Onko muita YH-äitejä, jotka eivät kaipaa miestä?

ja kai sitä teen vieläkin. Jokin vaan on kun en halua kenenkään tallaavan itseäni vaan haluan arvostusta ja kunnioitusta. Ihan peruskamaa. ja niitä antaisin itsekin, mutta kun ei natsaa.

Jos tyttösikiö altistuu testosteronille esim. synnynnäisen lisämunuaishyperplasian vuoksi, aivojen kehitys siirtyy "poikamaiseen" suuntaan. Tämä näkyy muun muassa vähentyneenä kiinnostuksena hankkia lapsia, keskimääräistä parempina avaruudellisen hahmotuksen kykyinä ja matematiikan taitoina sekä keskimääräistä suurempana aggressiivisuutena.



Toisinsanoen:

Miehillä ei ole kiinnostusta jälkikasvusta huolehtimiseen ja väkivalta kiinnostaa enemmän kuin parisuhde.

ja kai sitä teen vieläkin. Jokin vaan on kun en halua kenenkään tallaavan itseäni vaan haluan arvostusta ja kunnioitusta. Ihan peruskamaa. ja niitä antaisin itsekin, mutta kun ei natsaa.

Minä kaipaan luotettavaa, raitista (onko olemassa raittiita miehiä enää???), savutonta ja vakavaraista aikuista miestä. Sellaista normaalia ja mukavaa, tavallista. Mutta miksi minun seuraani tulee vain epäitsenäisiä, masentuneita, päihdeongelmaisia, mustasukkaisia, henkisesti sairaita, vastuuttomia, luusereita, heikkoja...? Olen kokeillut ja montaa! Kait mulla on usko mennyt miehiin. On helpompaa ja parempaa olla yksin. Miksi kaipaisin lisää ongelmia ja stressiä elämääni? Lapsetkin tarvitsevat onnellisen äidin, joka ei sure miehen takia.

ap

Vaikka mahdollisuuksia on ollut paljon, en ole silti harrastanut edes yhden illan juttuja. Olen mieluusti yksin jos en tapaa miestä, joka ei sotke, hauku, hakkaa, petä, osaa käyttäytyä, ole epäkunnioittava, pidä lapsestani, anna minulle omaakin rauhaa, vaikeuta elämääni jne..



Lista on pitkä ja mahtaako tuollaista miestä olla olemassakaan. Jos ei, niin olen sitten yksin, ihan mieluusti.

Meinasin jo sanoa,että tämä suomalaisten miesten huonous on joku kansanvitsaus, mutta eipä ne ulkomaalaiset sen parempia ole,pettävät suurin osa.



Olen myös yh-äiti, joka on kasvanut jo niin itsenäiseksi ja vaativaksi, että luultavasti pelottaisin kaikki miehet läheltäni ;D

Pidetään sydän auki siltä varalta että joku sinne haluaa. Nautitaan lapsistamme sillä aikaa.



Kyllä minä vielä jonkun löydän joka ymmärtää ja haluaa parasta itselleen, minulle ja lapsille.

nyt meni hieman kyllä maku yh-äiteihin näitä viestejä lukiessa. Olen 3 vuotta ollut yh-isä ja olen ehdottomasti parisuhteen kannattaja. Syitä, miksi erottiin, en tässä foorumilla paljasta.



Omasta mielestä on erittäin vaikea luoda suhdetta lapsettomaan naiseen, kun itsellä on lapsi. Hoitovuorot yms tekevät sen, että uutta suhdetta naisen kanssaaloittaessa, jonka kanssa haluaisi olla paljon, on erittäin vaikeaa aloittaa. Olenkin ajatellut, että täytyy "keskittyä" yh-äiteihin, jos vaikka heillä olisi samanlainen ajattelumaailma, kuin itsellä.



Mutta näitä viestejä lukiessa ajatus siitä on aika kaukana.



En voi itse käsittää, kuinka voi olla ilman sitä vastaisen sukupolven fyysistä läsnäoloa. Kyllä mä ainakin haluan ja vaadin sitä, että mulla on aikaajoin, ei nyt panoja, mutta jotain läheisyyttä naisen kanssa. En tiedä kuinka nämä naiset sen sitten ajattelee/tekee.



