Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli kun eilen raivosin ja sain ihme hepulin :-(
17.01.2010 |
Lasten aikana kyllä, mutta en osoittanut sitä lapsille. Miehellikkin raivosin. Koko päivä oli mennyt jotenkin ihan päin seiniä ja sitten pisteenä iin päälle lapsi talloi autossa ostamamme kakun joka piti illalla syödä.
Nyt hävettää jo oma käytös, mutta eilen tuntui että olen täynnä pyhää raivoa tätä elämää kohtaan.... Pitäiskö mun hakea rauhoittavia vastaavia tilanteita varten? Ei näitä usein tule, kerran tai pari puolessa vuodessa, mutta tulee sitten sitäkin kovemmalla voimalla näemmä.
Kommentit (26)
21/26
|
17.01.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
jotka on oikeasti nokkelia ja suorastaan lukutaitoisia.
He eivät keksi pyörää alusta, vaan lukevat esimerkiksi neuvolan antamat vihkoset. Mutta, tosiaan, se tietty vaatii lukutaitoa.
ei ollut aikanaan neuvolan vihkosissa niin paljon vinkkejä kun viimeisen viidentoista vuoden aikana.
Oli jopa aika kun ei ollut nettiä ja silloin tietoa ei ollut haettavissa helposti laajasta vertaisryhmästä kuten nykyään.
Oppeja saatiin neuvolasta, omalta äidiltä ja suvun muilta naisilta sekä muusta lähipiiristä.
äiti jo yli 30 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 minne niitä tulee? Teille kotiinko?
Kysymyksen asettelusi on puutteellinen.
Taitaa ottaa nuoria äitejä päähän kun vanhempi ja kokeeneempi ohjeistaa. Koettakaa kestää.
Tiedän toki nuoria äitejä joilla leikkaa luonnostaan ja osaavat toimia ettei tarvitse kilahdella.
"koska pieniä palovammapotilaita tulee edelleen." Lainaus kohdasta 20.
Mihin niitä tulee? Teille kotiinko?
Ja kuten sinua jo ohjeistettiin, kirjoitukset pitää kuitata.
ei kaikki ole nuoria äitejä, keitä "ottaa päähän" nipo asenne. Olen itsekkin ollut 20 vuotta äitinä ja silti koen tollaiset ennakkoon-varjelijat aika suppeakatseisina. Kilahtaminen ei ole niin kamalaa kuin oletat. Se opettaa lapsillekkin ettei kaikki ole niin täydellistä. Ja vaikka joskus kilahtaakin, ei se todellakaan tarkoita turvattomuutta lapsille tai vaaraa. Oppivat tosiaan että suuttua saa ja näyttää tunteensa. Elämäähän se on.
että etpä oo täysin ennakoinut.
Lieteen pääsee käsiksi, kun hakee tuolin ja nousee tuolin päälle.
Näin teki meidän kuopus, kun nosti sieltä kuuman keittokattilan.
Onneksi meidän kehitysvammainen poika osasi hälyttää minut paikalle, kun olin eri huoneessa.
Kaikkea voi sattua, vaikka kuinka järkeilisi.