Miksi pitää häpeillen sanoa käyttäneensä

mulla käynnistetty oli helvetillinen mutta toinen synnytys varsin siedettävä. Ekassa tahdoin epiduraalin mutta jouduin odottamaan sitä useamman tunnin, koska synnytys ei edennyt valtavista supistuksista huolimatta. Toisessa en edes ymmärtänyt ponnistusvaiheen alkaneen kun vaan odotin koska se mieletön tuska alkaa. Aloin sitten vaan ihmetellä outoa painetta alapäässä.

Jos mulla olisi kokemus vain tuosta jälkimmäisestä saattaisin olla noita vähättelijöitä "ei se nyt niin paljon satu, riippuu asenteesta" Onneksi ei tarvitse moista soopaa suoltaa...

Mulla on peruslääkitys, joka käytännössä estää epiduraalin. Olen kummatkin synnyttänyt ilokaasun avulla. Kyllähän se sattuu aivan sairaasti. Ekassa oli pitkä ponnistusvaihe (1,5 h), mutta sain pukellettua lapsen ulos ennenkuin imukuppeihin tartuttiin.



Toisessa sitten synnytys käynnistettiin ja lapsi syntyikin niin nopeaa, että ei ehditty epiduraalia antamaan. En salissakaan ollut kuin 20 minuuttia. Supistuskivut olivat tuossa käynnistetyssä kovemmat kuin ekassa, mutta eipä ne kauaa kestäneetkään.

ja pitkään menikin ihan hienosti, kätilötkin naureskelivat, kun sanoin, ettei edes tunnu, että olisin synnyttämässä. Kiitos varmaan osittain hyvän kivunsietokykyni, osittain liikkumisen, hengitystekniikan ja osittain vain tuurin.



Loppuvaihe kuitenkin pitkittyi eivätkä kivut hellittäneet edes supistusten väleiksi, joten viimeiset tunnit olivat aivan tuskaa. Kohdunkaulanpuudutus ei jostain syystä tehonnut ja ruuhkan vuoksi en sitten lopulta ehtinyt saamaan mitään muitakaan puudutuksia. Jälkikäteen ajatellen en olisi noin pitkään sinnitellyt ilman puudutuksia, alkoi olla siinä rajoilla, että jaksoin ponnistaa lapsen ulos ja pari päivää synnytyksen jälkeen en jaksanut edes lasta kunnolla kantaa.



Eli yhdellä synnyttäjällä voi yhdessäkin synnytyksessä olla

Moni lääkäri on sen mulle todennutkin. Usein ne on hammaslääkäreitä ollut. Eli olen kestänyt sellaista käsittelyä jonka aikana on raavaat miehet kuulemma huutanut suoraa kurkkua. Synnytys ei mielestäni ollut myöskään mitään tajutonta kipua. Epiduraalia en edes harkinnut, mutta kyllä kohdunkaulan puudute laitettiin. Ponnistusvaihe olikin siksi mielestäni kivutonta, vaikka kestikin 5 tuntia. Pahempaa oli silloin alkuvaiheessa kun olin vielä kotona. En tiedä miksi kestän kipua hyvin, mutta olen sen kyllä huomannut jo aika nuorena. En nauti siitä millään lailla kuitenkaan, vaan kipu on toki kipua. Ehkä jotenkin vaan osaan "meditoida" sen pois tms. Tai sit mun hermoissa on jotain vikaa :D

Itse synnytin esikoisen ilman epiduuraaleja tai muita tehokeinoja. Ainut oli aqua-rakkulat ja jyväpussi ennen kolmatta vaihetta ja ponnistusvaiheessa pari hönkää ilokaasua. En saanut "kunnon" lievityksiä, koska vaihe, jolloin ne olisi pitänyt pistää, meni ohi. Kun kätilö seuraavan kerran tuli, pitikin jo lähteä ponnistamaan...



Nyt odotan toista lasta, ja olen sairaalan papereihin merkinnyt erikoistoiveisiin kivunlievityksen. Jos voisin nyt saada niin olisi hyvää vertailupohjaa mitä on olla ilman ja kanssa.



En ole koskaan tehnyt numeroa etten saanut epiä tms....Ennemminkin saanut selitellä sitä, että miten nyt niin pääsi käymään ja kuinka ihmeessä selvisin. No aivan luonnollista. Miten siitä nyt selvitään, hyvänen aika?!?!

koska en kerennyt saamaan mitään kipulääkitystä.

en kehuskele asialla, mutta onhan se mahtavaa jos asia tulee puheeksi, niin voin sanoa että tiedän miltä se todellakin tuntuu! :)

btw, tuosta palauduin hetkessä, ja oli ehdottomasti helpompi kuin ensimmäinen synnytys.

