Miksi pitää häpeillen sanoa käyttäneensä

mutta minua ei hävetä sanoa, että olin oikein onnellinen kun sain epiduraalin sen jälkeen kun synnytystä oli kestänyt reilut 15 h ja olin auennut 2 cm. Tunnin päästä epiduraalin laitosta sainkin jo ponnistaa...



Että ainakin minulla auttoi ja nopeutti, mitä lie olisi tapahtunut jos synnytys olisi tuosta vielä pitkittynyt.

Kaveripiirissäkin on oikea buumi meneillään. Osa synnyttää luomuna, osa ottaa kaiken mahdollisen.. Tilanteesta riippuen. Toiset eivät ole halunneet mitään, toisille ei ole ehditty antaa. Itse synnytin puoli vuotta sitten poikani epiduraalilla, enkä todellakaan häpeä sitä, että sen otin. Mitään muut en sitten tarvinnutkaan, sillä puudutuksen ajoitus oli mitä paras ja toimi täydellisesti.



Eiköhän nämä kaikki ole yksilöitä.

"synnytin luomuna ja kesti peräti 2 h"...huhhuh, olipa saavutus. ;-)

Synnytyksestä en muista kuin lyhyitä väläyksiä, vaikka piinaa kesti yli puoli vuorokautta.

Vertailun vuoksi, minulla on ollut avomurtuma sääressä, luun päät törrötti ulos. Ei sattunut niin paljon kuin synnytys.

Ei ne kivut vaan ole niin kauheat etteikö niitä kestäisi.

Ponnistusvaihe olikin siksi mielestäni kivutonta, vaikka kestikin 5 tuntia.

Melko kauan on ponnistusvaihe sinulla kestänyt. Ei kai ponnistusvaihe saa noin kauaa kestää. Kyllä siinä viimeistään puolentoistatunnin ponnistuksen jälkeen käytetään jo imukuppia tms., että lapsi saadaan mahd. turvallisesti ja pian ulos.

en ole synnyttänyt, pian kyllä. MIKÄ IHMEEN JUTTU TÄMÄ ON?!?! siis että pitää paremmuutta mitata tällaisella. varmaan sitten musta tulee paska äiti kun en ees mieti tollaisia, kaiken hoidon ja lääkityksen ym otan vastaan mitä sairaalassa sitten katsotaan tarpeelliseksi. Niinkun miksi tällaisesta pitää edes keskutella? tarkoitan et kaikesta saa jutella, mutta mikä pointti tässä on. ELi komppaan AP:ta! Oksettaa jotkin luomujutuilla sädekehää etsivät MAMMAT:D

Esikoisen synnytys meni ihan kätilön mukaan kun en tiennyt mitä odottaa. Ei kiinnostanut tutustua ennen synnytystä muihin kivun lievitys vaihtoehtoihin.



Seuraavissa kolmessa synnytyksessä olen ensimmäisenä kysynyt epiduraalia. Ja sen olen myös saanut. Ja kaikki on mennyt hyvin.



Samoin jos päätä särkee otan samantein särkylääkkeen. Miksi pitäisi kärsiä päätä halkovasta särystä/supistuksista jos niistä helposti pääsee eroon?

Yhden +- luomusynnytyksen jälkeen olin IKIONNELLINEN, että sain kivunlivitystä toisessa synnytyksessä. Kaikenlaista on elämässä sattunut, mutta tuo ensimmäinen synnytys oli järkyttävimpiä kokemuksia ikinä.

ja lääkkeet tuomitsevat ovat ainakin lähes aina niitä joiden synnytys ei ole ollut erityisen pitkä (siis yli 10 h). Itse en tunne yhtään sellaista joka tuon pituisessa, tai pidemmässä synnytyksesäs olisi ollut lääkkeittä - ja pitkissäkään kukaan ei ole moniin tunteihin (=saman verran mitä luomuna synnyttäneiltä on mennyt koko touhuun) saanut mitään.

kuulu just näihin kaikkitietäviin luomusynnyttäjiin.

