*****Tammikuun tähdet vko 3*****

Olipas vauhdikasta menoa :)



Sognatore, onko toi 41+6 sun sairaalan käynnistysraja, minkä yli ei ketään päästetä, vai sulle räätälöity raja? Mulla oli kans kohdunsuu vauvan pään takana heti aluksi ja melkein koko synnytyksen ajan, ja sen takia se kalvojen puhkaisu ja scalp-anturin laitto sattuivat ihan kamalasti :( Tai siis, itse kalvojen puhkaisu nyt ei tuntunut, mutta sen koukun perille vieminen ja siellä ronklaaminen.. auts. Kohdunsuu oli mulla tullut "eteen" vasta kun olin 5cm auki, ja hetikohta vauva jo syntyikin.



Riesa, onko sulla yksikään raskaus mennyt näin pitkälle? Muistelisin, että kaikki ovat sulla tulleet hyvissä ajoin.



Neuvolan varasin tänään ja saatiin aika perjantaille. Mulla on suht hyvin nukuttu yö takana ja pikkumies nyt taas vaatii murkinaa. Mun pää ei ole kestänyt tv:n katsomista yhtään, mutta tänään yritän nyt "parantaa tapani" ja olen varannut muutamia sarjoja boksille imetysviihdykkeeksi...



Elisabet ja Beckham 1 viikko

Sognatore!

Itse asiassa, tuo laskettuaika tuossa listassa ei ole se virallinen. Se on toiveajattelu laskettuaika, jonka sain silloin joskus ihan alkumetreillä. Lopullinen laskettu menee tuonne viikonloppuun, eli lauantaille, jolloin EN halua vauvan IKINÄ syntyvän.

Siksi tämä odotus rupeaa koettelemaan hermoja aikaslailla...

Kaikki konstit on käytetty mutta vatsassa silti on ja pysyy. Mikäli kohtalo suo vain IVAA niin vauva syntyy juuri lauantaina...kivaa...

Toinen juttu, miksi pidän tuota huomista päivää takarajana, on se, että silloin on viimeinen päivä syntyä kauriin-merkkiin.

Ja meillä kun on KAIKKI lapset tehty elukoihin ja nilviäisiin :-) Eli siis, löytyy kaksi skorppionia, leijona, rapu, oinas ja kalat. Haluaisin siis tästäkin elukan, ja läheltä tuo menee.



Elisabeth!

Saitkin varmaan jo selvää tuosta ympäripyöreästä lasketusta ajasta.

Mutta kaikki kersat ovat tulleet aina ihan laskettuun mennessä eikä yli olla odoteltu.

Asioilla on tapana järjestyä, ja joskus jopa ihan oikealla tavalla, mutta nyt alkaa kyllä käpyrauhanen supatella siihen malliin, että Diapameja tarvitaan.

Jos huomenna ei mitään kuulu niin silloin mennään ja lujaa...vielä en tiedä ylös,- vai alaspäin.



Eipä muuta.



Maire ei masennu vielä tänään ja eteenpäin mennään sanoi mummokin lumessa. Vielä tänään ja koko huominen päivä.

:-)

Elisabet: Meillä on täällä Oulussa yliaikaiskäynti 41+5 ja silloin yleensä myös käynnistetään. Se mulla olisi siis jo huomenna, mutta pyysin aikaa keskiviikolle, koska mieheni on huomenna seminaarissa koko päivän ja haluan hänen olevan paikalla kun käynnistetään. Täällä ei tietääkseni mielellään päästetä pidemmälle yli, kaikki tuttavatkin on käynnistetty viimeistään 42. Mä luulen että tuo kohdunsuun vauvan pään takana oleminen on meillä molemmilla se juttu miksi ei ala käynnistymään luonnollisesti. Todennäköisesti mulla tulee menemään samalla lailla kuin sullakin ja laskeutuu vasta supistusten mukana. Ja uskon että kunhan laskeutuu niin sitten ei tosiaan enää kauan mene. Noh, ei auta kuin odotella ja katsoa miten käy.



Riesa: No, minä pidän peukkuja että syntyisi nyt ennen lauantaita. Mäkin pelkäsin viime lauantaita, että syntyis silloin :) Onneks ei syntynyt. Mies nimittäin oli Tampereella työn merkeissä koko päivän eikä olisi päässyt synnytykseen mukaan. Onneks tyttö halusi odottaa isänkin mukaan synnytykseen :) Toivotaan että teilläkin käy yhtä hyvä tuuri ja lauantai EI ole syntymäpäivä.



