Mies ostaa mulle ihan hirveitä lahjoja :(!
Olen sanonut miehelle etten halua lahjoja. Olen aika kulutuksen vastainen ihminen (jonka hän tietää) ja jos jotain lahjaa haluaa antaa niin mielellään sitten vaikka joku palvelu tai edes lahkortti jotta voin valita itse jotain mille on varmasti käyttöä. Mies kuitenkin haluaa ilahduttaa ja ostaa usein lahjan. Tänään sain merkkipäivälahjaksi hajuvettä joka tuoksuu minusta niin kauhealta etten voi kuvitella käyttäväni sitä edes hyvällä tahdollani. Käytän todella kevyitä tuoksuja mutta hän osti todella raskaan vanhan rouvan tuoksun :(. Joululahjaksi hän osti minulle kellon joka ei myöskään ole yhtään minun tyyliseni, enkä edes yleensä käytä kelloa. Hän tietää kyllä että minulla on jo kello josta pidän paljon ja jota käyttää kun haluan. Jos sanon etten pidä lahjoista hän loukkaantuu syvästi sillä hän on ostanut ajatuksella ja rakkaudella. Nämäkin lahjat on ostettu lentokentän tax freestä joten ihan äkkiä niitä ei lähdetä palauttelemaankaan. Miksi ihmeessä hän vain ostaa ja ostaa ja kaikenlisäksi ei mitään edullisemmasta päästä. Jos olisin niin paljon rahaa raaskinut käyttää itseeni niin olisin valinnut jotain josta pidän. Nyt rahat on mennyt aivan hukkaan :(.
Kommentit (43)
Sitä voisi yrittää. Olen kyllä huokaillut tosi usein että pääsisinpä joskus kasvohoitoon jne. Ei ole vain vaikutusta. Välillä ihan itkettää kun mies silmät säihkyen tuo jonkun kauhean lahjan ja niillä rahoilla olisin käynyt jo monta kertaa kasvohoidossa. Edellisen kerran kävin ennen häitä vajaa 10v sitten :(.
Tunnen itseni kauhean kiittämättömäksi kun en arvosta miehen lahjoja, mutta kun en vain saa itseäni pitämään niistä vaikka kuinka yritän.
Kokeile kuitenkin sitä hajuvettä, oman ihosi ph ja lämpö vaikuttavat tuoksuun ja yleensä muuttavat sitä vähän. Siksi hajuvesiä pitäisi aina ostaessa suihkauttaa iholle ja haistella sitä muutaman tunnin kuluttua, kun iho on muuttanut tuoksua hiukan. Hajuvesi voi tuoksua pullossa pahalta, mutta iholla hyvältä.
Tuossa lahjaongelmassa en osaa auttaa sinua. Suuttuisiko miehesi jos sanoisit hänelle, että inhoat yllätyksiä ja haluat itse olla mukana valitsemassa lahjojasi? Toisaalta, onhan se hurjan söpöä, että hän ylipäätään haluaa ostaa sinulle lahjoja, ei kaikkien miehet edes viitsi nähdä sitä vaivaa, että yrittäisivät ilahduttaa vaimojaan.
Mieheni ei osaa yhtään päätellä käytöksestäni ja puheestani, mitä haluan itselleni ja mitä en. Hän ei tajua, että voin suhtautua myönteisesti myös sellaiseen, mitä en halua.
Esimerkki: hän innostui valokuvaamisesta ja osti kalliin, hienon kameran. Kehuin laitetta, koska mielestäni toisen harrastuksia tulee tukea. Seuraus: hän osti minulle vielä kalliimman kameran. Mihin ihmeeseen perheessä tarvitaan kaksi järjstelmäkameraa??? Enkä ole millään lailla ilmaissut, että minuakin kiinnostaisi kuvata. Joskus räpsin jotain vanhalla pokkarillani, mutta se riittää minulle hyvin.
Olisin paljon mieluummin halunnut esimerkiksi hyvän nahkaisen työlaukun.
