§§§§§§ Huhtikuun Helmet vko 3. §§§§§§

Huomenta,



jos joku viisaampi sitten liittää viime viikon jorinat tähän.. :)



Mitä kuuluu huhtikuisille, aika hiljaista oli viime viikolla, olisko sivut tökkineet sen verran että kirjoittelu jäi vähemmälle?



Itselläni ei nyt muuta ole kuin aikaa, sairaslomaa kirjoitti tohtori, ihan äitiysloman alkuun asti. Hiukan hirvittää kun tässä on niin monta viikkoa vielä laskettuun, mutta kaitpa sitä jotain tekemistä keksii, lapset ovat ainakin tammi- ja helmikuun normaalisti tarhassa.



Hyvää viikonjatkoa kaikille, tulkaapa kuulumiset kertoilee!!



Terkuin,

Numerokolme ja pikku hippu rv 29+3

Tänne kuuluu hyvää.



Millä perusteella sait sairaslomaa Numerokolmonen? Supisteliko sulla vai mitä? Olet ehkä kertonut aiemmin, sori olen missannut.



Viime viikolla valittelin pientä vuotoa. Se on onneksi nyt loppunut. Ironista kyllä se loppui heti käytyäni yksityisellä gynellä á 120 euroa toteamassa, että kaikki on kunnossa. Kieltämättä hieman harmitti. No tulipahan varmuus siitäkin.



Töissäkin menee kivasti. Sain perjantaina ylennyksen. Olin jo pelännyt, että ylennys menee muille heti sen jälkeen kun olen jäänyt äitiyslomalle. Onneksi maailmassa on kuitenkin vielä jonkin verran oikeamukaisuutta jäljellä :), sillä olenhan pedannut tätä paikkaa itselleni jo kohta kaksi vuotta. Seuraavassa henkilökunnan tyytyväisyys arviossa annan täydet pisteet tasa-arvoisuudesta. Tämä tulevien äitiyslomalaisten käsittely kun on mielestäni merkittävä kynnyskysymys tasa-arvon saralla.



Paino sen sijaan on kovasti nousujohteinen. Jos ajattelenkin sokeria, niin vaa'an lukema hyppää kahdella eteenpäin.



Nyt täytyy lopettaa ja tehdä töitä.



Hyvää viikon alkua!



t. candelafi

selkäkipujen vuoksi sain sairaslomaa. Tein istumatyötä ja iltaisin olin niin rikki, että kaikki aika meni sohvalla maaten...



Numerokolme

Tosi kurjaa. Hyvä puoli taitaa kuitenkin olla se, että et saanut täyttä vuodelepoa, niin voit rauhassa puuhastella kotona yms.. Mukavaa koteilua.



T.candelafi

kyllä sä saat aikasi kulumaan, numerokolme.



Mä oon nyt notkunut kotona elokuusta lähtien - ja jotenkin nää päivät vaan menee. Ennen tein kolmea duunia yhtä aikaa ja opiskelin siihen päälle, joten olen nyt nautiskellut toisenlaisesta elämisen tahdista. Tehnyt paljon kotiruokaa, nähnyt kavereita, lueskellut, järjestellyt kotia ja esim. valokuvia yms. käynyt kävelyillä ja nautiskellut nyt tällaisesta rauhallisemmasta kotirouvajaksosta. Seuraavaksi meinaan maalata meidän yöpöydän laatikostot ja hioa ja lakata syöttötuolin.



Mulla on nyt toi masu ruvennut painamaan nivusia, joten vähänkin pidempi kävely tekee tiukkaa. Myös virtsatietulehdus iski, ei kiva. En haluaisi syödä lääkkeitä, mutta tottakai se tulehdus pitää hoitaa.



Torstaina sitten neuvolalääkäriin. Mulla on varmaan miljoona kysymystä siltä, pitäsköhän oikein laittaa lapulle, ettei unohdu.



Muuten raskaus etenee kai ihan normaalisti. Hurja möyrintä masussa välillä ja öisin en saa oikein nukuttua, mutta simahdan sitten päivällä, jos tarvis.



Aika hiljaista ollut täällä viime aikoina, mutta toisaalta, ei tässä raskaudessa oikein tapahdu nyt paljon näkyvää (masun sisällä tietty). Mun masu kyllä kasvaa ihan silmissä, millainehan valas musta vielä tulee...Painoa on tullut kymmenisen kiloa - ja miehelle varmaan neljä. Me ollaan aika surutta herkuteltu suolasta ja makeeta vuoronperään. Yleensä mulle ei makea maistu, mutta tässä raskaudessa menee kevyesti. Sokerirasitukseen pitäisi jossain vaiheessa mennä, mutta kai ne sieltä lääkäriltä sitten lähettää. Siihen asti hyvällä omallatunnolla.



Onnea Candelafi ylennyksestä! Kyllä tosiaan työantajalle voi tossa tilanteessa antaa reiluustunnustuksen.





Hyviä vointeja kaikille,



Sande ja Nyytti 27+6

Hiljaista on tosiaan. Mä kyllä roikun täällä linjoilla harva se päivä...



Candelafi: Onnea myös mun puolesta ylennyksestä!