Täällä ei tosiaan mitään uutta auringon alla. Samaa vanhaa kaavaa mennään, vihloo mutta ei supistuksia ja tilanne alhaalla ei ole edennyt.



Sognatore 41+4

Viikonloppu olisi ollut niin hyvää aikaa synnyttää, kun mies kotona ja anoppikin olisi ollut lapsia hoitamassa. Ja mitä lie kohtalon ivaa se lauantai aamun supistelu ja oksentaminen. Eilen ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia, vaikka kaupoilla juostiin ja liikkeellä yritin olla.



Täällä kanssa nivusiin vihloo ja liikkeelle lähtö tuskaa, mutta sitten kun vauhtiin pääsee, niin ei ongelmia. Loppua kohden tuntuu turvotuksetkin sulavan. Aamulla olin tytön kanssa terv.asemalla ja yllättäen, wc:ssä. Olin juuri pissannut ja niistin nenäni. Eiköhän jotain lämmintä lorahtanut housuihin. Onneksi oli pikkuhousunsuoja. Näköjään näin loppumetreillä täytyy ruveta vielä housuunkin laskemaan. Voi kurja!



Ei kai tässä auta kun odotella ja yrittää olla rauhallinen. Huomenna neuvola ja toivottavasti verenpaineet normaalit!



Riesalle peukkuja että syntyis ennen lauantaita. Kokeilehan siellä kuumissa löylyissä kaataa jääkylmää vettä masulle. Tuntuu aivan kamalalle, mutta väittävät että saattais toimia. Mulla ei kyllä ainakaan. Pakko myöntää, että eilen kokeilin.



Näyttäis siltä, että tulirokolta muut vältyttiin. Kuopuskin jo huomattavasti parempi. Ruokahalu vielä huono ja väsyy nopeasti, mutta eilen oli jo hetken ulkona ja jaksaa kyllä leikkiä. Tänään kuullaan sitten onko tulehdusarvot jo hyvin laskenut. Todennäköisesti, koska kuume on poissa.



Nyt ruokkimaan kuopusta.



Minsku rv 38 + 4

Hei!



Pitkä aika taas, kun viimeeksi kirjoittelin. Oli mukavaa ja kärsivällistä odottelua taas, niin tuntui, ettei tarvinnut paljon täällä tunteita purkailla.



Sain siis pienen pojan 7.1., eli 10 päivää ennen laskettua aikaa. Olisin jaksanut vielä olla raskaana, tähtäsin jopa helmikuulle, joten tuntuu, että tasan ei käy onnenlahjat, kun täällä lukee toisten tuntemuksista. Mutta siis kaikki meni hyvin, ja poika kasvaa nyt hyvää vauhtia, toivottavasti ja todennäköisesti on jo syntymäpainossaan (3350g/49cm).



Toivotaan, että teillä lopuillakin alkaa kohta tapahtua, ja saatte nyytit syliin!



Terv. Täti Vihreä ja miehinen

Löysinpäs jotain yhteistä Riesan kanssa =D

Mäkin kun olin laskenut sen varaan, että tämän perheen naisväellä on sarvet (ollaan tytön kanssa oinaita) eli typyn kuvittelin syntyvän kauriiksi ja miesväki on nilviäisiä (mies on rapu ja poika on skorpioni).

Vesimiehen aika alkaa 20. tai 21.1. riippuen mistä katsoo (miten se on mahdollista, että siinä on vaihtelua???), joten tiukille menee, jos meidän perheeseen kaurislapsi olisi tulossa. Mutta toisaalta ihan mahdollista vielä, joten pidetään Riesa peukkuja :)



Miten on muuten Riesa, kun seitsemäs tyttö on kohta perheessänne, niin onko lapsiluku sitten täynnä vai onko parempi todeta "never say never" ;)?



Ai niin, onnittelut Sandelle tytöstä ja TätiVihreälle poitsusta!



Toivottavasti LA-listallamme esiintyvät passiiviset mukanaolijat muistavat tulla kertomaan edes vauvauutisiaan...



