Suositelkaa sopivaa koiraa lapsiperheeseen! Kiitos!

Ihana lapsirakas rotu. helppo kouluttaa muttei mikään nössö. Ihana luonne yhdistettynä maailman suloisimpaan ulkokuoreen. Pieni ja helppohoitoinen. Suosittelen !

Onko ensimmäinen koira?

Miten asutte? Ulkoilumahdollisuudet? Paljonko olette valmiita käyttämään aikaa koiran hoitoon? Onko toivomuksia koiran koon suhteen?

vastaava kysymys kuin pyytäisi sanomaan että mikä omenalajike maistuu parhaalta tai mikä on kaunein väri.



Pikkasen muita kriteerejä ois hyvä kans tietää, kuin että tulee lapsiperheeseen..Iso, pieni, millainen luonne ja ulkonäkö miellyttää, millainen asumismuoto, onko aiempaa kokemusta koirista, mitä sen kanssa halutaan tehdä, miten paljon ollaan valmiita kouluttamaan ja laittamaan aikaa liikuttamiseen, hoitamiseen jne. Siinä jotain pointteja noin aluksi.

Lapsia on 3. 7-v. ja 5-v ja 6kk. Koira ei joutuisi lähes koskaan olemaan yksin. Max. 3-4 tuntia päivässä. Harrastamme paljon ulkoliikuntaa ja minä haluaisin lenkkikaverin. Koira olisi meidän yhteinen, minulle toinen. En pidä huiskuista, siis pienistä raksyttävistä.



Kiitos avustanne.

ap

Iso koira pienessä kropassa. Tanakkarunkoinen ja terve rotu.



Jaksaa ulkoilla, muttei tarvitse välttämättä joka päivä pitkää lenkkiä.



Tykkää lapsista. Myös lasten kavereista. Eikä kukaan kavereista ole pelännyt, koska ulkonäkö ja koko eivät pelota.

Kiva perus rekku. Asutaan maalla. Ilmoittaa tulevista vieraista, mutta on silti kaikille kiltti.

Nöffi tai berhandilainen



Eivät hauku.

Rauhallisia.

Tulevat lasten kanssa toimeen.

Viihtyvät ulkona.

Kohtuullisen helppo kouluttaa.

Juoksulenkille eivät ole hyviä kavereita, mutta kävelevät kyllä.

tuli mieleen. Aavistuksen seurakoiramaisempi versio lapinporokoirasta, toki yksilöeroja on luonteissa paljon. Moneen muuhun verrattuna terve rotu, säänkestävä, maalaisjärkinen, ei iso eikä pieni. Turkki yllättävän helppo näyttävyyteen nähden.

perhekoira, on hyvin ihmis- ja lapsiystävällinen rotu

Ja haukahtelevat sis kyllä, mutta eivät ole mitään räksyttäjiä.

Nöffi tai berhandilainen

Eivät hauku.

Rauhallisia.

Tulevat lasten kanssa toimeen.

Viihtyvät ulkona.

Kohtuullisen helppo kouluttaa.

Juoksulenkille eivät ole hyviä kavereita, mutta kävelevät kyllä.

Todella monet lapset (ja vanhemmat) pelkäävät koiria. Me ei haluttu koiran rajoittavan kaverien vierailuja.



Muuten olisi otettu isompi koira, mutta oltiin realisteja.

minua eniten.



ap

vaatii paljon ulkoilua ja koulutusta. Ja on aika uinti- ja mutavimmainen.



Ja se on iso ja vahva, joten sitä ei kyllä lapset ulkoiluta yhtään.

on hirvittävän herkkävatsaisia.

Se oli meilläkin listalla, mutta käännyimme nöffin puoleen :)

Isojen koirien kohdalla esim. pentuiän ravinnolla on todella suuri merkitys lonkkien jne. terveydelle. En sano, että "lonkkavaivaista" rotua ei kannata ottaa, mutta on hyvä olla asioista tietoinen.

ole mitään nössykkä perhekoiria niinkuin luullaan. Ongelmia niilläkin nykyään paljon käyttäytymisessä.

meillä juuri tuo kultainennoutaja olisi se ehdoton! Niitä ollutkin jo 2 kpl. Ei hauku ja räksytä. Koira oli muutenkin ihanne luonteinen. Kulki ulkona vieressä ilman hihnaa (joo ei saa, mutta koira rakasti tottelemista), jos hihna oli se roikkui löysänä.

Siis minäkin äänestäisin suomenlapinkoiraa. Tuossa matolla köllöttää parhaillaan yksi :).

Meille koira tuli ensin ja lapset sitten, mutta on osoittautunut maanmainioksi perhekoiraksi. Ihmisystävällinen, helppohoitoinen, leikkii mielellään, vetää kohtuu pienestä koostaan huolimatta pulkkaa, tykkää ulkoilla ja liikkua. Varsinkin, jos asutte maalla ja koiralla on mahdollisuus päästä usein metsään irti ulkoilemaan, niin on kyllä hyvä vaihtoehto. Koira on sitäpaitsi terve kuin pukki!



Meidän urospuolisen lappalaisen huonoja puoli ovat: haukkuherkkä (kaikki lapinkoirat eivät ole, mutta tällä on korostunut riistavietti rotuunsa nähden), ei siedä toisia uroksia, saattaa merkkailla (esim. eläinlääkärissä teki juuri näin, vaikka seisoin itse vieressä), joskus itsepäinen.



Mutta silti lämpimästi suosittelen!