Millainen perhe teillä olisi, jos olisit saanut lapsen ensimmäisen poikaystäväsi kanssa?

Puolustelee ei ole kiinni numerojärjestyksestä. Ei kai kukaan niin luulekaan, mutta suurin osa on joskus seurustellut jonkun muun kuin nyk miehensä kanssa ja kysymys on ihan mielenkiintoinen.



Mieheni on minun tieskuinkamones ja minä mieheni ensimmäinen.

Ylimustasukkainen tapaus. Onneksi pääsin eroon.

lapsia olisi todennäköisesti enemmän kuin meillä kummallakaan nyt, eläisimme ehkä vähän vaatimattomammilla tuloilla. Luulisin, että olisimme ihan onnellisia.



Mutta olen myös onnellinen siitä, että yläasteen jälkeen tiemme erosivat, koska olimme liian nuoria ja meiltä olisi voinut jäädä moni muu asia kokematta. Ties vaikka olisimme jämähtäneet pienelle kotipaikkakunnallemme, josta onneksemme olemme molemmat päässeet jo pois.

Hyvin hurmaava ja fiksu kuten isänsäkin.

jossa molemmat ovat suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon. Lapsia lienee olisi kaksi, niikuin molemmilla meistä onkin. Isä tekisi pitkää päivää töissä, että voisi käyttää rahansa kutsumusharrastukseensa, jonka kulut ovat noin 3000e kuussa. Minä tekisin kotityöt, hoitaisin lapset ja maksaisin arkikulut asumisineen. Seurustelimme vuoden yläkouluiässä. Olemme väleissä edelleen.



Se mitä en ole mahdollisesta perhe-elämästämme vielä maininnut, on se, että minä luultavasti olisin kokeillut useampia irtosuhteita ihan vain kokemusmielessä. Olen aina ollut suhteissani uskollinen, mutta en osaa kuvitella, että uteliaisuuteni seksin ja miesten elimien suhteen olisi tullut tyydytetyksi vain yhden kumppanin kanssa. Saattaisi olla, että olisin jäänyt kokeiluistani kiinni tai ollut jäämättä. Mutta nyt yhteentoista vuoteen ei ole tehnyt mieli muita miehiä kuin omaani. Mutta itseni tuntien, tällainen ei olisi ollut mahdollista yhden miehen kokemuksella. Olisi janottanut liikaa.

riippuu miten sen ottaa, ekan vähän sinnepäin -poikaystävän kanssa oltaisiin akateeminen kaupunkilaisperhe, varmaan aika keskiluokkaisia ja noin kaksi lasta, paljon harrastuksia ja hieno auto.



Ekan pitkäaikaisen poikaystävän kanssa meillä olisi iso maalaistalo, paljon eläimiä ja neljä lasta, tiedän lasten nimetkin, sillä suunnittelimme ne jo silloin alle parikymppisenä. Ja hänen ja vaimonsa lapsista ainakin kaksi on sen nimisiä... :-O

Meillä olisi 18 v.(!) lapsi, minua olisi petetty ja lopulta varmaan jätetty. Jos näin ei olisi käynyt, olisimme kuitenkin onnettomia ja haikailisimme jotain muuta.

En tiedä hänen elämänkulustaan. Vain hänen urastaan tiedän-sen osasin päätelläkin. En kuitenkaan ole tavannut häntä tai mahdollista perhettään.

Toinen nuoruuden ihastukseni on edelleen lapseton ja naimaton ymmärtääkseni ja jatkanut sillä alalla jolla oli jo silloin.



Oikeastaan mieheni oli ainoa ja ensimmäinen ja viimeinen oikeasti vakava suhde, joka alkoi niin äkkiä ja tiedettiin heti kumpikin että tämä on tässä.

On edelleenkin :)

minä hoitaisin kaikki kotityöt ja kaupassa käynnit, herra urheilisi ja harrastaisi ja olisi sitä mieltä, että nainen hoitaa kodin ja lapset. Varmaan muuten olisi aviopuolisona ihan ok, mutta itse en tuollaista elämää jaksaisi.

kiekkovaimona. Jos silloin olisi tehty lapsia, niin alkaisivat olla täysi-ikäisiä jo.

Eli sellaista olisi kuin nytkin.



Keskiluokkainen perhe 3lasta, koira, omakotitalo. Lapset harrastavat, me aikuiset vähemmän. Etelässä ja lapissa käydään silloin tällöin ja muuten ollaan kotimaisemissa.



Lapset ihania ja rakastettuja.

mieheni olisi uuttera duunari, mutta arvostaisi myös perhettään. Itselläni olisi aika ankeaa siellä syrjäkylällä, enkä todennäköisesti olisi opiskellut läheskään yhtä paljon kuin nyt olen, en ainakaan olisi voinut tehdä aikuisiällä maisteritutkintoa.

