lapsen kaverit rasittavia!
ovatko kaikki äidit ihan oikeasti tuollaisia herttaisia superäitejä joiden luokse kaverit ihan oikeasti ovat tervettulleita aina?
mulla on valvottava vauva ja viisivuotias, mies matkatöissä. päivät kuluvat viisivuotiaan kuskaamisessa kävellen kerhoon ja aika kovassa tekemisen keksimisessä mitä hän kaipaa.Iltaisin hän haluaa kutsua kavereitaan ja olen ihan rätti enkä jaksaisi heitä yhtään!
Yksi kaveri naapurustosta on tosi villi, keksii aina jotain uutta. sängyillä hyppimiset, vedellä lätrimiset, vaatehuoneen mylläykset kun on jo toruttu...repii kaikki seurapelit ja häippäisee.En vain jaksa komentaa enää ylimääräistä tapausta...
Toinen kaveri, bestis, tulee vähän kauempaa mihin muuttivat. Hän on tosi aikuisenkipeä, kerjää karkkia, juomista, teippiä,nettipeliä, filmiä katottavaksi, liimaa, esittelee temppujaan ja hilautuu aina keittiöön jos olen siellä. Oman lapseni moisia temppuja on jo koko päivä katseltu.
Hän asuu kauempana eikä minulla ole autoa mikä johtaa siihen että hän tulee aina meille vanhempien tuomana. enkai kehtaa pyytää että he hakisivat ja toisivat minun lapseni heille...joskus he pyytävät koko perheemme kylään kun mies ei ole matkoilla.
Päiväkotiin en halua lastani laittaa, nautin kuitenkin hänen seurastaan kun päivisin luemme ja pelailemme rauhassa.harrastuksia on pari kerhon lisäksi. syksyllä alkaa eskari.
Eikö teistä tunnu että jos teillä on 2 lasta niin se kaveri on oikeasti siihen se kolmas lapsi päälle?
Kommentit (37)
ja jopa tunsivat samoin kavereiden suhteen.
en halua kivoja harrastuksia ja kerhoa jättää pk:n takia.
lapseni ei tosiaan köki kotona, kun ilmat paremmat käymme puistoissa ja perhekerhoissa eli liikumme aika paljon.
yksi kaveri on "helpompi" eli ei ole riehuja tai aikuisen perässä hiihtelijä vaan haluaa leikkiä lapsen huoneessa, mutta hänestä ei lapseni sitten pidäkään niin paljon jostain syystä...
 kuin sinä haluaisivat, parasta olisi jos ne olisivat äänettömiä, hajuttomia ja näkymättömiä, paitsi tietysti ne omat lapset, jotka ovat esimerkkinä muille; niissä kun ei tietenkään ole mitään vikaa. Pitäisiköhän sun ap vähän aikuistua ja keksittyä olemaan niiden omien mukuloiden kanssa, kun muut eivät näemmä osaa tehdä niin kuin sinun mielestäsi pitäisi.
suvaitsemattomasta aikuisesta. Kannattaa ap hieman miettiä onko se sinun tapasi elää juuri se oikea ja kysehän on pienistä lapsista, hyvänen aika!
TIEDÄN että lapset ovat lapsia, TIEDÄN että heille pitää pitää kuria, TIEDÄN että lapseni ansaitsee kavereita.En vain JAKSA heitä kauhean hyvin vaikka haluaisinkin. että ehkä ongelmani onkin uupumus kun mies on yli puolet vuodesta poissa. päivät menevät ihan kivasti ja iloisesti mutta iltaisin lösähtäisin vain vauvan kanssa sohvalle...
Olen katkera tämän yhden roikkujakaverin vanhemmille, koskaan eivät ehdota että kyläily olisi toisin päin, tyrneesti vain kuskaavat lapsensa minulle päin aina.hekin ovat arjessaan väsyneitä, valittavat siitä usein joten vastavuoroisuus ei toimi
ap
ap
siksi kun pelkään että he satuttavat itsensä meillä. Ja siksi vahdin heitä koko ajan.
Jos osaisin ottaa vähän rennommin niin se olisi hyvä.
Jotkut sanovat että on kiva kun tulee vieraita lapsia niin että oma lapsi saa seuraa ja äiti saa omaa aikaa. Minä en osaisi jättää vieraita lapsia oman onnensa nojaan.
Ja ap. jos mahdollista niin yritä saada sanottua tämä vastavuorokyläilyhalukkuus (apua, mikä sana!)
vieraan lapsen vanhemmille. Helpottaisi oloasi.