On se kyllä hyvä, että tällaista vertaistukea on saatavilla, kun omilla kavereilla on niin erilainen elämäntilanne kuitenkin. Ei niiden kanssa voi jauhaa näitä raskauteen liittyviä asioita.



Tämä istuminen on jotenkin hankalaa, kun peppua ja alapäätä jomottaa ja pakottaa. Onko muilla havaittavissa vastaavaa?



Heti kun alkaa kirjaamaan suppareita, niin siihenpä tyssäävät.



Mies kysyy joka ilta nukkumaan mennessä, joko ensi yönä lähdetään, en enää jaksa vastata, että kenties vaan vastaan että eipä taida olla pelkoa.



Juu, olen turhautunut, kärsivällisyys kun ei kuulu oinaan luonteenpiirteisiin...



Äitsyliini



PS: Miksei Jennulista kuulu mitään?

PS: Ciiralla on varmasti hankalaa, mutta olisi kiva kuulla synnytyksestä...

Onnittelut Sandelle ja TätiVihreälle!

Pääsin vihdoin kirjautumaan, jostain syystä sen kanssa on ollu tosi paljon ongelmaa. Väittää että käyttäjätunnus tai salasana olisi väärin, vaikkei ole, ja lukuisten yritysten jälkeen vihdoin toimii.

Äitsyliini, mullakin on välillä noin että istuminen on hankalaa. Ei kylläkään aina. Mutta liikkeellelähtö sattuu melkein aina, sitten kun pääsee liikkeelle niin ei enää ongelmaa.

Täällä ei ole supistellut juuri ollenkaan, ihan vain muutamia kertoja. Jalat puutuu ja muutaman kerran yöllä oon herännyt kamalaan koko jalan mittaiseen kramppiin. Voikohan noita jotenkin ehkäistä? Huomenna tulee kuluneeksi viikko siitä, kun lääkäri sanoi ettei vauva luultavasti synny vielä viikon sisällä. Olisin aika yllättynyt, jos synnytys nyt jo käynnistyisi, kun jotenkin oletan että supistuksia ja muita tuntemuksia olisi aika paljon ennen synnytyksen alkua.. Vaikka eihän se välttämättä ole niin. Toisaalta toivon että vauva odottaisi viikonloppuun asti, kun esikoiselle suunniteltu hoitaja palaa matkoilta vasta perjantaina! Esikoinen (2v) odottaa kovasti vauvan tuloa, puhuu siitä päivittäin, selailee pieniä vaatteita ja haluaisi pukea ne vauvalle. Toivottavasti innostus säilyy jossain määrin sittenkin kun vauva on päivittäin arjessa mukana..

Maha on kyllä niin kireällä ja verisuonet loistaa mahan päällä, ihan tekee pahaa katsoa omaa mahaa kun näyttää siltä että se repeäisi. Ja vauva kasvaa.. Painoarvio ultralla viikko sitten oli 3.7kg.. Edellisen kohdalla ultralla tehty painoarvio meni ihan nappiin. Painoarvion seuraukseena olen koittanut vähän rajoittaa kovaa makeanhimoani, jotta vauva ei kasvaisi ihan liian suureksi herkuttelujen takia.

Nyt lapsen kanssa touhuamaan.

Hyvää vointia kaikille!



JeanetteJ 38 + 1

Edelleen yhtenä kappaleena täälläkin. Lupaavia oireita on kyllä jo eilen illalla ja tänään ollut, kolme kertaa olen luullut lähdön tulevan ;) Kahteen otteeseen supistellut 5min välein kipeästi ja tänään iltapäivällä luulin lapsiveden menneen, kun jotain lurahti housuun. Hälytin miehenkin jo töistä, mutta turhaa oli. Sairaalasta käskivät seurata tilannetta ja eihän tuota vuotoa sen enempiä tullut, joten ei sitten ollut lapsivettä :(



Kipeitä supistuksia tullut nyt päivän mittaankin, mutta säännöllisyydestä ei tietoakaan. Runsaasti myös tuntuu välillä painon tunnetta alamahalla ja liitoksia pakottaa myös jumalattomasti välillä. Ulkona yritin nyt illalla puuhommia tehdä miehen kanssa ja sain vain kamalat liitoskivut :/



Saa nähdä onko tää kolmas täsmällinen ja syntyy huomenna, kun on LA ;) Hope so... Tämäkin vuorokausi toki käy, mut sit olis aika nopeeta toimintaa... edelliset synnytykset olleet reilu 8h ja reilu 6h.



t.aLmA rv 39+6



Ps. Ai niin, ONNEA tätivihreälle poitsusta!