Tuuti: Kiitos viime viikon vastauksesta! Laitan Kelan paperit heti tänään postiin!



Mä voisin jo itsekin jäädä pois töistä, joten nauti numerokolme! Mullahan se äitiysloma alkaa vasta 23.3., sinne on vielä piiiitkä matka, mut toisaalta toivon, että kunto kestää sinne saakka. Ehtiihän sitä sitten kotonakin olla taas pari vuotta :)



Pidemmät kävelyt on multakin jäänyt kokonaan, puolen tunnin kävely on ihan max. Eilen tein lumilinnan pojan kanssa ja näin jälkikäteen on hyvä sanoa, että sen ois kyllä voinut jättää mun osalta tekemättä. Nyt on kaikki paikat ihan jumissa, vaikka yritinkin ottaa tosi rauhallisesti. Mutta kylläpä oli kivaa puuhaa! Harmi vaan kun tänään ainakin täällä Pirkanmaalla sataa vettä :(



Voikaa hyvin!



Lumikide ja Emmi 24+5

Candelafille onnittelut myös täältä ylennyksen johdosta!



Numerokolmelle tsemppiä selän kanssa ja nyt hyvä kun voit suoraan keskittää ajatukset kotona oloon ja rauhoittumiseen. Nauttia vielä astetta rauhallisemmasta(? ;) talosta.



Mä oon ollut syyskuun puolesta välistä saikulla. Oksentelu, järjetön väsymys, supistelut, liitoskivut, selkäkivut, vuoto, mitähän vielä...? :) Tuntuu tyttöraskaus todella olevan hankalampi(ainakin täällä!).



Tänään neuvolassa kaikki muuten ok mut ensimmäistä kertaa joudun rautakuurille, ei muu auta. Mun hemppa normisti 140-150 ja tänään oltiin jo sataysissä, voipi selittää viime aikaisen extra-väsymyksen. Aiheuttaako masuoireita, osaako kukaan viisaampi kertoa? Tässä raskaudessa on sentään kaksi aiemmissa vaivannutta, erittäin inhottavaa, vaivaa jäänyt pois. Nimittäin ummetus ja suonenvedot(rasti seinään!) Eli en välttämättä haluis sitä ummetusta rautakuurin myötä kylään..



Oltiin viikko sitten parin päivän reissussa Tallinnassa, kylpylässä. Pois tullessa oli sellainen myrsky et aattelin että tätä menoa rupean synnyttämään justiinsa siellä... Mentiin mm. suoraan aaltoa päin joka kohosi pystysuoraksi seinämäksi meidän eteen ja huuhtoi laivan ainakin sieltä yhdeksännestä kerroksesta ikkunat kokonaan... Sitten seuraava tunti keinuttiinkiin sivulta toiselle. Ikkunasta näkyi joko merta tai taivasta.. Pullot ja purkit lenteli ja pelitilasta se autohärveli meinasi jyrätä meidät kun kiinnitykset petti.

Wc lainehti vedestä, pönttö täynnä pissaa ja lavuaari oksennusta(ketkäs ne olikaan mun wc-painajais-kavereita...? :)



Sain nyt sitten synttärilahjaksi(jälleen vuotta vanhempi, mutta tuskin tuumaakaan viisaampi...) sen 4d:n, tänään käytiin! Siellä meidän pieni imi peukkua, vilkutteli vanhemmille ja koitti kovasti kasvonsa peittää :) Oli kyllä hintansa väärti! Paljastui(tai varmistui) että tänne äijäköörin (ennestään meillä kaksi vilkasta poitsua :) joukkoon olisi tulossa se rinsessa!! <3



Mutta se täältä, kaikki hyvin ja reilassa. Toivottavasti muuallakin! :)



Jo-hanna ja Lupu 29+0

Lupun painoksi kone antoi 1318g eli sopusuhtainen olisi tämän mukaan tiedossa, jos samaan tahtiin niin arvio olisi hieman alta 3,5kg. puuh... :)

Candelafille onnea ylennyksestä!! Kannattaa kertoa pomolle että oli reilu teko :)

Numerokolme: nauti!! Pitäisköhän minunkin jäädä pois..



Joo tosiaan.. Tänään oli toinen sokerirasitus. Ja hyi olkoon se litku oli edelleen niiiiiin pahaa!! Ja armoton väsymys iski sen jälkeen.. Joo ja sitten kun ne laittoi noi teipit haavalappujen päälle. Eli kun ottavat verikokeen niin siihen tulee se lappu ja teippi. Niin tämä raskaus toi sitten tullessaan ekaa kertaa elämässä allergisuuden tuolle teipille.. Nyt on kyynärtaipeet helottavan punaiset :/ Ihan kuin olisi jotkut isot!! palovammat käsissä :s



Hmm.. Mitähän muuta.. Töissä olen nytten ollut ja jatkoa sain tosiaan ainakin kolmeksi viikkoa eteenpäin sitten taas ja työkaverin puheista päätellen jatko on ihan tuonne maaliskuun kymmenenteen saakka.. Tosin sopimusta en vieläkään ole saanut allekirjoitettavaksi.. Mutta kun sen saan niin taidan vaan mennä sit lekurille valittamaan selkääni..