Tässä nyt vain mun ajatuksia.

Meinasin jo sanoa,että tämä suomalaisten miesten huonous on joku kansanvitsaus, mutta eipä ne ulkomaalaiset sen parempia ole,pettävät suurin osa.

Olen myös yh-äiti, joka on kasvanut jo niin itsenäiseksi ja vaativaksi, että luultavasti pelottaisin kaikki miehet läheltäni ;D

En halua, että mies vaikeuttaa elämääni tai raskauttaa sitä. Vaan jotain kunnioitusta, kumppanuutta, vastuunkantoa, täyspäisyyttä.

Ehkä sit, kun lapset on niin isoja, etteivät tarvi kokoaikaista hoivaa, mun hoivaviettini ajamana otan jonkun luuserin hoidettavakseni. Toivottavasti ois ees rikas ;D

ap

Miehet ovat lopulta aika raukkamaisia,kulkevat kukasta kukkaan, joutumatta ikinä kunnon vastuuseen teoistaan tai perheestään. Kun he eivät enää vaan jaksa, he voivat pakata tavaransa ja poistua.

Jatkaa elämäänsä sinkkuina ja sitten taas ottaa jonkun ja yhtäkkiä olla taas jaksamatta häntäkään.



Nykyajan yhteiskunta mahdollistaa sen,että mies ei ota täyttä vastuuta enää mistään. KOSKA kautta aikojen mies on tuonut leivän pöytään(eli rahan kotiin) ja nykyään jokainen tietää,että suomessa kukaan ei jää täysin pennittömäksi erossa.

Eli siis tasa-arvon myötä miehistä on muuttunut hyödyttömiä olentoja,jotka eivät enää osallistu millään tavalla perheen pyörittämiseen ja saattavat siltikin kyllästyä ja lähteä.



Poikkeuksia on,tietenkin

mutta eivät ole löytäneet kunnollista miestä. Läheisyys tulee sen miehen mukana.

nyt meni hieman kyllä maku yh-äiteihin näitä viestejä lukiessa. Olen 3 vuotta ollut yh-isä ja olen ehdottomasti parisuhteen kannattaja. Syitä, miksi erottiin, en tässä foorumilla paljasta.

Omasta mielestä on erittäin vaikea luoda suhdetta lapsettomaan naiseen, kun itsellä on lapsi. Hoitovuorot yms tekevät sen, että uutta suhdetta naisen kanssaaloittaessa, jonka kanssa haluaisi olla paljon, on erittäin vaikeaa aloittaa. Olenkin ajatellut, että täytyy "keskittyä" yh-äiteihin, jos vaikka heillä olisi samanlainen ajattelumaailma, kuin itsellä.

Mutta näitä viestejä lukiessa ajatus siitä on aika kaukana.

En voi itse käsittää, kuinka voi olla ilman sitä vastaisen sukupolven fyysistä läsnäoloa. Kyllä mä ainakin haluan ja vaadin sitä, että mulla on aikaajoin, ei nyt panoja, mutta jotain läheisyyttä naisen kanssa. En tiedä kuinka nämä naiset sen sitten ajattelee/tekee.

Tässä nyt vain mun ajatuksia.

No, jos ei mitkään pelkät panot kiinnosta, niin ilman sitä on oltava. Ei orgasmiin välttämättä tarvi miestä... ;)

Minulla on paljon miespuoleisia ystäviä ja suhde heihin on lämmin. Osa on homoja, osa ei. Mutta miehiä elämässäni on kyllä.

Itse olen yrittänyt etsiä yh-isää itselleni, mutta teitä on vaikea löytää. Jos olet normaali, työssäkäyvä, raitis ja luotettava, niin kyllä voisin miettiä kanssasi suhdetta, jos haluaisin sellaista.

Minulla on vaan huono kokemus parisuhteista. Tarkoitus ei ole arvostella kaikkia miehiä. Minun parisuhteeni ovat menneet pieleen miesten päihdeongelmien, riippuvuuden (mies tarvitsee minua enemmän kuin minä häntä) tai esim mustasukkaisuuden takia. On usko mennyt miehiin. Olen pahoillani, mutta niin se vaan on.

ap

mutta eivät ole löytäneet kunnollista miestä. Läheisyys tulee sen miehen mukana.

