Ekaluokkalaisen kouluvalinta

Kaipa täällä voi kysyä mielipiteitä? Keskusteluhan on sellaista, että asioita ilmaistaan joka kantilta, puolesta ja vastaan. On mukava kuulla, jos jollain on vastaavasta järjestelystä hyviä tai huonoja kokemuksia. Näin voi peilata ja miettiä omia ratkaisujaan.



Kyllä tämä on tosiaan ilkeiden ihmisten palsta. En kohota itseäni musiikki-ihmisenä, mutta aika paljon tiedän näistä testeistä ja perinteistä ja musikaalisuudesta. Enkä ole perheen ainoa musiikin ammattilainen.



Ja toki on se mahdollisuus, ettei lapsi pääsisikään musiikkiluokalle. Mutta sellaista elämä on, riskejä pitää ottaa. Ei mitään saa, jos mitään ei uskalla.

Pettymystä varmaan seuraisi, mutta ei se ikuisuuksia kestä. Paljon muitakin mahdollisuuksia on silti kivassa koulussa.



Eikä kukaan toitota musiikkiluokalle pyrkimistä kahden ekan kouluvuoden aikana. Sinne pyritään ja katsotaan tilannetta sitten ilman suurempaa meteliä.

myös,mutta kieliluokalle meneminen.

Ongelma vain on siinä että lähikoulu on tyyliin pellon poikki 300m päässä,ilman tienylityksiä.Lähin kielikoulu taas vajaa 2km päässä,joka on ruotsinkielinen.Lapsi on taas umpisuomalainen.Englanninkieltä painottavalle luokalle ensisijaisesti haluaisimme,mutta sekin on Helsingin keskustassa.joten kuskausta tietäisi.

mutta kun et kestä muuta kuin niitä argumentteja, jotka tukevat omaa kantaasi...



Ja meillä tosiaan on koko naapurusto pyrkinyt sinne musiikkikouluun ja oma lapseni on painotetussa opetuksessa, joten olen tässä nyt seurannut käytännössä näitä pyrkimisiä yms. muutaman vuoden.



En tajua miksi lasta pitää tuolla lailla karaista? Pääseehän se sinne lähikoulustakin jos on päästäkseen! Ja lahjat riittävät.

Vasta-argumentteja kestän hyvin,onpas ihmeellinen kommentti. Peilaan vaan omia ajatuksiani niihin. Ja mietin samalla, olemmeko ajatelleet/päättäneet yhtään järkevästi.

Ei ole ainoata oikeaa puolesta/vastaan ratkaisua. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Ja kyllä näiden kaikkien näkemysten jälkeen, ajattelen, että olemme ajatelleet ja valinneet meille oikein.



Ei ole kyse mistään lapsen karaisusta. Mutta kun elämässä ei vaan kaikkea saa aina. Toki siloittelisin lapsieni tiet, jos se olisi mahdollista.

Kaikkeen ei aina pääse, pettymyksiä tulee, sille ei voi mitään.



Silti olen sitä mieltä, että "kukaan ei kotoa hae minnekään". Täytyy uskaltaa ja ottaa riskejä ja keskustella lapsen kanssa kaikki vaihtoehdot, mahdollisuudet vähän kuin valmiiksi.

mutta riskejä on tyhmää ottaa turhaan.



Jos lapsi on sinne päästäkseen, hän pääsee sinne lähikoulustakin. Jos taas ei ole, eikä pääse, on ihan turhaa kuskailla häntä minnekään.



Tämä näin maalaisjärjellä ajatellen, mutta tokihan te saatte kuskata lastanne sinne turhan päiten vuosikaudet. Ei se minulta ole pois... En vain näe siinä yhtikäs mitään järkeä.

lapsena toisella puolella kaupunkia koulussa eikä missään vaiheessa ole tipahtanut lähiseudun kaveriporukasta pois vaikka ei samassa koulussa ja iltapäiväkerhossa olekaan. Lapseni luokalla kaikki tulevat eri puolilta kaupunkia ja kyllä kaikilla tuntuu olevan pihakaverit vielä erikseen. Eli en pitäisi tuota argumenttia kovin suurena juttuna (että tippuisi pihaporukasta pois).

minunkin lapseni on ollut painotusluokalla, jossa kaikki tulevat kuka miltäkin puolelta kaupunkia ja tuloksena oli tosiaan, että koulussa ei syntynyt sellaista kaveripiiriä, jonka kanss ailtapäiviä ja iltoja olisi voinut viettää ja oman asuinalueen kuvioihin ei myöskän päässyt mukaan kun ne oli kaikki sovittu jo päivän aikana lähikoulussa. Mut me asumme siis omakotitaloalueella, joss aei ole mitään "pihakavereita" vaan jo eka-tokaluokkalaiset pyöräilevät toistensa luo ja kokoontuvat jonkun kotona tai puistossa tms. Ehkä kerrostalolähiössä ei käy näin.

Lisäksi mä samoisin, että ongelma ei olekaan suurimmillaan eka-tokaluokalla, vaan kolmannesta viidenteen luokkaan, jolloin toi iltapäivisin yhdessä touhuaminen urheiilu ja mäenlasku ja läksyjenteko nousee ihan eksponentiaalisesti - paitsi niillä, jotka syrjäytyvät porukoista.

TÄmän takia meidän lapsemme lopulta vaihtoi takaisin lähikouluun.

onko lapsi ainoa/ainoita muualta kulkevia vai kulkeeko kaikki muualta.