kun jotkut kerskuvat luomusynnytyksillä ja lääkkeettömyydellä. En häpeä, että olen käyttänyt, tunnen myötähäpeää sen sijaan niiden takia, jotka brassailevat synnytyksellään. En pidä sitä henkisesti fiksun ihmisen toimintana.

kipu ja kestohan on niin yksilöllistä



Itse olen synnyttänyt pitkään ja hartaasti kera tarvittavien lievitysten. Siskoni ei tarvinnut mitään apua, eikä sitä mitenkään rehentele. Pikemminkin ihmettelee aina, kuinka voikin ihminen pärjätä pienellä kivulla synnytykset läpi ja pitää mua oikein sankarina, kun olen tunteja kärvistellyt.:) Siskollani tuli tämän kolmannenkin kohdalla muutama kipeä supistus, äkkiä sairaalaan, suoraan ponnistamaan sängylle ja yhdellä puristuksella vauva maailmassa.

Esikoista käynnisteltiin vuorokausi ennen ku synnytys lähti kunnolla käyntiin. Siinä tuli saunottua, lojuttua ammeessa, testattua aquarakkulat, hengiteltyä ilokaasua ja lopulta sitten sain epiduraalin. Joka muuten on aivan ihana kivunlievitys, nukuin kahden tunnin unet, heräsin ja kysyin et saako ponnistaa :) Olin siinä nukkuessa auennu kuudesta sentistä kymmeneen...



Toista synnyttäessä en saanu epiduraalia kätilön vastahankaisuuden takia, mutta testasin sitten kohdunkaulakanavan puudutuksen ja lämpöpussin (vai mikälie, mies sitä kuitenki piti selän päällä).



Kolmannella keralla homma eteni ripeästi ja kipeästi, joten sain epiduraalin ja olin tyytyväinen. Ja aina muista lämmöllä ja YLPEYDELLÄ kertoa, että sen kyseisen sairaalan kivunlievitykset on testattu :)

Olen synnyttänyt neljä viimeisintä täysin luomuna ja ihan omasta tahdosta ja etukäteen päätettynä, koska esikoisen synnytyksestä jäi hölmö fiilis, kun en ottanut etukäteen enemmän selvää erilaisista synnytysmenetelmistä, vaan luulin, että kuuluu ilmanmuuta aina ottaa epiduraali ja synnyttää sängyssä puoliistuvassa asennossa!!!

Ei ne kivut vaan ole niin kauheat etteikö niitä kestäisi.

Kun en tajunnut että jälkikivut oli huomattavasti helpommat ilman sitä puudutetta (joka ei ees auttanut kuin tunniksi). Perk...

että kivunlievityksen ottamisessa olisi jotain häpeilemistä/häpeällistä.

menin saliin ja sanoin, kaikki doupit, kiitos!



Sain ilokaasua, lämpötyynyjä ja kaksi epiduraalia. Olin valvonut 3 vuorokautta ja olo oli melko tuskainen. 18 tunnin synnytys, ponnistusvaihe tunnin. Omat voimat oli aika lopussa ja pääasia oli, että saan lapsen maailmaan. Kätilö kyllä kehui, että oli selvinnyt pitkän aikaa lämminvesipusseilla, kun kärvistelin enkä viitsinyt häiritä, kun viereisessä huoneessa synnytyttiin kaksosia.



Kyllä mä muutenkin olen lääkemyönteinen. Miksi ihmeessä kärsiä, jos apua on saatavissa.

lähdin synnyttämään asenteella, että luomuna, jos vain mitenkään kestän... Noh paikat ei sitten meinanneet aueta millään eikä homma edistyny ja supistukset ihan järkyttäviä monta tuntia todella pienillä väleillä. Olin ajatellut, että sänkyyn en jumiudu ja synnyttääkin haluan vähintään jakkaran kanssa, ei missään nimessä sängyssä maaten...

Tosi paikan tullen sitten makasin sängyssä koko avautumisvaiheenkin, eikä puhettakaan että olisin kärsinyt liikkua... Paikat ei auennu millään ennen kuin sain epiduraalin, josta menikin sitten vain tunti ja sain alkaa ponnistaa.. Ja ponnistusvaiheenkin suoritin selällään maaten mikä olikin minulle erittäin hyvä.. Ponnistusvaihekaan ei sattunut ollenkaan epiduraalin ansiosta ja kesti vain 10 min siitä huolimatta, että oli ensimmäinen lapsi.. Epiduraalille ISO kiitos! Toimi loistavasti! Ilman sitä synnytys olisi luultavasti kestänyt huomattavasti kauemmin ja ollut PALJON tuskaisempi... Ja minä kun luulin sitä ennen että epiduraali hidastaa synnytystä.. P*skat sanon minä..