Olen onnellinen näin. (kin) Enkä jaksa etsiä enää, kun aina tulee huti. Ja miksi etsisin, kun nyt ei edes huvita. Ihan oikeasti, ei koko ajan tarvi olla parisuhdetta.

ap

Olen minä sellaistakin kokeillut ja valitettavasti hän halusi lähteä baariin kanssani ja jättää lapsensa kotiin yksin...



Se vaan on niin, että lapsen hyvinvointi on tärkeintä minulle yh-äitinä, enkä halua lapseni kärsivän miehen vuoksi.

Lapsen lisäksi osaan viihdyttää miestä, mutta siihen ei tietääkseni baaria tarvita.

nyt meni hieman kyllä maku yh-äiteihin näitä viestejä lukiessa. Olen 3 vuotta ollut yh-isä ja olen ehdottomasti parisuhteen kannattaja. Syitä, miksi erottiin, en tässä foorumilla paljasta. Omasta mielestä on erittäin vaikea luoda suhdetta lapsettomaan naiseen, kun itsellä on lapsi. Hoitovuorot yms tekevät sen, että uutta suhdetta naisen kanssaaloittaessa, jonka kanssa haluaisi olla paljon, on erittäin vaikeaa aloittaa. Olenkin ajatellut, että täytyy "keskittyä" yh-äiteihin, jos vaikka heillä olisi samanlainen ajattelumaailma, kuin itsellä. Mutta näitä viestejä lukiessa ajatus siitä on aika kaukana. En voi itse käsittää, kuinka voi olla ilman sitä vastaisen sukupolven fyysistä läsnäoloa. Kyllä mä ainakin haluan ja vaadin sitä, että mulla on aikaajoin, ei nyt panoja, mutta jotain läheisyyttä naisen kanssa. En tiedä kuinka nämä naiset sen sitten ajattelee/tekee. Tässä nyt vain mun ajatuksia.

Minä en halua läheisyyttä, missä ei ole sen kummempaa tunnetta mukana. En valitettavasti saa siitä mitään, että nussin jonkun miehen kanssa, joka ei merkitse minulle yhtään mitään. Paitsi pahan mielen.

Samaa mieltä :)



ap

joista yh:t ketjussa puhuvat. Olen itsekin yh ja ymmärrän kyllä näitä ajatuksia. Sekä lapsena ja omaa parastaan ajatellessa sitä jättää suosiolla väliin vähänkään epätasapainoiset loputtomasti poikamieselämää viettävät tapaukset, jotka tuo elämään vain hämminkiä ja sydänsuruja - vaikka sitä fyysistä läheisyyttä kaipaisikin. Tarjolla olisi vaikka minkälaista kiinnostavaakin kaksilahkeista, mutta sitä on jo oppinut katsomaan tulevaa suhdetta realistisemmin.



Aikuisiässä kaipaisi tasapainoista, turvallista miestä, joka tietää jo mihin on menossa. Uskoisin, että mies, joka on itsekin yh on varsin potentiaalinen tapaus monelle tässäkin ketjussa kirjoittavalle yh:lle, joten älä nyt vielä luovu toivosta.

joista yh:t ketjussa puhuvat. Olen itsekin yh ja ymmärrän kyllä näitä ajatuksia. Sekä lapsena ja omaa parastaan ajatellessa sitä jättää suosiolla väliin vähänkään epätasapainoiset loputtomasti poikamieselämää viettävät tapaukset, jotka tuo elämään vain hämminkiä ja sydänsuruja - vaikka sitä fyysistä läheisyyttä kaipaisikin. Tarjolla olisi vaikka minkälaista kiinnostavaakin kaksilahkeista, mutta sitä on jo oppinut katsomaan tulevaa suhdetta realistisemmin. Aikuisiässä kaipaisi tasapainoista, turvallista miestä, joka tietää jo mihin on menossa. Uskoisin, että mies, joka on itsekin yh on varsin potentiaalinen tapaus monelle tässäkin ketjussa kirjoittavalle yh:lle, joten älä nyt vielä luovu toivosta.

Kiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa nämä yh-äidit ovat tavanneet vain näitä luusereita, jotka hyppäävät kukasta kukkaan ja eivät välitä lapsensa tunteista ja tulevaisuudesta tuon taivallaista. Se, että mies olisi se jättäjä, on taas hyvin stereotyyppistä lajittelua oman suppean kokemuksen perusteella. Antakaa mahdollisuus meille "kunnon" mieheille, joilla perhe ja lapsi on se tärkein asia ja unohtakaa sitten ne jännittävät, kovat luuserit, joiden viikon kohokohta on saada taas yksi sulka hattuun.

Yh-isä

joista yh:t ketjussa puhuvat. Olen itsekin yh ja ymmärrän kyllä näitä ajatuksia. Sekä lapsena ja omaa parastaan ajatellessa sitä jättää suosiolla väliin vähänkään epätasapainoiset loputtomasti poikamieselämää viettävät tapaukset, jotka tuo elämään vain hämminkiä ja sydänsuruja - vaikka sitä fyysistä läheisyyttä kaipaisikin. Tarjolla olisi vaikka minkälaista kiinnostavaakin kaksilahkeista, mutta sitä on jo oppinut katsomaan tulevaa suhdetta realistisemmin. Aikuisiässä kaipaisi tasapainoista, turvallista miestä, joka tietää jo mihin on menossa. Uskoisin, että mies, joka on itsekin yh on varsin potentiaalinen tapaus monelle tässäkin ketjussa kirjoittavalle yh:lle, joten älä nyt vielä luovu toivosta.

Kiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa nämä yh-äidit ovat tavanneet vain näitä luusereita, jotka hyppäävät kukasta kukkaan ja eivät välitä lapsensa tunteista ja tulevaisuudesta tuon taivallaista. Se, että mies olisi se jättäjä, on taas hyvin stereotyyppistä lajittelua oman suppean kokemuksen perusteella. Antakaa mahdollisuus meille "kunnon" mieheille, joilla perhe ja lapsi on se tärkein asia ja unohtakaa sitten ne jännittävät, kovat luuserit, joiden viikon kohokohta on saada taas yksi sulka hattuun. Yh-isä

joista yh:t ketjussa puhuvat. Olen itsekin yh ja ymmärrän kyllä näitä ajatuksia. Sekä lapsena ja omaa parastaan ajatellessa sitä jättää suosiolla väliin vähänkään epätasapainoiset loputtomasti poikamieselämää viettävät tapaukset, jotka tuo elämään vain hämminkiä ja sydänsuruja - vaikka sitä fyysistä läheisyyttä kaipaisikin. Tarjolla olisi vaikka minkälaista kiinnostavaakin kaksilahkeista, mutta sitä on jo oppinut katsomaan tulevaa suhdetta realistisemmin. Aikuisiässä kaipaisi tasapainoista, turvallista miestä, joka tietää jo mihin on menossa. Uskoisin, että mies, joka on itsekin yh on varsin potentiaalinen tapaus monelle tässäkin ketjussa kirjoittavalle yh:lle, joten älä nyt vielä luovu toivosta.

Kiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa nämä yh-äidit ovat tavanneet vain näitä luusereita, jotka hyppäävät kukasta kukkaan ja eivät välitä lapsensa tunteista ja tulevaisuudesta tuon taivallaista. Se, että mies olisi se jättäjä, on taas hyvin stereotyyppistä lajittelua oman suppean kokemuksen perusteella. Antakaa mahdollisuus meille "kunnon" mieheille, joilla perhe ja lapsi on se tärkein asia ja unohtakaa sitten ne jännittävät, kovat luuserit, joiden viikon kohokohta on saada taas yksi sulka hattuun. Yh-isä