Jepp, olet oikeassa. Kauriista on yleensä esiintyvä kaksi erilaista päivämäärää, juuri tuo 19. tai sitten 20. Ja sen jälkeen alkaa vesimies...

En tiedä varmaksi, kumpi on oikea. Rajalla kun on niin voi olla vaikutteita molemmista.

Ei siis ole väärin sanoa, että meillä on Kauris, jos syntyy 20. päivä.

Ajatteles, 20.01.2010 :-)

Huominen olisi hyvä päivä syntyä joo. Tulisi oikein mukavat numerot. Tähdätäämpä siihen naiset!



Jeanette: mulla kanssa verisuonet näkyy vatsan päältä ihan selvästi ja vatsa muutenkin sellainen kivi kova pallo. Aina vessassa käydessä katsonkin kauhulla peiliin onko nyt nahka revennyt. Välillä navan seutua kiristelee oikein kunnolla. Mulle ei ole painoarviota ultralla tehty, mutta mittausten mukaan keskikäyrillä mennään ja edelliset olleet 3600g ja 3900g. Että saa nähdä.

Jalkakramppeihin kannattaa kokeilla magnesiumia ja villasukkia. Mulla unohtunut ottaa nyt muutamana päivänä ja viimeyönä heräsin pariinkin kertaan heiluttelemaan jalkoja kun meinasi kramppi iskeä.



Vauvan pää ei ole vielä kiinnittynyt. Tunnen aivan selvästi kuinka välillä sitä pääntä työntää suoraan alaspäin, mutta välillä paine tulee oikeaan nivuseen. Eipä mulla kiinnittyneet edellisetkään vauvat ennen synnytystä.



Tänään tulee mun äiti varalta meille ja lähtee huomenna, huomenna tulee sitten anoppi takas. Lasten hoito siis järjestetty. Tänään olisi neuvolaan meno ja toivon todella, että alapaine olisi kuosissaan. Ei kyllä jaksaisi mihinkään äitipolille lähteä. Nyt ei onneksi ole päänsärkyjä ollut.



Heh! Meidän 4v tyttö ihmetteli eilen kun vauvalla on siellä masussa niin pimeää, niin eikö sitä yhtään harmita kun sillä ei ole taskulamppua :) Samoin aina syödessä pohtii, mahtaako vauva pitää tästä ruuasta ja kuinka pää alaspäin voi syödä. On ne niin hassuja! Mutta se ei ole aina niin mukavaa, kun julkisilla paikoilla alkaa pohtia kuinka vauva syntyy äidin pimpsukasta...



Voimia naiset!



Minsku rv 38 + 5

Yöllä tuntui että valuu jotain vuotoa suojaan, mutta näytti minusta ihan valkovuodolta, joten en ollut huolissaan. Aamulla sitten noustessa sängystä valahti taas jotain housuun ja kauhukseni vessassa unesta pökkyräisin silmin huomasin että se oli jotain punertavaa. En tiedä edelleenkään, oliko valkovuodon sekaista verta vai lapsivettä. Soitin synnärille ja sovittiin että kun vauva liikkuu saan mennä takas nukkumaan ja seurailen tilannetta. Nyt vasta heräsin ja enempää ei ole tullut vuotoja. Mutta meinasivat synnäriltä, että todennäköisesti veristö valkovuotoa joka johtuu siitä että kohdunkaula kypsenee ja synnytys lähenee. Jospa me saataiskin tämä maailmaan ilman käynnistystä :) :) :)



Mutta jos ei niin meille todennäköisesti tulee sitten tuo kiva päivämäärä, 20.01.2010 :) Ellei sitten jostain syystä pitkity käynnistyminen ja meneekin torstain puolelle, toivottavasti ei! Ihan jo oman jaksamisenkin takia.. Ja olisihan se kiva kun muillakin käynnistämällä sujunut niin sutjakkaan niin meilläkin menis kivasti..



