Lue keskustelun säännöt.
Minkänäköiselle äidille et mielellään mene juttelemaan puistossa?
Kommentit (68)
ihan ulkonäköön, ikään ja uskontoon katsomatta. Enkä tosiaankaan karta nuoria äitejä. Päin vastoin, mulle tulee, nuoren äidin nähdessäni, häntä kohtaan sellainen lämmin ailahdus, että tsemppiä vaan.
Mun mielestä elämä on liian lyhyt siihen, että ihan tekemällä tekee itselleen ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan. Paljon jää oppimatta sillä asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muijille, jotka ovat kovan oloisia ja näyttävät siltä että soppa on maistunut, enkä myöskään supermammoille, joilla on veikeät saparot, kantoliinat, maripaidat yms ja jotka puhuvat arjen pyörittämisestä, kestovaippailusta, lapsentahtisuudesta jne ja ovat rutiinien orjia.
Ikä ja paino ovat sivuseikkoja.
-jolla on virttynyt, venähtänyt t-paita, linttaan astutut kengät ja rööki huulessa, joka karjuu lapselleen
-ylitehokkaille suorittajaäideille...huoh, rasittavaa!
En ainakaan punkkarin näköiselle tai vastaavalle
No tuskinpa miä sitten siun juttuseuraa kaipaankaan. -xD
"Resuiselle mammalle me ei ainakaan puhuta". Oootte niinkuin ipananne kentällä: "me ei leikitä teidän kaa".
Minä otan kyllä kontaktia ihan keneen tahansa. Se saattaa pelastaa joskus paljonkin... ja jos ei seura kelpaa niin ainakin tuli yritettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla merkkivaatteet, meikit, kampaus, korut. Eli joka näyttää silä, että rahaa joko on tai sitten sitä ainakin käytetään "materiaan". Yleensä maailmankuvani ei kohtaa tämän tyylisten ihmisten kanssa.
ja sellaiselle, joka näyttää vihamieliseltä, epäkypsältä ja välinpitämättömältä lapsiaan kohtaan.
En tarkoita epäkypsällä ikää, vaan sellaista "lapset on riesa" -asennetta. En vain tunne halua keskustella sellaisten kanssa, ja toisaalta röökin polttaminen leikkipuistossa on mielestäni myös aika ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naapureita kyttääville bättrefolk-elvistelijöille.
kontaktia ihan keneen tahansa. Se saattaa pelastaa joskus paljonkin... ja jos ei seura kelpaa niin ainakin tuli yritettyä.
Itse olen vain huomannut, että joistain ihmisistä on parempi pysyä kaukana, ellei halua itse ongelmia. Mutta tosiaan, hatunnosto sille, joka jaksaa ottaa kontaktia keneen tahansa ilman ennakkoluuloja.
38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
supermammoille, joilla on veikeät saparot, kantoliinat, maripaidat yms ja jotka puhuvat arjen pyörittämisestä, kestovaippailusta, lapsentahtisuudesta jne ja ovat rutiinien orjia.
Menee kylmät väreet jo ajatuksestakin. Hyh.
yhtäkään epäsosiaalista kyräilijää, tupakoivaa vanhempaa tai kulmakunnan kuningatarta/kuningasta.
Kaikkien isien ja äitien kanssa on tullut ihan mutkattomasti juttuun. Tietysti eniten tulee juteltua niiden vanhempien kanssa joiden lasten kanssa omat lapset leikkivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai tuulipuki mammalle, tai jos on ihan räjähtäneen näköinen, en somalille, enkä teinille siis tyyliin 16-17v.
Minua luullaan usein nuoreksi äidiksi, vaikka olen pian kolmekymppinen...
en helposti menis juttelemaan. Yllättävän paljon näköjään on näitä, jotka tosiaan ei halua mennä juttelemaan oikeen kenellekään. Miksiköhän? Oon kyllä huomannu tämän, ovatkohan nämä just näitä hieman luotaan työntävän näköisiä?
Oon kyllä ajan kanssa yllättyny ihan positiivisestikin joittenkin kohdalla, jotka on näyttäny ylpeiltä. Ehkä ovat olleet vaan ujoja?
Sitten sellasten kanssa, joilla näyttää olevan paljon kavereita ja ovat tylyn olosia, en yleensä mene juttelemaan.
