Miksi pitää häpeillen sanoa käyttäneensä

synnytin kotona saunassa samalla vastoja tehden

hammaslääkärin puudutuspiikkiäkin, jotka täällä kehuvat luomusynnytyksillään. Jokainen asiaa tunteva tietää, että oikea kivunlievitys helpottaa synnytystä kaikin tavoin, ja on myös lapsen etu, että äiti pystyy kivultaan rentoutumaan sen verran että synnytys etenee.

tosielämässä en tunne ketään joka olisi täysin luomuna mennyt... Se on se kruunu, mitä tällä haetaan, säälittävää..

veskikäynnillä, ihan humps vaan ja siinä se oli.

esisynnyttäjistä 90 % ottaa epiduraalin.

jotka huusi ja kiljui puudutusta, mutta ei ehditty antaa. Myöhemmin muistavat vain sen, että "eivät tarvinneet" puudutusta.

kolme lasta synnyttäneenä sanon että paras synnytys on mulla ollut mahdollisimman luomuna. Kukin taaplaa tavallaan. Nämä lääkkeitten kannattajat voisivat myös mainita ovatko koskaan kokeilleet luomuna vai huutavatko vain tietämättömyyttään.

Minä otin kaiken minkä sain ja lisääkin pyysin, korjaan huusin. Enkä häpeä sitä. Sain palkaksi ihanan lapsen, se oli sen arvoista.

Että lääkkeitä huutamalla sait palkaksi lapsen? Nyt voisit sekunniksi hengähtää ja miettiä että mistä saitkaan tuon lapsen palkaksi...

kolme lasta synnyttäneenä sanon että paras synnytys on mulla ollut mahdollisimman luomuna. Kukin taaplaa tavallaan. Nämä lääkkeitten kannattajat voisivat myös mainita ovatko koskaan kokeilleet luomuna vai huutavatko vain tietämättömyyttään.

onko se sitten joku "lääkkeiden kannattaja??" Voi kristus taas... Te sen sijaan joilla on kova tarve nostaa "luomuutenne" ylemmälle jakkaralle, olette juuri noita, mitä tuossa joku jo mainitsikin.. Aika kultaa muistot, ei siinä miotään.. =)

Juu ja olen yrittänyt synnyttää kolmatta luomuna, mutta kun ei niin ei.. Ja ensimmäinen synnytykseni kesti YLI 2 vuorokautta, että repikäähän siitä..

Että seuraavissa synnytyksissä olen suosiolla ottanut epiduraalin. Ja synnytykset ovatkin sujuneet hyvin, ekassa ilman kivunlievityksiä menneessä synnytyksessä tuli pahoja komplikaatioita; en pystynyt ponnistamaan isoa vauvaa ja imukupilla revittiin väkisin ulos. Ja en todellakaan häpeä sitä että olen seuraavissa synnytyksissä epiduraalin pyytänyt, päinvastoin, olen todella tyytyväinen siihen että sellainen mahdollisuus on nykyaikana olemassa.

mulla ei ois tullut mieleenkään olla ottamatta kivunlievitystä, sain ihan tarpeeks kun kestin 8h tosi kivuliaita supistuksia. En tajua miksi pitäisi kärsiä hirveetä kipua jos saman voi tehdä kivutta. Heti kun pääsin synnytyssaliin otin ilokaasua ja sitten epiduraalin, ja kivun lähti kokonaan. Sain levättyä ja kerättyä voimia ponnistusvaihetta varten. Ennen stä otin vielä kohdunkaulanpuudutteen sillä arvelin sen vaiheen olevan tosi kivulias, näin selvisin siitäkin ilman kipuja. Ei musta oo mitenkään hienompaa kärsiä tuskissaan eikä siinä ole mitään ylpeltävää, sama kuin ei kivinlievityksessä ole mitään hävettävää.

Olen synnyttänyt neljä viimeisintä täysin luomuna ja ihan omasta tahdosta ja etukäteen päätettynä, koska esikoisen synnytyksestä jäi hölmö fiilis, kun en ottanut etukäteen enemmän selvää erilaisista synnytysmenetelmistä, vaan luulin, että kuuluu ilmanmuuta aina ottaa epiduraali ja synnyttää sängyssä puoliistuvassa asennossa!!!



Ei ne kivut vaan ole niin kauheat etteikö niitä kestäisi.

kolme lasta synnyttäneenä sanon että paras synnytys on mulla ollut mahdollisimman luomuna. Kukin taaplaa tavallaan. Nämä lääkkeitten kannattajat voisivat myös mainita ovatko koskaan kokeilleet luomuna vai huutavatko vain tietämättömyyttään.