Lisäksi hän ei tajua, että arvostan esineissä eri asioita kuin hän. Valitin että läppärini on jäänyt pieneksi ja vanhaksi. Ihan kiva, että hän osti minulle lahjaksi uuden läppärin, mutta kun hän ei ollenkaan ottanut huomioon, mitä teen läppärillä. Minä KIRJOITAN, hän vain nettailee. Hänen hankkimansa läppäri on muotoilultaan sellainen, että joudun riisumaan kelloni aina kun kirjoitan, koska ranne menee niin pitkälle näppislevyn päälle. Lisäksi sen valintalevy ei sovi työtapaani. Jos olisin ollut mukana valitsemassa, olisin huomannut nämä jutut heti eikä sitä laitetta olisi ostettu. Mutta ei. Hänen oli ihan pakko valita omilla spekseillään.
Ja sitten hänkin ottaa tosi pahasti sen, kun en ole täysin tyytyväinen. Oli jopa monta vuotta, etten saanut häneltä lahjoja ollenkaan.
Mies ei ymmärrä jos sanon jostain että se on ihan kiva, etten silti sitä itselleni haluaisi. Aivan kuin minun pitäisi aina etsiä joka asiasta jotain vikaa ja sanoa se ääneen, sillä muuten mies saattaa saada päähänsä ostaa sen. Tuntuu muutenkin että hän ostaa kaikki kalliimmat hankinnat minulle lahjaksi. En ole saanut 10 vuoteen esim. valita itselleni puhelinta, läppäriä tai kameraa vaan ne tulee aina paketissa. Viimeksi puhuin puhelimen kamerasta ja videon ottamisesta että olisi kiva jos sillä saisi laadukkaampaa liikkuvaa kuvaa. Mies ei ilmeisesti edes kuunnellut sen vertaa että olisi tajunnut minun puhuvan puhelimesta vaan parin viikon päästä sain uuden kameran! Ja edellinen kamera oli ehkä puoli vuotta vanha! Kaikenlisäksi ei meillä ole kauheasti ylimääräistä rahaa ja mies torpedoi lahjoillaan myös sen että voisin joskus ostaa itselleni jotain kun kaapithan on täynnä vaikka mitä.Pahinta on ettei hän tunne makuani vaikka kuinka kertoisin. Kun esim. tykkään siroista "timantti-koristeista" niin esim. joululahjakello oli kuorrutettu kristalleilla ja kellon malli toi minulle mieleen enemmänkin 80-luvun :(. Ja mies tietty taas luuli että oli tehnyt nappiostoksen. Hän saattaa tosiaan jopa suuttua jos sanon etten pidä tästä. Olen ollut vain linjalla ettei ostaisi mitään ja että minä en HALUA mitään, korkeintaan lahjakortin mutta hänestä se on tietty persoonatonta.
ap
Juuri tuollaistahan se on! Haluaisin kovasti päästä itse valitsemaan tekniset laitteeni, koska minulle ei ole se ja sama, millaisia ne ovat. Mutta ei, mies järjestää (ikäviä) yllätyksiä. Lisäksi hän valittaa isoon ääneen kaikille, miten vaikea ihminen olen kun en ole mihinkään tyytyväinen. Ajatelkaa nyt, ostin vaimolleni sitä ja tätä, ja se vain valittaa! Jopa lapsille hän väittää, että äidille ei kannata ostaa mitään kun se ei ole koskaan tyytyväinen. Meidän nuorelta en saa enää ollenkaan lahjoja kun hänkään ei usko että osaisi ostaa oikein. Vaikka varmasti osaisi, sillä hänellä on hoksottimet paikoillaan toisin kuin isällään.
t.5
Hän aina osti mitä ihmeellisimpä lahjoja minulle jouluksi ja synttäreillä. Ei suinkaan noin kalliita mitä te olette saaneet miehiltänne, oltiin silloin nuoria, eikä rahaa paljon käytössä.
Esimerkkinä mainittakoon kuinka sain joululahjaksi jonkun monitoimikoneen vaikka olin pyytänyt kahvinkeitintä, entinen oli mennyt rikki. Inhoan leipomista ja vaikka tykkäisinkin, mitä ihmettä köyhä opiskelija tekee monitoimikoneella kun raha riittää juuri ja juuri ruokaan.
Toisella kerralla sain villamaton, vaikka olen astmaatikko ja pahasti pölylle allerginen. Olisin joutunut jatkuvasti mattoa imuroimaan, ettei olisi pölyä kerännyt niin paljon. Mutta kun oli ilmainen, sukulaiselta saatu.
