Kun kumpikaan ei anna periksi.

Ymmärrän sinua täysin, mutta ei puhumattomuus mitään ratkaise. Sano ukolle, mikä mättää, niin monta kertaa, että se tajuaa sen!

ja tajuat että miehet on aina oikeassa. sitte sä mietit mikä sua vaivaa ku yrität sitä ukkoos noin kiusata.

"lipsahti vaikka ei pitänyt"-tilanne on aika monille tuttu. Meillä on kanssa - puolin ja toisin - käyty tämä vääntö.



Siis joskus käy niin, että ajattelee lähtevänsä "vain yhdelle" ja sanoo tulevansa ajoissa kotiin. Sitten kuitenkin kavereiden kanssa on KIVAA ja ilta huomaamattaan lipsahtaa pidemmäksi. Totta kai silloin pitäisi viestittää kumppanille (varsinkin kun on sanonut tulevansa ajoissa), mutta syitä siihen, että se jää, on useita:



a) ajattelee, että on noloa sanoa tulevansa myöhään, kun on aluksi sanonut, ettei aio olla pitkään

b) ajattelee, että kumppani suuttuu, kun ilta venhähtää, ja vaikka toki tietää, että pitäisi silti viestittää, lykkää sitä, koska pelkää kumppanin reaktiota

c)on vain yksinkertaisesti pikkaisen humalassa ja ajantaju heittää. - Koko ajan ajattelee, että "ihän kohta lähden kotiin", mutta aika venyy

d)Jossain vaiheesssa iltaa huomaa, että on mokannut, mutta ei pienessä humalassaan halua ajatella sitä - ehkä jopa ajattelee, että kumppani nukkuu, eikä halua herättää tätä (jutellaan tästä huomenna) - ja haluaa jatkaa mukavaa iltaa kavereiden kanssa...



Enkä yritä sanoa, että tuo on ok. Sanonpahan vain, että se on ihan normaalia, eikä nyt varmaan mikään pahin asia, mikä parisuhdetta voi kohdata.



Se, mikä minusta kuulostaa huolestuttavalta teidän tilanteessanne, onkin lähinnä se, ettet sinä, ap, PUHU asiasta miehellesi. - Tietääkö mies, että on loukannut sinua? Entä tietääkö hän, MIKÄ on loukannut sinua? Mitäpä, jos hän nyt kuvittelee, että sinua loukkaa nimenomaan se, että hän jäi pidemmäksi aikaa ulos (ei siis se, ettei hän ilmoittanut asiasta) ja hän kokee itsensä "kahlehdituksi ja rajoitetuksi" tässä mielessä?



- Vain avoimen keskustelun kautta parisuhteeseen voidaan saada toimivia käytösmalleja.



Meillä lähetetään aina nykyään viestiä, jos ilta venyy suunniteltua pidempään. Eikä kukaan tuomitse sitä, jos vähän venyy (kivaahan se on, että on kivaa). Samoin ei tarvitse hävetä ja pelätä viestin lähettämistä: toinen ymmärtää, jos joskus illanvietto venyy. Yhdessä on puhuttu ja todettu, että nimenomaan ILMOITTAMINEN on tärkeää.

Tämä ei ole eka (eikä toka eikä viides) kerta kun näin tapahtuu. On keskusteltu miten tärkeää se ilmoittaminen on. Mies tietää ihan tasan tarkkaan etten suutu humalasta ja siitä että lipsahtaa pidemmäksi. Meillä ei rajoitella menoja kun ei niitä niin älyttömästi ole.



Nyt vain tuntuu sieltä, etten aina jaksa olla se aloitteentekijä ja parisuhteen ylläpitäjä. Minä korjaan jäljet ja toinen saa kaiken kultalautasella nenän eteen, vaikka tulis mokattuakin.



Odotan että mies tekee aloitteen.



ap

niin se mykkäkoulu ei varmaan edistä mitään.



Sanot sille miehelle, että "Nyt VIIMEISEN KERRAN haluaisin sinulle kertoa, että minua EI HÄIRITSE, jos toisinaan vietät illan ystäviesi kera, mutta minä vaadin sen verran kunnioituista, että KERROT minulle, mitä aiot ja kuinka pitkään." Piste.



Miten tuo mykkäkoulu nyt auttaa, jos mies ei itse ole siletä - miten sen nyt kauniisti sanoisi - tiedostavimmasta päästä?



terveisin: nelonen

Kai tästä per****le täytyy loppu tehdä :D



ap