Tulin juuri iltavuorosta ja tämä istuminen tässä tuolissakin sattuu niin peevelisti.. :/ Ja lekuri sanoi loppuajan kirjoittavansa saikkua, mutta tahdon ensin sen nimeni siihen sopimukseen..



Mutta nyt on pakko nousta tästä pois, sattuu niin paljon selkään..



Verticia & masukkiasukki Rv 26+3

Joulu tuli ja meni, uppouduin niin tuohon lomailuun etten edes tänne saanut kirjoiteltua! Joulua edeltävä viikko meni siivotessa apinan raivolla, leipoessa ja ruokia laitellessa. Tein jopa sen klassisen virheen jota ei pitäisi koskaan joulusiivouksen yhteydessä tehdä eli pesin ja siivosin kaikki kaapit... huh huh, kyllä olin sitten poikkikin aattona kun heitin hanskat tiskiin joulurauhan julistamisen jälkeen. Jalat olivat niin turvoksissa että ainoat kengät jotka jalkaan mahtuivat olivat Kuomat. Olin ehkä vähän huvittava näky joulukirkossa kuomineni;) No sitten en joulun jälkeen mitään tehnytkään pariin viikkoon, en edes kaupassa käynyt, pistin miehen sinnekkin. Ja kyllä se lomalta sitten tuntuikin=)



Nyt on taas palattu arkeen ja koulun penkille, niin äiti kuin lapsetkin. Vähän kateellisena lueskelen teidän juttuja, jotkut ovat jo jääneet kotiin ja jotkut kohta jäämässä. Mulla äiskäri alkaa 27 helmikuuta , mutta kun opintovapaalainen olen niin en oikein voi jäädä kotiin vaan on yritettävä koulussa pinnistellä loppuun asti. Lukuvuosi loppuu huhtikuun lopussa ja hyvällä säkällä mulla jää vain huhtikuun tunnit käymättä. Lopputentit menen kyllä tekemään kaikista nyt kesken olevista kursseista etteivät jää roikkumaan sitten hamaan tulevaisuuteen. Onneksi tuo koulunkäynti ei ole raskasta fyysisesti, mitä nyt jalat ja peba puutuu jos useamman tunnin putkeen joutuu istumaan kovalla penkillä.



Mukavia työuutisiakin teille kuuluu, Candelafille onnea ylennykselle ja Verticialle onnea sopparin jatkosta. Muistat nyt vaan ettei kannata vetää itseään ihan piippuun töiden takia, voimia tarvitaan sitten kun vauva syntyy!



Eilen kävin äitipolilla syynissä, katsoivat kohdunsuun tilanteen ja vauvan koon ultralla. Kilpparin liikatoiminnan takia kun olen vaarassa synnyttää ennenaikaisesti ja vauvan kokoa syynätään myös ko. sairauden takia. Kohdunsuu oli tiukasti kiinni joten mitään hätää ei sen suhteen pitäisi olla, vauva oli vähän hoikanlainen mutta ei mitenkään hälyyttävästi. Painoarvi oli 1011g Kolmen viikon päästä mennään seuraavaan syyniin!

Ja nyt oli neponen heittänyt ujouden nurkkaan ja revitteli alapäätään sellaisella tarmolla ettei paljon erehtymisen varaa sukupuolesta enää ollut: sekatyömiehiä ollaan eli poika/tyttö/poika sarjan jatkoksi näyttäisi tyttö tulevan! =) =) =) Nyt voin mennä ostamaan ne cragon punaruskeat kaukalon ja matkarattaat!



Onko meissä huhtikuisissa muita joille tämä vauva tulee jäämään viimeiseksi? Mä kyselin eilen vähän sterilisaatiosta tuolta äitipolilta. Jotenkin tuntuu kauhealta (sitä joutuu tunnustamaan itselleen että on jo niin vanha ettei enää koskaan lapsia tee) ja lopulliselta, mutta kyllä näissä neljässä on jo ihan riittävästi. Ja mulla kun on tapana tulla megahelposti raskaaksi niin en viitsisi alkaa leikkimään millään epävarmoilla ehkäisyvälineillä. Mulle helpottavaa oli kuulla että sterilisaatio tehdään paikallispuudutuksella, mä kun pelkään kuollakseni sekä nukuttamista että selkäydinpuudutusta! Ainoa negatiivinen juttu on se että täällä lahdessa sitä ei tehdä viikonloppuisin, eli pitäisi synnyttää viikolla jos mielii saada sterilisaation sillä reissulla=(



Nyt alan nauttimaan vapaapäivästä (= siivousta tiskausta ja pyykinpesua...)



T: helmielina ja neposka, 28+4

Ei ole vielä arki päässyt käyntiin loman jälkeen kun kuopus on vatsataudissa. Olin siis joulun töissä ja talvilomaa vietin sitten 10 päivää ja kyllä teki hyvää!! Joko rautalääkkeet oikeasti auttavat tai sitten tämä loma, mutta olo on hyvä ja pirteä. Äitiysloman alkuun on 10 viikkoa ja jos näin hyvänä olo jatkuu niin mikäs siinä.



