Kuinka kauan menee, että pääsee puolison uskottomuuden yli?

kunnes ero on selvä!

Onko kertapano kännissä (lue vahinko), selvinpäinpano, vai vuosia kestänyt uskottomuus.



Meillä mies petti humalassa kerran. Tunnusti vuosia myöhemmin ja riitti, kun muutama viikko vatvottiin asiaa. Ei vaivaa enää millään lailla, voidaan jopa "vitsailla" asiasta.

Pointti oli siinä, etten syyllistänyt miestä, yleensähän pettäjä tietenkin on syyllinen, mutta meidän tapauksessa minä ajoin miehen pettämiseen, myönsin sen silloin ja myönnän nyt.

Kun molemmat myönsimme ja tunnustimme virheemme, ei ollut vaikeaakaan päästä pettämisen yli.

Nyt vuosien jälkeen parisuhde paremmalla tolalla kuin koskaan ja mikä parasta, luottamus pelaa, virheistämme opittiin, eikä niitä haluta toistaa..

Mulla meni pari vuotta. Aivan kokonaan se ei kai unohdu ikinä mutta ei se enää varsinaisesti vaivaa.

Vai pääseekö koskaan? Mulla on yli vuosi siitä, kun sain tietää asiasta.

Kokemuksia, kiitos!

ite en koskaan sitä unohtanu, enkä voinu antaa anteeks, vaikka miehelle niin sanoin. =(

Mua ja lapsia mies henkisesti laimilyönyt jo pitkään. Taustalta paljastunut säänöllinen useiden muiden suhteiden verkko oli vain piste I:n päälle ja ero oli ainut vaihtoehto. En edes harkinnut liiton jatkamista. Olisin tosin halunnut selvittää ristiriidat, mutta toista ei voi sellaiseen pakottaa.

mies aneli ettei erota ja eletään yhdessä lasten vuoksi. 12 vuoden päästä rakastuin uudestaan mieheeni. Hän jaksoi odottaa anteeksiantoani. Lapsetkin ovat onneissaan vaikka kerkisivät kasvaa aikuisiksi. Lapsenlapsista on ihanaa että mummi ja ukki ovat yhdessä ja onnellisia :)

Meillä miehellä vähän vanha suola janottaa -tilanne. Ikivanha ihastus (ei suhde silloin aikoinaan) vuosien takaa kehkeytyi nyt suhteeksi.

Mies on sitä mieltä, että jokin yhden yön kännipettäminen on asia, jonka voi uusia koska vaan, mutta tämä tapaus ei toistu. Eihän hänellä edes ole enää ihmisiä, joihin olisi vanhoja kaipuun tunteita tms. Tavallaan ymmärrän tämänkin logiikan.

Mutta ei siitä mihinkään pääse, että vaikka asiat etenivät hitaasti, liian pitkälle ehdittiin mennä!



ap

Meillä miehellä vähän vanha suola janottaa -tilanne. Ikivanha ihastus (ei suhde silloin aikoinaan) vuosien takaa kehkeytyi nyt suhteeksi.

Mies on sitä mieltä, että jokin yhden yön kännipettäminen on asia, jonka voi uusia koska vaan, mutta tämä tapaus ei toistu. Eihän hänellä edes ole enää ihmisiä, joihin olisi vanhoja kaipuun tunteita tms. Tavallaan ymmärrän tämänkin logiikan.

Mutta ei siitä mihinkään pääse, että vaikka asiat etenivät hitaasti, liian pitkälle ehdittiin mennä!

ap

tulee mieleen, että mikä perustelu tuo nyt on, "ei ole enää vanhoja heiloja". Mitäs sitten, jos hän ihastuu työkaveriin, harrastuskaveriin tai kehen tahansa? Ja tuo, että asiat etenivät hitaasti, miehelläsi oli siis paljon aikaa harkita asiaa ja pistää hommalle stoppi, mutta hän ei tehnyt sitä. Miksi ei?

No mies vaan sanoo, ettei tämä olisi voinut tapahtua kenenkään muun kanssa. Mikä on toisaalta vielä kauheempaa kuin yhden illan pano, koska tässä oli siis tunteet mukana. Uusiin ihmisiin ei kuulemma sekoa, mutta tämä ihastus oli ennen mua, tunsi tämän hyvin jne. Vakuuttaa vaan, ettei toistu jne. Niin kai kaikki pettäneet vakuuttelevat?

Asiat etenivät hitaasti, koska se oli pitkään ihan viatonta kuulumisten vaihtoa pitkään. Päivittivät tapahtumia yli kymmenen vuoden ajalta jne. Sitten alkoi vihjailu, "olitko säkin muhun silloin ihastunut" jne? Tapaaminen tuohon päälle ja se oli menoa! Seksiä yrittivät, muttei onnistunut. Mieheni mukaan siksi, koska hänellä oli niin syyllinen olo. En tiedä, mun kanssa ei ole kyllä ollut ongelmia seksin kanssa. Toivottavasti oli syyllinen olo.

Mieheni mielestä yhden illan juttu olisi sellainen, että mun pitäisi aina pelätä, että pettää ihan kenen tahansa kanssa. Totta tuokin.



ap

Pitääkö tuollaisen yli päästä?



Anteeksi voi varmaan antaa, mutta voiko unohtaa?



Jos pääsee yli, niin onko rakkaus silloin myös loppunut?

Useampi ihminen on sanonut, että menee pari vuotta ennen kuin pääsee asian yli. En haluaisi tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Kattellaan. Ei mulla ole kiire mihinkään suuntaan.

Ja väistämättäkin lapsia ajattelee tässä asiassa. Alkukriisissä asuttiin pari viikkoa erillään. Lapset näkivät meitä molempia, mutta silti oli kova hätä, miksei äiti tule kotiin ja miksei äiti ja isä ole YHTÄ AIKAA kotona. Mies on hyvä isä (lukuunottamatta sitä, että on valmis rikkomaan lasten kodin syrjäsyppyillen...), on paljon lasten kanssa, osallistuu hoitoon jne., joten lapsille ero olisi valtava muutos. Alun erossa myös ikävöin miestä, vaikka inhosinkin häntä.



ap