Työkaverin puhumattomuus
Mitä mieltä olette tällaisesta? Mulla on uusi kollega, joka on tosi hiljainen ja puhumaton, kysyy kyllä, jos tarvii jotain työhön liittyvää neuvoa. Hän ei aina edes tervehdi tai juuri ja juuri sanoo huomenta, jos on ihan pakko. Olen yrittänyt ottaa hänet hyvin vastaan, olen perehdyttänyt ja auttanut tarvittaessa, pyytänyt yhdessä lounaalle jne. Hän ei juuri puhu mitään ja en ole esim. yksityisasioita udellut, jokainen kertoo mitä kertoo. Nyt alkaa tuntua, että työasioitakin jää pimentoon, kun ei saada kommunikoitua. Ensin ajattelin, että hän ei pidä minusta, mutta tänään huomasin, ettei esim. tervehdi muitakaan. Pomo huikkasi aamulla huomenet tullessaan ja tämä henkilö ei vastannut mitään?!? Ja ei vastannut meidän sihteerillekään.
Mistä tällainen käytös voi johtua? Mä olen tottunut ihan toisenlaiseen käytökseen työpaikalla. Voiko joku olla niin ujo, ettei saa sanaa suustaan vai onko tässä jotain muuta? Meillä on työ, johon kuuluu esim. tiettyjä asiakastapaamisia, joissa pitäisi osata esiintyä sujuvasti ja keskustella ja tuoda uusia näkökulmia esiin. Miten tuollainen puhumaton henkilö pärjää niissä tilanteissa?
Kommentit (43)
kollegan uhaksi, ja nyt yrittää peittää tätä pelkoa syyttämällä tätä viatonta kollegaa tällä tavoin. Näin ap saa tilaisuuden tuntea olevansa jossain hyvä ja saa tuntea olevansa niin ihanan sosiaalinenkin.
joten ap ei todellakaan voi tietää että miten ne tulevat menemään. Ties vaikka kuinka hienosti.
Oletko kokeillut, hoituisiko kommunikointi sähköpostitse? Jos on ujo, se voisi olla helpompi tapa. Eikä haittaa, vaikka istuisitte vierekkäin, voit sanoa että laitoin asiat sähköpostiin niin ovat siellä tallessa.
ihan minulta kymmenen vuotta sitten. Voi siis olla ihan ujoutta ja jatkuvaa jännittämistä. Mutta jos henkilön pitäisi hoitaa asiakastapaamisia, niin nuo ominaisuudet eivät kyllä ole eduksi. Ehkä hän tuosta vielä "lämpenee".
Vinkkinä ap:lle, että myös pomoja saattaa ärsyttää, että joku "tarkkanäköinen alainen" alkaa kyyläämään uutta ihmistä, aiheuttaa sekaannusta työilmapiirissä alkamalla kyseenalaistamaan tulokasta tms. Tai peräti savustaa ulos jotakuta ihmistä.
Tällaisiakin on nähty, kaikenmaailman pirullisia maailmannapasihteereitä, narsistisesti häiriintyneitä assareita, ja jopa vähän muka fiksumpiakin työntekijöitä, jotka heittäytyvät kakaroiksi työpaikalla työnteon sijaan. Heidän paikkansa olisi kortistossa, eikä suinkaan toteuttamassa oman pikku-Hitlerinsä tarpeita työpaikoilla.
työkaverista ei ole kokemusta, mutta miehen veli on tuollainen. Puhuu vain niiden kanssa joiden pärstäkerroin miellyttää, muille ei sano mitään, paitsi sitten jälkikäteen haukkuu. Ei tosiaan edes tervehdi, ja esim perhejuhliin tullessaan aina kysyy, että kuka tulee mihin aikaan, kun 99% sukulaisista ja kavereista on sellaisia, joita ei halua nähdä jne. Sitten tietysti itse tulee eri aikaan. Joskus jopa eri päivänä.
-ja etsisin pitkän päälle itselleni uuden työn...aikaa vietetään kuitenkin siellä niin paljon, että asioiden pitää sujua vaikka ystäviä ei oltaisikaan
Sinun kuvaamallasi henkilöllä ja ap:n kuvaamalla henkilöllö ei välttämättä ole mitään yhteistä. Huono vertaus.