Muut syyt toki aiheuttivat eromme mutta kyllä oli aina jännääminen mitä ihmeellistä ja outoa sillä kertaa tuo minulle.
Lisäksi hän valittaa isoon ääneen kaikille, miten vaikea ihminen olen kun en ole mihinkään tyytyväinen. Ajatelkaa nyt, ostin vaimolleni sitä ja tätä, ja se vain valittaa!
t.5
Ja tietenkin ihmiset ihmettelevät miksi en ole tyytyväinen vaikka mies ostaa minulle kalliita lahjoja. Minusta kauheinta on juuri se että ne ovat kalliita ja samalla rahalla olisin saanut itselleni mieluisen tavaran, ja nyt omistan jotain mitä en halunnut. Tuntuu oikeasti pahalta etten saa itse ostaa itselleni juuri mitään. Mies ostaa minulle jopa vaatteita!
Se mikä minua suunnattomasti ärsyttää on se että minusta tuntuu jo siltä että minulta viedään jo identiteettiä. Miten mies voisi tietää mistä minä pidän kun minulla on lähinnä hänen ostamia asioita joiden hän luulee olevan minun tyyliäni. Kyllä minulla pitäisi olla oikeus valita tavaroita joita itse haluan. Kyse ei mielestäni ole pelkästään lahjan antamisesta vaan mies haluaa antaa kaiken vähänkin arvokkaan mitä minulla on. Hän tekee sen hyvällä tahdolla eikä ymmärrä miksi minulla on jotain sitä vastaan. On hassua että meillä on yhteiset rahat mutta silti en saisi valita itse niitä ostoksia. Sitten minun pitää tyytyä johonkin mitä en ikinä olisi itse valinnut. Jos ostetaan jotain yhteistä niin silloin osallistumme valintaan yhdessä, esim. huonekalut yms.
Ihanaa että joku ymmärtää, sillä tunnen itseni ihan roistoksi.
ap
Vaikka kieltämättä kello ja tuoksu olikin aika hirveitä minun makuun. Suurin osa lahjoista on kuitenkin "ihan kivoja", muttei tosiaan sellaisia joita itselleni haluaisin.
ap
Tee miehelle lahjatoivelista ja sano, että tässä pitää pysytellä. Muu ei kelpaa. Sinulla on hyvin valikoiva maku.
Minä teen miehelle aina kirjalistan, josta hän sitten ruksii kirjan kerrallaan yli. Enkä koskaan tiedä minkä listan kirjoista saan synttäri-, joulu-, äitienpäivä- tai häälahjaksi. Muista puhumattakaan.
Olen kuitenkin aika kulutusvastainen ihminen ja en koe tarvitsevani mitään ja jos tarvitsen haluaisin ostaa sen tarkasti harkiten. Kirjat haen mieluiten kirjastosta, samoin musiikin. Miksei mies vaikka veisi minua yllätykseksi koruliikkeeseen jos haluaa ostaa minulle jonkun korun että saisin sitten edes mieleisen. Toisaalta sekin on kurjaa kun en koe tarvitsevani koruja. Olen myös hyvin suoraan sanonut etten halua mitään lahjaa, vaikka kukkakimppu olisi ihana ja riittäisi hyvin.
Olen joskus ehdottanut että mitä jos antaisi minulle aina lahjakortin jollekin summalle ja kun olen kerännyt niitä tarpeeksi hankkisin itselleni jotain mitä oikeasti koen tarvitsevani, mutta hän ei innostunut ajatuksesta yhtään.
Tässä on kyse mielestäni myös holtittomasta rahankäytöstä. Jos ostaa jotain kalliimpaa esim. kameraa tai tietokonetta niin pitäisi siitä minun kanssa puhua. Minulla on kaiken maailman vempeleitä hienoista iPodeista lähtien jota en ole käyttänyt varmaan kuin kerran. Suututtaa se rahamääräkin mikä lojuu laatikon pohjalla joka hetki vanhentuvana elektroniikkana jota en tarvitse mihinkään.