Hih, paras lohkaisu aikoihin!! Pisteet sulle, isot naurut sain ;)

Hih, paras lohkaisu aikoihin!! Pisteet sulle, isot naurut sain ;)

Muoks. Siis se kuukuppi-juttu ;)

mutta minua ei hävetä sanoa, että olin oikein onnellinen kun sain epiduraalin sen jälkeen kun synnytystä oli kestänyt reilut 15 h ja olin auennut 2 cm. Tunnin päästä epiduraalin laitosta sainkin jo ponnistaa...

Avautumisvaihe oli pitkä ja kivulias eikä mitään tapahtunut. Tottakai olisin luomuna synnyttänyt jos olisin pystynyt mutta tällä kertaa kävi näin... jäi se kruunu saamatta mutta ompahan siellä sairaalan varastossa yksi enemmän muille ;)

Tätä ovat kommentoineet hierojat, hammaslääkärit ja muutkin. Hammaslääkärissäkin käyn mieluiten ilman puudutusta. Olen myös huomannut asian jo nuorena.



Silti synnytys oli jotain aivan järjetöntä tuskaa. En tiedä mitä se olisi ollut ns. normaalilla kipukynnyksellä. Tai sillä olisinkin varmaan ottanut epiduraalin.



Korkea kipukynnys on muuten pitkälti geeneissä. Geeneistä on kolmea variaatiota, jotka aiheuttavat joko "normaalin" kivun tuntemisen, herkän kivun tuntemisen tai korkean kivunsietokyvyn. Tästä oli joskus artikkeli Scientic American -lehdessä.



Toki "meditoinnista" voi olla apua kivun hallitsemisessa ja toisaalta taas krooninen kipu voi altistaa yliherkälle kipukynnykselle, mutta pääasiassa saamme kiittää tai kirota vain geenejämme kipuherkkyydestämme.

niinkin voi olla. Mulla kaksi lasta ja tasan molemmilla kerroilla kuuluisalla Naistenklinikalla, jossa muka tuputetaan apuja, ei ehditty mitään antaa. :(

Sinänsä hyvilläni, että ollaan sairaalaan ehditty. Eikä taksi lähettänyt laskua autoon tulvineista lapsivesistä (tokan kohdalla). Toivotti onnea matkaan, sanoi mies ja jälkikäteen mietti, että ei tainnut edes maksaa matkaa, kun auttoi mut sisään.

jotka ovat synnyttäneet ilman sitä. JA: pitäneet sitä myönteisenä kokemuksena. Katso tosiaan jotain tilastoja, jos koet jotain alemmuuskompleksia luomusynnyttäjiin nähden.



Itse olen synnyttänyt yhden epiduraalilla ja toisen kaurapusseilla, ja kaurapussiversio sujui erittäin paljon paremmin ja helpommin kaikin puolin. Mitä tulee rentoutumisiin sun muihin, olin pakkotilanteessa, joten kivuista vain piti selvitä. Silti jälkikäteen voi vain ihmetellä, miten hienosti luonto hoiti asian.

siedettävä, kolmanneksella kova ja kolmanneksella sietämätön. Joten riippuu ihan tuurista, mihin ryhmään sattuu kuulumaan. Ei kukaan voi sanoa omien tuntemuksiensa perusteella, miltä jonkun toisen synnytyskokemus tuntui.



Mä en tajunnut ennen synnytystä, enkä synnytyksen jälkeen, mikä merkitys sillä muka on miten lapsi on tullut maailmaan. Siitähän se työ äitinä vasta alkaa. Ei kukaan voi olla hyvä tai huono synnyttäjä, aivan absurdi ajatuskin.

Tällä pohjoisessa matka synnytyssairaalaan voi olla 5tuntia, useamman lapsen synnyttänyt ei välttämättä ehdi etes sairaalaan vaan synnyttää ambulanssissa bussipysäkillä, ei siinä mitään kivunlievityksiä (edes kuumavesipulloa ole).