Juu parhaat synnytykset mulla on olleet kolmonen ja nelonen. Molemmat on käynnistetty mm. vauvan ison koon vuoksi, olen saanut minispinaalin molemmista ja ottanut ilokaasua. Nelonen oli paras, minispinaali ihana puudutus. Vie pahimman ponnistuskivun pois ja ponnistaessa voi jopa vitsiä vääntää. Ensimmäisen halusin synnyttää luomuna, luin kirjallisuutta ja synnytyksessä otin kuitenkin ilokaasua ja sain kohdunkaulan puudutuksen. Toisen synnytys oli kaikista pahin. Halusin synnyttää melko luomuna, vauva olikin ekaa isompi, ponnistusvaihe kamala, en kerennyt saamaan puudutusta, repesin pahasti, meinasin ponnistusvaiheessa pyörtyä ja siitä minulle jäikin kamalat synnytyspelot. Olin tosi kipeä ja väsynyt synnytyksestä ja menetin paljon verta. Vauva oli erittäin väsynyt, kellastui ja sai sinivalohoitoa. Kotiin päästiin synnytyksestä vasta viiden päivän jälkeen. Sairaalassa olo aika oli kakkoselta kaikista pisin. Senkin takia kolmosen ja nelosen kohdalla on erityistä huomiota kiinnitetty kivunlievitykseen sekä olen raskausaikana käynyt puhumassa synnytyspeloista, jota kakkoselta jäi. Kun niitä on jäänyt raskausaikana ne aina nostivat päätään kolmosen ja nelosen kohdalla. Olin aika ajoin erittäin itkuinen, kun mietinkin synnytystä ja jos en kerkeä saamaan kivunlievitystä. Onneksi neuvolassa ja sairaalan pelkopolilla on ihania ihmisiä ainakin täällä Kotkassa. Joten on täällä luomunakin kokeiltu ja itselläni ovat olleet parhaat nimenomaan nuo kivunlievitykselliset synnytykset. Jos viides kerta tulisi, tahtoisin ehdottomasti jälleen tuon minispinaalin ja kävisin samat keskustelut läpi neuvolassa ja sairaalan pelkopolilla. Mun mielestä on ihmeellistä miten luomusynnytystä ihannoidaan niin paljon ja sitten koetaan huonommuutta jos ottaakin tai haluaakin lievittää kipuja. Pääasia tietysti molemmissa synnytyksissä sekä luomu, että ei luomu on terve, virkeä vauva.

Ja kun vauva oli syntynyt pyysin heti jotain särkylääkettä.. ;)

Ens kerralla siis vähän aikasemmin sairaalaa!

Juu kuule lapsi syntyi veskikäynnillä, ihan humps vaan ja siinä se oli.

Itselläni nimittäin melkein kävi noin. Lapsi melkein syntyi sairaalan vessaan. SE oli mielestäni noloa. Kyllähän täällä on täysin tuomitti vähintään mielenterveysongelmaisiksi tai kehitysvammaisiksi naiset jotka eivät huomaa synnytystä.

No, onneksi ehdin salin puolelle. Puudutuksia ei todellakaan ehditty antaa, vaikka olin ne toiveisiini listannutkin.

oikein rehellinen olen, niin minä varmaan haen sillä jotain myötätuntoa. Paitsi, että lopulta tarvitsinkin kivunlievitystä, mutta sitten ne eivät enää auttaneet. Säälikää mua, jooko.

"hei ysi, mees tyhjentää kuukuppis"

Moni lääkäri on sen mulle todennutkin. Usein ne on hammaslääkäreitä ollut. Eli olen kestänyt sellaista käsittelyä jonka aikana on raavaat miehet kuulemma huutanut suoraa kurkkua.



Synnytys ei mielestäni ollut myöskään mitään tajutonta kipua. Epiduraalia en edes harkinnut, mutta kyllä kohdunkaulan puudute laitettiin. Ponnistusvaihe olikin siksi mielestäni kivutonta, vaikka kestikin 5 tuntia. Pahempaa oli silloin alkuvaiheessa kun olin vielä kotona.



En tiedä miksi kestän kipua hyvin, mutta olen sen kyllä huomannut jo aika nuorena. En nauti siitä millään lailla kuitenkaan, vaan kipu on toki kipua. Ehkä jotenkin vaan osaan "meditoida" sen pois tms. Tai sit mun hermoissa on jotain vikaa :D

ilokaasua kahdessa synnytyksessä. Ensimmäinen oli täysin luomu joten on vertailukohtaa.



Sanoin ensimmäisen ilokaasusynnytyksen jälkeen että näitä voisi tehdä vaikka joka vuosi kun on niin helppoa.



Luomussa osasin rentoutua täydellisesti supistusten välillä ilmeisesti vaistonvaraisesti. Synnytyksestä ei jäänyt pelkoja eikä traumoja, ihmettelin että nytkö jo syntyy.



Olin kuvitellut kauhupuheita kuultuani synnytystä kauheaksi kokemukseksi ja ajallisesti paljon pidemmäksi mitä se oli.



Koen synnyttäneeni neljä tuntia ensimmäistä koska tuon ajan oli tekemisen meininkiä, alkutunnit vain leppoisaa oloa ja keveitä supistuksia joiden aikana luin lehtiä ja täyttelin ristisanoja.



Yhdessäkään synnytyksessä en ole kiroillut ekä huutanut - alkuvoimainen ääni tuli itsestään sisältä ponnistuksen aikana ja lapset ovat syntyneet kaikki kahdella ponnistuksella.



Ponnistuksessa on ollut tehoja ja ne on tuottaneet tulosta, olen satsannut niihin kaiken. Ensimmäisellä pää ulos ja toisella hartiat ja sitten lapsi vaan soljahtaa samantien ulos.

Olen ottanut kipulääkettä KUN siltä TUNTUNUT!



Viimesimmässä kätilö sanoi että se on joko epiduraali nyt tai odotetaan ja katsellaan edistystä ennenkö laitetaan spinaali.



Kaksi supistusta pärjäsin ilman. ;)



Eikä oma kokemus kivusta vastaa kaikilla samaa.

Viimeksi synnärillä oli nainen joka ei tuntenut edes supistuksia, monitoria vaan seurasi että onhan noita mennyt. Kätiöt ei meinannut uskoa, vaan siitä pääsi kuitenkin saliin kun olikin auennut.