Tukholmassa käytiin koko perheen kanssa pyörähtämässä. Reissu meni yllättävän hyvin kun mietin pitkään että jaksaako sitä enää edes lähteä, mut oli pakko päästä käymään samalla reissulla ikeassa =)



Nyt voisi sitten sanoa että täällä vietetään seesteistä keskiraskautta. Ei oikein mitään uutta ja ihmeellistä.



rv 24+6

Onnittelut heti alkuun Candelafille ylennyksestä ja Verticialle sopimuksen jatkumisesta! Niin ja Helmielinalle typykkäisestä =).



Neuvolassa kävin eilen ja pikkukakkonen olikin kääntynyt istuvalleen viikonloppuna niinkuin olin tuntevinanikin. Onneksi tuolla on vielä tilaa kääntyillä vaikka kuinka monta kertaa, mutta kieltämättä heti alkoi hirvittää.. Veikkaan että jos joudutaan yrittämään sitä kääntämistä niin se varmaan sattuu ihan hirveästi.. Uhh!! Ja leikkuriin en kyllä tahtoisi ellei tosiaan ole ihan pakko. Mua on kyllä se synnytys alkanut jännittämään jo nyt. Aika paljon olen lukenut juttuja siitäkin että alatiesynnytyksessä tulleet repeämät ovat parantuneet tosi hitaasti joten sekään ei kyllä houkuttele yhtään. Sektio haava parani mulla kyllä tosi nopeasti, mutta se taas mietityttää että mitenhän ihmeessä mä sitten sen haavan kanssa nostelen esikoista kun herra kumminkin painaa jo jotain 13-14 kiloa.. Meillä kun on 2 kerroksinen asunto joten kantamista riittää.. Ei siis houkuta leikkauskaan.

Kaippa tuosta alatie synnytyksestä kumminkin yleensä nopeammin parantuu??

Sektiossahan on se 3 kk nostelukielto, mutta kyllä mä viimeksikin jo alle kuukauden jälkeen nostin vaunut auton takakonttiin ihan helpostikin. Ehkä siinäkin on se että muistaa vaan nostaa tasaisesti ja rauhallisesti.. Onneksi mulle tulee automaattisesti se synnytystapa arvio, vaikka eipä kai se silloinkaan sen helpompi ole päättää.. Lääkäri tosin suositteli jo kk sitten tarkastuksessa että sektiolla ehdottomasti mikäli vauva on lähellekään 4 kiloa..

Se positiivinen asia suunnitellussa sektiossa olis kyllä että tietäisi sit tarkalleen syntymäpäivän ja saisi näinollen lapsenhoidon järkättyä hyvin. Meillä kun ei Helsingissä asu ketään niin alle 3 tunnin ei hoitoapu paikalle ehdi. Mun äitini on kyllä jo sopinut töissä että pitää viikon loman keväällä lähtien siitä kun mun lähtö synnärille tulee ja iskäkin pääsee varmasti töistä lähtemään heti kun kutsu käy. Eli nopsaanhan ne Tampereelta sitten tulevat kun on tarvis. Ja toki mä' pärjään sairaalassa yksinänikin jos niikseen tulee. Mutta olishan se mukava että mieskin paikalle ehtisi.

Mä olen jo alkanut hiljakseen haaveilla miehen kanssa että josko meille noita lapsosia suotaisiin 3 joten vielä en tiedä jääkö tämä raskaus viimeiseksi. Eiköhän sen sitten tiedä siinä vaiheessa kun pikkukakkonen on syntynyt? Ainakin monet sanovat että tulee sellainen tunne että meidän perhe on nyt tässä.. No, se jää nähtäväksi! Kolme on kyllä meille se maksimi, tulee mullakin sitten jo ikäkin vastaan! Heh, eli jos kolmatta joskus aletaan yrittää niin luultavasti tulee kaksoset tai kolmoset =).



Mulla alkaa nyt sitten torstaina se puolikkaalla kk liksalla oleminen, blaah. Olenkin kyllä harkinnut että jäisin aika pian saikulle loppuajaksi kun silloinhan kai saisin sitten liksan jonkun keskimääräisen kk ansion mukaan.. Siis tyyliin viimeisten 10 kk ajalta (vaikken siis äippärin jälkeen ole ollutkaan töissä taas kuin vajaat 4 kk).. Jolloin mun saikkuajan liksa olisi sit aika reilusti isompi.. Meneeköhän se noin.. Jotenkin vaan ei meinaa moraali antaa myöten. Vaikka turha enää ajatella työnantajaa, ei sekään tunnu mua ajattelevan! No, katsellaan nyt ensi viikko viela ainakin!