No, voihan olla että itekin saatan näyttää joskus tylyltä ja välinpitämättömältä, vaikka oikeesti haluisin jutella ja tutustua enemmänkin ihmisiin! Mut toki pyrin olemaan ystävällinen, mut tietynlainen välinpitämätön olemus on joskus sellaista yksinäisyyden peittävää ulkokuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään puiton valtiaalle mene ensimmäiseksi juttelemaan. sellaiselle, joka kovaan ääneen selittää. ja pätee omalla osaamisella. Enkä sellaiselle jolla ei ole oman lapsen hoito hallinnassa. eli ei kiellä, jos lapsi lyö toisia jne. tupakanhajuinen äiti ei myöskään vedä puoleensa. Tutustun hitaasti uusiin ihmisiin, mutta jos saman hekisen näkee voin jotain heittääkkin.
"miehiset" naiset....oikeasti pelottaa...heille en menisi oma-aloittteisesti juttelemaan, mutta jos he puhuisi minulle ensin, niin osallistuisin keskusteluun ilomielin. Ja ihan takuuvarmasti juttelisin kaikille ulkomaalaisille mammoille. Kokemukseni mukaan he ovat jotenki iloisia ja jaksavat olla positiivisia, kivoja tyyppejä:) Heiltä oppiikin paljon, kun on ihan eri kulttuuri ja näkökulmakin asioihin, ainakin opii jotakin uutta:)
Mistäs tiedät, ettei ko henkilö ole lapsen nuorekas 55 v-mummi? Näin nimittäin kävi minulle, kun ulkoilin poikani taaperon kanssa. Siis, että sellainen hiukkasen alle 30 v äiti katseli nenänvartta pitkin ja puuskahti kaverilleen, kuinka etovaa on seurata mummoäitejä. Minusta huomautus oli niin käsittämätön, että ymmärsin sen merkityksen oikeastaan vasta hetken kuluttua; ensinnäkään en kokenut olevani äiti (tietenkään!) mutta yhtä lailla en käsitä, mitä iällä on tekemistä keskustelun/seurustelun kanssa. Outoa porukkaa sinunlaisesi.
Yhdelle äidille olen sanonut muutaman kerran moi. En ole saanut vastausta, joten en enää edes tervehdi. Hän on nuorehkon näköinen, värisee pissis-vaatteissa kännykkä korvallaan. Ei koskaan leiki yhtään lapsensa kanssa.
Yhdelle tummaihoiselle naiselle en aluksi jutellut sitä "heitä" enempää. Jännitin nimittäin että mitä kieltä hän puhuu. Lapsilleen siis tietenkin puhuu jotain vierasta kieltä. Jotenkin ajattelin että on noloa yrittää suomella, jos hän ei sitä osaisikaan. Kun lopulta kuulin hänen puhuvan kohtalaisen sujuvaa suomea, niin sitten aloin oma-aloitteisesti jutella hänenkin kanssaan (suomea ja englantia sekaisin).
Hieman ehkä vierastan myös liian täydellisiin ja kalliisiin ulkoilukamppeisiin pukeutuneita perheitä. Alemmuuskompleksi iskee, vaikka on vain valintamme että emme ole käyttäneet tuhansia euroja ulkoilupukuihin. Tulee vaan sellainen olo että tuo "täydellinen" äiti varmaan katsoo vaatteitamme vähän nenän vartta pitkin (ihan ok kamppeet meilläkin on, ei kuitenkaan kaalleimmmasta päästä). Mukava käytös kuitenkin kompensoi varusteiden liiallista täydellisyyttä. Eli jos toinen ottaa kontaktia niin vastaan kyllä mielellään.
äiti voisi olla sen näköinen, etten hänelle juttelisi...
Kyllä se jutustelun helppous tai vaikeus tulee toisen asenteesta ja joskus siitä, miten toinen vastaa. Hirmuisen ujon kanssa on hankala jutella (vaikka ihminen muuten olisi sympaattinenkin), samoin tietysti välinpitämättömän tai jotenkin ousoti aggressiivisen ja puolustautuvan ihmisen kanssa.
taaksejäänyttä elämää, se oli kauheaa aikaa.
Siis minullekko et puhu vai...