TIEDÄN että lapset ovat lapsia, TIEDÄN että heille pitää pitää kuria, TIEDÄN että lapseni ansaitsee kavereita.En vain JAKSA heitä kauhean hyvin vaikka haluaisinkin. että ehkä ongelmani onkin uupumus kun mies on yli puolet vuodesta poissa. päivät menevät ihan kivasti ja iloisesti mutta iltaisin lösähtäisin vain vauvan kanssa sohvalle...
Olen katkera tämän yhden roikkujakaverin vanhemmille, koskaan eivät ehdota että kyläily olisi toisin päin, tyrneesti vain kuskaavat lapsensa minulle päin aina.hekin ovat arjessaan väsyneitä, valittavat siitä usein joten vastavuoroisuus ei toimiap
ap
 teille ja sano, että voisiko meidän lapsi tulla teille vaikka ensi maanantaina, mikä kellonaika kävisi. Tietysti pitää vastavuoroisuuden toimia.
Meillä on juuri toisin päin, eli minulla on tavallistakin leppoisampaa, kun lapsilla on kavereita kylässä, koska he leikkivät keskenään.
Varmasti meitä on onnistanutkin, ettei kukaan lapsista ole tuollainen kuvailemasi tapainen. Minut kyllä tunnetaankin ankarana, joten lapset tuskin uskaltaisivatkaan tehdä mitään kerran kiellettyä (meidän lapsetkin kyllä sanovat kavereilleen, mitä saa ja mitä ei) :-)
Eli ap:n viimeiseen kysymykseen vastaus on ei, meillä on aina paljon helpompaa jos on kavereita kylässä.
Kirjoitit, ettet jaksa komentaa kyläilevää lasta - silloin ei kyllä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko komennat tai sitten lapsi ei tule kylään.
Jaksamisia!
kyllä välillä ottaa koville kun työpäivän jälkeen hakee pienimmät päivähoidosta ja sitten esikoisen kaverit ryysimässä meille suoraan iltiksestä. Hoh hoijaa...
Siinä sitten ruuat omille + vieraille, kello käy jo kuutta kun on aterioitu, sitten pitäisi vielä luovia pienten ja isojen tekemiset (koululaiset haluaa tietty sen ainoan lastenhuoneen käyttöönsä) niin että sopu säilyy.
Näin talviaikaan olen kyllä rasittunut tästä, ja joudun rajoittamaan koululaisten kaverikyläilyt kertaan / viikko. Kesällä tietty eri asia kun juoksevat pitkin pihoja eivätkä häiritse yhtään.
T : suvaitsematon laiska äiti
on kaksi osapuolta. Kannattaa avata se suukki, eikä suostua kaikkeen.
Tiukat säännöt lapsille, mitä saa tahdä teidän kotonanne. Muuten leikki seis ja lapset jäähylle rauhoittumaan. Tai villi kaveri kotiinsa.
Pyydät kavereita vain 2-3 päivää viikossa ja jos ei vastavuoroisuus toimi, et kertakaikkiaan pyydä tuota vilkasta kaveria enää teille.
Nyt opettelet sanomaan, mitä SINÄ haluat ja tarvitset ja ottamaan itsellesi aikaa ja rauhaa. Sinun ei tarvitse miellyttää lapsia ja naapureita ja tuttuja, vain omaa perhettäsi, eikä silloinkaan oman jaksamisesi kustannuksella. Tsemppiä!
Ajat vaan aikuisenkipeän ihan tyynesti takaisin leikkeihin. Sinä et ole viihdytysautomaatti. Tiukat säännöt myös vieraille, jos et halua katsella riehumista, niin sitten ´teillä ei riehuta. Piste.
Minä komennan kyllä 6 v pojan kavereita ja kerron, missä meillä saa sotkea (leikkihuone), mutta että sotkut siivotaan AINA pois, jos haluaa tulla toistekin kylään. Toimii.
Tällä erää kaikki ovat suht helppoja, eikä raoja tarvitse laittaa.
Mutta on ollut myös aika, että osalle porukasta oli porttikielto silloin, kun aikuiset eivät jaksaneet olla koko ajan vahtimassa ja kieltämässä. Vaaratilainteita tuli niin helposti.
Toisin sanoen, välillä olen ollut "suvaitsematon laiska äiti", ja välillä taas äiti, jonka kotiin "kaikki kaverit ovat tervetulleita". Live and learn.
Kuulostaa rankalta. Tiedän mistä puhut kun kyse on yövalvomisista, minullakin on pieni vauva ja kuusivuotias.
Esikoinen on eskarissa puoli päivää ja illalla myös haluaa joskus pyytää kavereita sisälle leikkimään.