Lapsemme olisivat jo isoja,parikymppisiä. Heitä saattaisi olla jopa neljä.

Perheväkivaltaa en olisi saanut kokea, mutta uskon, että joskus ärsyyntyisin miehen kiltteydestä, tämä oli syy eroomme joskus kauan sitten. olisiumme kuitenkin tasapainoinen perhe.

Äijä röhnöttäisi sohvalla ja syyttäisi mua kaikesta. Siinä välissä vähän surffaisi pornosaiteilla, litkisi olutta, haaveilisi muusikon urasta, katsoisi telkkaria ja tumputtaisi.



Minä yrittäisin ja ahertaisin ja koko perhe roikkuisi mun varassa.



Lapset pelkäisivät ja karttaisivat väkivaltaista isäänsä, johon ei olisi oikein minkäänlaista suhdetta.



Luojalle kiitos tulin järkiini! Onnea vain hänelle, joka tämän palkinnon peri.

no jätin sen koska sain tietää että käyttää huumeita, eli ei hyvä.

Olisimme eronneet vuosia sitten ja kaikella todennäköisyydellä olisin ehtinyt pariutua uudelleen kauan sitten.

luultavasti olisin yh, ellen olisi hakattu kuoliaaksi ennen eroa. Mutta tuohon tilanteeseen en toki ehdoin tahdoin olisi lasta hankkinut!

mieheni on se ensimmäinen poikaystäväni.liittoa onnellisesti takana 15v ja siinä ajassa on tullut myös 5 ihanaa lasta.

ja olemme onnellisia.

haluatko kysyä jotain.voin kertoa aluksi ettei meillä tylsää ole ja onnellisia olemme olleet koko ajan.

hyvään parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä jotka oikeesti ovat samoilla linjoilla.tosin meillä ikäeroakin miehen kanssa on 13v mutta edelleen näillä mennään.

jos olisin saanut lapsen ensimmäisen kanssa niin luultavasti hän olisi jättänyt mut jo raskausaikana,luultavasti hän tapailisi silloin tällöin lastamme mutta luulen että viettäisi suurimman osan elämästään mielisairaalassa.Lapsemme olisi n.13-v.



Toisen kanssa olisi varmaan tullut kans yksi lapsi (siihen mennessä olsin yhden lapsen yh ja miehellä olisi entisestä liitostaan yksi lapsi.) mutta luultavasti hän vauva aikana olisi alkanut enemmän kulkee baareissa ja hommannut itselleen salaseuraa.Lopulta hän olisi rakastunut tähän toiseen naiseen ja hylännyt meidät.Sitten hän varmaan olisi taas mennyt uuden naisen kanssa naimisiin ja taas tehnyt lapsen hänen kanssaan.(näin voi ainakin päätellä kun ollut 6v aikana 3 naisen kanssa kenen kanssa tehnyt lapsia).





jep jep,eli paaaljon parempi että en alkanut lapsia tehtaileen ensimmäisen enkä toisen kanssa :D

Sossun tuilla, espoon korvessa elävä perhe.

Mies ei tekisi yhtään mitään kotona paitsi istuisi koneella ja minä KAIKEN muun!

Luojan kiitos tapasin nykyisen mieheni eikä lapsia tullut sen edellisen kanssa!

Olisin kyynistynyt tai murentunut henkisesti ja kotiäiti, jota samaan aikaan piiskataan opintojen, työpaikan ja saavutusten perään; mies haluaa kotiäidin ja uranaisen samassa paketissa. Saisin kommentteja ulkonäöstäni, kuinka pihtaan seksiä, kuinka olen saamaton, kuinka en tue miestäni, loputtomiin. Asuisimme ulkomailla ja hukuttaisen itseni lapsiin, koska muuten pelkäisin murtuvani. Mies loistaisi urallaan, mutta perhe saisi tutan paineesta ja mielettömästä kunnianhimosta. Taloudellisesti elämä etuoikeutettua, sillä mies työskentelisi johtopaikoilla Keski-Euroopassa (ministeriö/EU/YK jne.)



Vieläkin, vuosien jälkeen säpsähdän ajatuksesta, että olisimme menneet naimisiin. Huh, onneksi tajusin lähteä ja tulin Suomeen "maitojunalla". Tosin tie vei takaisin ulkomaille ja nyt olen onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa, joka myös on menestynyt ja kansainvälisissä ympyröissä, mutta ah, niin tasapainoinen ja NORMAALI, perhe on aina etusijalla :D Olen kotiäiti ja lapsen hoidon ohella olen opiskellut ja seuraavana projektina kirjan kirjoittaminen. Mies kannustaa ja tukee, mutta ei koskaan painosta, vähättele tai pidä mua osana meriitti-listaansa tai status-esineenä.