Nyt taidan soittaa pari työpuhelua niin josko saisin sen myynninkin sujumaan. Blaah sillekin =)



Colatoffee ja pikkukakkonen 28+4

Niin se taitaa seesteinen keskiraskaus olla lopuillaan. Kävelin eilen töistä kotiin 1 km ja siitä lähtien on särkenyt nivusia. Ilta meni puolihorroksessa ja ilmoitinkin miehelle, että hankkii kk-lipun alkaen tästä päivästä, minä kun en enää lapsia ilman autoa hae. Kakkonen kulkee siis vielä rattaissa, eli vaikka matka ei ole pitkä, niin on siinä työntämistä. Tietty vois yrittää houkutella kävelemään, mutta tuo oikeaan suuntaan kävely ei oikein vielä luonnistu, vaikka ikää on jo päälle 2,5 v. Eli vaihtoehto B olisi uhkailu-lahjonta-kiristys linja ja nopea liikennekasvatus. Eli mies saa käyttää julkisia seuraavat 2 kk. Se huono puoli siinä on, että ei sit sitäkään näy koskaan ennen kuutta kotona, kun on työpaikka kahden vaihdon päässä, eli ei taida tunnissa työmatkasta selvitä.



Mä olin ekassa raskaudessa tosi hyvässä kunnossa vielä synnytystä edeltävänä päivänä, mutta kakkosen kanssa saikulla viimeiset 1,5-2 kk enemmän ja vähemmän. Eli kävin pariin otteeseen töissä yrittämässä, mutta eihän siitä mitään tullut. Toivoin jotenkin, että tää kolmas olis muistuttanut sitä ekaa enemmän kuin toista, mutta rupes eilen sekin toivo karisemaan. Edellisten väli oli sen verta pieni, että ajattelin jotenkin, etten ollut riittävän palautunut siinä välissä, mutta ei se sit ehkä ollut pelkästään siitä kiinni. Blaah.



Mulla oli aina haaveena että kaks lasta olis just sopiva ja sit mä näin meidän esikoisen. Siitä lähtien olen haaveillut suurperheestä. Miestä tuskin saa neljänteen ihan pienellä vaivalla houkuteltua, mutta on tää kolmaskin ihan huippujuttu. En kyllä ole vielä valmis panemaan piuhoja poikki, eli sterilisaatio ei ole ajankohtainen. Olen kyllä lopen kyllästynyt kaikkeen ehkäisemiseen, ja mä olen kans tullut aina helposti raskaaksi, eli mitään satunnaisehkäisyä on turha suunnitella, eli kai se pitää kierukka laittaa, heti kun on paikat parantuneet riittävästi.



Joku suunnitteli jo synnytystä, hihii. Olen kans ollut siinä uskossa, että jos alatiesynnytys sujuu edes kohtuullisen hyvin, siitä paranee nopeammin. Kakkosen kanssa olin jo 1,5 vrk:n päästä kävelyllä, kun synnärillä oli niin tylsää, vaikka pari repeämää tulikin. Haittasivat vaan istumista. Sit mulla on yks kaveri, jolla vauvan pää oli virheasennossa ja synnytys ei mennyt ihan putkeen. Hänelle tehtiin sitten seuraavan lapsen kanssa sektio ja hän kyllä sanoi että siitä parani nopeammin, mutta siis repeämät oli sitä luokkaa että niitä korjailtiin parissakin leikkauksessa jälkikäteen. Mutta eihän noihin kauhutapauksiin pidä itseään verrata, yleensähän homma menee aika hallitusti.



Höh, nyt tuli pomo ahdistelemaan, kai se pitää töitäkin tehdä.



tuuti ja nappula rv:t hukassa...

Onnittelut Candelafille ylennyksestä ja Verticialle sopimuksen jatkosta.



Myös täällä on tunne että se ihana keskiraskaus alkaa olla ohi. Kävellessä hengästyy aivan tavattomasti, vatsa täytyy syödessä tosi nopeasti ja nyt on myös välillä iltaisin närästänyt. Viimeisen viikon ajan liitoskivut ovat koventuneet koko ajan. Hassua kyllä ne tuntuvat helpottuvan kävellessä, mutta taas pahenevan jos istun pitkään. Kahden tunnin palaveri töissä ja sen jälkeen tuntuu ettei edes ylös pääse saatikka sitten kävellen omalle paikalle.



Vauveli mellastaa vatsassa jatkuvasti. Viime viikolla ultrassa hän oli raivotarjonnassa, mutta eikös mokoma kääntynyt jo viikonloppuna istuma-asentoon ja laittoi oikein napakoita potkuja alaspäin. Nyt en ole ihan varma miten päin poukkoilee, koska liikkeet tuntuvat parhaiten vatsan sivuilla. No, onhan tässä vielä aikaa ja tilaa kääntyillä sopivaan asentoon.



Meillä on nyt sovittu että lapsiluku on täynnä ja on sovittu myös se, että jommalta kummalta laitetaan piuhat poikki. Epäilen että se tulee olemaan minä, koska miehelle asia tuntuu olevan jotenkin herkkä. Vaikka lääkärit sanovat että on pienempi operaatio miehelle ja ei vaikuta potenssiin mitenkään, niin silti se tuntuu olevan miehille kova paikka tai ainakin kovempi kuin naisille. Tuttavapiirissä on yksi lääkäriperhe jossa (lääkäri)mies kieltäytyi sterilaatiosta ihan tunnesyihin perustuen ja (lääkäri)vaimohan se sitten meni steriloitavaksi. Sterilointi on ainakin meille ehkäisynä varmaan paras vaihtoehto, koska hormonaalista en enää ota (oireiden takia), kierukkaa en halua ja kondomi ei oikeasti enää kiinnosta (vaikka se on meillä ollut ehkäisynä koko yhdessäolon ajan). Kun ei ole enää tarkoitus lapsia hankkia, niin kun tälläkin kertaa tärppäsi helposti niin ei tosiaan halua ehkäisyn kanssa olla epävarmalla pohjalla. Ikää meillä on jo riittävästi (minä 36 ja mies jo yli 40), että ei senkään takia aiota useampia lapsia hankkia ja muutenkin tämä kaksi tuntuu sopivalta lukumäärältä.



