Ekaluokkalaisen kouluvalinta

Muuten pitäisi tietää minkälaiset matkat tulee, kuinka lapsi kulkee, onko kotikulmilta kavereita kuitenkin.

Jos lapsi pystyy itse kulkemaan koulumatkan ja on kodin lähellä muistakin kavereita, ettei jää yksin kun muut menee koulun jälkeen kavereilleen läksyjen teon jälkeen.

että valittaisiin lahjojen mukaan. Ja varmaankin sinne on pääsykoe.



Meillä ei kumpikaan lapsi mene lähikouluun.

että laitat 1. ja 2. luokalle siihen kouluun, jossa alkaa painotettu opetus 3. luokalta.



Sinnehän joka tapauksessa pyritään ja luokka menee uusiksi.

Itse vaihdoin musiikkiluokalle kolmannella toiselle puolelle kaupunkia. Kulkeminen (noin tunti yhteensä päivässä bussilla) ei ollut erityisen raskasta, mutta pienempänä oli jonkinlainen ongelma, että luokkakaverit olivat ympäri kaupunkia. Ala-asteikäisenä ei itse päässyt noin vaan lähtemään kavereilla käymään. Ehkä noin 12-vuotiaana alkoi helpottumaan yksin liikkuminen ympäri kaupunkia.



Yksin jäämistä vähensi se, että monella muullakin oli sama tilanne. Epäilisin kuitenkin, että lapsi jäisi herkemmin yksin iltapäivisin, kun muut koulukaverit asuvat lähellä toisiaan, mutta vain teidän lapsenne on yksin kaukana. Muilla ei ole samaa tarvetta hakea kavereitaan kauempaa. Ja lähinaapuruston lapset taas jäävät herkemmin vieraiksi.



Minä laittaisin toistaiseksi lähikouluun. Jos lapsi pääsee musiikkiluokalle, siellä on silloin muitakin uudessa tilanteessa ja "kaukana kotoa", jolloin uusien kavereiden saaminen onnistuu helpommin. Lisäksi parin ekan vuoden aikana lapsi ehtii saamaan lähikoulusta kavereita, jotka hyvällä tuurilla pysyvät yhä vaikka lapsi vaihtaisi koulua.

Tuossa iässä lapset normaalisti alkavat jo itsekseen sopia, mitä tehdään iltapäivällä koulun jälkeen, jne. He alkavat myös itse kulkea toistensa luo jne. Se on lapsille paljon helpompaa, jos sopimiskaverit ovat samassa koulussa ja asuvat samalla alueella. Oman naapuruston kaverijuttuihin on vaikea päästä, jos ei ole koulussa jo ollut mukana kun niitä on suunniteltu. Toisaalta koulukaverien luo on myös hankala jäädä ja päästä, jos nämä eivät asu oman kodin lähelläkään. Vaatii paljon kuljettamista vanhemmilta, sekä sen, että läksyjentekoaika ei ole lapsella eikä kavereilla heti koulun jälkeen, vaan vasta myöhemmin illalla, kun taas kaveriaika on heti koulun jälkeen.



Siltä kannalta kyllä hyvä, että kilpailu painotusluokille kovenee myöhemmällä iällä, kun taas näillä ekalla aloittaneilla on silloin jo paikka taattu.



Mutta silti omana kokemuksenani sanoisin, että alakouluaikana panostaisin lähikouluun. Sosiaalinen kehitys ja kaverisuhteet on pitkällä tähtäimellä tärkeämpiä kuin musiikkipainotus. Sen taidon voi nimittäin helposti hankkia muualtakin.

se on tässä ideana. Toki luokka menee kolmannelta uusiksi, mutta koulu kyllä pysyisi sitten samana. Myös opettajat olisivat jo tuttuja.



Ajattelemme, että välttäisimme suuremman muutoksen parin vuoden päästää. Tuntuu kurjalta, kun juuri on tottunut lähikouluun ja kavereihin, opettajiin, pitäisi vaihtaa toiseen kouluun.



Lapsi on musikaalinen ja itse haluaa musiikkiluokalle. Se onkin pääasia, väkisinkin emme laittaisi toiseen kouluun.



Olemme valmiita kuljettamaan ekaluokan ajan lasta (ja myöhemminkin tarvitattaessa). Ja iltapäiväkerhohan on koulun jälkeen. Kavereita löytyy kotiympäristöstä muutenkin. Enkä pidä ongelmana sitä, etteivät naapurustojen lapset ole samassa koulussa.

siihen painotettuun opetukseen, hän kulkee ihan peruskouluun muualle, missä ei ole mitään järkeä.

Lapsi on kuitenkin harrastanut pienestä asti musiikkia ja on musikaalinen. Suurempi todennäköisyys varmasti päästä musaluokalle kuin olla pääsemättä. Mutta riski on tietysti aina otettava.



Opettajat, jotka testaavat musiikkiluokille, ovat näitä pieniä jo opettaneet kahden vuoden ajan. Tuntevat siis lapsen taidot etukäteen. Se on etulyöntiasema "ummikkona" testeihin tuleviin verrattuna.

jos menee muualle kouluun? Käy helposti niin, että tippuu pois oman naapuruston kaveripiireistä jos on sekä koulussa että IP-kerhossa muualla.



Musiikkia voi opiskella laajasti muutenkin kuin musiikkiluokalla. Itse laittaisin musikaalisesti lahjakkaan lapsen lähikouluun ja sen lisäksi musiikkiopistoon.

niin siitä vain.