Esikoisen syntymä oli mielestäni yhtä helvettiä, kipu oli ihan valtava, epiduraali vei kivun 2:ksi tunniksi kokonaan mutta valitettavasti ponnistusvaiheessa ei enää pahemmin vaikuttanut. Synnytyksen aikana sain myös petidiinipiikin alkuvaiheessa sekä ilokaasua, jotka auttoivat vain lievästi.

Toisen lapsen synnytyksessä ehdin sairaalaan niin viime tipassa ettei mitään puudutuksia ehditty antaa. Kun pääsin synnytyssaliin, meni lapsivedet ovella, äkkiä sängylle ja 20min päästä alkoi jo ponnistusvaihe. Välissä kätilö kävi mulle lämpöpussin jota mies painoi selkää vasten, auttoi taivaallisesti. Muutenkin toinen synnytys oli paljon vähemmän kivulias, todella kipeä olin ehkä tunnin ajan, sen jaksoin hyvin. Kävi tuuri, monesti olen miettinyt että jos tää toinen synnytys ois ollut yhtä hirveä ku eka, aikamoiset traumat olis tullu.

Eli suomeksi sanottuna, ei ole äidin kivunsietokyvystä kiinni. Vaan jotkut synnytykset on helvetillisiä ja jotkut taas vähemmän kipeitä.

tosielämässä en tunne ketään joka olisi täysin luomuna mennyt... Se on se kruunu, mitä tällä haetaan, säälittävää..

mutta en myöskään kiillota sillä kruunuani, että olen synnyttänyt myös täysin luomuna.



Ja kolmas oli sitten melkein loppuun asti luomuna, mutta ihan viime metreillä kun alkoi kestää, pyysin kohdunkaulan puudutteen (ei siitä kyllä mitään hyötyä enää sitten ollut :/).



Niin, eka piti käynnistää, oikein pitkän kaavan mukaan, ja laitettiin epiduraali, joka oli kyllä ihan järkyttävä kokemus, siis se puudutus, kun katosi tunto kokonaan jaloista :(. No, se synnytys meni muutenkin aika heikosti, kun vauvalle tuli hätä, ja piti kiskoa väkisin jne..



Toisen aikaan halusin ottaa ihan rauhassa, ja kuulostella kehoa. Meni sitten ihan ilman mitään kivunlievitystä. Käveleksin koko avautumisajan, ja se oli erittäin tehokasta. Nopeahko ja oikein mukava synnytys. Paranin tosi nopeasti, ja oli tosi hyvä olo kokoajan, tietysti sattui hemmetisti, mutta ensimmäinen synnytys jätti vähän pelkoja kivunlievityksiä kohtaan, ja koin tämän toisen paljon parempana.



Kolmas meni pitkälti samalla kaavalla kuin toinen, lopussa alkoi vähän venyä, niin pyysin kevyen puudutteen kohdunkaulaan. Ei siitä paljon apua ollut, mutta pari supistusta sai levätä, ja se auttoi :)



Minusta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. En ymmärrä miksi minun pitäisi hävetä lääkkeiden käyttöä, mutta en sitäkään, miksi pitäisi salata luomu synnytys, en minä sillä mitään kruunua hae. Ikävä jos joku niin kuvittelee.

että ilman varsinaisia kivunlievityksiä yritetään (ilokaasua en näihin laskenut). Olin treenannut hengitystekniikkaa ja rentoutumista. No, enpä sitten noista ja miehen tuesta huolimatta sitä kipua kestänyt ja epiduraaliin päädyttiin molemmilla kerroilla. Olen vissiin vain jotenkin heikko tapaus, ja huonompi synnyttäjä..



Tuota asennetta kuitenkin ihmettelen, että kaikki esim. epiduraalin saaneet sitä huutaisivat jo valmiiksi sairaalaan mennessä. Ihan näinhän se ei yleensä mene.