Myös minä olen jo miettinyt synnytystä ja kai se lienee ihan luonnollista että se ainakin vähän jännittää. Minä toivuin esikoisen synnytyksestä todella hyvin ja nopeasti. Vaikka sainkin muutaman tikin, kävelin omin jaloin salista osastolle ja istuminen onnistui samana päivänä (hiukan arka tunne oli). Siskoni on synnyttänyt kahdesti alateitse ja kerran on leikattu ja ainakin hänen mukaansa alatiesynnytyksistä toipui paljon nopeammin. Kaikenlaistahan voi aina sattua, mutta niin voi sattua vaikka kotirappusilla.



Juliaana ja työnimetön 28+6

Raskaus etenee mukavasti. Hiukan tahtoo tuo masuasukki reagoida omaan stressaamiseeni esikoisen uhman kanssa, mutta toivotaan että kaikki olis ok. Tarvitsisin nyt kyllä oikeesti hermolomaa esikoisesta, vaikka edes yhdeksi yöksi jos pääsisi jonnekin. Yleensä poikakin silloin ollut äidilleen paljon enemmän mielin kielin jos olen poissa ollut, että tekisi varmaan pojallekin hyvää jos äiti olis joskus poissa.



Tosiaan minulla esikoinen syntyi pitkän synnytyksen jälkeen sektiolla ja minä ainakin toivuin siitä hyvin. Poika syntyi torstai iltana klo 20 ja maanantaina päästiin sairaalasta kotiin (mies haki töistä päästyään 16 aikaan). Tiistai aamupäivällä käytiin sitten jo kilometrin kävelylenkillä. Tietty nuo nostot oli rajoitettuja ja sängystä nousut haasteellisia alkuun, mutta hyvin meni.



Sen olen päättänyt etten enää moiseen rääkkiin suostu tämän kaverin synnytyksen kanssa kuin ed oli. Ja minäkin joudun tietty automaattisesti synnytystapa arvioon kun sektio alla. Toisaalta olisi hieno kokea tuo alatie synnytyskin loppuun asti eli ponnistusvaiheineen, mutta ei miuta se sektiokaan kyllä pelota. Tai ainaskaan vielä, mutta olen kyllä sellasta jännittäjä tyyppiä et voihan täs keritä tapahtumaan vielä vaikka mitä.



Je selkäkipuisille neuvoks, että älkää jääkö vaan makaamaan, koska se ei selkävaivoihin koskaan ole avuksi!!! Hyvät selkälihasten rentoutusasennot kyllä käyttöön ja syvien vatsalihasten treenaus aktiiviseksi. Ihan vaan pikku vinkiksi ja avuksi.



Terkuin Miia56 ja 26

Ja terveisiä neuvolasta.

Kysyin tädiltä että miksei multa ole otettu hemppaa niin se vaan tokaisi että

kyllä me voidaan se ottaa jos haluat!!?!

Niin se sitten otettiin mutta aika hauskanen tyyli täällä päin suomea.

Kiloja on nyt sitten kertynyt jo 9kg!



Joku täällä ihmetteli että miten saa ajan kulumaan kun jää kotiin,

mä olen nyt ollut jo yli 2kuukautta äitiyslomalla ja ihmettelen miten kerkeen tekee kaikki mitä olen suunnitellut ennen vaavin saapumista:)



Meille tämä kolmonen on viimeinen kun tota ikää rupee myös olemaan, vannomatta paras kuitenkaan.

Kaksi lasta oli meillä tilauksessa mutta sitten tuli se olo että joku täältä kyllä vielä puuttuu:)



Mulla on molemmat mukelot tullut alakautta joten oletan tämänkin sieltä tulevan.

Esikoisesta repesin ja sain 10 tikkiä mutta seuraava ei repinyt enää paikkoja, taitaa olla jo sen verran väljät paikat:)





Kärryjä kävin katselemassa kun annoin jo tyttöjen kärryt aikaa sitten pois kun ei pitänyt tulla enempiä mukuloita:)

On ne vaan kalliita!!

Pinnasänkykin pitäisi hommata, yhtään vaatetta en ole vielä ostanut vaikka sivusilmällä katsellut kyllä.



Meillä ollaan taas kipeitä!

Ennen joulua oli se angiina, jouluna oli mahatauti ja nyt olisi enterorokkoa!!!