ap
Olen kuitenkin aika kulutusvastainen ihminen ja en koe tarvitsevani mitään ja jos tarvitsen haluaisin ostaa sen tarkasti harkiten. Kirjat haen mieluiten kirjastosta, samoin musiikin. Miksei mies vaikka veisi minua yllätykseksi koruliikkeeseen jos haluaa ostaa minulle jonkun korun että saisin sitten edes mieleisen. Toisaalta sekin on kurjaa kun en koe tarvitsevani koruja. Olen myös hyvin suoraan sanonut etten halua mitään lahjaa, vaikka kukkakimppu olisi ihana ja riittäisi hyvin. Olen joskus ehdottanut että mitä jos antaisi minulle aina lahjakortin jollekin summalle ja kun olen kerännyt niitä tarpeeksi hankkisin itselleni jotain mitä oikeasti koen tarvitsevani, mutta hän ei innostunut ajatuksesta yhtään. Tässä on kyse mielestäni myös holtittomasta rahankäytöstä. Jos ostaa jotain kalliimpaa esim. kameraa tai tietokonetta niin pitäisi siitä minun kanssa puhua. Minulla on kaiken maailman vempeleitä hienoista iPodeista lähtien jota en ole käyttänyt varmaan kuin kerran. Suututtaa se rahamääräkin mikä lojuu laatikon pohjalla joka hetki vanhentuvana elektroniikkana jota en tarvitse mihinkään. ap
Mies on varmasti oppinut, että kun valtaosa naisista sanoo "en halua mitään lahjaksi" se ei tarkoita mitään. Annas olla jos jätät lahjan antamatta! Millainen huuto & pauhu siitä alkaa. Joten olet sikäli erikoinen, että ihan oikeasti et mitään halua.
Tee lista lahjakorteista mitä haluat. Tee lista. Miehet eivät ymmärrä vihjailuja, vinkkejä, vienoja toiveita.
Miten mies ostaa lahjan. Mies menee kauppaan ja nappaa käteensä sen, minkä nopeimmin löytää. Mies menee matkalle ja ostaa tax freestä sen mikä lähimmäksi osuu ja mikä näyttää jotenkin siedettävältä. Mies ostaa sen tuotteen, mitä myyjä hänelle suosittelee.
Jos minä en halua lahjaa ja sanon sen niin kyllä minä tarkoitan just tasan tarkkaan, etten halua lahjaa! En minä missään muissakaan asioissa puhu toisin kuin ajattelen. Olen erittäin johdonmukainen ihminen, minkä miehenikin tietää ja myöntää. Kaikissa muissa asioissa siitä on pelkkää hyötyä, mutta tämä lahja-asia ei jotenkin mene millään miehen kaaliin!
Voi olla, että olen nirso ja vaativa. Tiedän mitä haluan ja osaan sanoa sen. Mikä siinä on, ettei mies USKO kun sanon.
Vaikka sanoin moneen kertaan, että en sitten enää halua että hän ostaa minulle yhtään tietokonetta, koska haluan varmistua että siinä on haluamani ominaisuudet, hänen oli ihan pakko mennä sinne kauppaan yksin ja tehdä ostopäätös minua kuulematta. Jos hän vain olisi ottanut asian puheksi niin olisin voinut kertoakin ne minulle tärkeät jutut. Mutta ei. Yllätyksiä pitää olla.
Jos kukaan muu nainen ei sanokaan suoraan mitä haluaa, miksi miehene pitäisi ajatella, että olen samanlainen kuin muut? Enhän minä muutenkaan ole toisten klooni. Miksei hän tässä yhdessä asiassa salli minulle yksilölllisyyttä?
Minulla oli äskettäin iso merkkipäivä ja sain paljon lahjoja. Niistä JOKAINEN MUU oli minulle mieluisa paitsi mieheni antama lahja, jonka palautin välittömästi. Se oli niin törkeästi arvojeni vastainen. Miten kaikki sukulaiseni osasivat arvata, mistä voisin pitää, mutta oma aviomieheni ei? Minusta se oli loukkaavaa.