Eli jos kulkee toiseen kouluun tavalliselle luokalle, niillä muilla ei juuri ole tarvetta sopia mitään treffejä, vanhempien kuskailla tms.



Painotetulla luokalla edes yleensä iso osa on samassa veneessä.



26

lapsena toisella puolella kaupunkia koulussa eikä missään vaiheessa ole tipahtanut lähiseudun kaveriporukasta pois vaikka ei samassa koulussa ja iltapäiväkerhossa olekaan. Lapseni luokalla kaikki tulevat eri puolilta kaupunkia ja kyllä kaikilla tuntuu olevan pihakaverit vielä erikseen. Eli en pitäisi tuota argumenttia kovin suurena juttuna (että tippuisi pihaporukasta pois).

minunkin lapseni on ollut painotusluokalla, jossa kaikki tulevat kuka miltäkin puolelta kaupunkia ja tuloksena oli tosiaan, että koulussa ei syntynyt sellaista kaveripiiriä, jonka kanss ailtapäiviä ja iltoja olisi voinut viettää ja oman asuinalueen kuvioihin ei myöskän päässyt mukaan kun ne oli kaikki sovittu jo päivän aikana lähikoulussa. Mut me asumme siis omakotitaloalueella, joss aei ole mitään "pihakavereita" vaan jo eka-tokaluokkalaiset pyöräilevät toistensa luo ja kokoontuvat jonkun kotona tai puistossa tms. Ehkä kerrostalolähiössä ei käy näin. Lisäksi mä samoisin, että ongelma ei olekaan suurimmillaan eka-tokaluokalla, vaan kolmannesta viidenteen luokkaan, jolloin toi iltapäivisin yhdessä touhuaminen urheiilu ja mäenlasku ja läksyjenteko nousee ihan eksponentiaalisesti - paitsi niillä, jotka syrjäytyvät porukoista. TÄmän takia meidän lapsemme lopulta vaihtoi takaisin lähikouluun.

Meillä myöskin kyseessä nimenomaan omakotialue, lapset tosin viettävät paljon aikaa ulkona, mutta myös kyläillen toistensa luona,. Koskaan en ole kuullut, että oppilailla (1.-6. - luokkalaiset) olisi ollut ongelmia "kotikaveripiirin" kanssa, oli kyseessä sitten kerrostalolähiö tai omakotitaloalue. Bonuksena tietenkin vielä ne koulukaverit, joiden kanssa vietetään aikaa myös koulun jälkeen puolin ja toisin kyläillen. Ainakin meillä sekoittuvat koulu- ja pihakaverit iloiseen sekamelskaan ja kaikille löytyy tilaa.

Tämä ei ehkä toimi arkojen ja vähemmän sosiaalisia taitoja omaavien lasten kanssa, silloin lähikoulu varmasti se paras ratkaisu.

jo eka-tokaluokkalaiset viettävät vapaa-aikansa ulkona kavereiden kanssa pulkkamäessa, hiihtäen, lähipuistossa peuhaten, ei se ole vain isompien juttu :)

en laittaisi lastani musiikkiluokalle, vaikka hän haluaisi. Luokka täynnä "suuria taiteellisia lahjakkuuksia" on kaikkea muuta kuin helppo. Meilläkin opettajat vaihtuivat jo alakoulussa vuosittain, kuudennella luokalla meillä ei ollut ollenkaan luokanopettajaa, koska kukaan ei yksinkertaisesti kestänyt meitä. Ja ryhmäkoko oli kokoajan 32.

niin on vain kerrostaloissa ja rivareissa, joissa samalla pihalla tosiaan on muitakin lapsia.

kotikaverit? ulkokaverit? aluekaverit? ei-koulukaverit? vapaa-ajankaverit? Kaksi viimeisintä voisi tarkoittaa myös harrastekavereita, eli ei käy...



Eli me emme voi asua omakotitalossa, koska puhun lapsen pihakavereista? Selvä =)



P.S. löysäähän hieman pipoa..

käytännössä ei ollenkaan sitä pihaa talon ympärillä eli ihan ymmärrettävää, ettei osaa ajatella omakotitalolapsillakin olevan pihakavereita.

Kannattaisi huomioida, että on olemassa myös omakotitaloja, joissan on postimerkkiä isompi tontti.

mutta se on kyllä ihan vaan MEIDÄN OMA piha, eikä siellä mitenkään automaattisesti ole muiden lapsia. Niitä tulee kyllä kun ovat ensin koulussa sopineet ja sitten puhelimilla soitelleet toisilleen ja järestelleet kuka mitenkin, mutta ei automaattisesti, sopimatta ja lasten erikseen järjestämättä. Ja nämä kaverit ovat kavereita, ei mitään "pihakavereita", koska kaveruus tosiaan perustuu johonkin ihan muuhun kuin pihaan.



ja tosiaan IKINä millään omakotialueella ei ole puhuttu pihakavereista.

ja kyllä meidän pihalla melkein aina leikkii lapsia (joista vain max kaksi on meidän) ja puhumme pihakavereista.

Hei, lopettakaa nyt tyhmä riitely! Miksi tällä palstalla joka asiasta väännetään riitaa? Naurettavaa. Itse ette saisi piha- tai ulko- tai mitä vaan kavereita tolla rähinällä ja ylemmyydentunnolla.



Mutta kiitos, itse asiassa tämä ihmisten hölmö vänkääminen asioista auttoi päätöksentekoon.

ei ainakaan missään isommassa kaupungissa...

t. 37 Helsingistä...