Pikku Kakkonen, ikäero 5-6v?Kokemuksia?

Meillä esikoinen täyttää kesäkuussa 5-vuotta ja "pikkukakkosen" laskettuaika on 1.7 eli aika tarkalleen tulee 5 vuotta ikäeroa. Minua myös kiinnostaa miten tällä ikäerolla sisarussuhteet ovat sujuneet. Ainakin tällä hetkellä tuleva isosisko odottaa vauvaa innolla :)

Minulla ja veljelläni on ikäeroa 5-vuotta.

Tapeltiin aina siihen saakka kunnes toinen muutti pois kotoa ja vielä sen jälkeenkin.

Hyvin harvoi pystyttiin olla ärsyttämättä toisia ja mutsi oli helisemässä meidän kanssa.



No nyt ei enään ole onneksi syytä tapella, mutta ei me edelleen olla mitään sydän ystäviä.



Ja olin tosi yksinäinen lapsena ja aina toivoin, että kunpa minulla olisi pikku sisko tai veli.



Sellainen kokemus minulla on lapsuudesta 5 vuotta vanhemman veljen kanssa.

mulla tuli mieleen ihan mun ja broidin lapsuus..meillä on siis ikäeroa 10kk (mutsi ollut nopea ja veli synt keskoisena:) niin me ollaan tapeltu koko lapsuus..eikä nytkään olla läheisiä. eli alkaa tuntua, ettei se ikäeroa kerro kaikkea. se kemia varmaan enemmänkin.

4 vuotta ja nyt tulevalla neitosella poikiin 4,5 ja 8,5 vuotta. Mulla oli ajatuksena ihan alusta asti, (jo esikoisen ollessa vauva) halu että jokainen saa olla yksin pieni ja nauttia siitä sylistä ja huomiosta. Hyvin on meillä ainakin toiminut. Esikoinen on hoitanut alusta asti kuopusta (tykkää muutenkin vauvoista ja pienistä lapsista vaikka onkin poika). Kuopuksen kanssa nyt mietin, mitenkähän nyt alkaa sujua kun uusi tulokas tulee n.kk päästä. Hän ei välitä pikku vauvoista ja tykkää kyhnyttää äitissä kiinni ja saada paljon huomiota (pikku leijona-horoskoopissa!!!) Muuten ei mitää poikki puolista sanottavaa pitemmästä ikä erosta! Itsellä ja mun iso veljellä on 5 vuotta ikä eroa ja ollaan kyllä nujakoitu ja tapeltu koko sen ajan kun asuimme yhtäaikaa kotona. Nykyään ei enää jaksa ja viitti kun nähdään niin harvoin...

ikäero on kuukautta vaille 6v (la:n mukaan kuukautta yli 6v, mutta kakkonen syntyi keskosena)... Tuo johtuu elämän mukanaan tuomista yllätyksistä - esikon "isä" aikanaan päätti raskausaikana vetäytyä leikistä ja olin pojan kanssa yksi neljä vuotta ennen kuin tapasin muiden lasteni isän.



Esikoinen ja kakkonen ovat aina olleet hyviä kavereita - ainakin tähän asti, joskus nuo tietysti nahistelevat, mutta yhä löytyy paljon yhteisiä poikien juttuja (ikää nyt 13 ja 7)... Nuo mm ajelevat yhdessä moottorikelkalla, pelaavat pleikkarilla, vanhin lukee nuoremmalle. Myös kakkosta kaksi vuotta nuorempi kolmonen kulkee paljon noiden kanssa, vaikka tyttö onkin. Enemmän nuo kakkonen ja kolmonen tappelevat keskenään kuin ykkönen ja kakkonen.



Esikoinen katsoo mielellään myös nuorimman, nyt yksivuotiaan perään. Hän on aina pitänyt pienemmistään. Toisenlaisiakin juttuja olen kuullut, niin paljon on kiinni lasten luonteesta sopivatko yhteen, oli ikäero sitten iso tai pieni. Sen olen aina itse yrittänyt muistaa etten liiaksi sysää pienempien perään katsomista esikoisen harteille niin iso kuin toisinaan onkin kiusaus.

poika syntyi 1/04 ja pikkuveli 11/08, eli paria kuukautta vaille 5 v on ikäeroa. Isompi odotti vauvaa innokkaasti ja on ollut avulias apulainen vauvan hoidossa. Mukava myös että isompi sai niin kauan meidän kaiken huomiomme, tosin suunnittelimme pienempää ikäeroa alun perin, mutta toinen raskaus ei vaan lähtenyt alulle. Mustasukkaisuutta ei niin paljoa ole ollut, isomman kanssa voi jutella asioista jo niin hyvin. Toisaalta hän ei saanut ihan kaipaamaansa leikkitoveria, siihen nähden ikäeroa on liikaa. Kumminkin leikkivät silti jonkin verran yhdessä, isompi tykkää hassutella pienemmän kanssa. Ja voi sitä naurun remakkaa mikä silloin talossa kaikuu.



Toivon, että heidän välillään kumminkin säilyisi yhteys, sitä yritän vaalia. Itselläni on kaksi isoveljeä, toinen minua 10 v ja toinen 7 v vanhempi. Välimme ovat nykyään etäiset.