Mies lähti aamulla tosiaan seminaariin ja pääsee sieltä vasta puoli 5, joten nyt tässä aiemmin ei olisi hyvä joutua lähtemään sairaalaan. Mutta eiköhän ne asiat järjesty vaikka lähtö tuliskin.



Minsku: Ihana tuo sun 4 vee tyttösi :) Lapset osaa sanoa aina niin ihanan viattomasti kaikkea hassua, että ei siinä voi kuin nauraa ja ihmetellä että miten ne kaikkea miettiikin. Mutta ymmärrän kyllä että tuo jälkimmäinen juttu ei taas ole niin kivaa kuultavaa julkisilla paikoilla :D



Sognatore 41+5

kuulostaa todella jännittävältä tuo sinun tilanteesi. Toivotaan, että iltapäivään asti pysyy vaavi masussa :)

Ja jos huomenna käynnistetään, niin eiköhän se ihan nopsaan mene kun kuitenkin on ihan selviä ennakoivia merkkejä. Nauti nyt olostasi ja lepäile tämä ilta. Huomenna puhaltaa jo uudet tuulet.

Tsemppiä sinne kovasti!



Minsku

Terveisiä...perheestä! :-)

Tylyä, mutta en keksinyt parempaakaan tähän lähtöön. Terveisiä myös metsästä, sieltä tulin myös, vatsa matkassa, vaikka meinasin jo jättää ladun varteen senkin.

Mikä onkaan hiljaisen metsien viheltäjän tarkoitus ja se päämäärä tässä ainaisessa polun tallonnassa. Mitä? Sitä kohta kulkee ilman mitään määrän päämäärää...BLÄÄH!



Sognatorella on näköjään ruvennut käynnistelemään konetta. Oikein hyvä!! Stemppiä sinne. Ja neuvona vaan ja pienenä vinkkinä, että älä jää sängyn vangiksi kun H-hetki lähestyy. Yritä pysyä niillä kahdella, jotka sinua kantavat. :-) Pystyt paljon paremmin hallitsemaan koko kroppaa ja supistuksia jotka tulevat ja menevät....

Sisulla eteenpäin :-)



Kuka kysyi Never or ever? Vastaan never say never...



Riesa ja tiistaitiimat.

Neuvolassa käyty ja kyllä ne verenpaineet vaan on liian korkeat. Lähete äitipolille lähti. Mä en millään haluaisi enää tässä vaiheessa raskautta mitään ylimääräisiä ronklauksia! Eikö luonto nyt voisi olla suopea minulle ja käynnistää tämän synnytyksen mahd. pian?!



Sitten kun kyselin tuosta vesien menosta ja vauvan kiinnittymättömyydestä. Edellinen neuvolatäti kun sanoi, että jos vauva ei ole kiinnittynyt ja vedet menee, niin sairaalaan olisi mentävä makuullaan. Kättärillä tyrmäsivät koko asian. Nyt sanoi, että heti vesien menon jälkeen olisi syytä käydä pitkäkseen hetkeksi ettei napanuora luiskahda eteen. Kyllä varmaan joo! Ota näistä nyt sitten selvää...



Havaittavissa selvää hermojen kiristymistä, joka ei ainakaan helpotu lähipäivinä ellei jotain ala tapahtua. Varoituksia on nyt sadellut vuokralaiselle, seuraavaksi uhkaa häätö...



Minsku

Vuoto alkoi sitten melko pian hräämisen jälkeen uudelleen rusehtavana ja on jatkunut sen jälkeen. Kävin tuossa vielä kyläilemässä ja äitin kanssa shoppailemassa. Nyt sitten kotona ja jos hetken ainakin lepäisi. Olo on hyvä, edelleenkään ei supistele.. Mutta jospa tuo vuoto jotain kertois siitä että tuolla alakerrassa tapahtuu edes jotain :)



Minsku: Näin on hyvä ajatella, että se sujuis mukavasti vaikka käynnistäisivät kun kerta merkkiäkin kypsymisestä on jo tullut. Pidetään peukkuja ja pitää tulla kertomaan tänne sit pikapuoliin meidän tarina. Toivottavasti kans positiivinen sellainen. Tsempit sinne ja voimia loppuajalle!