-ja etsisin pitkän päälle itselleni uuden työn...aikaa vietetään kuitenkin siellä niin paljon, että asioiden pitää sujua vaikka ystäviä ei oltaisikaan
Jos vierustoveri ei ala juttukaveriksi, ei kun itse vaihtamaan työpaikkaa. Tai työkaveri. Jompi kumpi saa lähteä. On rassssssaavaa, jos pitää keskittyä työntekoon. Asiat vaan EI suju niin!!!
olin tuollainen kun olin masentunut, potkut saadessani pomo haukkui minut lyttyyn, kun en kuulemma koskaan edes tervehtinyt ketään ja minulla on asennevamma jne. Mutta en ollut tullut edes ajatelleeksi asiaa, olin koko ajan niin omissa maailmoissani. Mä olin tosin vain siivoamassa, en missään vaativassa asiantuntijahommassa.
olemme yhdessä vastuussa tietyistä asioista ja jotta työt hoituisivat, meidän pitäisi keskustella ja informoida toisiamme tietyistä asioista. Pitäisi myös keskustella välillä, miten tietyt asiat hoidetaan. Homma menee aika vaikeeksi, jos toinen ei puhu ja kaikki tieto pitää oikein lypsää ulos.
En ole itsekään mikään hölösuu, joten en odotakaan, että koko ajan pitäisi lörpöttää. Mutta työasiat on hoidettava.
t. ap
Tiedän on pakko keskustella TÖISTÄ. Se tarkoittaa, että sovitte palaverin, jossa nuo työasiat puhutaan. Parhaimmillaan palaverissa on asialista, johon voi tehdä myös muistiinpanoja sovituista jutuista. Timin asioiden sopimista EI ole tarpeen eikä yleensä syytäkään jauhaa käytävillä tai kahvitunnilla tai muuten vain ohikulkiessa ilman minkäänlaista järjestystä tai organisaatiota tai sovittujen asioiden ylöskirjaamista.
Mä inhoan näitä ihmisiä, jotka "sopii" tiimin asioista milloin kenenkin kanssa käytävillä ja vessoissa jne. ja sitten jotkut jää keskustelun ulkopuolelle, kun sattuvat silloin olemaan vaikka asiakkaan kanssa ja nämä käytävähölöt eivät edes informoi tekemistään "päätöksista" puhumattakaan, että tämä oikeasti töitä hoitava tyyppi pääsisi osallistumaan niiden tekemiseen.
Puhuu asiakkaille lyhyesti kommunikoiden, puhuu työasioista, mutta muuten ei.
Ei voi sille mitään, että on tuollainen, eikä muuksi muutu.
Kauheata että tällaisten ihmisten kimppuun hyökätään ja en ihan luota sinuunkaan samomisiin, että työt jotenkin kärsisi tästä.
Se että ei puhu sinulle, niin silti varmasti voi puhua asiakkaille.
Ujot ja hiljaisemmathan karsitaan rekrytoinneissa aina ensimmäisenä! Ei tarvitse olla kyseessä edes myyntityö, mutta kaikkien pitäisi olla amerikkalaistyylisiä "huippusosiaalisia" tyhjänpuhujia...
Itsekin kuulun näihin hiljaisempiin ihmisiin, mutta toki vastaan tervehdyksiin, en sentään ole niin rajoittunut. Myöskin kaikki työn vaatimat sosiaaliset tilanteet onnistuvat, mutta ylimääräinen ei-työhön-liittyvä kommunikointi ei erityisemmin kiinnosta. Olen töissä oikeasti tekemässä töitä enkä puhumassa yksityisasioistani.
Siis eihän kyse ole siitä, että pitäisi puhua jostain muusta kuin työstä. Mutta asiantuntijatyössä on vain kyettävä saamaan sanomansa esiin, koska se vaikuttaa muiden työhön.
Jos työnä on vaikka sisustussuunnitelma, niin kyllä sen valaisinsuunnittelijan on kyettävä puhumaan sähkärin ja muiden suunnittelijoiden kanssa omista ajatuksistaan. Eihän siitä muuten mitään tule.
Sen voi tuoda esiin vaikka kirjoittamalla, mutta joku kommunikointitapa on oltava.
Ujot ja hiljaisemmathan karsitaan rekrytoinneissa aina ensimmäisenä! Ei tarvitse olla kyseessä edes myyntityö, mutta kaikkien pitäisi olla amerikkalaistyylisiä "huippusosiaalisia" tyhjänpuhujia...
Siis eihän kyse ole siitä, että pitäisi puhua jostain muusta kuin työstä. Mutta asiantuntijatyössä on vain kyettävä saamaan sanomansa esiin, koska se vaikuttaa muiden työhön.
Jos työnä on vaikka sisustussuunnitelma, niin kyllä sen valaisinsuunnittelijan on kyettävä puhumaan sähkärin ja muiden suunnittelijoiden kanssa omista ajatuksistaan. Eihän siitä muuten mitään tule.
Sen voi tuoda esiin vaikka kirjoittamalla, mutta joku kommunikointitapa on oltava.
Siis kykeneekö tarvittuihin työtehtäviin?
Miten v**ussa oikeasti jotkut rividuunarit kuvittelevat asian miettimisen kuuluvan heidän tehtäviinsä, jos eivät ole ko. työntekijän esimiesasemassa? Mistä kaikkivaltiassyndroomasta siinä on kyse?