t.5 (muistaakseni)
Jos minä en halua lahjaa ja sanon sen niin kyllä minä tarkoitan just tasan tarkkaan, etten halua lahjaa! En minä missään muissakaan asioissa puhu toisin kuin ajattelen. Olen erittäin johdonmukainen ihminen, minkä miehenikin tietää ja myöntää. Kaikissa muissa asioissa siitä on pelkkää hyötyä, mutta tämä lahja-asia ei jotenkin mene millään miehen kaaliin! Voi olla, että olen nirso ja vaativa. Tiedän mitä haluan ja osaan sanoa sen. Mikä siinä on, ettei mies USKO kun sanon. Vaikka sanoin moneen kertaan, että en sitten enää halua että hän ostaa minulle yhtään tietokonetta, koska haluan varmistua että siinä on haluamani ominaisuudet, hänen oli ihan pakko mennä sinne kauppaan yksin ja tehdä ostopäätös minua kuulematta. Jos hän vain olisi ottanut asian puheksi niin olisin voinut kertoakin ne minulle tärkeät jutut. Mutta ei. Yllätyksiä pitää olla. Jos kukaan muu nainen ei sanokaan suoraan mitä haluaa, miksi miehene pitäisi ajatella, että olen samanlainen kuin muut? Enhän minä muutenkaan ole toisten klooni. Miksei hän tässä yhdessä asiassa salli minulle yksilölllisyyttä? Minulla oli äskettäin iso merkkipäivä ja sain paljon lahjoja. Niistä JOKAINEN MUU oli minulle mieluisa paitsi mieheni antama lahja, jonka palautin välittömästi. Se oli niin törkeästi arvojeni vastainen. Miten kaikki sukulaiseni osasivat arvata, mistä voisin pitää, mutta oma aviomieheni ei? Minusta se oli loukkaavaa. t.5 (muistaakseni)
Teen työkseni töitä pariskuntien kanssa. Yritän saada välit kuntoon. Jokaikisessä keskustelussa puhutaan myös lahjoista. Ajattelin samoin kuin sinä, että miksi mies ei voi uskoa, miksi ei käsitä selvää puhetta.
Valtaosa miehistä on totutettu siihen, että kun nainen lahjojen suhteen kieltäytyy, niin se on kursailua. Nainen siis oikeasti haluaa lahjan.
Me naiset annamme vihjeitä. Toinen nainen tietäisi viikon yhteisen asumisen jälkeen kaikki mielitekomme, toiveemme, makumme. Mies ei opi tätä 10 vuodenkaan jälkeen.
Usein miehelle sitten lahjaa hankkiessa tulee mieleen äiti. Syttyy lamppu, tästähän äiti tykkäis! Joten kaikki naiset varmasti pitävät siitä. Toinen vaihtoehto on joku entinen seurustelukumppani.
Miehet ovat myös myyjien armoilla. Ostetaan sitä, mistä myyjä sanoo että kaikki naiset pitävät. Eihän silloin voi mennä valinta vikaan.
Miehelle kello on kello (naiselle kello voi olla siro, urheilullinen, jämäkkä, tyylikäs, koristeellinen). Hajuvesi on miehelle hajuvesi (naiselle se on kevyt, tumma, synkeä, unelma, kesäyö, leyhähdys, meri).
Uskokaa pois. Vähemmillä riidoilla selviätte, kun teette listan. Kysytte ennen merkkipäivää, että mitä ajattelit hankkia ja sitten pistätte sormenne peliin. Muutoin väännätte tätä asiaa hamaan hautaan saakka.
Ehkä 1 mies sadasta on lahjaorientoitunut. Muilta puuttuu tämä palanen aivoista.
Tai ryhtykää lesboiksi.
kuulostaa homolta. Ei millään pahalla.
tähän päädyttiin sen jälkeen kun nuorena toivoin mieheltä sydänkorua. Sain sen. Mutta sain sydänkorun myös 9vuotishääpäivälahjaksi. Puolen vuoden päästä taas uuden sydänkorun 40v lahjaksi. Nyt oli jo sydänkoruja 3. Sitten sain vuoden päästä sydänriipuksen ja sydänkorvikset (aivan jätkyttävää rihkamaa) lahjaksi.
Silloin sanoin, että en enää päälle 40 vuotiaana halua mitään rihkamasydänkoruja, mikä oli kova juttu nuorena. Sehän tietenkin loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Mutta olin kovana. Sanoin, että ne kaikki sydänkorut on lipastossa ja niilläkin rahoilla olisi saanut kalliimman ja arvokkaamman lahjan, mitä olisin voinut pitääkin. Että yhtään sydäntä ei enää taloon tuoda.
Miesrukka oli ajatellut, että rakastan sydänkoruja kun olin nuorena sellaisen halunnut ja aina juhlan lähestyessä sille kultasepänliikkeesä iski päähän, että ostanpa sydänriipuksen. Mitä enemmän blingiä niin sen ihanampaa, sitähän se nuorenakin halusi.