Riesa: Joo, kiitos vinkistä. Ja en mä kyllä muutenkaan ole sellainen että voisin kipeänä vaan maata sängyssä.. Pakko keinutella ja heilua vähintään, muistissa kovat nuoruuden menkkakivut. Näistä kivuista en tietenkään vielä edes tiedä mitä ne on, mutta lupaan yrittää pysyä liikkeellä koko ajan. Toivotaan että kaikki menee hyvin! Tärkeintä että vauva olis hyvinvoiva!



Näin se synnytys sitten vaan lähestyy, huomenna viimestään oon tositoimissa, huih :)



Sognatore 41+5

Vaikkakin käynnistyksen yhteydessä sinut todnäk laitetaan piuhoilla kiinni kaikenmaailman laitteisiin, niin ei se onneksi liikkumista estä. Ainoa käsky maata sängyssä oli eka tunti kalvojen puhkaisun jälkeen, sitten sain nousta ylös. Vähintään on se parisen metriä liikkumatilaa sängyn läheisyydessä, jossa sit voit ravata eestaas. Olisi ollut mukava voida ravata käytävää eestaas, mutta en saanut tippatelinettä viedä pois salista.



Kuulumisia odotellessa :)



Elisabet

Tsempeistä-niitä varmasti tarttetaan! Vähän jännittää jo huominen ja toisaalta taas tuntuu edelleen etten tajua että huomenna se sitten oikeesti on h-hetki edessä :D Noo, eiköhän se mene jotenki.. Kun nyt sais nukuttua hyvät yöunet niin jaksais paremmin. Voi vaan olla että jännitys vie yöunet!



No, nyt nukkumaan!



Sognatore 41+5 ja vielä hetken yhdessä paketissa :)

Taalla oli jo taas muutama, jee.



Sognatore - Tsemppia tosiaan koitokseen. Mulla tuota vaaleanpunaista limaa tuli vasta kun synnytys oli kaynnissa, joten varmaan tarkoittaa kypsymista kohdunsuulla sinullakin, ja sen myota toivottavasti helpompaa kaynnistysta. :) Tulehan ilmoittelemaan kun joudat..



Riesa - No jopa myrkyn lykkasi tama pahnanpohjimmainen, kun ei ymmarra ulkoutua ajoissa. Tyypillista, etta kun ei missaan tapauksessa ainakaan jonain tiettyna paivana halua vauvan syntyvan, niin silloinhan ne paattavat lahtea liikkeelle (nimim. anopin syntymapaivana synnyttanyt..), mutta vielahan tassa on pari paivaa saada vauveli ulos. Peukut on pystyssa taalla Lahi-idassakin. ;)



Meilla vauva-arki jatkuu erinomaisesti. Neiti nukkuu kylla ihan toooosi paljon, pitkin paivaa ja yotkin. On sitten aina hereilla tunnista puoleentoista, joskus kaksikin, jolloin tankkaa syomista oikein urakalla, ja sitten taas nukutaan. Siina mielessa on kuin esikoinen, joka oli aivan superhyva nukkuja pienesta pitaen - toivotaan samaa kolmosesta. Keskimmainen oli jo vauvana paljon vahempiuninen, tosi virkea ja supersosiaalinen, alkoi hymyillakin jo 2,5 viikon iassa, eika olisi malttanut pitkia patkia nukkuakaan kuin sylissa. Esikoinen ja keskimmainen ovat ihan painvastaiset luonteet kaikin puolin, olisiko niin etta kolmonen on sitten enemman niin kuin esikoinen..? Nain sita alkaa vertailla jo alkumetreilla, vaikkei tietysti pitaisi. ;)



Imetys sujuu hienosti ja rinnatkin alkavat olla vahan vahemman kipeat. Jalkisupistuksia tuli ensimmaisina paivina, muttei enaa kipeita - vuotoa tulee tosin aina imettaessa enemman. Paino on pudonnut vajaat 10 kg, mutta nyt alkaa tahti hidastua. Pitanee jattaa herkuttelu vahemmalle siihen asti, etta paino palaa lahtoviivalle.



Jaksamista viela tammikuisille. Enaa paivista kiinni useimmilla, tsempitys!!!



Larubia ja neiti-A 8 vrk

Anteeksi kun onkestänyt tää kertomus, mutta nyt vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä... Olo on helpottunut ja pääsee jo kävelemäänkin... Baby blues on ohi... Mistä olen kärsinyt jokaisen synnytyksen jälkeen vaihtelevasti, mutta erityisesti nyt...

