Onko muita YH-äitejä, jotka eivät kaipaa miestä?

Onhan se kiva että joku kerää oppia kantapään kautta, mutta lapsia kohtaan se on väärin.

Onhan se kiva että joku kerää oppia kantapään kautta, mutta lapsia kohtaan se on väärin.

Onko tämä sitä rakentavaa kritiikkiä? Kun täällä aina sanotaan että ei saa ottaa itseensä "suoraan sanotusta rakentavasta kritiikistä".

No kait olen tyhmä kun minusta olet vain ilkeä.

Mutta asiaan.

Itse olen yh, enkä kaipaa miestä elämääni.

Tottakai on joskus hetkiä jolloin kaipaa sitä syliä johon käpertyä, mutta useimmiten tuo mielentila häviää nopeasti.

No myönnän kyllä että en osaa sitoutua yhteen ihmiseen. En ole pettänyt muutakuin henkisellä tasolla, joten tiedän kyllä kuka lapseni isä on. =) Tilanteessani on parempi että olen sinkku. Muksun isä on parempi malli parisuhteen suhteen.

yh-elämässäni. Tässä ainoat paineet tulevat ulkopuolelta:"yksinäisen naisen on mies löydettävä" ja kun pystyy nauramaan noille paineille päin näköä, menee hyvin.



En ole ennen naimisiin menoakaan ollut mikään parisuhdepörrääjä. Ensimmäinen jonka huomasin on se jonka kanssa olin yhdessä 11 vuotta ja lapset hankin. Ja siinä suhteessa luulin olevani lopun ikääni, mies päätti toisin.



Nyt olen ollut pari vuotta lasten kanssa keskenämme, olen tyytyväinen elämäntilanteeseeni ja onnellinen. Aluksi kaipasin miestä, mutta ns. ottajia ei ollut, enkä itse aktiivisesti mitään yrittänyt.



Mutta olen sitä mieltä, että hyviä miehiä on maailma täynnä. Yhteen rakastuinkin, mutta kuten muutkin hyvät miehet hänkin oli varattu.Jos varattu vuokseni pettäisi, menettäisi hän arvostukseni, paha dilemma siis.



Hellyyttä ja haleja jaan lasten kanssa, seksin hoidan oman käden oikeudella ja ruuvit porailen itse.Melkeenpä saa olla maatajärisyttävää rakkautta ja vielä todella esimerkillinen mies, jotta minä harkitsisin miestä kotiini päästäväni.Ja mitä muita suvun naisia ympärillä katselen, niin enpä todella ole yksin ajatuksineni.Siispä mieluummin yksin, kuin löysässä parisuhdehirressä päivästä toiseen roikkuen.

ensin avatessani ketjua olin ihan innoissani, että minun tavalla ajattelevia naisia on muitakin...mutta pettymys iski.



Kuten joku tuossa jo aiemmin kirjoitti, tehän nimenomaan haluatte miehen elämäänne, ette vain ole löytänyt sopivan kunnollista.



Eli onko täällä minun lisäkseni ketään, kuka ei halua miestä elämäänsä...edes sitä kunnollista?



Mä niin suuresti aina ihmettelen näitä "jos mä eroan, niin mistä mä sitten löydän uuden miehen" ajatuksia. Onko mies tosiaan se asia, joka elämän onnelliseksi tekee? Minun mielestäni nimenomaan päinvastoin. Suurimmat ongelmat elämässä johtuvat nimenomaan elosta miesten kanssa. Enkä väitä että mies on syyllinen, en vain usko että miestä ja naista on välttämättä tarkoitettu elämään yhdessä.



Jos nyt itse joskus sekoaisin ja ihastuisin, seurustelemaan en alkaisi enkä taatusti ryhtyisi mihinkään uusperhekuvioihin. Lapsillani on oikeus elää omassa kodissaan ilman vieraita, äidin uutta/uusia miesystäviä. Tapailla voisin silloin kun/jos huvittaisi. Mutta tämäkin skenaario on epätodennäköinen.

Usein olen ihmetellyt sitä, että tietyt naiset eivät koskaan niitä tapaa. Haukkuvat vaan kaikkien miehien olevan huonoja ja epäkelpoja. Se ei kerro miehistä mitään vaan siitä naisesta itsestään. Usein hulttiomiehet saavat puheillaan naisen pyörryksiin, ja nämä naiset uskovat heti mitä kuulevat. En ymmärrä miksi jotkut aikuiset ihmiset menevät jatkuvasti lipevyyden ansaan.

Itsekin sanovat, kuinka aina vetää puoleensa vääriä miehiä. Ja kuitenkin aina tekee niin, uudelleen ja uudelleen. Ja sitten haukkuvat kaikki miehet kusipäiksi.

Oletko narsistinen luonne? Et saa valtaotetta mieheen mutta lapsiin saat?



Mitä teet silloin kun lapset ovat isällään?

KUNNOLLISTA miestä. Turvallista miestä. Muita vaatimuksia ei paljoa olekaan, mutta missä sellainen olisi. Monia olen minäkin kokeillut, mutta yhtäkään en olisi voinut vihille viedä.



Miesten ajatusmaailma on vaan niin outo joissain asioissa, että olen minäkin mieluummin yksin lapseni kanssa, kuin taistelen päivänselvyyksistä.