Olen synnyttänyt neljä viimeisintä täysin luomuna ja ihan omasta tahdosta ja etukäteen päätettynä, koska esikoisen synnytyksestä jäi hölmö fiilis, kun en ottanut etukäteen enemmän selvää erilaisista synnytysmenetelmistä, vaan luulin, että kuuluu ilmanmuuta aina ottaa epiduraali ja synnyttää sängyssä puoliistuvassa asennossa!!! Ei ne kivut vaan ole niin kauheat etteikö niitä kestäisi.

Kun en tajunnut että jälkikivut oli huomattavasti helpommat ilman sitä puudutetta (joka ei ees auttanut kuin tunniksi). Perk...

ei ollut mitään jälkikipuja vaikka sain epiduraalin sekä kohdunkaulapuudutteen.. Jalat kyllä meni tunnottomaksi, mutta hyvä ku huomasin koko asiaa ku oli niin taivaallinen tunne päästä eroon niistä järkyttävistä tuskista..

ei ollut mitään jälkikipuja vaikka sain epiduraalin sekä kohdunkaulapuudutteen.. Jalat kyllä meni tunnottomaksi, mutta hyvä ku huomasin koko asiaa ku oli niin taivaallinen tunne päästä eroon niistä järkyttävistä tuskista..

Sen jälkeen vasta olen lueskellut tuloksia siitä että sillä on yhteyttä epiduraalin antamiseen.

mutta harvalle muistaakseni tutkimusten mukaan kuitenkin. Itselläni kaksi synnytystä epiduraalilla, eikä mitään tuollaista. Yhden tutun kyllä tiedän, jolle selkäkivut tulivat (mutta silti kuulemma ei kadu puudutetta).

Mulla ne ilmeni helvetillisinä selkäkipuina jälkikäteen

ei ollut mitään jälkikipuja vaikka sain epiduraalin sekä kohdunkaulapuudutteen.. Jalat kyllä meni tunnottomaksi, mutta hyvä ku huomasin koko asiaa ku oli niin taivaallinen tunne päästä eroon niistä järkyttävistä tuskista..

Sen jälkeen vasta olen lueskellut tuloksia siitä että sillä on yhteyttä epiduraalin antamiseen.

Vuosina 2004 - 2005 alakautta synnyttäneistä vähintään yhtä kivunlievitystä sai 86 % kaikista synnyttäjistä.

Minä olen kiskaissut kolme lasta maailmaan max. ilokaasulla (en siis luomuna ;) ) ja voin sanoa, että ainoastaan kolmas näistä oli sellainen, etten oikeasti tarvinnut mitään muuta kuin hiukkasen tuota ilokaasua ja sitäkin piikkikammoisena eniten tippaa laitettaessa.



Esikoisen kanssa kätilöopiskelija ei ollut oikein mukana tilanteessa ja minä ensisynnyttäjänä ajattelin, että jo alku on näin tajunnan räjäyttävää kipua ja hyväksyin mukisematta "sitten myöhemmin" -kommentit. Lapsi syntyikin sitten sinne valmisteluhuoneeseen eikä kovin paljon "myöhemmin, hyvä että kätilö ehti paikalle. Toisen kanssa taas synnytys eteni vieläkin nopeammin ja kolmannesta juoksin osastolta saliin synnyttämään (oikeasti juoksin supistusten välissä, kätilöopiskelija jäi hölmistyneenä pyörätuolin kanssa siihen ovelle ja huusi että sali kolmonen!")



Ei tää tee minusta parempaa synnyttäjää, omalla kohdallani vaan luonto on järjestänyt homman näin. Kipu on kahdessa ekassa ollut tosi rajua, mutta onnekseni siis kestänyt vain maksimissaan muutamia tunteja.

synnytys on tulossa - jokainen synnytys on aina erilainen samallakin synnyttäjällä.



Mä taas koen, että mun luomusynnytystäni vähätellään aina sillä, että :"Sulla on hyvä kivunsietokyky." Enpä tiedä, mutta paljon riippuu myös lapsen koosta ja synnytyksen etenemisestäkin.



Mun molempiin synnytyksiini olen mennyt sillä asenteella, että sitten, kun en enää kestä, otetaan doupinkia. Mutta ponnistamaan on päästy niin helpoilla suppareilla (tulee kuukautiset mieleen), että vain ponnistettaessa on sattunut perkeleesti ja olen kestänyt ilokaasulla, kun ei enää muuta ole voinut ottaa.



Samoin mulla on aika helpot menkat, kaverini taas napsii niiden aikaan Buranaa kuin karkkeja....

en saanut kivunlievitystä enkä pystynyt ottamaan ilokaasua. eli tiedän hyvin mitä on synnyttää luomuna. kolmannen kohdalla sanoin heti kun menin sairaalaan etten samaa enää halua kokea uudestaan! jokaisen synnytyshän on erilainen, ja joku kestää ilman kivunlievitystä ja toinen ei, turha sitä on alkaa muita arvostelemaan.