Onnea kaikille jotka ovat vaavinsa saaneet ja paljon tsempityksiä, niille jotka vielä odottavat. Alkaa varmaan aika käydä pitkäksi...



Synnytyskertomukseen... Eli keskiviikko aamuna heräsin aamulla napakkaan supistukseen puol kuus ja seuraavatulikin sitte 10 vaille. Tajusin heti, että nyt neon niitä ja soitin äidilleni että lähtee ajamaan, kun sillä on 45min. matka.

10 yli 6 nousin ylös ja lapsivedet valahtivat. Soitin miehelle, että tulee suoraan synnärille ja soitinsynnärille, että olen tulossa.

Ajoin itse synnärille, koska supistuksia tuli20 min. välein ja synnärille ajaa 30 min.



JOuduttiin tarkkailuhuoneeseen, jossa vietettiin sitten koko päivä, koska supistukset loppuivat kuin seinään kahen aikaan. Niitä sitten odoteltiin koko päivä ja mitään ei vaan tapahtunut.

Lähetin miehen illalla kotiin ja sovittiin, että tulee aamulla ellen soita jo aikasemmin. Siinä illalla tuli vielä vanhempi kätilö ja ylilääkäri katsomaan mahaani ja ihmettelivät, että vauvan pää ei ole alhaalla. Hakivat ultran ja kappas! vauva oli poikki tilassa. Mielestäni se oli ollut muutenkin hassussa asennossa koko ajan... Sovittiin, että josei ole aamuun mennessä mennyt asemiinsa, niin käynnistetään supistuksilla ja toivotaan, että ne muokkaisivatsen lähtöasemiin, josei niin sitten leikattaisiin. Aamulla poika oli lähtöasemissa.

Aamulla mies tuli ja siirryimme synnytyssaliin, jossa puhkaistiin kalvot. Supistuksia tuli, mutta hyvin harvakseltaan. Tipastalaitettiin poweria niihin. Kesti ja kesti, kunnes supistukset alko sattumaan ihan kunnolla. pyysin epiduraalin, jonka ONNEKSI sain joskus puol neljän aikaan, jokahelpotti oloani niin paljon, ettäjuhlin jo, että onko oikeesti mahollista synnyttää ilman kipua ja että täähän käy ku leikki:)

Noh... Sitten ne juhlat vasta alko... Painon tunnetta alko tuntumaan ja ponnistuksen tarvetta. Ponnistusvaihe alkoi jotain puol viis. Ponnistin niin paljon kun pystyin, ja se ei vaan tullut. Yhtäkkiätajusin huoneessamme olevan kätilönlisäksi 4-5 muutakin henkilöä. Kaikki komensivat ponnistamaan kunnolla. Lääkäri tuli paikalle, joka sattui olemaan edellisenä maanantaina painoarvion tehnyt lääkäri(3900)Lääkäri tunnisti mut heti ja sanoikin, että me ollaan tavattukki. Olin vissiin kiukutellu painoarviossa tarpeeksi, kun ei käynnistänyt:)

Olo alko olla tukala...jossain vaiheessa huusin niille, että jotain on vialla, koska oon kolme työntäny tähän maailmaan alle 10 min ja tää oli kestäny jo yli puol tuntii ja tuntuu ettei se vaan tuu...Huuto oli hirveä, kun kaikki huus vaan että pitääponnistaa jaei saa lopettaa kesken... Sitten se alkoi se vastuun heittely"tuu sä tähän ku sä oot ollu tässä" Supina kävi kaikkien kesken.Salailu jostain oli ILMISELVÄÄ. "tuuppas käymään tuolla ulkopuolella"

Toisilleen puhuivat koko ajan. Kohtuei jaksanut enää supistaa jaolinitte ihan poikki. Mies yritti tsempata viimeseen asti, että sepitää saada ulos. Tunnin puskemisen jälkeen lääkäri sitten lampsi sisälle ja sanoi, että takaraja on asetettu pari kokeilua ja jos ei tule, niin vauva otetaan ulos muin keinoin... Kaksi yrtitystä, eikä onnistumista. Siirryin sitten toiselle sängylle, joka oli vaikeeta kun oli "pallo" haaroissa puristamassa... Välillä ponnistutti...