Kykenen kyllä elämään miehen kanssa, mutten halua. Olen rakastunut aina vääriin miehiin, monesti he ovat olleet joko narsistisia tai sitten todella riippuvaisia minusta. Kaipaan kumppanuutta ja ystävyyttä mieheltä. Siis jos olisin parisuhteessa, mutten halua olla.



Lasteni isä on kuollut eli jälkimmäiseen kysymykseen en pysty vastata.



ap

En nyt tiedä, olenko ihan joka puolelta miehiä koittanut, mutta jotenkin en vain ole vuotta pitempään parisuhteeseen edes päätynyt. Nautin elämästämme lapsen kanssa tällaisena, enkä todellakaan kaipaa panoja... Onneksi aika harvoin olen törmännyt kummasteluun siitä, miksen kaipaa miestä. Tunnenpa myös muutaman muun samalla tyylillä elävän, normaalin, tasapainoisen ja onnellisen ihmisen. Ehkä meitä vaan on niin moneksi!

ei kai mies ole se asia joka elämssä täytyy saavuttaa? Jios on onnellinen yksin, niin se on pääasia. *Itse en aio koskaan miestä nurkkiini ottaa asumaan.

Ap, on hienoa että olet päässyt itsesi kanssa tasapainoon ja kykenet olemaan onnellinen myös ilman parisuhdetta! Parisuhteessa eläminen ei ole mikään välttämättömyys tai ehto elämän onnellisuudelle tai onnistumiselle.

KUNNOLLISTA miestä. Turvallista miestä. Muita vaatimuksia ei paljoa olekaan, mutta missä sellainen olisi. Monia olen minäkin kokeillut, mutta yhtäkään en olisi voinut vihille viedä.

Miesten ajatusmaailma on vaan niin outo joissain asioissa, että olen minäkin mieluummin yksin lapseni kanssa, kuin taistelen päivänselvyyksistä.

Jollain tapaa olen samaa mieltä tässä. Kasvattaako yh-elämä naisesta niin vahvan ja itsenäisen, että on vaikeaa löytää vertaistaan miestä. En itse ainakaan jaksa vastuuttomia ja omien ongelmiensa kanssa häviöllä olevia miehiä. Turvallisen ja kunnollisen miehen kanssa ehkä voisi elää. Mutta jossain vaiheessa alkaisin taas kaivata omaa aikaa ja tilaa.

ap

Ap, on hienoa että olet päässyt itsesi kanssa tasapainoon ja kykenet olemaan onnellinen myös ilman parisuhdetta! Parisuhteessa eläminen ei ole mikään välttämättömyys tai ehto elämän onnellisuudelle tai onnistumiselle.

Samaa mieltä :)

ap

lasten vuoksi. Miehistä ei voi kuitenkaan koskaan tietää, isolla osalla on joitakin henkisiä ongelmia. Oman ja lasten turvallisuuden vuoksi pysyttelen yksin.

Kamalasti ongelmia niin paljon, että yhteiselämä on mahdotonta.



ap, jolla myös on omat ongelmansa, tottakai

TODELLA hyvän ja tasa-arvoisen ja älykkään (kiltin, huumorintajuisen...) miehen ottaisin, mutta enää en suostu kenen tahansa piiaksi. Lasten kanssa meillä on hyvä elämä, ja töissä saan aikuisten juttuseuraa. Joskus olen miettinyt olisiko nainen parempi kumppani kuin mies. Mutta en tiedä, pitäisi sitten löytää se oikea.

Jollain tapaa olen samaa mieltä tässä. Kasvattaako yh-elämä naisesta niin vahvan ja itsenäisen, että on vaikeaa löytää vertaistaan miestä. En itse ainakaan jaksa vastuuttomia ja omien ongelmiensa kanssa häviöllä olevia miehiä. Turvallisen ja kunnollisen miehen kanssa ehkä voisi elää. Mutta jossain vaiheessa alkaisin taas kaivata omaa aikaa ja tilaa.



Ei voi sanoa liian itsenäisiä, sillä se tarkoittaisi että on vähän huono olla itsenäinen. Omasta puolestani voin sanoa, että olen aina ollut tällainen itsenäinen nainen. Tehnyt jo nuorena omat päätökseni, hoitanut pikkusisaruksiani, ostanut itse tienaamillani rahoilla vaatteeni jne. alkaen 14-vuotiaasta, opiskellut, matkustellut ja kaiken tämän ilman miestä, ystävien kanssa tai ihan itsenäisesti. Monet miehet ovat aika lepsuja, epäitsenäisiä ja huolenpitoa kaipaavia eli sellaisia, joita en elämääni kaipaa. Hyvin menee näinkin, ilman miestä.

olen oppinut epäitsekkääksi ja jotenkin tuntuu, että kaipaa miehessä myös epäitsekkyyttä. Kykyä laittaa toinen omien tarpeiden edelle. Tuo on vain harvinaista miesten keskuudessa...kai... tai sitten liioittelen =)

Monet miehet ovat aika lepsuja, epäitsenäisiä ja huolenpitoa kaipaavia eli sellaisia, joita en elämääni kaipaa. Hyvin menee näinkin, ilman miestä.

Olen ajatellut, että minussa on vikaa ja antanut mahdollisuuden erilaisille miehille. Mutta jotenkin en jaksa yhtä hoidettavaa ja hellittävää enää kotiini lasteni lisäksi.

ap

Joku mies voisi vastata tähän. Kiitos.