Putkiaivoja, mitä putkiaivoja.
tähän päädyttiin sen jälkeen kun nuorena toivoin mieheltä sydänkorua. Sain sen. Mutta sain sydänkorun myös 9vuotishääpäivälahjaksi. Puolen vuoden päästä taas uuden sydänkorun 40v lahjaksi. Nyt oli jo sydänkoruja 3. Sitten sain vuoden päästä sydänriipuksen ja sydänkorvikset (aivan jätkyttävää rihkamaa) lahjaksi. Silloin sanoin, että en enää päälle 40 vuotiaana halua mitään rihkamasydänkoruja, mikä oli kova juttu nuorena. Sehän tietenkin loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Mutta olin kovana. Sanoin, että ne kaikki sydänkorut on lipastossa ja niilläkin rahoilla olisi saanut kalliimman ja arvokkaamman lahjan, mitä olisin voinut pitääkin. Että yhtään sydäntä ei enää taloon tuoda. Miesrukka oli ajatellut, että rakastan sydänkoruja kun olin nuorena sellaisen halunnut ja aina juhlan lähestyessä sille kultasepänliikkeesä iski päähän, että ostanpa sydänriipuksen. Mitä enemmän blingiä niin sen ihanampaa, sitähän se nuorenakin halusi. Putkiaivoja, mitä putkiaivoja.
Lahja-asioista mies oppii yhden asian ja sitä hän sitten uskollisesti toteuttaa. Ja uskokaa pois, ihan silkasta rakkaudesta. Sinun miehesi ajatteli asiaa paljon! Toivon, että olisit voinut laittaa stopin sydänkoruille ilman, että olisi pitänyt hänen mielensä pahoittaa.
Lahjat ja niiden oikeaanosuvuus eivät ole miehelle rakkauden mitta. Ne ovat miehelle paremminkin kuin tapauskovaiselle kirkonmenot.
Käytän myös usein tätä analogiaa: miehet ovat lahjojensa kanssa kuin pikkulapset. Lapsi kyhää kivistä ja kävyistä häkkyrän ja antaa sen lahjaksi. Lapsi värittää vessapaperirullan hylsyn vihreäksi ja antaa sen lahjaksi. Tärkeintä näissäkin lahjoissa on ymmärtää, että ne ovat äärimmäisiä rakkauden ja kiintymyksen osoituksia. Rituaali on tärkeämpi kuin itse lahja.
Ja ei, en minäkään saa kaikesta huolimatta aina mieleisiä lahjoja! Listaa ei tulkita aina ihan tarkasti. Listan lisäksi hankitaan vielä jotain pientä (usein myös kallista) ylimääräistä... Suunta on jo kuitenkin parempi. Huomattavasti parempi. Voin aidosti iloita lahjoistani ja mies lahjan antamisesta.
Eivät he kaikki voi olla edes piilohomoja. Minulla on sentään 3 veljeä ja itseäni nuorempi pomo, ja kaikki osasivat hankkia minulle mieluisan lahjan. Itse asiassa pomon lahja taisi olla kaikkein paras, ja tiedän, ettei hän kysynyt apua naispuolisilta työkavereilta vaan oli vain kuunnellut mitä olin tullut sanoneeksi ruokatunnilla.
Eivät he kaikki voi olla edes piilohomoja. Minulla on sentään 3 veljeä ja itseäni nuorempi pomo, ja kaikki osasivat hankkia minulle mieluisan lahjan. Itse asiassa pomon lahja taisi olla kaikkein paras, ja tiedän, ettei hän kysynyt apua naispuolisilta työkavereilta vaan oli vain kuunnellut mitä olin tullut sanoneeksi ruokatunnilla.
Luulen muuten, että tuo kolme veljeä selittää sitä, että osaat kommunikoida miesten kanssa paremmin. Ymmärrät siis miehisiä "aivoja" ja lahja-asioissakin tästä on etua.
luonteeseen ja ala vihjata hänelle mitä tarvitset. Jos nimenomaan et halua hemmottelulahjoja (ainakaan vikaan menneitä), pyydä jotain järkevää. Huokaa, että nytpä tarvittaisiin uutta paistinpannua tai että huopavuorikumisaappaat olisivat kuulemma tosi lämpimät.