Pelotti ihan hirveästi ja sitten ne vielä ilmotti, että mies ei pääse mukaan. Itkuhan siinä tuli. Huusin, ettäpelottaa ja mies yritti tsempata pelko silmissä myös, että kaikki menee hyvin... Jälkeenpäin mies sanoi, että oli todella vaikea luottaa siinä vaiheessalääkäriin ja muihin, että kaikki menee ok, kun ne oli just mokannu monta kertaa, mutta oli vaan pakko luottaa!!! Leikkaussalissa oliniin paljon jengiä, että ihmettelin... Hälinä oli hirveä ja tuli happinaamaria ja josminkälaista johtoa laitettiin jokapuolelta... Siinä vaiheessa toivoin vain, että tehkää homma, että päästään vauvan kanssa toipumaan. sitten ilmotettiin 18.03, ettäpoikavauva on syntynyt ja kuulin rääkäisyn. Vauvanäytetiin minulle välittömästi, seoli ihan valkoisessakinassa, mutta huomasin heti, että kaveri ei ollut mikään pikkuriikkinen...Kysyin vielä, että miten se onnoin kinan peitossa vaikka se onniin iso? vastaus oli, että sehän on kuitenkin ennen aikanen:) Sain vauvan hetkeksi rinnalleni kapalossa, josta se sittenpikapuolin lähtikin isän hoiveisiin.

Hetken päästä, kun lääkäri parsi mahaani kiinni tuli puhelu, jossa kerrottiin pojan paino ja pituus... 5430gr ja 47 cm pitkä(arvio kun mitta loppui 55 cm)Tuli syvä hiljaisuus, kunnes lääkäri myönsi tehneensä virheen painoarviossa. Sanoi, ettäpitäisi mennä jollekkin kurssille uudestaan, että noin suuria heittoja(1,5kg) ei saisi tulla. Pyysi anteeksi. Respevtit siitä:)

Sain onneksi kunnon tujut lääkkeet... Loppujen lopuksi pääsin osastolle, jossa poika ja mies jo mua odottelikin, sekä yli innokas(ihana ja mukava sellainen) hoiitaja.

Jossain vaiheessa yöllä muisatn, että hoitajakävi sanomassa, että vauvaviedään lastenosastolle alhaisten sokereiden vuoksi, että pääsisin häntä katsomaan aamulla. kahden yön päästä sain hänet takaisin...

Alakerta oli aivan hirveässä kunnossa. JOka paikkaan sattui. JA mielestäni kaikki, mikä vain pystyi mennäpieleen niin todellakin meni.

Painoarviosta lähtien. Luulin, että menen vaan töräytämään neljännen pienokaisen ulos ja päsen tyyliinkotia, mutta olipahan opetus taas, että mitä vaan voi käydä ja mitään ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä.

Ainoa pelastus oli epiduraali, enainakaan tuntenut kipua. Ainiin ja jälkeenpäin sain tietää, että leikkaus henkilökuntaa ei ollut... siksi kai se salailu ja supina ja se, että pitkitettiin sektioon lähtöä.



Että sellasta... Tuli varmaan toooosi pitkä... sori.



Mutta onnea kaikille !!!



Ciira ja pienisuurimies:)

Kylläpäs oli vaiheikas synnytys. Onneksi kaikki meni loppujenlopuksi hyvin ja sait ison miehen ehjänä pois masusta. Varmaan kauhea tunne kun ei voi luottaa lääkäreihin ja hoitajiin, että tietävät mitä tekee. Poika oli tosiaan kaksikuisen kokoinen. Oliko sulla sokereissa ongelmia raskauden aikana?



Meillä kaikki menee hyvin vauvan kanssa. Omalla painollaan annetaan arjen rullata. Poika jaksaa valvoa 1-1.5 tuntia kerralaan ja simahtaa. Nukkuu ulkona kahdet unet ja viimeiset tirsat sisällä illalla. Uni maistuu 1-4 tuntia kerrallaan. Rintamaito riittää ja sillä mennään ihan täysin. Neuvolassa oli poika viime viime viikolla ja painoa oli tullut reilu 400g ja pituutta 4 cm. Kyllä tää kolmonen vaan on helpoin.



Kolmosmuru ja murunen kohta 4 viikkoa (JO?)