Jos huomaa itse miettivänsä oikein vakavissaan toisen työntekijän sosiaalisia ominaisuuksia, pitäisi älytä pysähtyä ja herättää itsensä. Ellei sitten kyseinen mietityttävä sosiaalinen ominaisuus ole sellainen, että se vahingoittaa toisia, ts. pahansuopa juoruilu, kieroilu, ilkeily tai muuten loukkaava käytös. Silloin asiaan pitäisikin puuttua.
Meitä on moneen junaan, ja valitettavan usein ne äänekkäimmät kontrolloimaan pyrkivät ovat jääneet muiden taitojen ja jopa älykkyyden suhteen asemalle.
Musta on äärimmäisen raskasta tehdä töitä ihmisen kanssa joka ei kommentoi mitään. Omassa työyhteisössäni on ihminen joka ei juuri koskaan kommentoi mitään. Näin kaikki suunnittelu vastuu jää meille muille kun hän ei avaa suutaan. Saattaa sitten kyllä ilmeillään paljastaa omat ajatuksensa muttei sano mitään. Kun pomo yrittää saada häntä kertomaan näkemyksiään ei saa mitään irti. Näin tälle työkaverille jää paljon vähemmän hommaa tehtäväksi. Eli vaikeneminen on myös keino luistaa hommista, voi kun oppisi sen itsekin. En vaan viitsi jättää työkavereita pulaan!
Anteeksi vaan mutta tietyissa hommissa täytyy hoitaa omaa osuus puhumalla!
Musta on äärimmäisen raskasta tehdä töitä ihmisen kanssa joka ei kommentoi mitään. Omassa työyhteisössäni on ihminen joka ei juuri koskaan kommentoi mitään. Näin kaikki suunnittelu vastuu jää meille muille kun hän ei avaa suutaan. Saattaa sitten kyllä ilmeillään paljastaa omat ajatuksensa muttei sano mitään. Kun pomo yrittää saada häntä kertomaan näkemyksiään ei saa mitään irti. Näin tälle työkaverille jää paljon vähemmän hommaa tehtäväksi. Eli vaikeneminen on myös keino luistaa hommista, voi kun oppisi sen itsekin. En vaan viitsi jättää työkavereita pulaan!
Anteeksi vaan mutta tietyissa hommissa täytyy hoitaa omaa osuus puhumalla!
että uusi työkaveri oli erilainen, vähemmän suulas kuin ap olisi toivonut. Ja sen vuoksi ap haluaa epäillä hänen suoriutumistaan työtehtävistään.
Jospa vain antaisi ajan näyttää miten henkilö pärjää hänelle annetuissa työtehtävissä. Pomo varmaan häntä seuraakin ja on ajantasalla. Jos tulee eteen tässä kuvattu tilanne, että joku ikäänkuin tahallaan luistaa hommista vaikenemalla (!?! :D), asian voi ottaa puheeksi esimiehen kanssa. Jos tämä ei itse huomaa, että toinen luistaa tehtävistään ;)
Itse olen tuollainen vähäsanainen ja melko suoralinjainen kommunikoija. Selitän asioista pääkohdat, ja toisinaan pitkästyn työkavereideni yksityiskohtaisiin monologeihin ts. he selittävät usein juurta jaksain jostain työn kannalta epäoleellisesta seikasta ja takertuvat kokonaisuuden kannalta katsoen pikkuseikkoihin. Kun joku selittää asiat juurta jaksain, tulee tunne että joko hän tai viestin vastaanottaja on hieman yksinkertainen.
Lisäksi moni puhelias suoltaa puhetta kuuntelematta, mitä toinen yrittää sanoa. Ei saa suunvuoroa, ja työpaikalla puhutaan päälle, kukaan ei koskaan kysy mitään. Eli puheliaisuus ei mielestäni takaa sujuvaa kommunikointia.
Ei tervehtinyt tai noteerannut ihmisiä. Oli ihan omassa maailmassa. Juhlissa meillä oli sellainen paritehtävä ja hän tuskin osallistui. Pomot ei kyllä kattoneet hyvällä. Ja hänen sopimusta ei jatkettu.
Minusta oli todella ärsyttävää yrittää olla tekemisissä tyypin kanssa jolta ei mormaali kanssakäyminen luonnistu. Enkä tarkoita että pitäisi yhdessä käydä drinksuilla.
ihan minulta kymmenen vuotta sitten. Voi siis olla ihan ujoutta ja jatkuvaa jännittämistä. Mutta jos henkilön pitäisi hoitaa asiakastapaamisia, niin nuo ominaisuudet eivät kyllä ole eduksi. Ehkä hän tuosta vielä "lämpenee".