Toisaalta sanoisin myös, että ei se musiikkiluokka mikään autuaaksi tekevä ole. Siellä on yksi-kaksi viikkotuntia enemmän musiikkia kuin muilla luokilla ja muuten se on ihan tavallinen luokka. Siellä ei siis käytännössä "opi" mitään sellaista, mitä ei oppisi paremmin ja tehokkaammin käymällä itse soittotunneilla tai harrastamalla esim omassa bändissä. Toisaalta nämä pari tuntia tulevat muun koulutyön päälle siinä kuin muutkin harrastukset, paitsi etteivät enää ole vapaehtoisia vaan pakollisia, joten joissain vaiheissa ne voivat olla myös rasittavia.

Käyköön tavallisen koulun ja valitkoon itse harrastuksensa ja ammattinsa sitten kun siihen kykenee.



Toki voit ohjata hänet musiikkiharrastusten pariin, jos sulla on musiikista tuollainen pakkomielteinen ote. (anteeksi vain, mutta siltä tuo kuulostaa.)

Musiikkiluokkatoiminta on vaan niin kivaa ja antaa mahdollisuuksia moneen. Sen ilon haluaisin antaa lapselleni. Hän kyllä soittaa silti konservatoriossa, koska itse on innostunut ja haluaa.



Iltapäiväkerho on kakkosluokan loppuun asti. Yhtenä iltana on musiikkiharrastus, toisena jumppa. Vuotta nuorempi sisko on kotona hyvänä kaverina (ja menee myös samaan kouluun aikanaan). Ei kai eka-ja tokaluokkalaiset nyt iltoja enää toistensa luona kyläile? Viikonloppu- tms. kyläilyt on helppo järjestää. Iltapäiväkerhossa ollaan jo yhdessä. Kai se riittää arkipäivänä? Olenko ihan väärässä?

lapsi on itse innostunut ja minusta se on hienoa. Olen itse harrastanut musiikkia ja ollut lukiossa musiikkiluokalla. Sisarusteni lapset ovat olleet ala-asteelta musiikkiluokalla ja kertoneet, miten mukavaa se oli. Olen seurannut asiaa siis läheltä. Se oli kyllä ihan muuta kuin pari ylimääräistä tuntia. Varmasti paikkakunnittain on eroa.



Siis: minusta musiikki on niin hieno ja paljon antava asia, että arvostan sitä myös koulumaailmassa. Jokaisella on omat kiinnostuksen kohteensa, meillä se on musiikki.

JOs ap arvottaa musiikin painotuksen ja kuskamisen niin go for it.



Itse olen lähikoulun puolesta puhuja. Monesta syystä: lyhyt ja turvallinen matka, kaverit myös koulupäivän jälkeen lähellä, pienemmät ryhmäkoot. Ainakin meillä Helsingissä tuo viimeinen on tosiasia, omassa lähikoulussamme myös musapainotusluokkia, joilla lapsia on 27-29 kun ei painotetuilla luokilla lapsia on 17-22 (ja faktaa, oli nimitääin just tällä viikolla vanhemapinilta jossa rehtori tuon ryhmäkokotaulukon 1-6 lk näytti).



Mutta arvovalintoja siis.

Minä en kyllä rupeaisi kuskaamaan kuin vasta sinne kolmannelle.



Jos ei pääsekään on ihan normaaliluokalla ja riski on sitten se, että on ainoa joka kulkee muualta. Silloin sitä vasta onkin ulkopuolinen. Ja koko vaivannäkö on turhaa.

lapsena toisella puolella kaupunkia koulussa eikä missään vaiheessa ole tipahtanut lähiseudun kaveriporukasta pois vaikka ei samassa koulussa ja iltapäiväkerhossa olekaan. Lapseni luokalla kaikki tulevat eri puolilta kaupunkia ja kyllä kaikilla tuntuu olevan pihakaverit vielä erikseen. Eli en pitäisi tuota argumenttia kovin suurena juttuna (että tippuisi pihaporukasta pois).



Sinuna laittaisin jo nyt sinne kouluun, missä musiikkiluokka on. Perustelut:

- ei tule mitään koulunvaihtoa parin vuoden jälkeen (todella rankkaa lapselle)

- koulu ja kaverit ovat jo valmiiksi tutut (lapsesi tuskin on ainoa joka tulee jo valmiiksi ekalla tarkoituksenaan pyrkiä musiikkiluokalle myöhemmin); tämä vähentää myös sitä pyrkimysstressiä

- ja vaikka lapsesi ei pääsisi musiikkiluokalle on koulussa varmasti muutenkin musiikkipainotteista puuhaa?



Jos olette valmiita kuljetusrumbaan niin go for it =)

niin miten kivaa siellä koulussa on käydä? Kun kaikki tietää, että halusi, muttei kelvannut? Ja kavereista osa siirtyy sinne painotettuun.

Näin minäkin ajattelin.



Ja numerolle 19, ei se noin vakavaa se pyrkiminen ole. Kiva koulu ja luokka varmasti muutenkin, vaikkei pääsisi musiikkiluokalle.



Ja musiikki-ihmisenä itsekin pystyn kyllä arvioimaan, että on hyvin todennäköistä, että pääsee musaluokalle. Musikaalisuus on todettu jo harrastuksen parissa.



Lähikoulumme on suuri yhtenäiskoulu, eikä siksikään meitä oikein innosta.

Että musiikki-ihmisenä pystyt arvioimaan jne. Se tilannehan vaihteleekin vuosittain, hakuvaatimukset muuttuvat jne.



Ja kyllä se on lapselle kova kolaus, jos oikeasti reputtaa jossakin ja kaikki tietävät. Meillä on lähikoulu musiikkipainotteinen ja täällä näkee joka vuosi sen hakuruljanssin ja esim. pettymyksen, kun sisarus ei pääsekään samaan kouluun jne. Ei ole ihan niin yksipiippuinen juttu, usko huviksesi!



Ja miksi kyselet täällä kun asia on selvästi jo päätetty?