Toisen kerran avioituneet

Ei yhteisiä lapsia exän kanssa, enkä tyttönimeä halunnut takaisin. Sitäpaitsi uusi nimi on kivempi. :)

Sehän minun nimeni on.

ja siksi että nimeen on jo tottunut, liikaa vaivannäköä vaihtamisesta työelämässä ja muutenkin.

Uudelleen avioiduttuani otin mieheni nimen. Ekasta liitosta ei lapsia, toisesta neljä.

ja hyvä niin! Tätä toista liittoa on nyt kestänyt pitkälle toisellekymmenelle.

nyt toisen kerran avioituessani otan mieheni nimen. meillä on lapsi jolla on isänsä (ruotsinkielinen) nimi ja on jotenkin helpompaa kun koko poppoo on saman nimen alla.

tunnen jotenkin muuttuneeni ihmisenä myös. ajattelen avioliittoa nykyään pyhänä asiana joka liittää minun ja mieheni elämät pysyvästi yhteen. mielestäni on siis sopivaa ottaa yhteinen nimi.

Lapsia on molempien puolisoiden kanssa, eksän ja nykyisen. Pidin eksän sukunimen siihen asti, kun menin nykyisen kanssa naimisiin (lasten vuoksi), mutta tuntui aika hullulta ajatukselta olla eksän nimellä nykyisen vaimona... Tyttönimeä en ajatellutkaan, onhan perheessä muutenkin jo kaksi nimeä (lapseni ed. liitosta ovat isänsä nimellä).

Yhteinen nimi korostaa sitä, että me olemme nyt perhe ja perhe olemme me, enkä ole mikään mieheni ex-perheen lisäke. Tämä sama asia nopeutti naimisiinmenoamme. Onhan ihan eri asia olla sukulaisten ja viranomaisten edessä vihitty vaimo kuin "isin uusi tyttis".

ensimmäisestä liitosta ei ollut lapsia. Jos olisi ollut, en tiedä kuinka olisin sitten tehnyt.

Eikö se aina ole jonkun miehen nimi. Joko isän tai miehen. Kuin omistusliite.

oli äitini sukunimi ennen kuin menin naimisiin.

Se oli niin harvinainen että isäni halusi minun saavan sen mieluummin. Tosin nyt kun meillä yhteinen nimi niin se on vieläkin harvinaisempi kuin tyttönimeni :)

Siksi, että ekan (avo)liiton lapsilla mun tyttönimi, yhteisellä lapsella nyk. miehen nimi.

siis oma-puolison nimi.

Eron jälkeen pudotin tuon miehn nimen siitä roikkumasta.



Toisessa pidin omani, siis tyttönimen. Lapsemme ovat miehen sukunimellä.