta jos haluaa välillä vain olla ja levätä/jutella, niin tytön kanssa.



Kolmas lapsi, tyttö, on sen verran pieni että ei niin selkeää. Mutta ei kyllä läheskään niin fyysinen tapaus kun veljensä, mutta kaipaa puuhastelua kyllä.



Arvatakin saattaa että itse olisin ollut 15-20 vuotiaana tyytyväinen tuohon pojan seuraan, mutta nyt 40v lähestyessä tuon tytön seuraan.



Sillä taas ei minusta ole mitään merkitystä kuinka itsepäinen lapsi on, sillä se ei minua häiritse.

Pojilla enemmän ongelmia (diagnooseja ja koulussa kansoittavat erityisopetukset yms.).



Pojille pitää keksiä puuhaa, muuten tekevät helpommin jotain älytöntä.



Tyttöjen kanssa kiistellään enemmän sanallisesti ja saattavat osua arkaan kohtaan aikuista.

Olen kuitenkin havainnut joidenkin tuttujen perheissä, että hänen poikansa oli vauvana helpompi kuin meidän tyttö. Muistan, että kun olimme kylässä, ystäväni vei pojan nukkumaan ja palasi takaisin noin 5 minuutin päästä. Ei kuulunut inahdustakaan vauvan huoneesta sen jälkeen. Meidän tyttövauvaa ei meinannut puolestaan saada millään nukkumaan. Sanoimmekin miehen kanssa, että ystävä varmaan antoi pojalle nuijanukutuksen.



Sama ystävä saattoi myös käydä poikavauvan kanssa esim. kirjastossa. En olisi voinut kuvitellakaan vieväni tyttövauvaani kirjastoon, koska hän yleensä aina metelöi julkisilla paikoilla, itki tai vähintään jokelteli.



Myös seinän takana olevalla naapurillamme oli äänekäs tyttö. Hänen parkunsa kuului siitä saakka, kun hänet tuotiin laitokselta. Kun naapuri sitten muutamaa vuotta myöhemmin sai poikavauvan, emme tienneet asiasta mitään pitkään aikaan, koska vauva oli niin hiljaa.

meillä kaikki lapset vilkkaita, olleet varsinkin pieninä, yhtälailla joka paikkaan kiipeilijöitä ja kaiken tutkijoita, joten siinä ei mitään eroa, mutta sitten siinä 3-5 v alkaa näkyä ero- ja se on just se monien mainitsema vänkääminen ja sanoilla leikkiminen ja näsäviisastelu, mikä ei lopu mihinkään... pojalle samassa vaiheessa sanoi nyt loppu ja se oli siinä, tyttö jaksaa vängätä ja kitistä jne asiasta vaikka kuinka kauan.



Poika 7 v, tyttö 5 v, tyttö 3½ v, poika kohta 2 v.

yleistyksiä muutaman oman tai tutun lapsen perusteella siitä, kummat ovat sitä tai tätä, tytöt vai pojat. Yhtä fiksua on pohtia, kummat ovat helpompia, älykkäämpiä, moraalisempia tms., miehet vai naiset.

ja oma vastaus sun kysymykseen on että, kyllä. Vaikka poika on vilkkaampi ja liikkuvempi, niin silti se on helpompi tapaus. Ei meidän tyttökään mikään mahdoton tapaus ole, mutta vähän sellanen jäärä ja näsäviisasteleva tapaus. Poika tuntuu mutkattomammalta ja ottaa neuvot, käskyt ja pyynnöt vastaa paremmin. Tyttö on uhmakkaampi ja kyseenalaistaa enemmän, ehkä tyypillinen naispuolinen ihminen? :D

Kavereiden pojat on aina ollut helpompia kun tytöt. Meidän 1.3 v tyttö on maailman lepposin, ei valita, ei iteke oikeestaan mistään. Nukkuun kun enkeli ja syö hyvin... Kait se on enemmän luonteesta kiinni. Ja sitä et saa tarpeeks rakkautta :)