joista yh:t ketjussa puhuvat. Olen itsekin yh ja ymmärrän kyllä näitä ajatuksia. Sekä lapsena ja omaa parastaan ajatellessa sitä jättää suosiolla väliin vähänkään epätasapainoiset loputtomasti poikamieselämää viettävät tapaukset, jotka tuo elämään vain hämminkiä ja sydänsuruja - vaikka sitä fyysistä läheisyyttä kaipaisikin. Tarjolla olisi vaikka minkälaista kiinnostavaakin kaksilahkeista, mutta sitä on jo oppinut katsomaan tulevaa suhdetta realistisemmin. Aikuisiässä kaipaisi tasapainoista, turvallista miestä, joka tietää jo mihin on menossa. Uskoisin, että mies, joka on itsekin yh on varsin potentiaalinen tapaus monelle tässäkin ketjussa kirjoittavalle yh:lle, joten älä nyt vielä luovu toivosta.

Kiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa nämä yh-äidit ovat tavanneet vain näitä luusereita, jotka hyppäävät kukasta kukkaan ja eivät välitä lapsensa tunteista ja tulevaisuudesta tuon taivallaista. Se, että mies olisi se jättäjä, on taas hyvin stereotyyppistä lajittelua oman suppean kokemuksen perusteella. Antakaa mahdollisuus meille "kunnon" mieheille, joilla perhe ja lapsi on se tärkein asia ja unohtakaa sitten ne jännittävät, kovat luuserit, joiden viikon kohokohta on saada taas yksi sulka hattuun. Yh-isä

joista yh:t ketjussa puhuvat. Olen itsekin yh ja ymmärrän kyllä näitä ajatuksia. Sekä lapsena ja omaa parastaan ajatellessa sitä jättää suosiolla väliin vähänkään epätasapainoiset loputtomasti poikamieselämää viettävät tapaukset, jotka tuo elämään vain hämminkiä ja sydänsuruja - vaikka sitä fyysistä läheisyyttä kaipaisikin. Tarjolla olisi vaikka minkälaista kiinnostavaakin kaksilahkeista, mutta sitä on jo oppinut katsomaan tulevaa suhdetta realistisemmin. Aikuisiässä kaipaisi tasapainoista, turvallista miestä, joka tietää jo mihin on menossa. Uskoisin, että mies, joka on itsekin yh on varsin potentiaalinen tapaus monelle tässäkin ketjussa kirjoittavalle yh:lle, joten älä nyt vielä luovu toivosta.

Kiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa nämä yh-äidit ovat tavanneet vain näitä luusereita, jotka hyppäävät kukasta kukkaan ja eivät välitä lapsensa tunteista ja tulevaisuudesta tuon taivallaista. Se, että mies olisi se jättäjä, on taas hyvin stereotyyppistä lajittelua oman suppean kokemuksen perusteella. Antakaa mahdollisuus meille "kunnon" mieheille, joilla perhe ja lapsi on se tärkein asia ja unohtakaa sitten ne jännittävät, kovat luuserit, joiden viikon kohokohta on saada taas yksi sulka hattuun. Yh-isä

Tuntuu, että syyllistäisit meitä yh-äitejä. Että tekisimme koko ajan vain vääriä valintoja. Kuten jo moni on sanonut, ei etsi miestä mutta jos kunnollinen mies tulee vastaan niin mikäs siinä.

En ole vielä yhtäkään miestä lapselleni näyttänyt. Muutamaa miestä olen tapaillut, mutta he eivät ole sitä mitä haluan. Yhdenillan panoja en harrasta, kukaan ei saa "sulkaa hattuun".

Olet jotenkin hyökkäävä, katkera? En ehkä haluaisi tutustua sinuun, vaikka väität olevasi kunnon mies.

Olen aivan onnellinen kahden lapseni kanssa. Miehet on kokeiltu edestä, takaa, päältä, alta ja sivulta. EVVK! Yhden illan panot tai kaveripanot eivät kiinnosta. Elämä miehen kanssa on vaikeeta, olen oppinut arvostamaan omaa rauhaa ja hyvää elämää lasten kanssa. Jatkuvasti kummastellaan, kun en kaipaa miestä itselleni. Olenko tosiaankin kummajainen???

Muut ovat aika rauhallisesti kirjoitelleet. Lue vielä kerran hepun viestit niin kyllä hän ihan asiallisesti rustaili.