Hänelläkin on tuon sortin kavereita -villi ja aikuisten kanssa juttelija. Meillä minä olen kingi, päällikkö ja ylipappi jonka sanaa on kuunneltava. Jollei tottele, joutuu pihalle. En raivoa, huuda, mäkätä enkä hermoile. Sanon asiasta ja jollei tehoa niin ei kun ulos jatkamaan leikkiä.
Meillä ei saa mennä vanhempien makuuhuoneeseen. Ei saa myllätä lapsen sängyssä, ei heitellä tavaroita ja jos ei osata leikkiä fiksusti peleillä niin puutun asiaan ilmoittamalla rauhallisesti ja jämäkästi että jollei touhu rauhoitu niin ulos leikkimään. Yhden pikku-ukon ohjasin kerran kädestä pitäen ulos kun ei suostunut lähtemään (!!)..
Ja se aikuisten kanssa roikkujan annan olla seurassani ihan niin paljon kun se haluaa olla. Olen ajatellut asian niin että hän kokee jostain syystä tarvitsevansa aikuisen seuraa ja ehkä ei saa kotona tarpeeksi huomiota. Tosin jos alkaisi pyytelemään jotain (esim. mainitsemiasi teippejä, tietokone pelejä ym) niin vastaisin että nyt en tästä nouse kun juuri istahdin kahvini kanssa nojatuoliin. Ja piste. Jos kyselisi ja jankkaisi toistaisin vain että ei nyt. Kyllä ne lopettavat sen vaatimisen kun toteavat että jankkaamalla ei tule muutosta vastaukseen.
He ovat lapsia ja heitä pitää kohdella lapsina. Heillä on oltava rajat ja turvallinen olo. Meille ei pääse aina sisälle leikkimään. Muutamana iltana viikosta hetkeksi aikaa. En todellakaan jaksaisi aina sitä extramelua mikä näistä lisälapsista lähtee, kun on itse ihan tööt yövalvomisten jäljiltä.
Sinusta sietää ottaa oppia. Olen myös samaa mieltä siitä, että sellainen lapsi joka hakee aikuisen seuraa ,on jotain jäänyt vaille.
Valitettavasti minulla on sellainen lapsi.
Kotona melko kiltti ja myötäileväinen mutta vieraita aikuisia, esim.liikunnanohjaaja urheiluharrastuksessa, kohtaan on tosi takiainen.
Tätä olen kovasti miettinyt, että mitä lapseni jää kotona vaille.
helpotti TOSI PALJON kuulla että muillakaan ei kaikilla ole jotain superäitigeeniä jolla jaksaisi väsyneenä sekä omat että muiden lapset...
Tämä väsymys pätee myös muihin ihmisiin eli en liene mikään lastenvihjaaja kuten ketjussa vihjattiin.sukulaisiakin olen hienotunteisesti käännyttänyt pois kun on tuntunut että en illalla jaksa aata sanoa, saati heidän syynäyksiään.
Yritänkin nakittaa kaveri-illat miehelle kun tulee, lähden itse vauvan kanssa tuulettumaan:-)
ap
että sinun pitää hoitaa rauhassa vauvaa/tehdä jotain rauhassa. Voit sanoa ystävällisen tiukasti, että mene lastenhuoneeseen ja lösähdä sitten sen vauvan kanssa sohvalle. Lapsen kavereista EI kannata ottaa stressiä, päin vastoin he viihdyttävät esikoistasi sillä aikaa kun sinä voit rauhoittua vauvan kanssa. Ja sano ihan suoraan lapsen kaverin vanhemmille, että voisiko teidän lapsi tulla välillä heille.
Minusta näissä keskusteluissa kuultaa aina se, että ei itsekään ole mietitty pelisääntöjä yhteiseloon. Totta kai voit komentaa lapsia omassa kodissasi.
Minusta tuollainen riehujalapsi on usein jännittäjä. Tulee sitten vieraassa paikassa esiin päättömättänä hillumisena. Mikset voi sanoa vanhemmille, että leikit tuppaavat mennä riehumiseksi. Tehdäänkö seuraavalla kerralla niin, että ennen kyläilyä kerrataan säännöt puolin ja toisin.
Väsyneenä on tietysti vaikea jaksaa yhtään mitään, mutta ei kai nyt ole kovin reilua vierittää väsymys lapsiin? Jos vauva valvottaa ja mies matkustaa, niin väsymys ei ole ihme. Siihen pitää vain hommata ja hankkia apua. 
ne kaverit välillä rasittavia ovat, mutta vaikken olekaan superäiti, niin kyllä meille aina saa tulla. Ja meillä on kolme lasta ja välillä kaikilla kaverit samaan aikaan. Toisaalta viihtyvät hyvin kavereiden kanssa, joten siinä mielessä helpompaa.