Mukavaa tämä talvi aika:)



Voidaan paksusti tytöt :0



Sailori&Panu 25+

Kiva kuulla positiivisia työuutisia, onnea Candelafi ja Verticia! =)



Täällä koettu pienoisia kauhunhetkiä kun viime viikolla supisteli jatkuvasti. Lauantai-iltana tv:n ja tietokoneen äärellä ja jopa sängyssä kohtu oli kippuralla varmaan 20-30 kertaa eli jatkuvasti, ei onneksi tehnyt kipeää, mutta yksin paniikki kasvoi ja sai tietty aikaan paineentunnetta alapäässä. Ja yläpäässä paineita siitä että nyt se sitten tulee ulos. Sunnuntain makasin paikoillani ja supistelut laantuivat, vaikka edelleen niitä kivuttomia tulee jonkun kerran päivässä ja öisin.



Tänään onneksi ja vihdoin eka neuvolalääkärikäynti ja helpotus: kohdunsuu kiinteä, kiinni ja pituutta 2-3 cm. Pitää kuitenkin ottaa iisisti ja lääkäri lupasi kirjoittaa saikkua jos jatkossa supistelee edelleen paljon eikä työterveyslääkäri laita saikulle. Hassua: lomalla ja reissussa ei mitään ongelmia, heti töihinpaluun jälkeen paljon ongelmia! Sain myös töissä sovittua, että koska en voi tehdä enää omaa hommaani (liian fyysistä), siirryn jeesaamaan tietokonetyöläisiä mutta oman tahtini mukaan. Pomon edellinen ajatushan oli vaihtaa mut päittäin istumatyöläiseksi omaa työtäni paljon stressaavampaan hommaan, josta multa kyllä löytyy ammattitaitoa, muttei kokemusta muutamaan vuoteen... Nyt fiilikset töiden suhteen on paljon paremmat, mutta hyvä tietää että jos alkaa supistamaan tai vituttamaan tarpeeksi (nämä tuntuvat menevän käsi kädessä), niin ei muuta kuin saikulle! Toisaalta en ehkä vielä jaksaisi istua päiviä kotona, kun tuo pesänrakennusvietti on ollut niin voimakas että pesä on kohta Öttiksen vaatteita ja lakanoita myöten rakennettu. Vajaa 6 viikkoa äippälomaan, jos vielä muutaman viikon jaksaisi olla töissä. Ajatukset kyllä on jo tuolla huhtikuun puolella. Olo on kuin norsulla, aamuisin kaikki kävelevät kaupungilla mun ohi ja kassajonossa tekee mieli istua.



Verticia, ihmeessä lääkärin juttusille jos siltä tuntuu kun saat sopparin kirjoitettua. Nyt ei ole vaan itsestä kiinni, vaan tuo masutyyppikin ajateltavana. Ja Colatoffee, sun työnantaja teki kyllä niin inhottavan tempun, että turha enää ajatella omaa moraalia...



Vielä positiivisia uutisia lääkärireissulta: anoin neuvolatädin vaihtoa. En tiedä kauanko siihen menee, enkä pääse varaamaan seuraavaa käyntiä ennen kuin mulle on osoitetu uusi täti. Hemppa ja paino mitattu viimeksi joulukuun alussa, mutta lääkäri sanoi ettei tarvetta neuvolakäynnille vielä muutamaan viikkoon. Painosta en tosin ole kiinnostunut, sen verran tehnyt mieli suklaata viime aikoina ;) Vauveli tuntuu voivan hyvin, sydänäänet 150 ja jatkuva riehunta päällä. Mun oikea kylki on välillä kipeänä kaikesta potkimisesta, kohdunsuu on hiukka vasemmalla, joten kai sillä puolella on paremmin päälle tilaa ja iskut osuvat sitten oikeaan kylkeen. Masu menee muuten hyvin miehen selkää vasten, joten olen välillä antanut Öttiäisen potkiskella isukkiaankin =D



Apua, pitäisi alkaa perehtymään synnytykseenkin, annoin itselleni aikaa olla ajatelematta sitä ennen vuodenvaihdetta. Haikaranpesän synnytysvalmennukset on vasta ens kuussa. Mikä tuo synnytystapa-arvio on ja tehdäänkö se vaan tietylle riskiryhmälle?



Voikaahan hyvin, siskot!





t.Tsili & Öttis 29+jotain

Äitiyspakkaus koluttu läpi, tänään sain sen *:* ..Ihana on!

Tänään oli vapaa, meni ihan täysin shoppaillessa kaikkea hääjuhliimme..

Leffassa oltiin kattoo Rööperi.. Olisi pitänyt mennä perhevalmennusiltaan tänään mut siel oli niin sellaisia ei meitä koskevia aiheita et päätettii sit ettei mennä tähän ekaan..

Käsivarret on edelleen hirveet.. Nyt on tullut mustelmatkin jo pistoskohtiin ja ihottuma on edelleen.. Kamalat..

Huomenna töihin taas.. :( Toivottavasti huomenna saisin jo sopparin allekirjoitettavaksi.. Selkä sanoo pian sopimuksen lopullisesti irti.. Ja pääkään ei kestä, hajoaa pian tuore avioliittokin :D .. Olen vaan niin stressaantunut töistä..

Ja asukas potkii niin paljon et tulee varmaan pian läpi mahan.. heh..

Mutta nyt pitää mennä nukkuuu..



Verticia

Kolmatta odottelen, tyttö tulossa tällä kertaa. Ennestään on tyttö -03 ja poika -05. Nyt la on 14.4.

Olen lueskellut teidän juttuja satunnaisesti mutta nyt näyttää siltä, että aikaa on myös kirjoitteluun.

Eilen koin melkoisen shokki-ultran, joten varoituksen sana niille, joilla supistelee. Tähän saakka olen elellyt ilman vaivoja, mitä nyt alkuun oli oksentelua yms. asiaankuuluvaa. Neuvolassakin olen käynyt tosi harvakseltaan, ja nyt sitten varasin 4D-ultran, kun halusin saada ihan tarkat tiedot tulokkaasta. Neuvolassa vielä sovin, että tämä käynti korvaa neuvolalääkärin, joka olisi ollut laatuaan eka tässä raskaudessa.

Heti alkuun eilinen lääkäri haukkui nykyisen systeemin, jossa käyntejä on vähennetty, ja minäkin vielä siinä vaiheessa vielä suurinpiirtein vitsailin asiasta.

No sitten lääkäri totesi, että hän katsoo heti alkuun kohdunsuun, kun siitä ei mitään tietoa ollut. Totesin vaan, että onkin jonkin verran supistellut mutta ei pahasti. Eipä tarvinnut arvailla, että jokin on pielessä, kun lääkäri oli ihan hiljaa ja totesi vaan, että ohhoh. Kohdunkanava oli alkanut tunneloitumaan sisältäpäin ja ns. avaamaan paikkoja väärästä suunnasta.

Lopputuloksena sairauslomaa äitiysloman alkuun asti, rasituskielto ja kiireellinen lähete Kättärille jatkotutkimuksiin. Eli oli sitten supistukset olleet ihan niitä oikeita, vaikkei edes yhtään kipeitä.

Lääkäri kertoi melko suoraan faktoja - n. 40% mahdollisuus tilanteessani, että vauva syntyy viikolle 35 mennessä, ja että ainakin viikolle 30 pitäisi päästä. Kyllä tuli kylmä hiki, kun ajattelin, miten huolettomasti olin elellyt. Onneksi tilanne huomattiin nyt, niin sille voidaan jotain tehdä.

Tuli pitkä vuodatus, kun pää on vieläkin ihan sekaisin koko jutusta. Aikaisemmissa raskauksissa olen ollut töissä aivan loppuun asti, ei vaivoja tms. Ja nyt sitten tällainen. Omalle kohdalleen kun ei osaa mitään odottaa, vaikka hyvin tietää, että kaikkea sattuu.

Että käykää lääkärissä, jos yhtään siltä tuntuu. Tätä en toivo kenellekään. Jaksamisia töissä oleville.

Huomaan että viimenenkin motivaation ripe omaa duunia kohtaan rupee hävimään, oon ollu nyt tuurauspaikassa ja viihtynyt hyvin, mutta ens viikolla pitäis palailla omaan paikkaan ja totesin sen että jos vähääkään supistaa tai tuntuu tukalalta tai vaikeelta ni en sääli yhtään ja haen saikkua. Onneks mulla on neuvolalääkäri 27.1 et jos on vaikeuksia ni sillo voi viimeistään avautua.



Jo-hanna kyseli onko muilla ollu raudasta vatsaoireita, ja voin sanoa että jossain määrin on. Aamulla kun sen ottaa tyhjään vatsaan ni tuntuu vähän mutta ei oo aiheuttanut mitään hirveetä ripulia, mutta yhden erikoisuuden oon huomannu raskauden aikana, kun varoitellaan että voi tulla ummetusta ( ja kiitos olen kärsinyt siitä jo ennen raskautta) ni mullapa kävi toisin, vihdoin kakka tulee sujuvasti ( toki ns.tahmakakkaa), joten sen epäilen olevan niitten rautojen aikaan saannosta.



Ja tänään on oikeen ilonpäivä, äitiyspakkaus odottaa postissa, kunhan mies saapuis ensin koulustansa. Sormet oikein jo syyhyää, sitten ku rakas siskonikin kauniisti vihjas että hekin tahtoisivat tilaa elämiseen, josko kohta vois meille kannella pinnasängyt ja hoitopöydät. Taitaa iskee kohta semmonen pesänrakennusvietti että jos sitä saikulle joutuu, ni on ainakin tekemistä, kun vauhti ei tietenkään päätä huimaa. Muutenkin oon ajatellu hoidella kotihommia rauhalliseen tahtiin, nyt kun siihen on vielä mahdollisuus.



Oon kyllä töissä huomannu et ei mee hommat ihan samassa tahdissa kun aikasemmin ja välillä tuntuu ns. supistelua ( mahankovettumista) ja painoa. Hengittäminen tuntuu nykyään raskaammalta, toki krooninen nuhanenä auttaa asiaan. Ja jaloissa painaa nopeemmin, kun siis joudun tekee seisomatyötä.



Mutta taidan mennä keittelee kahvit ja odottamaan postinlappu kädessä kotiintulijaa... Kaikille hyvää loppuviikkoa!



Satuilija ja mötkö rv 28 + 1 ( piti oikeen käydä raskauslaskurilla laskee ku rupee ite olee niin sekasin niistä)